Juulin Ikioma

[Suti]

Juuli, missä huumorintaju?

Helkutin hyvä kysymys.
Kemiallisen puhdas huumorintajusta.

[Juuli Hukkaskukka]

[Juuli Hukkaskukka]

SLUMMI

Kuja, slummin laitakatu,
hämärä.
Ei kolisseet ratikat
ei metro kiitänyt.
Vain ihmiset, varjoiset
jalkakäytävällä kulkivat
ei päämäärää osalla

Sen kuninkaana väkivalta. Palloa potkivat pojat.
Pienet, kiharapäiset.
Luukkuhousuiset.  Isovarvas tennarista pilkisti.
Joilla oli aina aurinkopäivä.

Jalkakäytävällä seiniä merkkaavat kulkukoirat
sähisevät  kissat.

Ränsistyneellä parvekkeella nokeentuivat
iloisesti liehuvat pyykit.
Punaiset päiväpeitteet joita käytettiin
vain sunnuntaisin.

Silloin kun harjattiin kynnenaluset.
Mentiin messuun. Kuulemaan Isä Ramonia.
Saamaan anteeksi viikon synnit.

Naiset juoruilivat yli kadun. Nauroivat.

Alhaalla piti varoa jätteisiin liukastumasta
jotka iloisesti viskattiin alas parvekkeelta.
Ikkunaluukut suljettuina paahteelta,
kärpäslltä.

Se oli palloa potkivien poikien maailma.
Ikioma.




Juuli2015

[Muisto Keijo Kullervo]

Hieno 'tilannekuvaus' Juuli...

Tartut hetkeen kuin ainoaan tarmokkaasti. Vähän elokuvamainen kerronta... Ihanaa...

Keijo Kullervo

[Juuli Hukkaskukka]

Hieno 'tilannekuvaus' Juuli...

Tartut hetkeen kuin ainoaan tarmokkaasti. Vähän elokuvamainen kerronta... Ihanaa...

Keijo Kullervo

Paljon Kiitoksia.

Juuli

[Juuli Hukkaskukka]

On se niin että näissä koko kesän jatkuvissa sadeilmoissa on hyvääkin. Ajatellaas nyt vaikka seuraavia lohdukkeita.
Sataa, aina.  Ei häikäise aurinko.  Ei linnunkälkätysherätystä.  Nyt yöstä rauhoittunut  sade rummuttaa kodikkaasti kattoon ja ikkunaan.
Aamukahvilla , kun on yöllä  nelisen kertaa herännyt ukkosen reippaaseen salamointiiin, voi yritellä tiirata köökin kkunasta, jotka ovat nyt muodikkaan juovikkaat kun jäi keväällä pesemättä, arvailla millaisin jalkumin postivankkureiden aviisin jättöpaikalle , vastapäisen talon seinälle, suunnistaisi. Avo- vai tavallisilla reinoilla. Vaiko vaaditaan ihan kumisaappaat  Ne tosin unohtui yöksi ulkorapulle. Joten niitä e lasketa. Kun on tavallisilla reinoilla aviisi noudettu voi syventyä  siihen hetkeksi kun on suunnattava taloyhtiön parkkipaikalle  autolle harrastamalla kolmiloikkaa lätäköitä kierrellen ja ylitellen ennen  työmatka-ajelua.
Iloisen raidallinen on autokin. Käyntiin lähtee kuitenkin. Työpaikan parkkipaikalle kun on silmät kiiluen pyyhkijöiden räpsinnästä läpi yrittänyt tähystää , muutaman jalankulkijan läpimäräksi  roiskuttanut, saapuu sademies tai nainen. Valtava öljyinen kuralätäkkö just oman auton parkin kohdalla. Piikkarit tai puolikengät kummasti vettä hörppii. Ja puku kastuu kun tuuli tempaisee sateenvarjon nurinniskoin eikä suostu enää varjo muotoonsa palaamaan.
Töistä kotiintullessa samanlaiset kuviot , suurinpiirtein
Mutta mikä ilo on kun ei tarvitse kastella kukkapenkkejä, ei kasvimaata. Ei ajaa, kukas nyt sateella, nurmikkoa. Ei matkustaa kesämökille. Eikä mihinkään muuallekaan. Lapset ei suostu. Ei tarvitse rouvaväen kuivata pyykkiä ulkona, ei tampata mattoja.  Ei mennä mattopyykillekään.
Saa koko perhe  suihkun oikein sadevedellä kun patiolle asettuu seisoksimaan. Samoin perheen koira. Kissa ei suostu.
Illalla on suuri ilo kun ei lähdetä lenkille. Ei vaimokaan. Sataa edelleen kaatamalla. Voi käpertyä kirja kourassa sohvannurkkaan tai tuijottaa telkkua. Niitä ainaisia uusintoja .
Nekin sateen ropsiessa ikkunaan tuntuvat nyt mukavilta kun vertaa hikipäässä lenklllä juoksemiseen. Nyt vesipäässä. Vaikka vettä se on hikikin. Ei ihan niin runsaasti kuitenkaan lenkkeiljä  hikoile mitä nyt kastuisi.
Joten on tässä satamisessa iloiset puolensa.  Yksi niistä on tietenkin se ettei pala nahka eikä huusholli ulkoapäin kumpikaan.
Pisarat  iloisesti lätäkössä pompottelee.
Nautitaan..

Juuli

[Juuli Hukkaskukka]

PYÖRÄ

Se oli uohdettu maissipellon laidalle
vanha, loppuunajettu, ruostunut polkupyörä.
Ei läpäissyt lamppu hämärää.
Tuulisella säällä maissin lehdet silittivät
runkoa.
Syksyisin sitä ei erottanut
Maissikin kuollutta ruskeaa.
.
Pyörä  muisti ajat jolloin  se vielä kulki
ilolla, kello mutkissa kilisten.
Muisti vuoren jyrkanteet
toimivat jarrut.
Takaistuiimella kiljuvat lapset.

Muisti iso-isän kertomaa vanhaa tarinaa
kuinka  ruokomajassa vietettiin illat.
Muisti kuinka pelto oli ollut  puuvillapelto
mustat kädet poimivat valkoista puuvillaa.
Taivaalla hehkui valkoinen aurinko.

Vuosien kuluessa pyörä muuttuisi
osaksi maissipeltoa.
Se nousisi ylös vihreinä varsina
korkeina, tuulessa huojuvina.
Valkeat tähkät  tavoittelisivat pilviä.

Se näkisi auringon.




Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

TUMMA HETKI

Saapuu yö, on aika unen.
Seisahtunut aika yön.
Luonto hiljaa, vaiennut.
Laulu merilokin tauonnut.
Uni himertynyt, kaikonnut.

On suden hetki. Yö liskojen
mielen valtaa kaiken peittäen.
On polku entinen, rantaan kuljen.
Uniharhat mielestäni suljen.
Huokauksen kaislojen ma kuulen.

Meri tyyni, tumma. Kuu hohtelee.
Tähti aaltoon meren säteilee.

Vieraan  saanut öinen ranta.
Kuu hopeoi sen tummaa kantta.
Se vaiti seisoo, tyynnä oottelee.
Meri, aallot hiljenee.
Unipursi meren saapunut.
Mua unetonta syliin kaivannut.

Uneen vaivun. Pois aika pakenee.
Pursi unetonta hellii, varjelee.

Tumman rannan valtaa aamurusko.
Poissa rauhattomuus, epäusko.




Juuli2015

[Muisto Keijo Kullervo]

Juuli?
Hyvä runo... Tunteikas...

Oletko huomannut, että kirjoitettaessa, tännekin:

"Kun oikean reuna aaltoilee sopuisasti runoissasi, kuin aaltoinen järven pinta pystysuunnassa, on kirjoitus tasapainoista, useinkin?

Kuin yllä...

Keijo Kullervo

[Juuli Hukkaskukka]

Juuli?
Hyvä runo... Tunteikas...

Oletko huomannut, että kirjoitettaessa, tännekin:

"Kun oikean reuna aaltoilee sopuisasti runoissasi, kuin aaltoinen järven pinta pystysuunnassa, on kirjoitus tasapainoista, useinkin?

Kuin yllä...

Keijo Kullervo

Kiitos. Olen huomannut. Ei vaan meinaa taito riittää.   
Juuli