Juulin Ikioma

[Juulianna]

KEIJU JA VARIS

Salomailla  kuuset naavaiset
ikihongat seuraa piti toisilleen.
Ei paistanut päivä
ei oksillaan linnut laulelleet.
Ikuinen oli yö synkkä.

Ei lammessa kalat viihtyneet
liian musta oli  vesi .
Yksinäinen ruutana
lammessa uiskenteli.
Rannat sammal tummunut peitti
käsipäivää   ranta  toista tervehti.
Ei tuulikaan täällä kuiskaillut.
Kaislaparoni, osmankäämi
torkkui rantavedessä.

Pikkuinen keiju pilvissä leikki
lammelle eksyi.
Rannalla istui ja itki.
Varis musta, vanha ja viisas
kärpässienellä aikaa vietti.
Keijun huomasi, säälitti
auttaa keijua piti.

Lennähti varis taikamaahan
sieltä valon lainaksi pyysi.
Oli noitien yö
valon taikoi noidat kurpitsaan.
Kurpitsa nokassaan
pilvien halki
varis musta , vanha ja viisas
valon keijulle lammelle toimitti.

Varista keiju kauniisti kiittää
poistui suru.
Varis musta, vanha ja viisas
lähti keijua saattamaan.
Nyt kumpikin kurpitsa valonaan
sinipilvissä liitää.


j 2019
.

[Juulianna]

.

.

[Juulianna]

EMILIE ja EDWARD ETANA

Sinivuorten taakse laski aurinko hiljaa.
Puppurapilvet väistyivät, illan himerrys hiipi. Syksyn kuulaat, väririkkaat lehdet tummuivat. Olivat kaikki himmeässä illassa lähes samanvärisiä. Rannan kaislat varttaan venyttelivät pinnan yläpuolella. Jostain kaukaa kuului yksinäisen lokin huuto.
Pian astuisi valtaistuimelle prinssi Syksy.

Tässä syksyisessä rantamaisemassa maahusti herra Edward Etana. Maahusteli eteenpäin hiljaa mutta varmasti.
Herra Edward oli suuren Tammilehdon asukas. Asusti herra Edward Tammenterhokodassa. Pienessä, ruskeassa.
Kovin oli Edwardherra yksinäinen. Aika kului kotopaikkoja paikkaillessa. Katsastaessa. Herra oli ruma mutta hyvin, hyvin kiltti.
Vaan yksin oli jos jos ei ihan ihmettä tapahdu.

Herra Edwardilla oli hattu sekä kävelykeppi. Hattu siksi jottei herrasmies ilman hattua liiku. Eikä ilman päivänvarjoa. Ei missään nimessä. Rahkasammalsuon varjoilukisälli vihreästä rahkasammaleesta varjon ommellut. Hattu. juolukankukasta, sinisestä. Juolukkamatsän hattumaakari  hatun vartavasten herra Edwardille huovuttanut.
Oli hatussa aukot säämittausantenneja, sarvia varten. Olivat vallan tarpeelliset nämä aukot koska usein pyydettiin sääennustusta herra Edwrdilta. Etana, Etana, näytä sarves. Ei tarvinnut joka kerta herra Edwardin hattua riisua. KävelyKkppi oli Sananjalkaviidakon kestävimmmmästä sananjalkavarresta. Herra Edwardilla se oli tunkija- ahmotteja varten. Tahtoivat useatkin siivekkäät sekä jalalliset ahmotit, ilkeät, herra Edwardin aamupalakseen.
Tämä ei kävelykepin takia onnistunut. Sillä kun herra Edward kerran, pari tunkija- ahmotteja husaisi, jo karkasivat vauhdilla näkymättömiin.
Nämä tunkiija- ahmotit.

Hiljaa, vakaana maahusti Edwardherra syksyisessä tammimetsässä. Keskellä tammenlehtien värihehkua.
Saapui vihdoin rantaan. Järveä katseli. " Voi sinua järvipolo. Pian peittää aaltosi jääkansi. Ei ui lapset. Puhaltee Pohjanviima pinnallasi." Huokaili Edwarherra. Samassa muisti luistelun, hiihtämisen. " Vaan onhan onneksi talviriemut, jottet ihan yksin talvea vietä. On iloiset lapset seurana."

