Jutellaas tästäkin ...

[THL tiedottaa]

Aluksi lainaus kirjasta: Reilusti skitso.

"Entä miten toisen ihmisen pitäisi suhtautua siihen, kun skitsofreenikko puhuu harhoistaan?
Harhoihin pitää suhtautua kunnioittavasti. Ne ovat osa ihmisen todellisuutta, ne ovat osa tätä ihmistä. Kinastelemalla, kiistämällä tai pilkkaamalla ei pääse eteenpäin.
Ei ihminen jätä näkemättä tai kuulematta harjoja sen takia, että toiset ihmiset selittävät ne pois. Hän korkeintaan jättää kertomatta niistä.
Älä koskaan myöskään pilkkaa ihmistä tämän harhoista, se on äärimmäisen loukkaavaa. Harhoissa elävä ihminen on hyvin ahdistunut, hyvin kauhuissaan. Jos naurat hänelle, olet yksinkertaisesti ajattelematon ja julma. Ihminen voi itse nauraa harjoilleen, mutta toisten ihmisten ei pitäisi koskaan tehdä niin.
Kaikkein tärkeintä on hyväksyntä.
Myös skitsofreniaa sairastavalla saa olla oma kokemus maailmasta. Häntä ei saa yrittää aivopestä, ei väittää, että hänen kokemusmaailmansa on väärä.
...
Silti voi ja pitääkin ilmaista hienovaraisesti se, että itse ei usko harhoihin. On hyvin tärkeä myös tukea harhaisen ihmisen realiteetintajua. Jollain tasolla myös sairas itse tajuaa, mikä on oikeasti totta ja mikä ei. Se terve ydin on siellä jossain ihmisen sisällä, ja sitä on hyvä tukea. Kun sairaudentunto on herännyt ihmisessä itsessään, hänellä on mahdollisuus parantua. Siinä vaiheessa, kun ihminen ei edes koe itseään sairaaksi, on kaikkein hankalinta."

Tuo kirja kertoo vuonna 1942 syntyneen Kalevi Rinteen elämästä skitsofreenikkona. Kirja ilmestyi juuri.

Oletko sinä kohdannut skitsofreenikon? Huono kysymys, tottakai meistä jokainen on kohdannut, onhan skitsofreniaa sairastavia keskuudessamme kymmenintuhansin, miltei satatuhatta henkilöä on saanut tästä runsaan viiden miljoonan polulaatiostamme skitsofrenia-diagnoosin.

Miten pitää suhtautua skitsofreniaa sairastavaan? Voiko häneen suhtautua aivan samoin kuin kehen tahansa ihmiseen?

Eikö se mene niin, että on olemassa monenlaisia skitsofreniaa sairastavia, toiset heistä ovat vaikeita tapauksia kanssaihmisilleen, mutta jokainen heistä aiheuttaa ongelmia joka tapauksessa itselleen.

Onko helppoja tapauksia olemassa lainkaan? Siitäkään huolimatta, vaikka skitsofrenia-diagnoosia ei olisi plakkarissa.

[risto]

Myös skitsofreniaa sairastavalla saa olla oma kokemus maailmasta. Häntä ei saa yrittää aivopestä, ei väittää, että hänen kokemusmaailmansa on väärä.
...
? Voiko häneen suhtautua aivan samoin kuin kehen tahansa ihmiseen?

Ei tietenkään. Henkilö on vakavasti sairas.

Jokainen ihminen, myös terve tarvitsee muilta palautetta siitä, näkeekö hän oikein, ymmärtääkö hän oikerin ja käsittääkö hän oikein.

Lääkitys on skitsofreenikon pelastus tänä päivänä. Lobotomia oli sodan jälkeen.

Lääkitys perustuu siihen että potilas kertoo miltä hänestä tuntuu jotta lääkemixiä voidaan jengata paikoilleen..

Jos potilas kaunistelee olotilaansa, kyllähän se näkee. Sitten potilas otetaan sairaalaan ja seurataan ihan hänen arkiaskareitaan, miten hän herää, osaako hän tehdä ruokaa, peseekö pyykit, siivoaako. Eli pystyykö ihminen huolehtimaan itsestään.

Terveiden ei kannata ottaa kantaa skitsofreenikkojen elämään. Ei heillä ole mitään käsitystä siitä mitä se on sekä sairastuneelle että hänen lähimmäisilleen.

