Outomaa

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Uutiset:

Outomaa on outo maa.


Sivuja: 1 ... 51 [52] 53   Siirry alas

Kirjoittaja Aihe: Juulin Ikioma  (Luettu 113863 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1275 : 21.05.20 - klo:14:26 »



Viime vuosisata oli ihmiselle melkoista kehityksen aikaa. Suihkaistiin kuuhun, joka taisi olla se suurin askel ihmiskunnalle. Vaikka suurin osa näki nälkää avaruuden valloituskilpa senkun petrasi juoksuaan. Nyt siitä ei kukaan oikeastaan edes puhu. On totuttu. Suuria sotia käytiin vierailla maaperillä.  Ihmiset liikkuvat paikasta toiseen paljon enemmän kuin ennen. Paljon nopeammin päästään nyt perille mitä joskus 1800- luvulla. Kehitys kulki huimaa vauhtia. Telkut, imurit, mikrot, jääkaapit, kahvinkeittimet, leivänpaahtimet jne kotitalouksissa. Pientä ne ovat asevarustelun, tehtaiden koneellistumisien myötä.

Sitten alkoi kansaa tahtomaan pois kotimaastaan. Halusi paremman elintason ja katsoi että muutaman kumiveneen ja isompienkin kulkuneuvojen avulla siihen leveämmän leivän syrjään päästiin kiinni. Tästä ei kaikki siellä tulevassa kotimaassa tykänneet . Tuli sana rasismi. Joskus mummojen ja vaarien aikaan tätä sanaa ei  tunnettu. Jos joku kylänraitilla näki mustan miehen arveltiin sen tulleen lähetyssaarnaajien mukana jostain Afrikasta. Ynnä tietysti tuijotettiin sillä harvoin, jos koskaan värillistä olijaa nähtiin. Kiertävän sirkuksen mukana ehkä.

Kun näitä erikoisia vieraita tuli enemmänkin huomattiin etteivät tuoneetkaan uutta kultturia pelkästään hyvänä asiana niinkuin oli luvattu. Tuli pahoja kärhämiä ja silloin keksittiin sana rasisimi. Keksittiin ja samantien kiellettiin. Kiellettiin siis alkuperäiseltä asujamistolta joka ei enää saanut sanoa mitä ajatteli. Seurasi lisää kärhämää eikä tainnut olla vokeissa, majoituksissa kovin  mukavaa olla muuttajillakaan. Kun piti sielläkin keskenään kärhämöidä.

Nyt pamahti sitten iso pommi. Uuden vuosisadan alussa , kesken suuren ilmastorähinän. Unohtuvat tyystiin maahanmuuttajat, päästöt, hiilijalanjäljet. Rasismiakaan ei kukaan nyt muista. Tässä pamauksessa on erikoista ja uutta se että se laittaa koko ihmiskunnan samalla viivalle. Ei tee mutkia tämä korona joksi virus nimitettiin.  Eikä kannata rivistä lähteä. Peto on vastassa kaikkialla. Pihakuusen, teollisuuhallin, lentokoneiden, laivojen matkustamoissa jne. Ei ole paikkaa Telluksella missä peto ei väijyisi.
Eikä se  tapa ihonvärin ei asuinmaan perusteella.

Entiset vaikeudet ovat unohtuneet.
Mieleen mahtuu vain yksi ajatus:

Miten meille käy?

juuli
.


« Viimeksi muokattu: 22.05.20 - klo:13:06 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1276 : 30.05.20 - klo:12:13 »



Minusta meille jouto-akoille ja -ukoille pitäisi järjestää vähintäänkin tuommoiset olot. Mitä se on olevinaan että ensin kuikullaan ikkunoista ja ovista onko paljon väkeä raitilla, uskaltaako sitä sekaan änketä. Hiipii kuin varkaisiin kun menee markettiin. Missä sitten hyllyjen välissä luihuilee ettei vaan kehenkään törmää.

Pitäisi järjestää jokaisen ovelle tai seinään logistiikkakeskus. Olisi arvolleen sopivaa kun minulla käy asioitsemassa hienompi väki,  itse apteekkari, pelastus-palomies ynnä fil. maisteri. On kai mainittava se markettikeisarin paassipoikakin. Se joka tuppasi pahvilootissa tavaraa tuomaan. Ei tuo enää kun soitin keisarille itselleen ettei lootapeli vetele. Nyt on paassipoika ottanut tavakseen pitää ovikelloa nyrkkeilypallona niin kauhistavan räikinän ja klonkutuksen saa aikaan. Hyppäsin puoli metriä ilmaan alkuun kun en ollut tottunut.

Niin ja kunnankin joku sosiaalitäti soitteli ja kyseli onko avuntarvis. Meinasin kertoa siitä sosiaalitädistä joka oli vastassa alaovella kun sairaalasta pääsin. Se joka pakotti minut näyttämään että pääsen sänkyyn ja pois omin voimin. Se joka kielloistani huolimatta meinasi lähettää hoiturin kotiini. Ei uskonut vaan piti yksin kokouksen jossa päätti etten saa kotiapua. Tuli kirje jossa sanottiin etten täytä ehtoja.  Josta johtuen sitten  alueen palopäällikkökin vieraili luonani kun olen kuulemma seinähullu ja kämppä sekaisin kuin ,,,.
Totesi päällikkö jotta oliko täällä silloin kun ambulanssi kävi näin siistiä. Sanoin olevan ja päällikkö pyöritti silmiään..
Kukaan ei tiedä kuinka kauan tämä olotila kestää. Kun nyt rajat taas avataan on viruksellekin paljon uusia iskentäpaikkoja kun turistit suuntaavat kauniiseen Järvi-Suomeemme. Ja sitä mukaan virus sitten leijailee meihinkin uudelleen. Ei ne ainakaan tällä rajojen aukomisella vähene.
Tuommoinen kuvan tapainen logistiikka olisi saatava pelaamaan kun meidät on sisätiloissa suositeltu olevan. Mikä on sama kuin käskyn  hienompi esitys.
Ensi viikolla soittelen valtiopäivämiehelleni. Tehköön sekin asian johdosta jotain sillä emme me jouto-akat ja -ukot tyydy enää nykyiseen menoon.
Logistiikka on päivän sana.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 10.06.20 - klo:14:10 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1277 : 30.05.20 - klo:12:17 »

Suututtaa kaikenmaailman mainokset. Jos ne tulisi edes kirjoitusten väliin niinkuin muulla.
Nyt ne katkoo kirjoitukset. Ihan piittamattomuutta. En kiluakaan osta näiltä jotka tänne tunkee keskelle viestiä.
Voisi Lexa sanoa jotta ei keskelle vaan väliin.
Älytöntä.  >:( >:( >:(
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Esmerkix

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Sukupuoli: Nainen
  • Viestejä: 2127
  • "Sanasta miestä, sarvesta härkää!"
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1278 : 30.05.20 - klo:12:25 »

Suututtaa kaikenmaailman mainokset. Jos ne tulisi edes kirjoitusten väliin niinkuin muulla.
Nyt ne katkoo kirjoitukset. Ihan piittamattomuutta. En kiluakaan osta näiltä jotka tänne tunkee keskelle viestiä.
Voisi Lexa sanoa jotta ei keskelle vaan väliin.
Älytöntä.  >:( >:( >:(
Ei minulle tule mainoksia keskelle viestiä. Mainokset ovat aina tuossa yläosassa ennen VASTAA-osion alkua tai alaosassa viestien jälkeen. Näitä jälkimmäisiä ei edes huomaa ja siitä ruksista voi painaa, jos ei enää halua nähdä kyseistä mainosta.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1279 : 30.05.20 - klo:13:25 »

Suututtaa kaikenmaailman mainokset. Jos ne tulisi edes kirjoitusten väliin niinkuin muulla.
Nyt ne katkoo kirjoitukset. Ihan piittamattomuutta. En kiluakaan osta näiltä jotka tänne tunkee keskelle viestiä.
Voisi Lexa sanoa jotta ei keskelle vaan väliin.
Älytöntä.  >:( >:( >:(
Ei minulle tule mainoksia keskelle viestiä. Mainokset ovat aina tuossa yläosassa ennen VASTAA-osion alkua tai alaosassa viestien jälkeen. Näitä jälkimmäisiä ei edes huomaa ja siitä ruksista voi painaa, jos ei enää halua nähdä kyseistä mainosta.
Niin juu voi. Siitä seuraa että laittavat uuden tilalle. Taas painat ja taas uusi. Syynkin sanon kun sitä  kysytään. Monen kerran jälkeen olen onnistunut saamaan neljäkin mainosta pois keskeltä samaa  viestiä.  Niinkuin äsken tuossa viimeisessäkin. Alussa tätä palstaa on melkein joka kirjoituksessani keskellä viestiä mainos. En viitsi, en jaksa alkaa sieltä saakka poistelemaan.
Kuluisihan  siinä kylläkin aika.
.
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1280 : 30.05.20 - klo:19:44 »



Se o kesä ny.
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1281 : 03.06.20 - klo:12:01 »


Iät kaiket on senhetkisen nuorten käytös tai käyttäytymättömyys ollut vanhemman väen ehtymätön puheenaihe. Aina se lisäksi on erittäin huonoa ja puutteellista. Miten eivät muista omaa vasikkana oloaan. On nuorten käytöksessä kuitenkin korjaamisen varaakin. Esim:
Niiaus ja pokkaus , jalan raapaisu eivät ole enää in.  Olisiko syynä kun poika yritti luisuttaa lattiaa pitkin vasenta jalkaa vasemmalle siirtää ja takaisin niin että pieksut paukahti sattunut nurinmeno väen edessä  kun tasapaino petti eikä senjälkeen kokeiltu. Kumarrus jäi kun siinä ei tarvinnut kuin lakkia nostaa.
Niiaustakaan ei suosi enää kukaan paitsi kuninkaalliset. Meillä ei koskaan niin alas niiattukaan. Epäilen ettei sieltä ominvoimin monikaan olisi ylös pääsyt. Matala niiaus lennätti tytön useinkin pepulleen. Eikä kova lattia ollut paras mahdollinen laskeutumisalusta. Siksi varmaankin joutui niiauskin listalle out.

Kokonaan eri juttu on aikaisten käytöstavat.  Monta ihmeellistä juttua on niissäkin. Yksi on kaikkien tuttu, kruusailu kahvipöytään mennessä. Kun ei aina ollut ruustinaa pelastamassa. Siinä katseltiin toisiaan ja arvailtiin kuka se vanhin on. Arvokkaita kaikki , tottakai,  mielestään olivat . Mutta vanhin, ei ikinä.  Siinä kävi melkoinen silmänluonti ja arviointi kuka se ensiksi pöytää kohti astelisi.
Viimein joku uhrautui eikä likikään aina se vanhin. Osalla naisista otsa kurtistui. Ei asialle kuitenkaan enää mitään mahtanut. Piti pidellä sormenpäissä johon kahvi kaadettiin kupista ylhäällä sitä lautasta kun oli se muoti vallalla ja puhallella, ryystää niin että korvat lukittui. Sokuripala piti olla hampaiden välissä. Toinen muoti oli  edellistä äänettömämpi suosi etusormen ja peukalon välissä kuppia,, pikkusormi sirosti koukussa. Nyt ei ryystetty. Paitsi vanhat ja puolikuurot muistamattomat.

Heinäpellolle tuotiin kahvi paikanpäälle eikä silloin pahemmin kruusailtu . Piika aloitti lähimmästä kuppiparista kaatamisen oli siinä kuka hyvänsä. Pullalauta.nen lähetettiin kiertämään ja se otti jonka kohdalla lautanen oli.
Ne kahvit taisivat monen mielestä olla todella juhlakahvit kun heinähommat olivat kaikille yhteiset eikä oikeastaan eritelty kuin pikkupojat jotka toimi heinäseipään nappulapoikina. Se oli arvostettu homma. Eihän hankoaja päässyt eteenpäin ellei nappulaa ilmestynyt seipääseen kuivattelemaan hankoannoksia heinää.

Karavaanarit joivat kahvinsa vaunuissaan ja retkeilijät levittivät viltin ruohikolle ja siitä  kukin kuppinsa ja pullansa haki. Vuoroja ei ollut eikä niin ollen syynäämisiäkään jotta tuo otti ennen mua.
Yleisiä kahvinjuontipaikkoja olivat baarit, ravintolat ja kioskit. Niillä oli tarjoilu ja juonti vapaa ryystää, pikkusormi koukussa, miten vain .

Se kallein kahvi maailmassa on  sivettikissa papanat tai missä muodossa kissankakka siellä jossain etelämaissa esiintyy. Joka tapauksessa kissan suolisto ei sulata kahvipapua , saa vain erityisen aromin se papu. Tosin minä en henk. kohtaisesti ole erityisen suurta arvoa antanut meidän Mirkun kakan aromille.
Semmosta.

Nyt googlelle vilkaisemaan mitä mahtaa maksaa sivettikahvi.

juuli

kuva pinter.
.
« Viimeksi muokattu: 09.06.20 - klo:19:26 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1282 : 05.06.20 - klo:20:27 »

-
Äsken kirjoitukseeni tunki kaksi erillistä mainosta jotka klikkasin pois ja samantien kirjoituksenikin pois. Eivät näytä tulevan  tyhjään  tilaan. >:( >:( >:( >:( >:(
juuli
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1283 : 06.06.20 - klo:12:36 »



On alettava jalkapyykille .
juuli
« Viimeksi muokattu: 09.06.20 - klo:17:31 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1284 : 07.06.20 - klo:17:16 »



KATOAVAT TAVARAT

Minulla kummittelee. Ihan keskellä kirkasta päivää kämpälläni vierailevat aaveet, haamut, manat, henget, mitä niitä nyt onkaan. Enkä tiedä mikä näistä vai kaikkiko yhdessä. En minä niitä tietenkään näe mutta tekoset, pienet pilat aaveiden mielestä kyllä näen enkä osaa ajatella niitä pieninä hassutteluina. Ennen ne mekkaloi öisin mutta nyt on otettu päivä jatkeeksi. Niitä ei mikään pitele eikä ne enää kaihda päivänvaloa.
Onko niillä yhteys tähän koronaraivoajaan kun nyt nämä , sanotaan nyt poltergeistit ovat tulleet tosi röyhkeiksi. Henkilöön ne ei kiinni, onneksi käy eikä niillä ole minkäänlaista astaloakaan . Ei ainakaan käytä sitä. Eka kerran oikeastaan täysin nähtävissä   olevin seurauksin mellastivat  viime jouluna. Sanotaan että aaveet pysyy piilossa joulun ajan mutta ei ainakaan tämä.
Poika toi minulle jouluna ruusun. Pienen , nätin kukkivan. Hoitelin sitä kuin kultapalaa ettei vaan lopahtaisi kukinta kun joskus on sattunut niinkin että typpi loppuu kukkaraasulta ja kuolee pois. No, tämä ei osoittanut mitään merkkejä typen loppumisesta vaan kukoisti niinkuin ruusun kuuluu. Kovin oli nätti. Ja hieno oli tuoksu.
Yhtenä aamuna vilkaisin ikkunanalustaa toisenkin kerran. Hyvänen aika,,,,ruusu puuttui. Olen täysin tietoinen unissakävelystäni ja sen syyksi tämän nyt laitoin. Aloin haeskelemaan kadonnutta kukkaa. Ensiksi hyyskään syynäämään koska hyyskä oli öinen logistiikkakeskukseni. Ei ollut. Ei.
Sitten availemaan  kaappien ovia, ei ollut. Ei oikeastaan voinutkaan olla koska kaapit pursuivat tavaraa. Ei olisi ruusu sinne mahtunut. Pienikään semmoinen.
Sitten partsi. Ei. Sängyn, sohvan alustat, vaatehuone, sauna. Ei kun ei.
Viimeksi roskis. Ei ole. Ei ole edes multaa jota yleensä roiskuu joka puolelle kun kukkaa roskikseen ängetään. En keksinyt muuta selitystä, olin vienyt sen ulkoroskikseen mikä ei ollut koipirepsun takia mahdollista. Siis nämä möröt olivat ainoa mahdollisuus.
Nyt katosi pari päivää sitten sakset. Fiskarsin oranssit. Sama haku toistui. Ei löydy. Saksien asemapaikka oli tiskipöydän laidalla vanha posliinitarjoiluvati , sellainen soikea. Sinisin kukkasin. Siinä majaili myös puinen voiveitsi ja juustohöylä.
Tänään aamulla petasin sängyn, join aamukahvin , söin puuron. Siis täysin hereillä. Joku soitteli kovasta myrskystä joten hereillä minä olin.
Jostain syystä menin alkoviin. Siellä pitsipäiväpeitteellä suorassa rivissä kuin alokkaat olivat nämä kolme esinettä. Sakset, voiveitsi, juustohöylä. Killtelivätkin kuin,,,. En ole vielä niin dementoitunut että löydettyäni jonkun kadonneen asian  en veisi paikoilleen vaan kokoaisin näyttelyn sänkyni päiväpeitteelle.

Eipä tässä muuta kuin se että minä alan vähitellen pelkäämään. Nyt jo on lieviä oireita ilmassa. No, ei ilmassa vaan selkäpiissäni vaeltelee joukko muurahaisia.
Totta.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 21.06.20 - klo:17:35 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1285 : 08.06.20 - klo:15:03 »




SIENELÄ

Ulkopuolella Metropolin
lähiöistäänkin kaukana
takana vanhojen kuusien
sijatsi sienien valtakunta.

Kuvitella ei osaa kukaan
valtakuntaa sienien.
Oli sienillä kuningaskin
oikein herkkutatti
Amandus Ykkönen
vaimonaan kärpässieni
Cavala Kakkonen.
 
Lapset monilukuiset
aivan  erinäköiset
kaikki pahantapaiset
kuusen alla riiteli.

Ei kaukana
Amanduksen hermostus.
Pahalla äänellä karjaisu:
" Turvat tukkoon
muuten  seuraa siellä
kaikkienaikojen  risutus."
Nuorin prinsessa kikatti:
"Ei risua löydä isukki.
Aina on vatsa tiellä."

Silloin jostain kuusien takaa
kuului rapinaa
kuului toistakin ja kolmatta.

Amanduksen muoto muuttui
ihan valkoinen lakana
kuusten taakse kurkotteli
hetken hiljaa, karjaisi:
"Siellä on sienestyspartio
ei auta enää vartio.

Kaikki mökkeihin sännätkää
ei sieltä ne tule etsimään.
Kaikki tuvat onttoja, lahoja
kasvaa  toukkia, matoja.
Niitä ei partio huoli."

Niin kulki partio ohitse
mökkejä tuskin vilkaisi.

Saivat rauhassa elellä
rauhassa mökit mädätä.

En tiedä mitä kuuluu Sienelään
ehkä kaikki on ihan entisellään.


juuli2020







« Viimeksi muokattu: 21.06.20 - klo:17:37 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1286 : 09.06.20 - klo:17:56 »



Tämä elämä menee niin ettei yllätyksiltä välty oman itsensäkään suhteen. Vaikka miten väittää että itsensä tuntee.
En minäkään  itsessäni enää uusia puolia havainnut.
Vaan niin kävi että oheinen juliste/lakana/taideteos ei löydä paikkaa asunnossani. Aikanaan Tampereella asuessani ostin se torifiistä kun silloin sitä niin erinomaisena pidin. Tämä puuvillalakana maksaa uutena 38 € . Minua huijattiin kunnolla sillä minä maksoin siitä 150 €. Myyjä väitti ettei niitä enää valmisteta. Voi niinkin olla mutta miksi uuden hinta ilmoitetaan. Sitä minä en silloin tarkistanut joten kiltisti maksoin pyydetyn hinnan kun luulin suuren taidelöydön tekeväni.

Olen pitänyt itseäni jonkinmoisena sisustajana. Ei ole asuntoa ollut jossa jokaiselle tavaralle ei olisi oma harkittu paikkansa. Nyt tämä lakana oli ainakin kolme vuotta seikkaillut vuoroin komerossa, vaatehuoneessa ja sohvalla johon sen aika-ajoin nostan inspiraation toivossa. Asia kun sattuu olemaan niin ettei ole ainuttakaan tyhjää seinää kun kaikilla on taulu ja ryijy, ryijy ja taulu plus muut tärkeät esille pantavat. Joskus ihmettelen itsekin niiden määrää. Kaikkien alkuperää en heti muistakkaan. Selviää kyllä kun hetken mietin.
Nyt tuijottavat nuo papukaijat joita ensin luulin teeriksi, punaista nokkaa luulin läikäksi, minua ikäänkuin todeten että ilman paikkaa jäävät taas tässä huushollissa. Ikuisiksi vaatehuoneen hyllyasukeiksi. Se ei pidä paikkaansa sillä asuivat ne yhteen aikaan saunassakin kun se toimii minulla varastona kun en siedä sitä onkaa. Siis omalaatuista kuumuutta jossa happi on poistunut.
Minä siis tuijotan takaisin ja varsin hyvin tiedän ettei sitä paikkaa tälläkään istumisella löydy.

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. Aina sillä säilyy lakana-vaatepinot jossain varastossa. Joten niitä harvinaisuuksia on ilmeisesti jos ei määrättömästi niin paljon ainakin jäljellä.
Taavamuori osti huutokaupassa laatikollisen vanhoja höyliä. Kotona vaari ihmetteli että mitäs sinä noillakin teet. Taava tokaisi: " On sitte kalua kirjotuksis. " Tarkoitti perukirjoitusta.
Onko minunkin todettava
"On sitte kalua kirjotuksis."

juuli
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1287 : 09.06.20 - klo:19:28 »



Lukupiiri.
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Esmerkix

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Sukupuoli: Nainen
  • Viestejä: 2127
  • "Sanasta miestä, sarvesta härkää!"
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1288 : 10.06.20 - klo:19:00 »



---

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. ---

Kokeilepa Juuli laittaa sille kehykset ja lasi päälle. Kehys saattaisi tehdä siitä arvokkaamman näköisen ja lasi päällä haihduttaa lakanavaikutelman. Hieno puinen kehys, sellainen 5 cm leveä, esim. siniharmaaksi maalattu, ja joka olisi kuvioitu pinnaltaan, voisi mielestäni olla aika hieno.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1289 : 10.06.20 - klo:20:14 »



---

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. ---

Kokeilepa Juuli laittaa sille kehykset ja lasi päälle. Kehys saattaisi tehdä siitä arvokkaamman näköisen ja lasi päällä haihduttaa lakanavaikutelman. Hieno puinen kehys, sellainen 5 cm leveä, esim. siniharmaaksi maalattu, ja joka olisi kuvioitu pinnaltaan, voisi mielestäni olla aika hieno.

Varmasti olisi hieno. Vaan ei poista tilaongelmaa. Jospa vaikka partsin takaseinälle. Ei kastusi, homehtuisi kylläkin. Ei käy sekään. On otettava entisiä alas . Eteiseen sopisi kun poistelen muita.
Siitä tulee lasin kanssa hirveän painava.
« Viimeksi muokattu: 10.06.20 - klo:20:17 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1290 : 14.06.20 - klo:17:53 »



Ah tätä onnea ! Pistän silmät kiinni ja kuvittelen olevani ihanassa  kukkia täynnään olevassa puutarhassa. Suvituuli heiluttelee pöytäliinan hapsuja. Linnutkin pitävät siestaa paitsi fasaani joka ei hiljene koskaan. Puutarha on  järven lähellä joten kuulen rantaan liplattavat laineetEi huolen häivää muistu mieleen. Sinitaivaalla harhailee muutama poutapilvi .
Ai niin,,,tähän pöytäänhän voi tulla joku muukin istumaan joten kokoan kamppeeni ja äkkiä kotiin . Siellä neljän seinän sisällä olen niin turvassa kuin ikinä voi olla.

juuli
« Viimeksi muokattu: 05.07.20 - klo:08:24 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1291 : 16.06.20 - klo:10:19 »



Viime yönä poistuivat meidän suosituskieltelyt tekemästä sitä ja tekemästä tätä. Hyvä . Kesää on vielä runsaasti jäljellä jotta voi tehdä hyvällä omallatunnolla sitä jos tätäkin. Voi sieltä jotain rajoja vieläkin tulla eteen mutta pääsasioissa on tämä v -20 kieltolaki poistettu. Minä ehdin jo odotella viina- ja elintavaroiden ostokorttia ja tavaroiden säännnöstelyä niinkuin pula-aikaan sotien jälkeen. Tämä kieltolaki v-20/korona taisi olla vielä pahempi. Kun ei saanut kokoontuakaan kuin kaksi kerrallaan  parin metrin välein. Ei tainnut kuitenkaan trokareita ilmestyä eikä muijat kuskanneet linja-autoissa sianpuolikasta hameensa alla kaupunkiin sukulaisilleen. Kun kävivät taas tehtaat puolella teholla jos toimivat ollenkaan. Kuitenkaan en vanhana kettuna syö happamia pihlajanmarjoja, en usko vielä tähän onnen satamaan. Sehän alkoi eilen taas Kiinassa uudelleen ties monenko aallon jälkeen. Sieltähän se tämä aalto tuli Suomeenkin. Eikä se ole tämä aalto poistunut eikä poistu koskaan. Rokotteen muodossa voi tapahtua käännös mutta aina korona meillä pysyttelee niinkuin muuallakin tällä Telluksella. Aina on sille ruokaa rokottamattomissa kansalaisissa. Nyt ei muuta kuin , ainakin minä odottamaan uutta kieltolakia josta voikin tulla pitkä. Jospa silloin tulee elintarvikekortit käyttöön. Minulla on vanha , sotien jälkeen nimelleni kirjoitettu ostokortti. Ei taida se enää käydä mutta saahan siitä mallin kehitettyä  kauppojen päätteisiin. Niin ja voihan tässä mennä jokunen pankkikin nurin tai leikataan taas seteleitä puoliksi . Toisella puolella oli sitten puolikkaan ostovoima ja toinen puoli meni valtiolle pakkolainaksi. Valtio maksoi pienen koron lainapuolikkaalle kun maksoi lainan takaisin mutta se koron oli inflaatio syönyt moneen kertaan.
Minä pikkuhiljaa käyn Otolla nostelemassa vähäisiä säästöjäni piirongin laatikkoon. Jospa vaikka mitä tapahtuu,,,

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 05.07.20 - klo:07:43 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1292 : 17.06.20 - klo:20:48 »



Jestas sentään. Miten tässä osaa ollenkaan enää elää oikeaa elämää. Kun kolme kuukautta on hoidellut asioitaan kännyllä, oven läpi, partsin kaiteen yli. Ynnä jättänyt menemättä terveysasemalle koipirepsun hoitoon. Sen ruusun jälkiä paikkailemaan. Koipirepsu ei ole tykännyt hyvää eikä pahaa kun itse olen hoitajana. Nyt sen kanssa pääsimme vaiheeseen että paikkasin ne kaksi jäljellä olevaa reikää laastarilla. Ilmeisesti se ei ollut huono ollenkaan se uuden apteekkarin neuvo jotta sen pitäisi saada ilmahoitoa. Päättelen siitä ettei ole koipi reagoinut pahasti tähän ilmahoitoon. Putkisukka kuitenkin laastarien irtoamisen varalta.
On se kuitenkin nyt mentävä näyttämään kun hoitotarvikkeiden saanti ilmaisin loppuu ellei hoituri totea koiven olevan vielä epäkunnossa.
Kun puhelimitse ei uskota. Mihin ne luulevat minun niitä käyttävän ellei koipirepsuun. Ei oikein kantsi toiselle sairaallekaan antaa kun samallalailla sekin saa ne ilmaisin.
En oikein ymmärrä.

juuli
« Viimeksi muokattu: 18.06.20 - klo:14:43 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1293 : 18.06.20 - klo:13:07 »



Oli se hyvä etten isommin pärskähdellyt , mennyt ihan raitille hillumaan ja mekkaloimaan kun oletin meiltä 70-kymppisiltä poistuneen sen sisällä jökötyksen. Eihän se ollut kielto vaan semmoinen ohjeistus joka kuitenkin tarkoitti että kunnatkin antoivat kauppa ja muuta ulkoapua. Eli älä suotta mene ulos hankkimaan koronaa.
Kun nämä likanheitukkaministerit poistelivat hätälakia vai  mikä se oli niin sanallakaan eivät viitsinneet mainita meitä, hyvin suurta osaa Suomen kansasta, 70  ja yli -kymppisiä. Sehän olisikin ollut jo ennekuulumatonta että kaikenmaaliman jouto-akat ja ukot olisi erikseen mainittu. Istukoot siellä mörskissään vaan. Tokaluokankansalaisia ollaan vaikka taas  eläkeelläkin maksamme eläkkeestä veroa mikä on päin honkia. Johan me maksoimme koko työssäkäyntimme ajan sitä tai niitä veroja.
Nyt ei ollut väliä mainita mitään joutilaista. Kuitenkaan mikään ei muuttunut vaan tiukentui,, kävi niin että jos joku tulee esim. minulle oven sisäpuolelle eli kylään niin tällä tulijalla on oltava hengityssuojain. Ennen ei vaadittu vaan nyt on oltava. Minulla ei, jostain syystä.
On myös pidettävä se kahden metrin hajurako edelleen.
Kun kaikki muiden muuttelut ja poistot lueteltiin pikkutarkasti niin  olisi luullut edes yhden ajatuksen meillekin suoneen sen likkaporukan.
Vaan ei. Itse hain tiedot omalta kohdaltani kun luulin kaiken siinäkin muuttuneen.
Oli muutttunut, pahemmaksi. Mistä saavat ne joilla ei ole tiekkaria tai ei osaa sitä käyttää minkäänlaista tietoa. Vähällä etten minäkin luullut palaavani tavalliseen arkielämään.
Voi sun.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 18.06.20 - klo:13:32 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1294 : 19.06.20 - klo:17:58 »



Poikani ( 55 v ) itse keräämä kimppu.
juuli
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1295 : 21.06.20 - klo:17:07 »



On Suomen umpikauniissa kesässä muitakin harmeja kuin korona. Korona ei ole juhlinut kuin yhden kesän alussa.
Toiset  vuosia , jos vaikka satojakin vanhat mieliharmit ovat nämä jokakesäiset hyttyset.
Kun silmiäsi aamulla varovasti raottelet , jos nyt olet saanut nukutuksia ininältä, kimitykseltä yhtään mitään ei nyt kuulu eikä näy. Mikäli oli illalla ikkuna vaikkapa vain rakosellaan  kun muuten kuumuuteen tukehtui voit sanoa yöunille heippa siltä yöltä.
Koko yön kestänyt hyttysjahti on ohi. Olet sata kertaa sytyttänyt kattovalon ja kaikki yölamput jolloin  seuraus on se ettei nyt kuulu pihinääkään eikä mitään näy. Paitsi ylhäällä kattolampun ympärillä käy kihinä. Sinne on lauma siirtynyt, varmaan turvaan kun et sinä omista jakkaraa eikä millään sanomilla huitelu niihin tehoa. Lehden huitaisu siirtää ne hetkeksi metrin  sivulle mutta ei missään tapauksessa alaspäin.
Niinpä painut takaisin pehkuihin, tyyny korviin ja yrität olla ajattelematta niiden hyökkäystä kimppuun kun sammui kattovalo.
Aamu koittaa,  olet jollaanlailla hereillä ja kahviautomaatille  suuntaat. Keittiönkin jäi tuuletusikkuna auki. Keittiön ikkuna avautuu lasiparvekkeelle joten ei niin julmaa petolaumaa ole keittiöön päässyt. Joitakin tokkuraisia siivekkäitä lentelee mutta niistä selviää aamulehdellä . Muutama läiskä seinämaaliin. Pyyhiit myöhemmin kun nyt et jaksa.
Päivä menee jotenkuten torkkuessa nojatuolissa joka toimittaa sohvapöydän, tiekkaripöydän pyörivän tuolin virkaa. Heräät siihen kun tiekkari tipahtaa sohvapöydältä varpaillesi.Tiekkari painaa kuutisen kiloa jotta se kyllä tuntui. Onneksi oli terve jalka eikä koipirepsun varpaat.
Koko päivän on hirveän kuuma ja omituinen puolikas elokipinä pääkopassa. Ei leimahtele on pelkkä hiillos. Tuulettaa et uskalla kun verenimijät saalistavat päivälläkin. Ajattelet suurella säälillä mökinomistajia jotka viettävän näiden verielikoiden armoilla ainakin puoli kesää. Nyt koko kesän koronapakolaisina.
Päivä kuluu matamalla. Varvasta särkee. Mietit jokohan se murtui joten olisiko lekuriin lähdettävä. Päätät kuitenkin yli yön katsoa. Nyt on yöksi kaksi kamaluutta. On verenimijät ja särkevät varpaat.
Mutta ikkunan sinä taatusti pidät kiinni olkoon kuinka kuuma hyvänsä.

Siispä  -hyvää yötä.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 21.06.20 - klo:18:43 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Esmerkix

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Sukupuoli: Nainen
  • Viestejä: 2127
  • "Sanasta miestä, sarvesta härkää!"
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1296 : 21.06.20 - klo:20:04 »



...

Siispä  -hyvää yötä.

juuli
.

Kannattaisi laittaa verkot tulletusikkunoihin, jotta niitä voi pitää auki. Joku varmasti voi avustaa asiassa.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1297 : 23.06.20 - klo:15:09 »




...

Siispä  -hyvää yötä.

juuli
.
nn
Kannattaisi laittaa verkot tulletusikkunoihin, jotta niitä voi pitää auki. Joku varmasti voi avustaa asiassa.

On. Kahdessa tuuletusikkunassa. Köökissä ja budoaarissa. Kahdessa isossa ei ole mutta ei niitä kukaan ala auki kampeamaan paitsi pestessä jota en ihan lähiaikoina ole harrastanut. Valoverhot peittää viiruja jos on . Pitäisi olla toinen tukemassa pokaa muuten ikkuna tulee alas. Niissä kahdessa verkossa voi kyllä olla jostain kohti reunat irtoilleet. Pitääpä tarkistaa. Ja purukumilla me paikkasimme sen ,,,
Minun on availtava miljoonapartsin ovea. Auottava niitä laseja muuten siellä oleva + 40 C kuumuus hohkaa sisäseinään ja sisälle samantien. Ei niitä nyt tänä kesänä triljoonamäärin ole mutta aiempina kesinä kyllä oli. Taitaa lasit estellä kun lähtee minivampyyriltä  taju kun niihin törmää.  ;D
.
« Viimeksi muokattu: 23.06.20 - klo:17:53 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1298 : 28.06.20 - klo:17:17 »



Taisivat olla parempia ne pakanauskonnot. Muutamat Jumalat. Ukkoylijumala. Ahdit, Tapiot, Mielikit, Meirit, muut. Ei silloin kaukomaiden Jumalia tunnettu. Kaukomaista kuultukaan. Taisi olla väkeä sotimassa uskon varjolla vähemmän. Jos ollenkaan.
Mitä nyt naapurikömmänän äijää puukolla silpaistiin pihlajaviinapäissään. Puukkohippasilla. Kun se kele vei valkopeurannahkoja yöllä aitasta. Salaa. Ja erasmuskarhunnahan. Sekä niskotteleva varhaisteini Kalevan Kullervo lähti ominpäin sotaan uhoamaan. Ei sekään uskon vuoksi. Lisäksi oli se isokauhea kun Köyliön Lalli Hentriikkipiispaa turpiin veteli. Tappoi. Mutta se oli vähän myöhemmin. Kun Hentriikkipiispa uutta Jumalaa kauppasi. Pakolla päähän takoi. Talon aitat tyhjäksi ryöväsi. Kyllikille riehaantui.
Uhrattiin viljaa, riistaa, kilinmaitoakin. Pikkulapsia eikä isoja äijänkörmyjä ei annettu. Ei meillä Suomessa. Paitsi noitavainot. Mutta se ei ollut uhraus se oli murha tai ainakin tappo. Alkoi seitsemän veljestä tuskalla aata tavailla lukkarin karttakepin alla. Mäkelän vihaista, pahapäistä sonnia Isokivelle pakeni. Siinä sitä oli jumalaa kerrakseen. Nummisuutarin Eskopolo Venlaa kosimaan. Välillä Ruotshin ja Vennäinmaan kanssa oltiin sotasilla. Verryteltiin jottei unhoon pääse sotataito. Uskosta siinä ei muuten tapeltu paitsi uskottiin naapurin maa-alueiden kuuluvan itselle. Välistä alettiin tähdellisemmän tekemisen puutteessa pyssysille keskenään. Jossain vaiheessa vääräoppista musulmaanivaltakuntaakin puolustettiin.
Toisen lipun alla tapeltiin.

Kun tavoille opittiin tuli Hanssin Jukka ja Rannanjärvi. Vielä kun opittiin lisää Elvis ja Marilyn. Vielä vähän sivistyttiin tuli rokkikukot ja filmistarat. Beatlessijeesukset.. Nyt on pikkuhenry räppäämässä ja mauriantero vetelemässä hevosmiehenpäiväkirjaa. Lisäksi on omat kotimuslimit jotka kiivaasti ajavat suvi-jouluvirsien laulantaa pois kouluista. Omat ruuat kouluihin. Ilman sikalihaa joka on ollut alkuasukkaiden pääeines kautta aikojen. Oma parlamentti, moskeijat. Mullahit rukoushuutoja kiljahtelemaan. Omat uimavuorot halleissa. Burkha pankkineidolle. Ettei tiedä enää mikä pankkirosvo sinua palvelee.

Nyt soditaan aina. Aina ja kaikkialla. Osa uskonnon vuoksi, osa ei. Kun yksi sota loppuu alkaa toinen. Varalle täyttä häkää uudet. Ei taida yksikään, nyt sadoista Jumalista suunnitella tiekkarillaan sodatonta maailmaa. Vakoillaan toisten ohjelmat. Luikitaan henki katkolla pakoon. Päädytään rauhaa rakastavan vihulaismaan lentoasemalle. Anotaan turvapaikkaa Himalajalta. Uskaltaako ottaa sekään luostariensa suojaan. Jos se tekee saman meille. Ainakin kännykät ja muut tietovärkit pois sen ulottuvilta. Ei mihinkään laamanmaitococtaileille. Siellähän on kännyjä jokapuolella.
Semmoista se nyt on vaikka ihminen osaa lukea ja kirjoittaa. Paljon muutakin.
Ainakin jotkut.

Niin se muuttuu maailma. Miehet miesten ja naiset naisten kanssa mellastaa. Tässä pitää heterojengin paeta niihin vapautuviin kaappeihin häpemään kun homot niistä ulos tulee. Ei ilkiä kohta sanoa hetero olevansa. Siitä tullee vielä jalkapuuta sunnuntaina kirkonmäellä siitä heteroudesta. Virnuilee homot ja lesbot ympärillä. Ehkä ei raippoja sentään. Ei tuikata tuleen juhannuskokkoa jalkapohjien alla.
Hyvä kun sillä selviää.
Jalkapuulla.

juuli
.
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 127
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1299 : 01.07.20 - klo:10:29 »




JOKIMERIROSVOT

Kesä oli , -kesä.
Olivat Metropolitanin lokerolomalaiset nyt vihdoinkin elementissään.
Koko pitkä, kylmä pakkastalvi oli tätä kesää ikävöity. Syvä haikeus pienessä mielessä Poikakin kesää koko talven odotteli. Olihan niitä Koivumäen Tiikkereiden hiihto-, luistelukilpailuja, mutta eivät ne Mummolan kesälle vertoja vetäneet.
Huimanniratsuaan Poika kovin haikaili. Saunatauspusikkoon julmettuihin taistoihin kaipaili. Oli hätä ja huoli pienellä miehellä, jospa tämä pajupusikko vaikka pakkasiin paleltuisi. Juuli Poikaa lohdutteli, ei hänen eläessään eikä vanhemmankaan väen, ollut yksikään pajupusikko koskaan paleltunut.
Ei yksikään.
Päinvastoin tuntuivat paukkuvista pakkasista vain lisäkasvua saavansa. Tästä oli automaattisesti seurauksena, toivoi nyt Poika talven olevan mahdollisimman kylmä, kireitä pakkasia, hyytäviä tuulia tuleviksi odotteli Poika. Näinhän sitten ensi kesänä olisi käytettävissä todella mahtava pajuviidakko saunan takana.
Kesä, loma oli nyt joka tapauksessa koittanut. Ei ollut Poika havainnut merkittävää pusikkokasvua viidakossaan, kelpasi kyllä tiheytensä puolesta oikein hyvin entiselläänkin.
Pappa sensijaan suunnitteli vesurin kera viidakkoa raivaavansa, mahtuisi paremmin Pappahuimanni kääntyilemään. Pojalta melkein poru pääsi, eihän se sitte enää mikään viitakko olisi, pelkkä polkuja täynnnä oleva aukio. Siellähän sitten kuka vaan voisi kuljeskella. Nykyisellään ei voisi. Sen saman oli pappakin jo aikoja sitten siellä kaahuilleessa todennut.
Eipä ollenkaan voisi kuka tahansa siellä samoilla, ei. Nykyisellään.
Ja aurinko paistoi.
Monen monet lomat oli Mummolassa vietetty, jo rutiinilla sujuivat nämä lomailut.

Totuttu oli äidin suivaantumiseen Haukun toistuvaan tunnelinkaivuuseen kukkapenkkeihin, myyräsaalistukseen. Papan Eri-Huimannina toimiminen oli jo tapa. Pappa tosin ei oikein Huimanni-rooliinsa oikein tottua tainnut, vaan mitäpä ei aultapalasensa, Pojan, eteen tehnyt.
Paistoi aurinko silloinkin, kun tämä vakava asia sattui...

Aurinkokesä oli parhaimmillaan.
Juuli oli jo kaksi kokonaista vuotta ollut koululainen, lukemista suorastaan ahmimalla  harrasti. Eikä siitä tarpeekseen tuntunut saavansa. Pikkuveikka ei vielä ollut saanut lupaa koulua aloittaa, liian pieni ja osaamaton oli vielä. Vaan ensi syksynä sen, tuikitärkeän, koululais-arvon saisi Veikkakin. Jo nyt sillä arvollaan kovin oli miestä, kovin oli tietäväinen ja selosti.

Kesää taasen vietettiin, kauniina oli suvipäivä heräillyt.
Oli tänään äidillä meno Isokaupunkiin, äsä oli töissä rakennnuksella, joten joutui Juuli taas Pikkuveikan peräänkatsojaksi. Ei olisi enää lapsenvahtia Veikka Juulin mielestä tarvinnut, vaan eipä sopinut äidin kanssa riidellä, eri mieltä lapsenpiikana olosta olla.
Kun oli käsketty, se myöskin tehtiin.
Äiti linjuripysäkille suunnistamaan. Juuli Veikkaa vahtimaan.
Vaan unohtuipa Veikka Juulilta, mielessään päätteli, noin iso mies, kouluun menevä, jo varmasti yksinkin pärjää. Lisäksi oli saapunut Veikan kanssa leikkimään naapurin, Veikkaa pienempi, hiljaisempi, adjutantti, Taneli.
Pojat jostain kummmasta syystä viihtyivät varsin hyvin ison, auton sisärenkaan, uimarenkaaksi tarkoitetun, kimpussa. Näyttivät siihen jotain ikäänkuin katostakin ylle rakentelevan.
Ei tämä poikien rakennustouhuilu Juulia kiinnostanut, oli kirjassa juuri jännittävä rosmojen ryöstöretki menossa.
Kodin vieressä virtasi aikamoisella vauhdilla joki. Ei ollut leveä tämä vesivirta, vaan oli siinä syviä, vaarallisia kurimuksia, joissa ei aikuisenkaan pää pinnalle yltänyt. Lisäksi oli joessa Isokoski, vaaranpaikka. Koski, johon koskenlaskija-Pentti lankkusillalta sukeltanut oli mennneeenä kesänä.
Oli mukulakuntaa ankarasti varoitettu menemästä Isokosken lähellekään, tuskin sai sinnepäin katsoakaan. Kosken alla oli sensijaan suvanto, siellä saivat lapset matalassa, hiljaa virtaavassa vedessä polskimassa käydä, uimaan siellä ei veden mataluuden takia pystynyt. Sitäpaitsi ei kukaan uida osannutkaan.
Siispä Juuli luki.

Äkisti lukemisestaan havahtui, oli pihamaalla oudon hiljaista, missä piileksivät ainaisen mekastuksen, metelin aikaansaavat pikkupojat.
Kiireesti  poikia etsimään, huhuilemaan. Olihan  Veikka nyt Juulin vastuulla, Tanelin kaitsemisesta ei ollut Juuli varma. Vaan kai sekin kuului, Veikan seurassa olevan Tanelinkin vahti nyt Juulilla.
Ei ollut poikia puimalassa, ei saunalla, ei tallilla. Ei missään lähitienoolla poikia nyt näkynyt, ei kuulunut.
Silloin välähti Juulilla, tietenkin ovat uimaan menneet näin kuumalla ilmalla. Joen rantaan Juuli pinkasi. Voi kauhistuksen kanahäkki, ei ole viikareita täällä uimapaikallakaan.
Iski pelko kauhistuttavalla voimalla pienen tytön sydänalaan. Muisti äkkiä poikien uimarenkaan rakennustouhuilut, ei kai vaan..

Siinä silmänräpäyksessä sai Juuli jalat alleen. Säntäsi juoksuun pitkin joen myötävirtaa, jokea tiivisti seuraten. Läpi raapivien pajupuskien, läpi peltosarkojen, syvien valtaojien, läpi kivikkojen juoksi kauhistunut Juuli. Ei huomannut kivien raapaisuja, ei pisteleviä ohdakkeita, hirmuinen, kouristava pelko, paniikki oli vallannut pienen tytön.

Henkihaukkana, tukehtumaisilaan, saapui Juuli viimein joen alajuoksulla sijatsevan naapuritalon, Tanelin kotopaikan, pihamaalle. Suoraan, oveen koputtelematta, ryntäsi kauhistunut Juuli ulko-ovesta tupaan.
Onni, taivainen onni, oli nyt tapahtunut.
Täälläpä tuvassa istui kaksi likomärkää poikalasta seinänvieruspenkillä, talon emännän, Tanelin äidin pitäessä hurjistunutta, raivokasta suorastaan, nuhdesaarnaa.
Likomärkiä, vapisevia, olivat nyt nämä jokimerirosvot. Aivan pieniksi, pelästyneiksi poikalapsiksi olivat suuuret Jokipäälliköt muuttuneet. Oli tapahtunut niin, pikkupojat olivat saaneet päähänsä rakentaa merirosvopurjehduslautta uimarenkaasta. Sillä aina läheiselle Suurelle Järvelle asti purjehtia sankareiden jokea pitkin myötävirtaan piti.
Näin oli suunnitelma rosvokapteeneilla.

Vaan nyt tyssäsi kapteenien matka alkuunsa. Oli Tanelin äidillä pyykkipäivä, joen rannassa pyäkkiään parastàikaa huuhteli, kun merirosvot uljaasti nlautallaan vielä siinä vaiheessa jokea pitkin, pyykkilaiturin kohdalle, Tanelin Äitimuorin ohitse seilasivat.
Sydänkohtauksen oli vähällä äiti saada, hurjistunut - heti paikalla rantaan- komento kaikin äänivaroin pojille kiljaistiin.
Siinä nyt istuivat tuomiolla Suuret Merirosvopäälliköt tuvan penkillä. Varjo vain olivat pojat seilaamaan lähteneistä merirosvoista, selkäpiitään myöden peloissaan olevat, vapisevat pikkupojat. Loppui vihdoinppitkä, vihainen nuhdesaarna. Itku kurkussa vannoivat Pojat tämän seiluun olevan viimeinen, varmasti viimeinen kerta, kun pojat merirosvoiksi alkaisivat. Ei koskaan, ei milloinkaan enää jokea seilattaisi.
Tutiseva Pikkuveikka Juulin holhouksessa, nyt  tiukassa otteessa, kotiin asteli. Vieläkin Veikkaa itketti, mutta niin itketti Juuliakin. Ajatteli Juuli, miten kallisarvoinen tärkeä Pikkuveikka sentään oli, ei halunnut joelle eikä millekään koskaan Veikkaa menettää.  Kotiin saavuttiin, oli äiti jo Isokaupungista takaisin palannut. Seikkaperäisesti, kirjaansakaan syventymistä, lukemistaan unohtamatta selosti Juuli tapahtuneen jokiseilauksen äidille.
Äiti vaikeni.

Istui tuvan penkillä tovin, pitkän tovin aivan vaiti. Ei torunut, ei nuhdellut kumpaaakaan.
Itkuun purskahti Äiti, molemmat lapsensa syliinsä istutti, puristi lujasti kumpaakin rakastaan, sai sanotuksi, huokaistuksi, itkunsa välissä :
"Kiitos, Kiitos, Rakas Taivaan Isä, Kiitos."
Koskaan ei Veikkaa, ei Juulia toruttu.
Illalla soitti Tanelin äiti jotta antaa olla viimeinen kerta kun hänen pyhäkolttunsa vorotaan jokilautan lipuksi.


juuli
« Viimeksi muokattu: 01.07.20 - klo:10:42 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,
Sivuja: 1 ... 51 [52] 53   Siirry ylös
 


Sivu luotiin 0.081 sekunnissa. 23 kyselyä tietokannasta.

alternate login