Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Luovuus ja hulluus

Aloittaja THL tiedottaa, 03.05.12 - klo:15:29

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Sini

Lainaus käyttäjältä: AveLazio - 04.05.12 - klo:23:09
patu, sinusta on kiva vittuilla ihmisille, koska selvästi kärsit paljon - jostain. Ei siinä mitään. Ei Ave eivätkä muutkaan suutu. Ei! Toivomme vain, että hakisit apua. Itse olin yli 2 v mielisairaanhoitajana, Ja tunnistan siusta monia yleisiä masennusoireita. Käypä lääkärissa. Saat lääkettä. Oikeesti.

Patu, älä välitä; Avella on jäänyt vinyylilevy junnaamaan paikallaan. Ave voisi vähän uudistua.

risto

Lainaus käyttäjältä: Sini - 05.05.12 - klo:09:49
Lainaus käyttäjältä: Ossi - 04.05.12 - klo:18:08

lillin lillin lieru
katin kakkaa
mulla oli eilen
huusin pytyssä
siili

Ihana!
Lisää tällaista 'nonsense'-runoutta!

2 päivää sitten oli huussin reiällä. Kuuntelin että mikä kolina kuuluu liiteristä. Rotta? Kissa?
Sitten tajusin että sehän tulee takapuolen alta. Rotta  hyppii siellä ja tavoittelee mun kulkusia?
Ei vaiskaa. Pienikokinen siili oli päässyt pyttyyn ja pyrki sieltä ulos väärässä menokulmassa.


Sini

Lainaus käyttäjältä: Ossi - 05.05.12 - klo:10:06
2 päivää sitten oli huussin reiällä. Kuuntelin että mikä kolina kuuluu liiteristä. Rotta? Kissa?
Sitten tajusin että sehän tulee takapuolen alta. Rotta  hyppii siellä ja tavoittelee mun kulkusia?
Ei vaiskaa. Pienikokinen siili oli päässyt pyttyyn ja pyrki sieltä ulos väärässä menokulmassa.

Miten tarina jatkuu? Pelastitko siiliparan? Jos - niin miten?
Ai sulla on liiterikin? Ja mökki? Metsää?
Mullapas onkin parveke; lasitettu + kaihtimet + lämpöpatentoitu matto. Viikko sitten laitoin kuusi kukkaa parvekkeelle. Kyllä kelpaa!

Patu


risto

Lainaus käyttäjältä: Sini - 05.05.12 - klo:11:56

Miten tarina jatkuu? Pelastitko siiliparan? Jos - niin miten?
Ai sulla on liiterikin? Ja mökki? Metsää?
Mullapas onkin parveke; lasitettu + kaihtimet + lämpöpatentoitu matto. Viikko sitten laitoin kuusi kukkaa parvekkeelle. Kyllä kelpaa!

pytyssä on reikä että elukat voi mennä sisään ja ulos. Sinne ne kuitenkin halajaa koska laitan ruokajätteet sinne.

Mulla ei ole lasitettua parveketta mutta on kaksi kasvihuonetta.
Metsää on 1000 m2.

Kukkia mulla on satoja. En käy laskemaan. Justiin purkitin 20 kpl: verenpisaroita, poikapajuja, sipuleita ja 2 metrisiä raitoja istutin maahan ynnä yhden sireenipuskan.

Eilen purkitin jatkuvasatoisia mansikoita, karhunvattuja ja pesasmustikoita.

Sitten vielä hedelmöitin muuraimen kukkia kasvihuoneessa. Ruukussa on 20 kukkaa tulossa.
Se on Nyby lajike jossa on tyttö- ja poikaelimet samassa kukassa.

.

.



.

karpalo

#35
Just just,

Meilläkin ollaan kiinnostuneista puutarhanhoidosta. Omaa mettää ei ole, mutta pieni piha. Päällikön kanssa tänäänkin kävimme tämmöisessä paikassa:





Jonkinlainen toimija on tuokin täälläpäin, toimittaa mm. planttuja mm. Prismoihin ja Cittareihin.

THL tiedottaa

Edellä jo viittasin siihen, että teen Johann Sebastian Bachin elämäntyötä – tarkasti sanoen hänen kuolemansa jälkeistä aikaa – koskevaa suppea-alaista tutkimusta. Erityisesti Patulle osoitan tämän työni alkuosan. Kuten lukija havaitsee, haastattelija käyttää milloin sinuttelua milloin teitittelyä – se osoittaa, miten vaikeata on suhtautua itseensä verrattuna ylivertaiseen ihmiseen:




– Kerropa, hyvä Johann, minkälaista on elämä kuolleena. Olethan maannut haudassasi jo rapiat 261 vuotta.

– Mitään yleistä en voi kertoa, voin vain valottaa oman kokemukseni perusteella tätä olotilaani, jonkalaista elämää olen todellakin kohta kahdensadan kuudenkymmenen kahden vuoden ajan viettänyt Johanneskirchen hautausmaan mullassa.