[risto]

.
Täällä on useampikin skitsofreenikko esitellyt juttujaan. Niihin siis pitää vastata joo joo tai juu juu.

Unimaailman juuttuhin pitää sanoa jännää, kerro lisää. - Ihan niikun jonkun unet kiinnostaisi pätkääkään.

[THL tiedottaa]

Terveiden ei kannata ottaa kantaa skitsofreenikkojen elämään. Ei heillä ole mitään käsitystä siitä mitä se on sekä sairastuneelle että hänen lähimmäisilleen.

Siis, mitä tarkoitat?

Eikö sairastunutta tutkiva ja hoitomääräyksiä antava psykiatri voi eikä saa olla terve? Pitääkö hänenkin olla mielisairas?

Mun mielestä juuri ne, jotka eivät itse sairasta skitsofreniaa voivat ottaa kantaa tuohon tautiin sairastuneen tilanteeseen. Taitaa olla miltei heidän velvollisuutensa. Mitä siitä tulee, jos skitsofreenikot laitetaan hoitamaan toinen toisiaan??

[risto]

.
olipa mahtava oivallus! WOW

tästä on hyvä jatkaa. Nyt tarvitaan enää Ässän julkilausuma.

[THL tiedottaa]

Ei sen ihmeelisempi kuin että perustui sun tähän oivalluksees:

Terveiden ei kannata ottaa kantaa skitsofreenikkojen elämään. Ei heillä ole mitään käsitystä siitä mitä se on sekä sairastuneelle että hänen lähimmäisilleen.

Kerro nyt, mitä tarkoitat?

[THL tiedottaa]

Mitä siitä tulee, jos skitsofreenikot laitetaan hoitamaan toinen toisiaan??

No, sehän alkais muistuttaa tätä Outomaata ...

[THL tiedottaa]

No, pentele, saako tänne juttuseuraa, vai pitääkö tässä jutella ihan vaan itekseen sivupersoonien kans?

[Aprilli]

Käsittääkseni ykköstyyppinen skf imaantuu yleensä nuorella henkilöllä, noin alle 25 usein teini-iässä.
Merkillistä ja kummallista toipumis ennusteen kanssa lienee se, että kuta nuorenpana ja rajunpana sairaus alkaa,
sitä paremmat ovat toipumisodotukset ja myös tulokset.

Toinen tyyppi taudista esiintyy pitkäoireisena ja vaihtelevana aikuisiän paremmalla puolella, eli yli 40 v tienoon jäljessä.
Oireet ovat hiljalleen kehittyviä ja tasoltaan vaihtelevia. Paranemisennuste on yleensä heikohko, toki lääkkeet auttavat tilannetta.
Tässä tilanteessakin kuitenkin omaisten hoksaavuus voi olla painottava tekijä lääkityksen ja terapian aloittamiseen, sairaalta kun
valitettavan usein puuttuu myös sairauden tuntu.

Kaikissa mieleen- kuten fyysiseenkin kohdistuvissa sairauksissa olisi hienoa, mikäli ympärillä olevat ihmiset muistaisivat ettei
sairauksia tilata tahallaan tai läheisten kiusaksi.(sellaistakin on kuultu)

Sairauden kohteelle itselleen on aivan tarpeeksi siinä taistelussa, tuskin muiden ihmisten ylimielistä vähättelyä tai pilkkaa enää tarvitaan.
Omaisapua parhaasta päästä lienee kuitenkin myötätunto sekä realistinen tukeminen todellisuudessa, silloinkin kun se on potilaalle  vaikeaa.

Omaisille on onneksi myös vertaistukea lähes joka paikkakunnalla, viimekädessä myös netissä.
Jaksamista kaikille, se on se juttu.

[Tiistai]

Juttuseuraa kaipaat?
Miten skitsofreenikoista voi keskustella  kun ei ole ollut tilaisuus tai kunnia tuntea yhtään ainakaan RL.

Virtuaalisesti ihmettelen, miten voi Varmasti tehdä diagnoosin jonkun sairaudesta pelkkien kirjoitusten perusteella? Aina on pieni mahdollisuus olemassa, että jutuissa on perää, ainakin osittain.

Outoja juttuja voi kirjoittaa monesta muustakin syystä.. luetelkaapa muutamia!