Kesä ... puutarha, kasvimaakin

[Juuli Hukkaskukka]

.
Ei anuttakaan päkättiä patiolle. Ensinnäkään ei saa, toiseksi en halua.  Ei halua naapurin akkakaan. Just kun se on rauhoittunut kun on huomannut ettei villielikkolaumat patiota valtakaan. On jopa kahville kutsu kuulunut. Tästä olen, äkillisestä ystävällisyydestä, herkimistymisestä  kovin hämmentynyt. Mitä siellä rouvan päässä oikein liikkuu.
Ei pelkkä pihankunnostus voi kahvikutsua tuottaa. Jotain sillä on taka-ajatuksia. Sen näkee. Mutta Miestä en sinne vie. Saa vaikka leikata nurmikon silläaikaa.
Tämmöisen kärryn olen suunnitellut hankkivani. Samanlaiset oli aikoinaan  kotona. Niillä kuskattiin keväsin luonnontuote pellolle. Kasvimaalle. Nyt ei kuskata.
Siitä Galakticasta. En minä jouda. Pitää vahtia jotta tulee kaikki tehdyksi patiolla.
Paljon on vielä.
.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.
Hienoja on Ringhalsin sireenikuvat. Nyt on semmoinen luppopäivä . Huilataan patiopaniikista. Keinussa istuksimiseksi menee ja katseluksi kun tuomi kukkii tuolla lähimetsikössä. Tuoksu ei tänne saakka tunnu. Mutta senhän voi kuvitella. Naapurin akan, nyt Raijan, luona käväisin kahveella. Oli oikein mansikkaleivokset varannut. Siinä ilmoitti jotta haluaa taimia milnulle antaa. Puuntaimia. Kitukasvuisia mäntyjä, pensaskatajia, jotain marja-aroniaa, oratuomiaitaa, vai mikä se oli. En minä millään huolisi. Ei yhtään vaivaiskoivuja tänne tontille.  Sanoi  Raija vieläpä opastavansa minua.Sekä tarkkailevansa jotta ne lähtee hyvin kasvuun. Nyt otsa hiessä pohdin millä minä voisin kieltäytyä. Maan vastahankainen laatukaan ei käy. Samanlainen maa niilla on. Vovoivoi. Niitä puita en kumminkaan huoli. Sanon vaikka että ne varastettiin patiolta ennenkuin kerkesin istuttaa. Mutta sitten se tuo uudet. Voivoivoi.

[Juuli Hukkaskukka]

Nyt on lootat valmiina. Ei kun kylvämään, istuttamaan. Ensin pitää tietty kukkapuotiin suunnistaa taimien hakuun. Kyllä Mies kyytii, ilomielin.
Suunnitelmissa petuniat, orvokit entisten kolmen amppelin  lisäksi. Jos löytyisi sieltä, ettei tarvitsisi taimitarhalle erikseen ajella norjanangervokin. Se menee kyllä lysyyn aina sateen jälkeen mutta saa sen tuettua.  Siis Mies rakentaa tukikehikon. Kädenkäänteessä. Ruiskukkaset ja kehäkukat kylvetään kanssa tänään. Jos laittaisi yhden tomaatiksenkin. On parempi maku, huomattavasti kun kaupan tomaatiksessa. En minä niitä Raijarouvan puita tänne huoli. Vaikka on minipuita en halua pistelevillä neulasilla tallustaa. Kun tässä nyt kuitenkin paljasjaloin ollaan Saa nähdä miten suuttuu. Vaan siitähän on minulla kokemusta.
Suuttumisesta.
.

[Posiella]

Hyvinpä sulla, Juuli, on alkanut elo siellä uuden miehesi luona. Ensin kerroit, että naapuriin ei ehdi kahville, kun pitää VAHTIA, että mies tekee työt kunnolla. Sitten nimität kaikkia naapurin rouvia AKOIKSI. Et aikuinen ihminen osaa kieltäytyä naapuriavusta kauniisti ja suoraan. Voithan suoraan sanoa, että et ole suunnitellut tontillesi tuollaisia kasveja, joten et ota niitä. Miksi on niin vaikea puhua suoraan, mutta helppoa haukkua takanapäin?

[risto]

,
Vaikuttaa kovin vauhdikkaalta. Se mies nimittäin. Täytyy olla joku räikkönen.