– Tuona pitkänä ajanjaksona on tapahtunut paljon. Eurooppa on muuttunut ja mullistunut moneen otteeseen. Se paikka, mistä olet maailmaa tarkastellut viimeiset vuosisadat, on ollut milloin minkäkin hallinnon alaisena. Mitä aikaa itse pidät merkittävimpänä ajanjaksona, parahin Johann?

– Pitäisi varmaankin sanoa, että Hitlerin Saksa on se, mikä eniten mullisti niitä alueita, joissa aikanaan elossa ollessani vaikutin, mutta vaikka tämä musta aika on edelleen vaillinaisesti käsitelty niin kotimaassani kuin muuallakin Euroopassa, en lähde sitä tässäkään avaamaan. Totean vain, että tuo murheellinen aika oli vain eräs paiseenomainen pullistuma syntymämaani historiassa, paise, joka onneksi sitten puhkesi omaan mahdottomuuteensa. Vuodet, alkaen vuodesta 1750 ja jatkuen tähän päivään asti, ovat olleet raskaita seurattavia. Mitään varsinaisia ilopillereitä tuohon mittavaan aikaan ei sisälly. Mitä pitemmälle tässä on eletty – vai pitäisi sanoa oltu kuolleena – sitä harmaammaksi ja elottomammaksi Eurooppa on käynyt.

– Voisitko selittää tarkemmin tuota pessimismiäsi?

– Pessimismiä? Ei, kuule poika, tässä ei ole häivääkään pessimismiä. Päinvastoin, minä olen hyvinkin optimistinen sen elämäntavan suhteen, mikä on vallannut koko ihmiskunnan. Pessimismi toteaisi, että ihmiskunnan elinpäivät on luetut, väistämätön loppu on vain ajan kysymys, se voi olla edessä minä päivänä hyvänsä.

– No, hyvä. Katsotko olevasi realisti?

– Realisti kuvaa jo paljon paremmin minua ja arviotani ihmiskunnan tilasta. Ellei mitään radikaalia käännettä tapahdu, meillä – siis teillä, jotka vielä elätte, eli ihmiskunnalla – ei ole kuin joitakin satoja vuosia armonaikaa jäljellä.

– Teistä, arvoisa muusikko Bach, on kehittynyt aito ympäristöfilosofi.

– Oliko tuo huumoria?

– Ei, ei lainkaan.

– Vastoin käsitystäsi, olen seurannut hyvinkin tarkoin ihmiskunnan edesottamuksia, vaikka olenkin maannut hievahvamatta selälläni syvällä kirkkomaassa.

– En epäile, ettetkö olisi juuri noin tehnyt.

– Se, että kutsut minua haventavasti ympäristöfilosofiksi, osoittaa, miten hataralla ymmärryksellä varustettuna joudut vaeltamaan polkuasi.

– Älkää nyt ihmeessä suuttuko, parahin Bach!

– En minä ole suuttunut enkä niin aiokaan tehdä.

– No, hyvä. Alkuperäinen tarkoitukseni oli haastatella teitä teidän musiikillisen nerokkuutenne vuoksi, enkä suin surmin halua menettää tätä arvokasta tilaisuutta jonkin pikkuisen riidan vuoksi.

– Etkö voisi mennä sitten asiaan, poikaseni?

– Kiitos, mielelläni. Mistä alkaisimme ... voisitko aluksi kertoa omasta kehityksestäsi musiikilliseksi neroksi?

– Neroksi? Mistä ihmeestä sinä tuollaista revit? Se, että kykenin tekemään musiikin saralla melko mittavan ja ainakin omasta mielestäni melko tyydyttävänkin suorituksen, ei tarkoita sitä, että olisin nero. Nerous on jotain sellaista, mitä ei ihmisten keskuudessa esiinny. Eikä sellaista näytä olevan tulossakaan.

– Nerous on sellainen yleisessä käytössä oleva sanonta silloin, kun on kyse todella poikkeuksellisesta yksilöstä.

– Kuten vaikkapa Mozartista?

– Niin, juuri! Mozart on oiva esimerkki nerosta.

– Onko? Ajattelepa hetki, miten Mozart-parkaa kohdeltiin lapsena. Miten hänet väkipakolla oloutettiin kiinni musiikkiin yksinomaan Leopoldin, siis hänen isänsä, kokeman alamittaisuuden vuoksi.

– Hmm....

– Ja mitä siitä seurasi? Rampa, yksinkertaisimpiakaan elämäntaitoja hallitsematon lurjus. Muka nero. Mozart oli ylivertainen lahjakkuus, mutta samalla kaltoin kohdeltu lapsi. Eli hän oli ikään kuin muovailuvahaa isänsä käsissä. Tosin valitettavasti elävää sellaista.

– Jaa-a. Taidatte olla oikeassa, mestari Bach.

– Monet heistä, joita kutsutaan neroiksi, ovat todenneet, että neroudeksi mielletty ylivertainen osaaminen on tulosta ankarasta, itseään säälimättömästä työstä. Kai sinä nyt tämän tiesit?

