Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka]

KIVEN UNIKOT

Kesäntuuli syksystä kuiskaili
usva niityn varjoissa harhaili.
Oli lintusen laulu hiljennyt
puro jääkantta odotteli.

Vaan auringon noustessa vielä
varjoihin pidentyviin
nosti unikko uhmalla päänsä
kivikkorinteeseen.

Se uskoi kesän  jatkuvan
oli syysviimat se unohtanut
Vielä sen puna loisti
kesän viimeisen säteen tavoitti
kunnes syyshalla sen nujersi.

Hehkuu, hehkuu kiviunikko
se oli unikko kesän.




Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

KULTALEHTI SYKSYN

Oli aamu varhainen
kuljetti tuuli rantaniitylle
syyslehden kultaisen.
Syliin harmaiden kaislojen
laski hellien.

Peitti niittyruoholla, kastehelmisellä.
Hiljaa peitossa nurmen,
sylissä kaislikon
lehti kultainen.
Kastehelmet kuin timantit kimalsi.

Oli peipot, sirkat vaienneet
ei vesipääskyt liidelleet.
Vain syystuuli huokaili
pilvillle tummille.

Himmeni ilta
loi aurinko purppurapilvet
niitylle kasteiselle.

Yöhön tummaan niitty nukahti
vielä hetken valvoi kultalehti.

Se kesästä unelmoi.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

LUODON YKSINÄINEN

Silloin oli ne tyynet vedet.  Tyyni, tuuleton kesä.
Pilviharsot taivaalla utuili. Liikkumatta lehdet puun.

Koitti päivät syksyiset,  toi tuulen kadonneen.
Kysyit lähtisinkö purjehtimaan merelle siniselle.
Auttaisit minut veneeseen veisit aavalle ulapalla.
Luodolle autiolle.

Me astuimme veneeseen.
Hiljainen tuuli,  keinuvat aallot
Satamassa kirkuvat lokit.

Kalllioluodolle saavuimme
siellä se oli
luodon yksinäinen.
Oli tuulet sen kukat repineet merelle sirotelleet
vain paljaat oksat ulapalle katseli.

Sinä sanoit sen olevan villikaura.
Minä tiesin paremmin
se oli keijujen mekonhelman pitsikoriste
kukkakuvioinen.

Se minulle hymyili.

Minäkin hymyilin.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

SYKSYN VALKOISET

Laskeutui hämärä, syksyinen ilta.
Kerroit niityllä olevan vielä valkeita kukkia
joihin syksytuuli ei vielä ollut kajonnut.
Kysyit haluaisinko nähdä ne.
Halusin säilöä kesän sinun kanssasi.

Peitit minut pyörätuoliin.
Kuljimme tuttua rahisevaa hiekkatietä.
Pienet tattiarmeijat kohottivat melle lakkiaan
metsikössä tien varrella.
Pysähdyit,
sanoit tässä olevan muurahaisten suojatie
annetaan niiden kulkea ensin
meillä ei ole kiire.

Kallion kupeessa vielä vihreällä niityllä ne kumartelivat
ilta-auringon viiimeisissä säteissä
ne valkeat kukat.
Kaukaa  kuului kurkiauran huuto.

Ne saisivat syksyn väriloistoisen takin
ne peittäisi valkea lumihuntu.
Vielä minä sain ne nähdä
säilöä ne
pois nukkuvat valkeat kukat.

Tiesin
näkisin ne keväällä uudelleen.



Juui2015

[Muisto Keijo Kullervo]

Kiitos Juuli kun lähetit ihanan laulun ketjuuni?

Tässä laulu joka sai kyyneleet silmiini:


https://www.youtube.com/watch?v=Zmu4Qu23JEY

Keijo Kullervo

Ps. Poistan viestisi kopioinnin ketjustani kun Sinä ansaitsen ko. aiheen itsellesi... Sinulla on kauniita ajatuksia kaiketi, oletan?

[Juuli Hukkaskukka]

.


YLPEÄT KAISLAT

Ylpeät kaislat ne olivat
ne eivät uskoneet syksyn saapuvan
kylmentyvin vesin
vaikka syksytuulen riepottelemat
valkeat kuohupäiset aallot sen niille kuiskaili
ne katselivat vain sinisiä pilvilauttoja
kurkoittivat niihin
jo ruskeine kukintoineen.
Ne olivat ylpeät kaislat.

Pesänsä jättäneet kuikatkin sen niille kertoivat
ne ei kuunnelleet.
Vain sinisiä pilviä ne tavoittivat.

Pian oli niiden uskottava
kun saapuisi hallaiset yöt
jäinen riite peittäisi lahden.
Riitteenkin alta katselisivat sinisiä pilvilauttoja
ne
meren ylpeät kaislat.

Ne olivat hiljaa.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

KULTAMATTO

Aamulla kerroit, puistoon yöllä ilmestynyt kultamatto
syksytuuli riipinyt puiden lehdet
sirotellut  ne  huurteiselle nurmelle.
Halla oli ne värittänyt.
Kultamatto liekehti kilpaa  kera syksyisen auringon .

Halusit viedä minut katsomaan kultaista mattoa
hiekkatie rahisi pyörätuolin alla.
Viimeiset syksyasterit värittivät puutarhat.
Rastaat etsivät pudonneita marjoja.
Toruivat meitä kun häiritsimme.

Loistavana se  edessämme avauitui
hehkui kera auringon viime säteiden
syksyn kultamatto
Ei  sille laskeutunut muuttolintujen parvi
ei nousseet tattiarmeijat.
Se yksin kauneuttaan hehkui.

Me emme sillä kulkeneet
se oli liian kaunis.
Se oli varattu keijuprinsessoille
haltijattarille.
Kuun tyttärille.

Me katselimme
tiesimme
kohta peittäisi sen lumenvalkea
talven ruhtinattaren kärpännahkaviitta.

Se muistoissamme säilyisi
syksyn kultamatto.



Juuli2015

[Muisto Keijo Kullervo]

Kiitos Juuli...

Sana hallussa edelleen...

Keijo Kullervo

[Juuli Hukkaskukka]

Kiitos Juuli...

Sana hallussa edelleen...

Keijo Kullervo

Kiitos.

[Juuli Hukkaskukka]

TULIAINEN

Syksytuuli sen syliinsä sulkenut
niityn kukalta viimeiseltä.
Oli kuljettanut sen läpi pilvien harmaiden
läpi lltaruskon
läpi hallaisen yön.
Laidalle niityn saapunut
aamuna kuuraisena.

Kivelle pienelle laskenut
mekkokankaaksi keijulle niityn
hellästi poimut oikonut.
Sen keiju ylttyisi kurkottamaan
päälllensä pukemaan.

Kelpasi siinä niityllä tanssia
pikkuisen niittykeijun.
Ei pääsisi halla yllättämään
kukkalehti vaaleanpunainen mekkonaan
sen viitaksi kietoisi öisin.

Tuliainen syksytuulen
suojana pikkuisen keijun.




Juuli2015