Kesä ... puutarha, kasvimaakin

[Juuli Hukkaskukka]

.
tämä nyt vain on kaunis.


http://www.youtube.com/watch?v=SlCR6QsvkWQ
.

[risto]

Tässä lippu mummolaan, baby:

Tuskin edes tiedät mikä on mummola

[THL tiedottaa]

http://www.youtube.com/watch?v=SlCR6QsvkWQ

Kuka nyt on kuollut?

[Juuli Hukkaskukka]

Varsin hyvin tiedän. Mummola oli maalaistalo Päijänteen rannalla. On vieläkin. Oli lehmät hevoet, kanat, lampaat siat. Enot, täti. tietenkin mummo ja pappa. Se oli pikkujuulin satulinna. Siellä pikkujuuli oli rinsessa. Oli vielä hyyryukkona Niittulan Santeri joka myös osaltaan, parhaansa mukaan kartutti pikkujuulin ruokottomien viisujen repertuaaria. Salaa mummolta ja papalta. Ja Santeri osasi paljon niitä viisuja. Ihan ulkomuistista. Santeri oli se Hiilman mies , tai leski jolta ne porsaat pahvilaatikosta pyörän tarakallta syksysateessa kun Santeri ei Hilmalle hevosta ollut lainannut tärkeimmiltä töiltä,,, kuusikkooon karkasivat hakumatkalla. Joille Hilma sitoi narut kinttuihin ja kävelytti kotiin.  Rankkasateessa. Siitäpitäen Santeri haki porsaat jos aikoi syödä ryynimakkaraa tai joulukinkkua. Hiima sanoi niin.  Pikkujuuli vietti Mummolassa pitkiä aikoja kun pikkuveikka nukkui pärekorissa vielä.

Mummo meni Taivaaseen kun pikkujuuli oli 8 v. Siinä kävi sitten niin  jotta pikkujuuli lakkasi syömästä.
Pitkäksi aikaa.
Isojuuli ei Mummolaa  koskaan unohda. Eikä Niittulan Santeria. Kaikki elikot laiduntavat nyt Taivaan apelikossa. Mummo Ja pappa, Santeri ovat sisällä Taivaan Hotellissa täysihoidossa. Siinä jossa ylijohtajana on Taivaan Isä. Siellä erikoisosastolla kävelevät käsi kädessä. Niinkuin Taivaan erikoisen kauniissa puutarhoissakin. Samoin Santeri. Ja Santerin Hilma. Mummon ja papan kanssa ei sentään käsikädessä vaan porukoissa ollaan. Joskus yksistäänkin. Mummoa Santeri haluaisi kädestä talutella mutta Pappa ei anna. Hilma, Santerin rouva joka oli saapunut aikaisemmi taivaan Hotelliin,
ei myöskään tykännyt. Tuli väillä vähän kärhämääkin. Pientä vain.
Muut ovat yleisellä.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.


Taikoiha o tehty aikojen alust...Aikoje alus sattu tääkii tarina...Juhannusko ko ol.
Ol nyt se Juhannus. Aatto. Taiat , loitsut elävät hurjaa buumia. Hiukan on mummolta perittyä muinaista pakanauskoa Juulillakin. Yrittää vähetellä mutta siellä se sielun pohjilla lymyilee.
Sai Juuli päähänsä jotta nyt viimeistään pitää noudattaman näitä vanhakansan juhannustaikoja ja kopeleita. Jos aikoo vielä yljän saada. Niitä konstaja, jotka varmoiksi ja vedenpitäviksi on todetut. Mikäs siiinä. Jalka oli mikä oli vaan Enoveikan reinot mahtuivat.

Ensinnä suunnisti tätä taikamenoissa erittäin tärkeää vesi-ilmiötä, lähdettä metsiköstä haeskelemaan. Ei ennen ollut moista luonnoilmiöitä havainnut lähistöllä. Vaikka oli ikänsä asunut. Ei havainnut nytkään. Vaikka vanhakansa väitti  sen metsässä kyllä pulputtavan.  Päätteli mielessään jotta saa tiheän kuusikon lävitse virtaava valtaoja nyt lähteen virkaa toimittaa.

Sinnepä sitten Juhannusehtoona könysi. Puoliyötä kyhnäsi ojan reunalla itikoiden, pahasisuisten, näin keskikesälla, kupattavana. Valtaojaa tiiraili. Eipä näkynyt ylkää, ei. Senijaan näkyi runsaasti rupisammakoita. Näitä ei kuitenkaan erityisemmin tehnyt mieli pussailla edes sen yljäksi muuttumisen toivossa.
Kyllääntyi, palelikin, päätti yljän ilmestyspaikalta kotiin naapurin heinäpellon kautta , kukkaisten toivossa suunnistaa. Oli reinot likomärät, ojasta vettä hörppäsi. Pääsi Naapurin pellon laitaan, alkoi erilaisia kukkaisia etsiskelemään. Vähän väilä oli liukastua lehmien liukumiinoihin. Kerran taisi lentääkin rähmälleen. Se mitään haitannut. Ylkä oli löydyttävä. Viis kasoista. Märistä reinoista. Siihen ylkäuneen tarvittiin kukat seitsemää sorttia tyynyn alle. Ne aikoi vaikka kivensilmästä hankkia.

