Hienoja ihmisiä – teeskentelijöitäkö?

[THL tiedottaa]

Matti Ahteesta joskus myöhemmin jotain – jos on edes tarpeen ... nyt vastaan Patulle.

No niin.
Klinge on paitsi hieno ihminen siis myös THL:n mukaan sivistynyt. Mitä muuta enää voi kaivata.

Pienen ripauksen itsekritiikkiä? Onko itsekritiikki kvantittunut, voiko sitä olla pienin mahdollinen nollasta poikkeava määrä.
On olemassa ihmisiä jotka ovat kemiallisen puhtaita kaikesta itsekritiikistä: kvantti, mikä se on?
THL, en kysy tätä sinulta mutta tiedän ettet malta olla vastaamatta.

Itsekritiikki ja kvantittuminen.

Nyt en edes ala pohtia sitä, mikä on kvantti, vaan totean ykskantaan, että hienous on ihmisen mielessä syntyvä mielikuva jostain toisesta – oli tämä toinen sitten vaikkapa taideteos, esmes taulu tms., tai sit toinen ihminen.
Tietysti, kukin voi muodostaa myös itsestään mielikuvan. Myös tässä sivistyneisyys- ja hienostuneisuusulottuvuudessa. En kyllä olisi kovin luottavainen itse luotuun käsitykseen omasta hienostuneisuudestaan tai sivistyneisyydestään. Itsearviointi voi mennä paljonkin pieleen.

Siinä mielessä kvantti on oiva rinnastus tähän ihmisten tekemään vertailevaan havainnointiin, että niin kvantti kuin tämä vertailukin on hyvin hyvin hienojakoinen asia. On olemassa lukematon määrä erilaisia tulkintoja toisten hienostuneisuuden tasosta ja näistä arvioista toistensa kanssa lähimpänä olevat poikkeavat pienimmillään vain hitusen jonkun toisen tekemästä tulkinnasta. Tällöin puhutaan, kansankielellä ilmaisten, korkeintaan 15-vuotiaan karvan vahvuudesta. Näin ollen voidaan sanoa, että niin kvantti kuin pienimmät ihmisten mielikuvien välillä tavattavat eroavuudet ovat mittayksiköltään hyvin lähellä toisiaan.

Se on vielä todettava, että kvantti ei sovellu sellaisenaan ihmismielen liikkeiden mittaukseen, ei, koska sehän on puhdas. Kvantti on siis puhdas fysiikkaan liittyvä asia, työkalu, mutta ihmismielen liikkeet ovat – kuten hyvin tiedämme – täynnään kaikenlaista epäpuhtautta. Poislukien, tietysti, puhtaalla uskolla mielensä täyttäneet yksilöt.


Ja tähän aiheeseen sopii ikään kuin hartauden harjoittamiseksi:

http://www.youtube.com/watch?v=yZHfOtuTjm0&feature=related



Laitetaan vielä toinen, tällä kertaa Mozartia:

http://www.youtube.com/watch?v=51QyFh3zD3g&feature=related


Tässä erityisesti Patulle (lisää tätä lajia löytyy tämän linkin takaa):

http://www.youtube.com/watch?v=L-osR4VurKs&feature=related

Kaikissa kolmessa linkissä soittaa soolokitaraa sama kaveri, Hank Marvin.

[risto]

.

Aih voih puh

onhan se kun tässä iässä ihan pitää miettiä ketä kuuluisaa henkilöä pitäisi kadehtia. On se vaan niin helkuta rallaa vaikeaa.  miten olisi Olavi Virta? Mistä sekin tuli mieleen. Tai Taisto Tammi?

[Patu]

THL:lle

Jos sattuu sanomaan että jokaisessa ihmisessä on hitunen itsekritiikkiä tulee sanoneeksi että itsekritiikki on kvantittunut.
Jos sitä on hitunen se voi käydä kasvamaan.
Jos sitä ei ole yhtään miten se kasvaisi, mistä sitä saisi tartunnan.

[THL tiedottaa]

Sellaisia yksilöitä on, olen itsekin tavannut, joilla ei ole hitustakaan itsekritiikkiä.
Miten se siis voisi, kuten toteat, kasvaa jos kerran ei ole mitään mistä kasvun voisi aloittaa.

Tässä on jotain yhtäläisyyttä järjen ja sen käytön kanssa. Jos ei järkeään osaa käyttää, tai pahimmassa tapauksessa, jos sitä ei kerta kaikkiaan edes ole, niin miten tällöin lisätä järjen käyttöä?

Tartunta.
Olisiko siis mahdollista saada tartunta joltain sellaiselta yksilöltä, jolla on itsekriittisyyttä? Voisiko itsekriittisyys tarttua helpommin kuin vaikkapa sikainfluenssa? Joka tapauksessa katson itsekritiikin niin suotuisaksi ilmiöksi, ominaisuudeksi, että sellaisen tarttumisen ehkäisemiseksi emme tarvitse rokotusta.

