Uuden vuoden jatkokertomus

[Perjantai]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä elänsuojeluviranomaisena ja yli-itendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä. Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti kyseisen

[Aakku]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä elänsuojeluviranomaisena ja yli-itendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä. Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti kyseisen ilmotuksen

[Perjantai]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä elänsuojeluviranomaisena ja yli-itendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä. Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti kyseisen ilmotuksen tekemisen

[Ztara]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä eläinsuojeluviranomaisena ja yli-intendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä. Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti asiani

[dianora]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä eläinsuojeluviranomaisena ja yli-intendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä. Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti asiani käsittelyä

[Eugen]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä eläinsuojeluviranomaisena ja yli-intendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä. Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti asiani käsittelyä kunnanvaltuuston

[dianora]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä eläinsuojeluviranomaisena ja yli-intendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä. Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti asiani käsittelyä kunnanvaltuuston helmikuisessa

[Ztara]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä eläinsuojeluviranomaisena ja yli-intendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä.

Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti asiani käsittelyä kunnanvaltuuston helmikuisessa täysistunnossa.

[Perjantai]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä eläinsuojeluviranomaisena ja yli-intendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä.

Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti asiani käsittelyä kunnanvaltuuston helmikuisessa täysistunnossa.Vihaisena

[dianora]

Tammikuussa, vuoden juuri käynnistyttyä, unohtui jotain semmosta, mikä olisi ollut tärkeää aloittaa heti tai viimeistään tänään. Nimittäin antamani lupaukset edellyttävät ennalta suunniteltua aikataulua, mikä tarvitsee ajantajua. Juuri sisalhamppuköydenpätkällä huonosti sitomani kaunis neitokainen kiemurteli vielä inhottavasti. Aloin olla hakkaamisesta väsynyt, halusin pitsaa voimistaakseni sieluani ja uupunutta ruumistani, joka alkoi osoittamaan suoliston tyhjenemisen oireita.

Raipatirallaa huusin pitserian lippalakkipojalle, joka katseli pelokkaasti rähjäistä luolaani, uskaltautuessaan ojentamaan lättyä likaisella kynnyksellä tarjoten punatulkun* silmän rassattavaksi. Kopeloin avuttomana kylpyhuoneen ovenkahvaa lähes varmana,että seuraavassa lätyssä olisi campylobakteeri, norovirus, rotavirus, influenssavirus, alkueläin tai syyhypunkki, puhumattakaan kamalasta hämähäkistä, jonka mulkosilmät näin kelluvan katkaravun pinnalla. Silti desifioin koko siivottoman pitsakuskin ja ruokailuvälineet kloriitilla kylpyammeessa. Olin valmis puhdistautumaan ruokapöydän alla olevassa pahvilaatikossa karboolihapolla ja mineraalitärpärpätillä, vaikka tiedän ettei siitä olisi apua.

Niinpä päätinkin, että tänään ryhdyn tutkimaan postilaatikkooni tulevia, tärkeitä poliisiraportteja sekä NATOn salaisiksi luokittelemia vakoiluasiakirjoja. Roskakorini alkoi rivosti irvistelemään pömpelin vain täyttyessä. Yritin samalla saada paloilmoittimen vaikenemaan. Lopulta onnistuin, upotettuani vasemman leipäjuustoista höyryävään upporasvakeittimeen samalla tökkäisten ohimennen sanallisesti Jeesusta, vedoten omaan asiantuntemattomuuteeni, sekä mielentilatutkimukseen, jossa minut määriteltiin edesvastuuttomaksi sekä syyntakeettomaksi. Yltiöpäisesti kurkottelin yläkaapista pippurisumutinta, mutta tökkäsin vahingossa päälle eilen "lainaamani" vibraattorin, joka olikin kyynärän mittainen. Kova, mutta ei vaarallinen exäni mielestä, joka aikanaan oli hankkinut sen kyllästyttyään oikeaan hikiseen kouraansa vatkaamisessa.