Päätti samantien tärkeän taian, heinikossa ilkosillaankieriskelyrituualin suorittaa. Ei ehtinyt kuin alkuun, kuului pentareelta rykäisy. Naapurin peräkammaripoikamiesisäntähän se siinä ryiskeli. Melkein Juulin  hameenhelmoille. Hetken kuvitteli Juuli yljän jo viimein ilmestyneen.
Vaan ei kauan kuvitellut.
Oli vihainen ja kiukkuinen tämä ylkämieheksi kuviteltu isäntä. Komensi karjuen Juulin siinä silmänräpäyksessä kokoamaan hynttyynsä ja poistumaan lanaamasta hienojen, kantakirjapihvi-elikoitten eväksiä.
Sai Juui jalat alleen. Kukkaiset sentään mukaansa ehti siepata. Kun kotiin pääsi, suolasilakoita kurkkunsa kymmenkunta nakkeli. Niitäkin ahtamalla näki yljän. Kuulemma.
Se ylkä sitten hakee morsiolle vettä.

Heräsi yöllä kaameaan janoon. Itse oli kraanalle suunnattava. Ei näkynyt yhtään ylkää.

Aamusella totesi Juuli allergiansa johtuen kukkaisista , ties mitä olivat, puhjenneen. Kukkaiset tyynyt alla tuhanneksi muruseksi liittaantuneet. Allergia kukki.
Silmät, allergiasta johtuen, turposivat niin ettei ylkää olisi nyt tunnistaisikaan. Vaikka vieressä seisoisi. Hyvä kun yleensä mitään näki. Lisäksi huomasi saaneensa pahanlaisen flunssan valtaojan vieressä päivystyksestä. Kieriskelyrituaalista.
Ei ollut näkynyt ylkää, ei vilaustakaan, kummassakaan paikassa. Flunssainen, allergiaansa aivasteleva, silmät melkein umpimuurautuneena päätti Juuli mielessään jotta oli viimein kerta kun ylkiä näköpiirinsä Juhannuksena tai muunakaan öinä kaihoilisi. Lisäksi nosti Enoveikka hirveän metelin lantaantuneista, läpimäristä reinoista.

Juuli sallii yljille mielihyvin Juhannusrauhan.
Aina.
.

[risto]

.
Otin 3 l kapamellirasiaan lihansyöjäökasveja. Kun huoneesta lätkii kärpäsiä, ne eivät mene hukkaan, vaan voi ruokkia nälkäisiä kasveja. Huimaa, kierrätystä.

[risto]

-
Muutes mietin. Kun 60 v äijä ja palkkatappaja puhuu mummolasta, onko kaikki ihan kotona?
Ja hänen muusansa löpisee jatkuvasti äidistä,

Harrastelijaksi sanoisin, jos saa enemmän itse osumia kuin osuu muihin.

-

[karpalo]

Jaa joo,

Olen tullut huomanneeksi, että on olemassa sellaisia ihmisä jotka ovat epäonnistuneet omassa elämässään, siis ainakin omissa haaveissa on tullut takapakkia.

Melko usein sellainen yksilö haluaa päteä näillä keskustelufoorumeilla. Se heille suotakoon, heille "töpperöille",  ovat kuitenkin siellä seassa  omine älyttömyyksineen.

Hauskaa ajankulua on tälläisen selväpäisen ihmisen tuollaisia itsekehuskeluja lueskella, niistä paistaa usein lävitse jonknlainen oman elämän tragedia.

  - Sånt är livet.

[risto]

Melko usein sellainen yksilö haluaa päteä näillä keskustelufoorumeilla.

Toi vielä puuttui, että kenellä on universumin paras mummola. Ou jee.
Siellä äiti tyhjentää 60 v peräkammarin pojan pottaa haudan tuolta puolen.
Tätä minä sanon futuristiseksi empiriaksi, jossa luonnonlakeja ei kunnioiteta eikä rinnakkaisavaruutta.

Siinä lääkkeet, viina ja liima ovat tehneet tehtävänsä.

[Juuli Hukkaskukka]

Oli yöllä ilmestynyt pation aitaan tämä virnuileva aitapeikko. Ilmeisesti oli superkuun aikaansaannoksia.  Mitäs, kivan näköinenhän se siinä, virnistelemässä.. Ilmestyi Raijajarouvakin ihmettelemään. Ihan vaikutti kateelliselta kun ei heidän aitaansa ollut ilmestynyt. Lupasin lainata. Se ei kuulemma ollut sama asia. Olisi pitänyt olla ihan oma aitapeikko. Kotihaltia. No, meillä se on. Toivottavasti kauan. Ei ihan heti sinne superkuuhun palaa. Pitää  ilkeämieliset räkätit loitolla. Tosin se on kadun puolella  mutta toimii sielläkin.
.