Ei huomannut Edward-herra kuinka Tammilehdosta lähestyi herraa neito Emilie .
Kaunis Emilie.
Emiliillä vuorostaan oli keltainen kukkahattu keltaisesta unikonkukasta. Unikkolehdon hattumestarin tekemä, valkoinen päivnvarjo, päivänkakkaravarjo. Keltaisisin pilkuin. Oli eri syystä kuin Edward- Herralla. Jottei aurinko Emilien poskenpehmeää, kermanvalkeaa hipiää pilaisi. Edwardherran päivänvarjo suojasi häikäisyltä. Neito Emilien pienenpienet, huikaisevan korkeat korkokengät olivat sinisestä helmisimpukasta Sinisen Meren suutarimestari naputellut.
Kovin olivat sievät ne helmikengät.
Huudahti Emilia-neito :" Kultaseni, joko sinä kauan odotit. Minulla kun meni aikaa silmäripsien meikkaamiseen. Eikö olekin nyt kauniit. "Räpsytteli Emilieneito pitkiä silmäripsiään, loi kaipaavan katseen Edward-herraan.
Punastui neito.Edwardherra vallan häikäitsyi Emilieneidon kauniiden silmien loistaessa, Ei auttanut nyt rahakasammalvarjo. Punastui ihan. Edwardherrakin. " On. On hyvin on kauniit. Kaikkihan Sinun ylläsi kaunista on. Säkkikin varmaan. "sai Edwardherra änkytetyksi. Jotenkuten.
" Vaan voisimmeko me nyt ajatella , mikäli Sinulle sopii, lähteä lounastamaan Terhokaupunkiin. Tiedän siellä oikein mukavan, pienen terhoravintolan. Varmasti viihtyisit. Voisimme pikkuriikkisen aperitiivinkin nauttia. Lähdemmekö, rakas Emilie."
Vastasi, edelleen posket punaisina , neito Emilie : " Rakas Edward, minä tulen. Tiedäthän Sinä, kanssasi vaikka etanamaailman ääriin. "

Niin lähtivät nämä kaksi rakastunutta hiljalleen maahustamaan kaupunkia kohti.
Syksyä ihailivat. Pikkuisen sataa ropsauttikin. Vaan ei hätää, etanathan pikkusesta sateesta vain ilostuvat.Ilostui pariskunta myös syksyn väriloistosta, lehdistä. Laskevasta, luonnon kultaavasta ilta-auringosta. Niin saapuivat kaupunkiin Neito Emilie sekä Herra Eward. Aperitiivit, pikkuriikkiset, etanafingerporilliset, nautittiin.
Vietettiin aivan kahden iloinen iltapäivä. Sekä monta, monta iloista iltapäivää senjälkeen.

Viikon kuluttua julkaistiin Etana - Aviisissa ilmoitus :
- Kihlauksensa ovat julkaiseet herra Edward Etana ja neito Emilie  - .

Huuhkajien Huhutoimisto kertoi häiden olleen kauniit. Morsiusneitoina olivat toimineet pikkuiset perhostytöt.Ylimorsiusneitona toimi ihmiskansan, sitäkin oli kutsuvieraina, Leenaihmisen pieni perhostyttö. Vaaleanpunaisessa pitsimekossa. Ruusutiaarassa.
Valkeissa helmiballeriinoissa.

Onnellisia, hyvin onnellisia olivat herra Edward sekä rouva Emilie Etana.
Kaikki oli mitä parhaiten.
Näin päättyy satu, niinkuin kaikki sadut päättyvät :
Sen pituinen se.


juuli
.

[Juulianna]

Itetaiteilija Veijo Rönkkösen työ.
Parikkalan taidepuisto.
Kovasti tykkään.

juuli

[Juulianna]

Onnea kaikille Äideille.

juulianna

[Juulianna]

HUKKAVÄRIT

Se oli tuhansia vuosia vanha.
Tuhansien tähtisumujen
miljoonien tähtien takana
ikuisuudessa se eli.
Se muisti planeettojen elon.
Nyt piirittivät mustat tähdet
mustaa kuuta se palvoi.

Räjähdys surmasi tähtien valon
tuhoutuivat planeetat
sen pinta oli täynnä hukkavärejä
kuolevista planeetoista sinkoutuneita.

Se odotti uutta tuhoa
pääsisi eroon hukkaväreistä
planeettojen perinnöistä.

Se loistaisi taas.


juuli-19

[Juulianna]

Kaunista juhannusta.

[Juulianna]

MAFIAVARIKSET

Oli Pispalanharjulle räpistellyt varismafia uninen
yönsä oli viettänyt naavakuusen oksilla keikkuen
synkässä metsässä, korvessa piilossa kateilta,
suuhunsa nappasi jokaisen joka uskalsi ryppyillä.

Oli capo Villehartti, Yrjänä, nuorimmainen Santeri
Oli pikatienvarteen  suunnistettu vahtipaikalle.
Oli kelopuuhun istahtaneet aamuparlamenttiin.
Nyt mietittiin mitä tehtäisiin  kun päivä valkenee.
Silllä aikaa kaikki tarkasti pantihin merkille.