Minä, itsekritiikki ja tartunta.
Nyt tässä lähestytään niin sanottua villakoiran ydintä. Useimmille meistä kehittyy jo lapsuudessa jonkintasoinen itsekritiikki omia tekojaan kohtaan. Se on seurausta ympäristömme antamista vinkeistä. Jotkut kutsuvat näitä vinkkejä remmeiksi, harjanvarsiksi tai joiksikin muiksi konkreettisiksi esineiksi. Psykologian oppikirjoissa esitetään, että yksilön itsekritiikki kasvaa myös niin sanotulla henkisellä ohjauksella – tässä ei ole kyse hengellisestä, vaan aivan muunlaisesta kasvatuksesta ja yksilön kasvusta. Hengellisyydellä voidaan jopa latistaa yksilön ajattelua. Ja tällä hengellisyyden saralla voidaan puhua tartunnassa, jopa aktiivisesta tartunnan tarjoamisesta. (Meinasin kirjoittaa tähän jatkoksi Yäk!, mutta en teekää niin.)

Jatkapa Patu tästä!
Niin, kyllä muutkin, tottakai, saavat tuottaa omat jatkonsa.

[Patu]

En minä ole noin fiksu. Sinähän olet koplan aivot, ei tuu mittään.

[risto]

En minä ole noin fiksu. Sinähän olet koplan aivot, ei tuu mittään.

nyt musta tuntuu, että Teehooäl  on kopioinut jostain Ässän esitelmän.

Jos mää olisin porukassa, jolla on tommoset aivot, mää ottaisin sairaslomaa.

Sinänsä Teehooällä hienous otti harppauksen ylöspäin. Olen varma että Teiskon lenkkipoluilla kumarrellaan syvään ja osoitellaan sormella.

[THL tiedottaa]

Anna ny Rrrape arvio, et osaanko mää teeskennellä?

Muutoin, Ässän ohjeet olis niinku tömmöset:

Jos luovuutta halutaan, niin sitten pitää unohtaa kokonaan läpisävelletyt nuotitukset, tai muutkin partituurit. On lähdettävä siis liikkeelle puhtaasti pelkältä improvisaatiopohjalta. Näin syntyy Outsan näköistä revitystä kunnon äänimaailmoineen/harmonioineen!

[Patu]

Kyllä tuo THL vähän mykisti. Samaan juttuun remmit, harjanvarret, psykologia, hengellisyys, aktiivinen tartunnan tarjonta,....
Hei ei nyt sentään. Ihan itsekritiikitön postaus.

Mietipäs THL uudestaan: voiko sellainen jolla ei ole itsekritiikkikvanttia tulla itsekriittiseksi?
Kas tuntematonta ei voida pyytää eikä kaivata, koska se on tuntematon. Voiko itsekritiikkikvantiton kaivata itsekritiikkiä?
Voi, kun oppii tuntemaan sen kvantin.
Ja jos sitten saa sen, jollain tapaa läpi kiiltävän panssarin, se voi alkaa kasvaa.


Kylllä minäkin alan epäillä sen koplan itsekritiikkiä. Minkälaisen aivojohtajan on oikein valinnut.

[THL tiedottaa]

Jos se on itsevaltias, valinnu itte ittensä? Joku sellanen Putini.


Mut asiaan.
Miten sit on näiden uskovaisten kanssa, sellaisten, jotka ovat ikään kuin yhtäkkiä hurahtaneet uskoon. Onko heillä jokin ihme uskovaisvantti jo siis olemassa entuudestaan? Ja mitens, voisko sen jotenkin todentaa, vaikkapa nähdä, tai ainaskin laboratoriokokeissa sen vois saada esille, sen uskovaisuuskvantin.


––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Pitänee todeta, kun tuolla edellä jo monet epäilevät, et mitens mahtaa olla mun mielenterveyteni kanssa, etenkin Ave siellä heitti aikas lailla vakavan kannanoton jotenkin siihen suuntaan, et 'onko THL melkein liian älykäs', niin siis, tähän on todettava, että netissä, etenkin täällä Outomassa on oikein kunnia-asia näytellä niin tyhmää kuin vain kukin osaa ja kykenee. Hyvin se näkyy useimmilta sujuvankin.

[Aprilli]

Eiköhän käytöskulttuuri ole aika paljon oppimisen ja matkimisen tulosta, valmiudet kuitenkin vaihtelevat.

Kai sitä toopempi rähjäreiska voi muuttaa jopa arvomaailmaansakin, mikäli joutuu elämään toisenlaisessa yhteisössä.

Yleensä taitaa kuitenkin olla niinpäin, että kun yksi rähjä tulee sakkiin, kohta on rähjäsakki kasassa.
Huono käytös tuntuu tarttuvan kuin terva hanskaan ja huomattavasti vikkelämmin kuin päinvastoin.