Elää perinteistä elämää

[karpalo]

Mulla on sukuperintönä kulkeutunut keittokirja vuodelta 1906.
Lampaanviulun resepti alkaa sanoilla: Lampaan teurastus ja paloittelu, sivu 12.
Huh huh. Kyllä jäis viulut toiseksi ja sopat kurkkuun, jos ensiksi pitäis pyörähtää kirveen kanssa lampolaan.
Lisäksi kyllä huomiota kiinnittää se, kuinka tarkkaan kaikki ruhon osat käytettiin hyväksi.
Esim. hevosen turpasyltty. Buon apetit.

Meillä oli rintamamiestalossa kaupungissa possuja, siis sikoja 1940-1950 luvuilla. Pidettiin pihan perällä, leikkimökissä oli sikolätti.

Kun aika oli, tuli teurastaja, ampui sikaa kuulan kalloon pistoolilla, muistan hyvin, kun äiti teki verilättysiä ja muuta mukavaa, suolet käytettiin makkarantekoon, jne, hauskaa puuhaa tuo, mutta ei enää kehtais naapurille sanoa:

- Tulukeepahan kyläilemään, saatte makoisaa maisteltavaa, lämmintä verta tulossa.

[Aprilli]

Niin totta tosiaan, sellaisiakin sisäelimiä käytettiin vielä 60-luvulla, joita ei nykyään edes tunneta ruoka-aineina.

Verilättyjä on tietysti tullut syötyä ja sitä Pohjois-Pohjalaista keleen rössypottua riesaksi asti.
Kouluaikana tosin hivauttelin niitä rössyn palasia taskuun kun eivät meinanneet mennä kurkusta alas.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Kai ne kirveet oli hyvässä terässä siihen aikaan, taisi olla yleistyökalu silloin.

Eikös se talonpoika Lallikin hoidellut piispaa siellä Köyliössä päin, nykyisin rähinä on siirtynyt kansanedustajalle.
Terä vaan on muuttunut naamakirjaksi.

[Patu]

Jos ei kaikesta tehty ruokaa niin käytettiin muuten. Sian suolista tehtiin saippuaa, itsekin olen saippuantekosaunaa lämmittänyt. Emäntä johti toimintaa.
Se saippua ei oikein vaahtoa.

[Aprilli]

Täytynee tarkentaa edellistä rustaustani ettei tule vaan väärinkäsityksiä.
En kannata sen enempää Lallin kuin kansanedustajankaan tekosia Köyliön perukoilla.
Torille häpeäpaaluun Köyliön kirkon tuulen puoleiselle sivustalle molemmat.

[Aprilli]

No niin.
Ilman kenenkään asiaanpuuttumista upotan näköjään itseni vastaus vastaukselta aina syvenpään suohon-
Tämän siitä saa, kun meuhkaa itsekseen kämpillään, ukko on ollut reissussa  jonkin aikaa.
Varoittavia esimerkkejäkin on ollut tarjolla.

Paree ku ei sano mittää.

[THL tiedottaa]

Nyt vaan semmonen rauhottava yömyssy ja vällyjen alle.

On vuarmaan sanottava, että mulla on joskus parikin pipoa päässäni. Yölläkin, kun oikein pakkanen kipristelee.

[risto]

.
Meinaateko te rekonstruloida kristinuskon tulon Suomeen?

[Patu]

Aprilli panee hienosti meuhkaamisensa ukkonsa syyksi.
Niin aina, se on naisten ikiaikainen tapa.

[risto]

.
Kesämökki on suomalaisen miehen pelastus. Siellä voi harjoittaa vanhoja taitoja kuten puiden pilkkomista. Se on saanut tosin  välineurheilun muotoja. Mulla on kolme moottorisahaa, joista ylpenä kerron. Tärkeää on olla poissa keittiöstä. - tiskit muutes...

[Aprilli]

Huomenta porukat.

Patu hei, mikä meuhkaaminen?