[Juuli Hukkaskukka]

.
Nii..i. Jopa on kärttyisiä henkilöitä täällä heti aamutuimaan. Täällä käytetään paljon ilkeämpää kieltä kun mitä minun akka on.  Eikä Mies enää niin uusi ole. Enkä minä niin tosissani vahdi.  En ollenkaan. Osaa Mies muutenkin. Minulla kun on nykyisin ainainen kuvan mukainen ihana prinsessaonniolo niin sitä tulee helposti akaksi toista muijaa sanottua. Hyi minua, hyi. Olen sen Raijallekin kertonut. Senkun naureskeli jotta akkahan hän. Täysin käsitti kun en huolinut puita patiolle. Että ei siitä tarvitse enenpää. Taimien hankintaan, siementen kylvöön tässä pitää rientää.  Jotta joutaisi  iltasella käsikädessä tunnelmissa iltauringon laskua ihailemaan. Kahden tuossa keinussa...
On se vaan aika räikkönen tuo Mies...
Paljon parempi vain.
.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.


Tulikin muutos tuohon edelliseen. Ei mennä kukkakauppaan. Vaan mennään torille. Luulisi sitä siellä taimia olevan. Ehkä niiltä pitäjien, maaseudun myyntipöydiltä parempia löytyykin. Jos eivät olisi kasvihuoneissa kasvatettuja. Niitä tomaatiksia laitetaan ainakin kolme. Kesän mittaan tulee varmasti syödyksi. Jos nyt suostuu onnistumaan. Ei niistä nyrkin kokoisia tule se on varmaa, mutta jos ei ihan minisellaisiakaan. Takuulla tulee parempia maultaan. Tuo kuva on jostain ulkomaan torilta. Ei ole tuttuja kuvassa.
Hyvin ehtii vielä ilta-auringossakin haaveilemaan.
Jos oikein muistan niin pitää huolehtia ettei tomaatteihin varkaat ilmesty.
.
.

[Amanda]

Mikä yhteensattuma kun toisessa ketjussa luki, että "mikähän Tuplaa piinaa" tjms. ja sitten avasin Kalevan nettisivun. Ihana kuva karhuista, nalleja, mesikämmeniä.. mutta niitä pelätään.


Karhut piinaavat mehiläistarhureita

Karhut herättävät närää mehiläistarhoilla ympäri Suomea. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan karhut ovat aiheuttaneet tänä keväänä tuhoja 12 mehiläistarhalla. Liiton mukaan karhut tietävät tarhaajille tuhansien eurojen tappioita sekä työturvallisuusriskiä.

Yhteensä karhut ovat tuhonneet tänä keväänä reilut 50 pesää. Liitto laskee yhden pesän menetyksen maksavan tarhaajalle ajankohdasta riippuen 300–1 200 euroa. Taloudellisten tappioiden lisäksi mehiläistarhaajat kokevat karhujen uhkaavan työturvallisuuttaan eläinten oleillessa mehiläistarhojen läheisyydessä....

Osuva lukijan kommenti myös, että "ensin houkutellaan karhuja hunajalla ja sitten anotaan kaatolupaa!"

[Juuli Hukkaskukka]

Ei ikuna. Ei. Ei patiolle eikä läheisyyteen. Sensijaan olen suunnitellut tämmöistä, pikkuista  kanipoikaa. Pitäisi sekin ruohon lyhyenä. Häkkiä vain siirtelisi. Voi olla ettei sekään onnistu. Kaivaisi itsensä ulos. Ja Raijarouva saisi kohtauksen. Menisi taas yöunet. Jotka just on takaisin saanut. Jos laittaa  häkin pohjalle verkon kanipoika teloo hampaansa. Eikä  ainakaan sitten ruohon jyrsimisestä tulisi mitään. Pitää Mieheltä kysyä.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.
. Tänään sitä mennään kiikkuostoksille. On rahdattu liikkeistä kilokaupalla esitteitä, jota sitten iltasella on tarkkaan syynätty. On hylätty, on kannatettu. Tietenkin sulassa sovussa.  Kumpikin tiukasti omaansa. Mies tahtoo sinisen, minä musta-valkoisen. Mutta en musta-valkoisena vaan keltaisena. Onneksi kumpikaan ei tahdo perinteistä puukeinua, petsattua puuritilää. Tähän keinusavottaan on osallistunut Raijarouvakin. Ihan kysymättä. Keltainen on kuulemma lapsensenvärinen. Kun Mies nyt kuitenkin  on tehnyt kaikki raskaat hommat , niin taidan kallistua minäkin tuohon siniseen. Siksikin jotta vältytään turhilta kähinöiltä.  Ja siksi että keltaista ei ole valmiina myynnissä, teettää pitäisi. Ja siinä hyvässä lykyssä menee puoleen kesään. Enkä minä suostu niinkauaa vanhassa poikkiritiläisessä keinussa istuksimaan. Tulee tikkuja takamukseen. Uusi, olkoon se sininen, on saatava. Ja pikapikaa.