Kerrostalon yhtiökokouksessa "päättivät" hankkia yhteisen harrastetilan, jossa jokainen saattoi juoda vaikka itsetehtyä pontikkaa sekä vetää tötsyä kotiviljellystä hampusta. Taloyhtiössämme on kuitenkin monenkirjavaa hörhöasukasta, joten tunnen olevani kotitarvediileri ja kasvistoni tupruttelen mieluummin yksinäisyydessäni. Joskus vuosia sitten ollessani vankilassa paniikkikohtaus aiheutti klaustrofobisen kohtauksen.

Vartijat uhkailivat pampuillaan takapäätäni, joka oli äärirajoillaan isohko kirvelevä kun ylipappi temppelissä messuten siunasi minut tuskaisen initiaaation suoritukseen. Hikoilin sikana patukan tunkeutuessa huumekätkööni sukkalaatikossa. "Suursiivoa pyhäkkösi", karjui kyrmy vartija pirulainen ja yritti näin saada paljastettua kätköni. Peloissani heitin hikiset ja jarruraitaiset kalsarini siihen pikku-Hitlerin jalkoihin ihailtavaksi. Tästä mies sekosi totaalisesti alkaen pavarottimaisesti laulaa aariaa tenoriäänellä, joka oli seurausta kastraatiosta poikasena tapahtuneessa ilkivallanteossa, kun kirurginveitsi teki peruuttamattoman viilon ympärileikkauksen aikana.

Vartija ryntäsi punanaamaisena paikalle raivoissaan, koska henkinen kapasiteetti oli äärimmilleen pingottunut. Pääpomo kuuli konttoriinsa pihan öykkäröinnin ilmitappelussa, saatanallisen puukottelun ja nyrkkitappelun äänet. Hän ryntäsi raput loikkien päistikkään kolme harppausta kerrallaan housunsa repäisten irralliseen törröttävään ulokkeeseen. Takalisto oli punaisena kuin paviaanilla, kun hän häpeissään yritti peitellä rupista valtavaa peräpäätään kukallisten ruskeanlikaisten bokseriensa riekaleilla. Ihme ruskoläntti kalsarienpakaroissaan loimotti näkyvästi haisten ja oksennusrefleksi nousi kurkkuuni kirvelevänä. Arvovallan säilyttääkseen hän alkoi militantisti uhoten karjumaan minulle vaatien huutamaan "sir yes sir". Olinhan käynyt hänen vaimonsa "aarteella", mistä hän raivosi viimekerralla pilkkiessäni vieraalla avannolla.

Rauhoituttuaan selkeästi ja kasvojenpunoituksen hävittyä hän tarttui asiallisesti siihen elimeen, jota aiemminkin oli yrittänyt saada kontrolloitua - äkkipikaisuuttaan epäonnistuen, josta on usein seurannut vaikeuksia, mutta nyt omapsyykkauksella kaikki onnistui. Nyt toinen psykoosi kuitenkin uhkasi liian rasvan muodossa.

Minä luonnollisesti olin hieman vahingoniloinen ja iloinen omasta terveydestäni. Olinhan "terveen"-kirjoissa, mitä arvostin enemmän kuin isävainaatani, jonka tiesin kuolleen täysin yllättäen ja tapaturmaisesti. Kummallinen yhteensattuma tuokin, huomioonottaen nykyisen tilanteeni, koska en milloinkaan ole miettinyt joutuisinko elämässäni kohtaamaan tätäkään asiaa. Kovin kummempaa taantumaa minussa ilmeisesti ei ole todettu viimeaikoina. Siispä en ollut kovin ahdistunut enkä onneton, vaikka eilen tuntuikin aika ahdistavalta.

Mutta geeneillä ehkä lääkärini mielestä on turmiollinen ja degeneroiva vaikutus minuun ja sukuuni sekä jälkeläisiini. Silti pysähdyin ajattelemaan tulevaisuuttani paperitehtaalla, enkä voinut olla murehtimatta UPM:n kapitalistisikojen ahneutta. Laiskanpäiväni ovat luultavasti edessäpäin työttömyyskassan tuen, vähäisen urbaanilegenda kommarirottayhdyskunnan ja ennakkoluulojen avulla. On mietittävä strategiaa, kuinka siis tasapainoittaisin takarenkaan lumihangessa ilman jakoavainta. Onneksi naapurini osaa helposti puliveivata vanhan värkkini ajokuntoiseksi, kunhan ennakkoluulottomasti pyytäisin värkkiäni sorkittavaksi härskin kovaotteisesti ja rajusti repimättä kampiakselia. Pakoputki halkesi poksahtaen, koska
subjekti aiheuttaa objektiin korrosioituneen pirssinröörin rikkovan paineen.

Outonaama utelias naapurini pakeni kauhuissaan pitkin loikin hassunnäköisesti harppoen. Ihmehiippari yritti hädissään hillitä paniikkiaan yltymästä psykoosiksi. Tuttu mielisairaalapotilastoverini marssi hitaasti keikistellen Napoleon-asussaan, Lady-Hamilton kainalossaan, aitonahkasaappaat jaloissaan sekä ketunnahkapuuhka kaulassaan. Kysyin falsettiäänellä, voisinko mitenkään auttaa ketunraatoa hänen kaulassaan? Katse, hyytävä, kohdistui olkani ohi suoraan kohti takanani töllistelevää tyylikästä punatukkaista poliisinaista, jonka silikonirinnat pingottivat odottavina uniformun riisumista ja putkan rauhaa, mutta unelmointi osoittautui aivan idioottimaiseksi, vaikka mieliteko olisikin voinut aiheuttaa lööppiuutisen "Maaseuduntulevaisuudessa".

Onneksi saapui aamulehti, jossa kerrottiin uudesta ja mullistavasta keksinnöstä, jonka avulla voisin toteuttaa perversioni irvokkaita ilmenemismuotoja laillisesti oikeutetuista koiratappeluista. Muutenkin olisi oikeastaan kohtuullista ansaita elantonsa vippaskonsteilla, välittämättä juurikaan valtaväestön opportunistisista ennakkoluuloista. Rehellisyydellä kuitenkin häviää useimmiten eniten.

Näin ollen ilostuin uutisesta, joka sattui silmiini istuessani lukemassa lääkärin tutkimusta perversioista, joita jokainen inhoaa ja salaa kuitenkin pohtii mielessään. Lähes itseni kaltainen ihminen kurkisteli kaula kenossa uteliaana nähdäkseen, että onko mielenkiintoni puhtaasti sosiaalipornoista, vai pornosta ylipäätään mitään tietämätöntä . Hän katseli säälittävää olemustani, joka yritti kuitenkin selvittää elämän salattuja vinoutumia.

Näistä kenties sivullinen arvioisi käteni liikkeen hallitsemattomaksi vispaukseksi. Pakkoliikkeeni syy lienee addiktion aiheuttaneen kovakuorenalaisen pieneliön lisääntyminen holtittomasti. Kalju pääkoppani yllätti ajatusvirran monipuolisuudellaan ja rönsyilyllään kuitenkin lausuntovalmiina B-paperit. A-paperit menetin muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Silloin sekoilin sukkiini paljastaen kilpahevoseni naapurieni ihailtavaksi, kyljissään punaisena maalaamani ruoskanjäljet viiruina kuin tiikerin juovat.

Yht'äkkiä kuulin kimeän rääkäisyn. Naakat laskeutuivat akkunalleni nokkimaan toisiaan - outoa vihamielisyyttä lajitovereita ja ystäviä kohtaan... rumanoloisia, ystäviä kuitenkin. Ruokintapömpeliterassillani olivat naakkavanhukset myrkytettyinä korisemassa elohopeanitridin huumassa kaatuillen. Eikö ne lintuparat olleet tietoisia mahdollisesta vihamielisestä ja hullusta luonnonvihaajasta ? Minä eläinsuojeluviranomaisena ja yli-intendenttinä kirjoitin kaavakkeen koskien EU:n arktista naakkadirektiiviä.

Joku byrokraattien kehittelemä järjestelmä hidastutti asiani käsittelyä kunnanvaltuuston helmikuisessa täysistunnossa.Vihaisena käänteestä,