Villehartti tupakkikurkullaan ensiksi köhimään :
" Essonpaariin ei ainakaan siellä viimeksi kävi nolosti
Leijonien kokouksessa joutui puheen pitämään.
Ei asiasta tiedetty mitään. "

Taas pantiin nokat yhteen asia syvältä pohdittiin
kun Yrjänä äkisti kuulutti :
"On Toropaisen Natalian mansikat kuulemma kypsiä
nehän me tiedämme entuudestaan on taatusti hyviä.
Mitäs jos sinne räpytellään ihan joukolla aamupalalle."

Kannatti sitä tietenkin ihan jokainen,
oli Natalian mansikat maakunnankuuluja.
Käyntiin räpyttimet, lentoon joukkko räpisti
nelosvaihteella hurjalla matkaa jatkettiin.
Vaikkei  harmia, ei kiirettä varismafialla.

Jo pilkotti puiden takaa Natalian mansikkamaa
sitä kohti joukolla nokat suuntaamaan.
Alettiin laskeutua kohti mansikkarivistöjä
kun huomattiin punaisia outoja kylttejä
pitkin ja poikin mansikkamaalla
ei koskaan oltu nähty moista.

Santeri joka vähän osasi  lukea, alkoi kylttejä tavata
- Pääsy kielletty. Miinoitettu. Käynti omalla vastuulla -.
Päästi Villeharti ruman sanan, Santeri varoitteli :
" Älä manaile Hartti. Rumaa se on. Äitikin kieltänyt."
Vielä enemmän suuttui Vllehartti.
Koko kulmakunnan herätti.

Ei auttanut, räpistimet lentoon, suunta yläilmoihin
perässä haukkuva koiralauma, kylän kulkurikatit.
Muutama isäntä haulikkoineen mafiaa seurasi
pikkuisen siinä Santerin  perssulat kärvähti.

Kelopuun oksalle onnella koko lauttue räpisteli
pikatien varressa pohdittiin mikä pieleen meni.
Kiukkuinen Hartti manaili varmuudeksi
korkeimmalla oksalla :
" Ne tynamiitit pitää kieltää lailla
uhkailee ne reiluja rosvojoukkoja. "
Eipä siihen sanomista ollut kellään
varismafia vain nokkaansa nyökytteli.

Yöllä unessa naavakuusen oksalla
jokaisella nokassa punainen mansikka suli.

juuli
.

[Juulianna]

LENTO

Tähtien alla
jossakin siellä
taivaanrannalla asusteli
silmänkääntäjä Mikkelsson.

Pajassaan
kuun valossa
outoa laitetta rakenteli.
Pyöräänsä, avaruuspyörää
hitsaili, kilkutteli.
Öisin oli työ tehtävä
taiat, loitsut tehosi.

Valmistui pyörä
avaruuteen tähtien taa
Mikkelsson lähti seikkailemaan.

Matkalla tähtiin taakseen vilkaisi
silmänkääntäjä Mikkelsson.
Sateenvarjonsa liiteli siellä
kohti avaruuspyörää suunnisti.
Varjon pyöräänsä Mikkelsson pyydysti
ei tiedä vaikka sataisi.

Viereen Maan Mikkelsson jäi
vaikka luulikin tähdissä käyneensä.

Kotiin Mikkelsson palasi
varjonsa naulaan ripusti.

Matka tehty
unessa Mikkelsson kuussa käväisi.


juuli-19
.

[Juulianna]

Maailma on muuttunut kovin siitä kun Juuli ynnä ikätoverit töppöstelivät kotopirtin lattialla. Ei tullut aikaisillekaan mieleen lentomatkalle lähteä. Nyt on toisin. Kun katsoo lentotietoja googlelta missä näkyy kaikki maailman koneet ei voi kuin kauhistella mikä tungos on esim. New Yorkin kohdalla. Miten tuosta sumasta kukaan kentälle tai pois sieltä selviää.
Etelänmatkoja ei omalla autolla tehdä. Slalomrinteillekin usein lentäen. Myös työmatkat, pidemmät lennetään. Vaikka omatunto suorastaan rääkyy autolla kulkemaan.
Ennen kun ei paljon lennetty ei paljon putoiltukkaan. Nyt tullaan alas, pudotaan ei omasta tahdosta melkein joka päivä jossakin. Väkisin tulee mieleen ovat koneet monimutkaisine varusteineen niin heikkoja että jo esittelyssä kivenä maahan tullaan.
Vai eikö pilotti kenties ole ihan normaalikunnossa. Onko kentän henkilökunta vajaata , puuttuuko tarkkailija tältä osin että koneen rattiin päsee milloin vain ja missä kunnossa tahansa.  Jos niin ei ole onko koneiden teko niin heikko etteivät kestä. Tai onko lyöty laimin huolto. Vai tekikö pilotti huomaamattaan se lopullisen putoamisvirheen. Onko koulutus puutteellinen.
Minä en tiedä.
juuli
jk. Kuva on matkan iloisesta osasta. Tuskin halutaan katsella kuvaa pirstaleina olevasta koneesta.
.