Luovuus ja hulluus

[AveLazio]

Elokuva The Shine on historian neljänneksi paras filmi, imo.

[risto]

 

Elokuva The Shine on historian neljänneksi paras filmi, imo.

olen kyllä nähnyt sen mutta mitään ei ole jäänyt mieleen.

Tänään tuli Nummisuutarit elokuva.  kun räpläsin kaukosäädintä, ajattelin että kaikkea ne esittää.
Mutta sitten aloin kuunnella vuoropuheita. Se oli todella viihdyttävää.
Aleksis Kivi on kirjoittanut näytelmän 1864. Huima juttu että se on Suomen suosituin teatterikappale maakuntien teattereissa.

[AveLazio]

Joo! Minäkin näin puolet Nummisuutareista. Yllättävän hyvää, värikästä puhekieltä. Sieg!

[juhasamy]

Luovuus on (yksinkertaisesti) kyky muuttua. Muutos voi toki olla luonteeltaan hyödyllinen, tai hyödytön. Positiivinen tai negatiivinen.

Kykenevyys luovuuteen vaihtelee (hetkittäin). Sitä edistää sopiva paine saada aikaan muutos, mutta toisaalta kyse on myös ajattelijan muutosvalmiudesta. Muutos voi horjuttaa turvallisuutta, jolloin tarvitaan rohkeutta. Rohkeus ilman sopivaa turvallisuutta ei ole aina rohkeutta, vaan jossain vaiheessa rohkeat teot muuttuvat tuhokäyttäytymiseksi.

Itse ymmärrän hulluuden luovuuden vastakohdaksi niin, että hullu on olotilaltaan usein turvaton eikä tuo tila anna edellytyksiä objektiivisesti ottaen kovin rohkeisiin tekoihin. Hullun ja tässä yhteydessä tarkemmin sanoen turvattomamman teot ovat suhteessa hänen turvallisuusresursseihin ja muutokseen liittyvä rohkeuspotentiaali voi olla hyvin minimaalinen.

Hullulla on kuitenkin luovuuden suhteen se valtti, että hän voi poiketa helpommin normeista. Normit luovat helposti ihmisen ympärille kehyksen, josta on vaikea poiketa. Jos kehyksiä ei ole, niin siltä osin rasitteita on kyllä vähemmän.

Mielestäni lapset ovat turvallisissa! oloissa melko retvakoita oppimaan eli heitä voidaan pitää ainakin vaiheittaisesti ajatellen luovina. Se, miten kyky muutokseen säilyy vanhemmalle iälle, on tietty toinen juttu. Periaatteessa mikään ei kyllä estä olemasta ihan luova iästä riippumatta.

Patu tuolla aiemmin puhui varmaan luovuuden saavutuksista. Ne ovat usein hetkellisiä kuin vaikka silmänräpäys. Näyttää kovin yksinkertaiselta, mutta tuota räpäystä voi edeltää paljon erilaista. Luovuuden oivallus pohjautuu jollekin. Mille? Paineelle, muutoskyvylle, olemassolevalle aineistolle ja merkitystajulle. Näin sen kai voi esim tiivistää.

[Patu]

Luovuus on (yksinkertaisesti) kyky muuttua.

Paskat.

Patu tuolla aiemmin puhui varmaan luovuuden saavutuksista.

Ai varmaan. Et siis lukenut. Vai etkö ymmärtänyt.

[juhasamy]

Kun sanoin, että luovuus on kykyä muuttua,
niin se on edellytys sille, että jotain saadaan myös itsestä ulos.


Kysymys, Patu: Voiko luovuuden teon toteuttaa ilman oman ajattelun muutosta?

Mielestäni ei.

[THL tiedottaa]

JuhaSamy, entä jos on jo valmiiksi luova, niin mitä muutos tästä tilanteesta, olotilasta toiseen, vaikkapa pysähtyneisyyteen merkitsee?

No, tietysti luovuuden loppua.

Sen sijaan, jos on hullu (tällä on tietysti monia eri merkityksiä, mutta ei välitetä tässä nyt niistä kaikista), niin muutos hulluudesta toisenlaiseen olotilaan merkinnee pään ja ajatusten selvenemistä.

[juhasamy]

JuhaSamy, entä jos on jo valmiiksi luova, niin mitä muutos tästä tilanteesta, olotilasta toiseen, vaikkapa pysähtyneisyyteen merkitsee?

No, tietysti luovuuden loppua.

Ei.

Jos henkilö on nopea, voi hän aina ajoittain toistaa satasen mestaruuden jos vain on riittävän nopea.
Ei henkilön nopeus mihkään häviä jos ei nyt heti rappeudu tjm.

[juhasamy]

Sen sijaan, jos on hullu (tällä on tietysti monia eri merkityksiä, mutta ei välitetä tässä nyt niistä kaikista), niin muutos hulluudesta toisenlaiseen olotilaan merkinnee pään ja ajatusten selvenemistä.

Hullun voi ajatella muutosten suhteen ihan samaan asemaan kuin jokaisen ihmisen, jota ei ole määritelty hulluksi. Muutos on jotain uutta ja jos se kohdistuu niihin elementteihin, joiden perusteella hulluus määritellään, niin sitten hulluudesta voi sanoutua irti. Luullakseni tämä on – jos nyt ei teoreettista – niin käytännössä ainakin vaikeaa.

Yksi hulluuden oire on ahdistus. Tai levottomuus. Tai keskittymiskyvyttömyys. Tai hajamielisyys. Tai unohtelu. Tai sekavuus. Tai fundamentalistisyys. Tai joustamattomuus. Tai putkiaivoisuus. Tai friikkeys. Tai harhaisuus. Tai turvattomuus ja pelot. Tai riippuvuus. Tai jopa puutuminen ja erilaiset fyysiset kivut... Tai kaikkia noita jollain tavoin.

Hulluus määritellään käytännössä oireiston perusteella. Oireiston vahvuusaste vaihtelee joka ihmisellä. Mitä suurempi oireisto, sen hullumpi on. Hullun vastakohta on tietysti terve, eli henkilö, jolla oireisto on olematonta tai vähäistä jonakin ajanjaksona.

[Patu]

Kysymys, Patu: Voiko luovuuden teon toteuttaa ilman oman ajattelun muutosta?

No JuhaSamy, voiko ajattelun muutoksen toteuttaa jos ei ajattele? Pitääkö jollain tapaa osoittaa ajattelevansa ennen kuin voi väittää että tuon minä muutin?