– Jotenkin aavistelin, en todellakaan ole tähän asiaan kovin syvällisesti perehtynyt.

– En minäkään muutoin olisi sitä tehnyt, siis perehtynyt, mutta pakolla tätä neroutta on tullut pohdittua, kun sellaisen 'arvonimen' olen kohdalleni saanut.

– Te olette siis ehdottomasti sitä mieltä, että nerous – käytetään nyt tätä nimeä, koska en muutakaan sen tilalle keksi – on tulos todella ankarasta ja säälimättömästä työstä. Miksi sitten vain harva saavuttaa sellaisen tason, mitä täksi neroudeksi kutsutaan?

– Eräs selitys on juuri se, että pitää alkaa varhain. Mieluimmin jo ennen syntymää.

– Ennen syntymää? Pyydän, selittäkää tätä vähän tarkemmin.

– Jo ennen syntymäänsä sikiö huomioi ääniä, joita synnytetään hänen ympäristössään. Äänet tallentuvat sikiön hermostoverkostoon. Mikäli äänten välillä esiintyy edes jotain harmoniaa, tämä harmonia tallentuu sikiön muistiin. No, ei voida puhua suoranaisesta muistista siinä mielessä, kuin aikuisella ihmisellä sellainen esiintyy, mutta joka tapauksessa sikiön hermosto rekisteröi nämä äänet ja äänien kaikkinaiset riippuvuussuhteet.

– Mielenkiintoista. Todella mielenkiintosta.

– Eikö olekin. Mikäli monipuolisesti rakentunutta musiikkia soitetaan sikiön kuullen, niin tottakai tämä kehittää tulevan lapsen kykyä analysoida kuulemaansa uuttakin ainesta. Hän kykenee jo hyvin varhaisessa iässä hahmottamaan musiikissa esiintyvät harmoniat ja muut rakenteet.

– Tämäpä on uutinen! Te olette siis sitä mieltä, että suurten muusikkojen nerouden selitys on heidän sikiöaikaisessa ympäristössään.

– No, älähän nyt pillastu. Tämä esittämäni on vain eräs selitys. Musiikillinen – kuin myös muu taiteellinen lahjakkuus – on toki monimutkainen asia. Sitä ei voi selittää vain yhdellä ainoalla tekijällä. Taiteellinen lahjakkuus ja ennen kaikkea kyvykkyys on pitkän harjoittelun tulos. Unohtamatta suotuisia perintötekijöitä.

– Niin, mikäli olen oikein tulkinnut viimeaikaisia tutkimuksia, musiikillinen lahjakkuus on paljolti periytyvä ominaisuus.

– Geenit ovat tietysti avainasemassa. Nyt on vain huomattava se, että peritty taiteellinen lahjakkuus voi ilmetä miltei millä alueella hyvänsä. Erinomaisen muusikon lapsesta saattaa tulla vaikkapa kuvataiteilija. Kyse on ennen kaikkea luovuudesta, joka voi ilmetä monilla eri sektoreilla. Jopa samanaikaisesti, eli joku henkilö voi olla niin sanotusti multitalentti.

– Edelleen, mielenkiintoista, herra Bach.

– Ei, älä sano minua herraksi, pyydän.

– Anteeksi. Alkuperäinen ideani oli, että kertoisit kaikesta siitä, mitä olet nähnyt elämäsi, siis kuolemasi jälkeen, eli kuolleena ollessasi. Miten, minkälaisen jatkumon tekisit ihmiskunnan elämisestä ja yhteiskuntien kehittymisestä tuon vuoden 1750 jälkeen?

– Tästä tulee pitkä tarina, oletko valmistautunut huolella?

– Anna tulla vain, olen varannut kyllä evästä.


Ei noista muiden puheista kannata välittää.

Patu

Kun kuuntelee tätä ns. musiikkia jota meille tarjotaan, pyytämättä, kaikkialla, tulee kyllä aika pessimistiseksi. Minkälainen taiteilija syntyykään hänestä, joka ennen syntymäänsä on kuunnellut Idolsia, Lordia ja vastaavaa.

risto

Lainaus käyttäjältä: Patu - 05.05.12 - klo:16:15
Kun kuuntelee tätä ns. musiikkia jota meille tarjotaan, pyytämättä, kaikkialla, tulee kyllä aika pessimistiseksi. Minkälainen taiteilija syntyykään hänestä, joka ennen syntymäänsä on kuunnellut Idolsia, Lordia ja vastaavaa.


tosta mielipiteestä ei kannata  edes keskustella. Patu on huolestunut syntymättömistä taiteilijoista. Se on hyvä asia.

THL tiedottaa

Patu viitannee siihen tutkittuun tosiasiaan, että sikiön kuulemilla äänillä on merkitystä lapsen tulevassa kehityksessä.

Eli kyllä tästä kannattaa jatkaa keskustelua.

Ei noista muiden puheista kannata välittää.

Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä