Kirjoja

[Amanda]

Jokunen vuotta sitten luin Hotakaiselta Juoksuhaudantien. Oli hyvä ja loppu myös avoin, jäi mielikuvitukselle tilaa .. vaikken sitä ihan tarkaan enää muista!

Mikä kirja muuten nuorena jätti pysyvimmän vaikutuksen?

Mulla se oli teininä lukemani Victor Hugon Kurjat.. maailma, josta ei ollut osannut kuvitella mitään. Luin nuorena paljon, mutta jostain syystä juuri tuo kirja oli järkytys.. ehkä kun päähenkilö on nuori nainen, sitä samaistuu.

[karpalo]

.
Älä nyt. Vastahan sinä lahjoitit kaikki pois.

En rakkaimpiani.

[karpalo]

Minulla on nyt menossa Kari Hotakaisen Kantaja. Siinä on valitettavasti sivuja vain 140 eli se on kohta lopussa ennen kuin alkoikaan. Siinä on kuitenkin kaunis Kirjan ja ruusun päivän 23.4. leima ja se oli ilmainen, kun osti jonkun toisen kirjan...

Tykkäsitkö Kari Hotakaisen kirjasesta ?.

En ole yhtäkään teosta häneltä lukenut, olisiko pitänyt ?

[risto]

.
Älä nyt. Vastahan sinä lahjoitit kaikki pois.

En rakkaimpiani.

Kukapa nyt niin tekisi

Julmaa



.

[Esmerkix]

Minulla on nyt menossa Kari Hotakaisen Kantaja. Siinä on valitettavasti sivuja vain 140 eli se on kohta lopussa ennen kuin alkoikaan. Siinä on kuitenkin kaunis Kirjan ja ruusun päivän 23.4. leima ja se oli ilmainen, kun osti jonkun toisen kirjan...

Tykkäsitkö Kari Hotakaisen kirjasesta ?.

En ole yhtäkään teosta häneltä lukenut, olisiko pitänyt ?

En ole vielä päässyt loppuun, kunhan vasta aloitin... kerron sitten. Aika sujuva kirjoittaja näyttäisi olevan. Kjell Westön kirjoista olen tykännyt ja niitä löytyy hyllystäni. Pidän myös John Irvingistä ja Paulo Coelhosta. Heiltä melkein kaikki hyllyssäni. Viimeksi tykästyin Ulla Lundbergiin, häneltä olen lukenut Jään ja lukemista odottaa nyt Leo. Pidän myös paikallishistorioista ja vanhoista sotahistorioista, kuten esim. Ylioppilaan sotapäiväkirja 1808. Sen on kirjoittanut muistiin Eric Gustaf Ehrström, joka oli syntynyt 1791.

[karpalo]

Hienoa, että sinulla on harrastus lukea kirjoja, niin on minullakin.
Esim. tämä, minkä kirjoitit:

.............Pidän myös paikallishistorioista ja vanhoista sotahistorioista, kuten esim. Ylioppilaan sotapäiväkirja 1808. Sen on kirjoittanut muistiin Eric Gustaf Ehrström, joka oli syntynyt 1791.

Tuo lauseke sai oikein kyyneleet tulvahtamaan silmiini. Rakastan historiaaa, paikallishistoriaa vieläkin enemmän, syystä että se on meitä kaikkia lähellä.

On vain hyvä ihmispolon joskus tutkia juuriaan.

[karpalo]

https://www.google.fi/search?q=turgenev&biw=1366&bih=646&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=ULxhVae-IqGqywOelYCQCQ&sqi=2&ved=0CAYQ_AUoAQ

Lukekaa ihmeessä tämänkin papan kirjoja !!

[Suti]

Minusta Coelho on pehmomystiikkaa, oikein naisille viritettyä kaiken kaipuuta.
Pari olen lukenut.

[Esmerkix]

Hienoa, että sinulla on harrastus lukea kirjoja, niin on minullakin.
Esim. tämä, minkä kirjoitit:

.............Pidän myös paikallishistorioista ja vanhoista sotahistorioista, kuten esim. Ylioppilaan sotapäiväkirja 1808. Sen on kirjoittanut muistiin Eric Gustaf Ehrström, joka oli syntynyt 1791. Sitten Emil Nervander Kesämatkoja Suomessa ja Suomen sota 1808-1809, jonka ovat kirjoittaneet Reima T.A. Luoto, Heikki Talvitie ja Pekka Visuri.
Historiasaralta vielä mm. kirjat Matka Suomessa 1846, kirj Jakov Grot ja Suomen kansaa - kansatieteellisiä havaintoja suuriruhtinaskunnan alueelta, kirj. Antero Varelius. Paikallishistorioista mm. Kurun historia 1867-1918; Tampereen historia IV; Suoniemen historia. Teen sukututkimusta, johon paikallishistoriat tuovat oman värinsä. Sitten vielä kirjailijoiden (vanhojen) elämäkertoja yms. Tarvitsisin lisää hyllytilaa, koska kaikki eivät mahdu asiallisesti hyllyyn ja lisää kirjoja on taas kesällä tulossa.

[Amanda]

Meinasin jatkaa tällä jutulla huumori-ketjussa, missä oli siis puhe 3-4 v. pikkulapsista ja että he eivät tee aina eroa edes ihmislle ja eläimille saatikka, että heillä olisi roturasismia. He ovat värisokeita ja kaveri on joko kiva, tai ei ole..

Pikkulapset puhuu eläimille kuin toiselle ihmiselle. Kerran tyttären tytär katseli kissaa kun se lipoi maitoa, meni mahalleen ja aikoivat lipoa yhdessä.. satuin näkemään ja estämään! Oli kyllä vasta vuoden vanha ja joskus tyttö muutenkin kopioi kissan liikkeitä, vatsallaan laittoi tassuja yhteen, piti vahtia heitä.. vaarallista kun laittoi neniäkin vastakkain.


Tässä tositarina lapsen maailmasta kirjasta Elämän mittainen matka (Helli Lahti), jonka mainitsin viikolla:
89 v. naisen muistelmat, jotka hän on sanellut ylöskirjoitettavaksi. Sisko lähetti signeeratun kirjan, kun tietää minun tykkäävän tämänkaltaisista kertomuksista.

"Sovussa luonnon kanssa
Alavatjuksen talo oli rakennettu suurista honkahirsistä. Riitta-Kaisa emäntä hämmenteli keittopataa takkatulen loimussa. Pikkuinen Antti touhusi omia hommiaan. Istui pöydän alla puulusikka kädessä. Äiti kuuli pojan komentavan: "Työ oikein lutikalla. Lutikalla minäkin työn eikä kielulla latkimalla." Äiti hiipi hiljaa katsomaan, että mitä se poika komentelee. Kauhukseen hän huomasi käärmeen latkivan maitoa kissan kupista ja poika koetti opettaa sille samoja tapoja, mitä hänelle itselleen oli opetettu, että pitää syödä kunnolla. Poika lyyä kalautti vielä puulusikalla käärmettä päähän, että oppi menisi paremmin perille. Ei käärme ollut siitä moksiskaan, olivat kai kasvun kumppaneita. Miten kauan poika lineekään seurannut käärmeen syöntiä. Äiti nykäisi pojan käsipuolesta pois. Luudan varrella hän sitten hääti käärmeen pois ja neuvoi vielä poikaansa, että elä seurustele käärmeen kanssa. Käärme voi pistää myrkkypistimellä. Vaan eipä tuo pistänyt, arveli poika.

Vielä 1900 luvun alkupuolella talot rakennettiin niin sanotulle multapenkille. Tulevien seinien kohdalle luotiin paksut multapenkit. Maata saatiin sieltä sisään jäävästä paikasta. Talon alle tehtiin kellari, johon lattian pesuvedetkin laskettiin. Joskus lasten ollessa yksin kotona tai sairaana, oli suuri kiusaus laskea pienet pissavedetkin sinne, varsinkin pakkasella. Siitä multapenkistä se käämerkin pääsi sisälle. "

Aidosta nälänhädästä Suomessa ei ole kuin reilut sata vuotta. Ko. perheen 4 poikaa yksi toisensa jälkeen ja tytärkin myöhemmin muuttivat Amerikkaan, tämä pikku Anttikin. Kahtena vuotena peräkkäin halla oli vienyt perunat ja kauran ja kaksi tynnyriä siemenkauraa piti ostaa velaksi. Talo oli ison nevan kupeella, mistä tuo johtui. Kävi niin, ettei voitu maksaa takaisin ja talo meni kokonaan velkojille, myös 6 lehmää, 4 hevosta, nuorta karjaa, kun kukaan naapureista ei raaskinut ostaa ison perheen taloa pakkohuutokaupassa. Isommat lapset menivät rengeiksi ja piikomaan..

Myöhemmin kunnan virkamiehilläkään ei ollut moraali tervellä pohjalla. Yksinhuoltajaäidiltä haetiin ainut lehmä, kun tämä oli saatu allekirjoittamaan lappu lainaheinien takaisin maksusta. Sen sisältö oli luettu hänelle väärin ja tämä oli allekirjoittanut sen hyvässä uskossa. Mutta se kostautui.. mielenkiintoinen kirja, pitää oikein kiitellä vielä siskoa tuosta!