Kesä ... puutarha, kasvimaakin

[risto]

.
Onpa todellakin ahdettu tavaraa.

Ei noihin parvekkeisiinm mitään muuta mahdukaan. Ihan kitsiä koko juttu.

Silloin kun on pieni tila, sitä ei pidä täyttää tavaralla.

[risto]

.

[Amanda]

Tietenkin avoin parveke olisi paras, mutta kuvien ideahan oli valita noista mieluisin. Liikaa tavaraa, varmaan valokuvaa varten ja pelkkä istuminen parvekkeella on minusta tylsää, edes jotain lukemista tai sitten tietokone.. tai jotain askartelua. Ja myös säät eivät ole aina suotuisia ja jos on, niin itikat häiritsevät!

Jos olisi voinut ottaa jonkun tyhjänä niin tietenkin se iso avoin with a view

[karpalo]

 Kun muutimme tänne noin 30 v. sitten, niin tonttimme länsipuolen rajalla oli lahonnut lauta-aita. Pian kotoutumisemme jälkeen, noin muistaakseni pari kolme vuotta sen jälkeen, ehkäpä jotain 1986-87 ostimme Ryynäsen Kauppapuutarhasta aivan pieniä, kaikkein halvempia Tuijan taimia ja istutimme ne tuohon rajalle.

Sitä ennen piti poistaa lahonneet laudankappaleet. Koska naapurimme oli joviaali miehentynkä, leski, huono liikuntainen vanha Luotsi, niin en edes kysellyt sen paremmin hänen mieltään asiasta.

Myöhemmin, kun hän huomasi, että mitä on tehty, niin tuli kukkaro avoimena tarjoomaan omaa osuuttaan.



Nappasin kuvan juuri äsken, tälläiseltä tuo seinämä nyt näyttää. Eikä haittaa vaikka kasvaa edelleen, aurinkohan laskee länteen, joten ei estä mielipuuhaani, siis auringonottoa.

[Amanda]

Mikä ihmeen Tuija, ja että olisi puu.. pihallako tästäkin.

Piti kysyä, että onko nuo ikivihreitä, oletan, koska muutenhan ne ei talvella suojaa ollenkaan yksityisyyttä. Tai no, talvella kyyhötetään muutenkin kamiinan kupeella lämmittelemässä eikä olla pihalla.


Muoks.
Google auttaa aina.
TUija on sypressikasvi. Lehdet on tuttuja, meilläkin on, muttei ne vielä noin isoja ole. Olen kyllä nähnyt kasvavan ihan puiksi, mutta yleensä niitä leikataan ja pidetään jossain mallissa, kaikenlaista ..

Noita näkee usein.
Leikkaamalla tiheä aita.

[sniper]

Leikkaamalla tiheä aita.

On se kyllä komea tuo Tuja-aita, mutta täällä swedussa tuo hieno aita maksaisi messinkiä kullalla siveltynä.

Meillä oli mökin edustalla muutama tuja mutta niitä emme leikanneet ekaan viiteenvuoteen lainkaan, sen jälkeen hiukan tuktasimme.
Kuva:

[Amanda]

Tuota aitaa on leikattu vuosikymmeniä kynsisaksilla ja usein.  Ei ole oikein minun makuuni, tykkään enemmän luonnollisen näköisistä puutarhoista..

Kuva oli sivulta: http://www.andrevangenniphoveniers.nl/haagplanten/thuja-occidentalis-'brabant'

[Juuli Hukkaskukka]

Kohta se taas alkaa, pation ehostus. Ei ihan vielä. Taitaa tulla lunta kainaloon ja kolmekymmentä pakkasta ennen kun järvistä jäät lähtee.
Mutta sitten kun...
Kaivellaan esiin sininen keinu...
.
.

[risto]

.
kesäkuuhun on 3 kuukautta.

[Juuli Hukkaskukka]

.
  Morkenheissan.  Mie vaihankii ny kielt ko tää o miu toine kotimaine tää karjalamurre silt Kannakselt issäi suvu perintöö. Jot ei unohu. Jot silviisii.
Toissa yön ei erkoisemmi pietty miitinkii koipirepsu keral. Se olkii melkone helpotus o ei tarvint istuskella ja seuraa pittää ko vähä aikaa. Koipirepsu ko vaatii se miitinki melkolail joka yö. Nytte tas vaati jot pijähä seuraa. Älähä yritäkkää nukkuu.
Mies kuorsaa miunkii eest. Loppu nuo hiihotkii. Joutikii. Mies o olt ha niie lummois.
Mut toine lumo aukes.

Tai o vähitelle iha salavihkaa hiipannu meiä husshollii.
Se piilikuume.
Viel ei onneks olla siin hurjas menovaihees jos rampataa monnee kerta kaikk piilipuotit lähiseutul ja kauempan. Vissii Inarii myöte. Onha Miehel ollu piililöi vaa sattuneest syys ne o jou´uttu lopettamaa.
Vaa nyt o menos uus  tutustumisvaihe. Riiaamisaika. On alkanu ilmestyy, mie luule jot Mies soitteloo sallaa piilipuotiloihi ja tillaa kaikk maholliset piililehtiset ja rossyyrit. Ko ei meinaa riittää laiat postlaatikos.
Eihä ne vaik hirveit ihmistuntijoit ovatkii ne piili-akentit voi ihmise ajatuksii kait lukee. Vai kyl se silt nyt tuntuu. Et lukkee ja lähettää ko tottee et siel o yks kauhias piilikuumees.
Mies istuu sohval ja silmä kovan sellaa tarkast kaikk rossyyrit mitkä vaa postlaatikkoo ahetaa. On ko jottai residenttitutkintoo suorittais. Muutha onkii jo suoritettun Miehel.. Kuuluu koko aja epämääräne mutina jos erottuup tarkast vain sana - auto-.
Vällii kiljahtelloo kauhialla äänel jot ei tuo ainakaa...hirveä romisko..
Onneks mie tiiän et tarkottaa piilii muute mie luulisis vaik mitä.

Joka paikka on täyn autokuvvii etusivullaa esittelevii lehtisii. Niit o hyyskä tasoilkii .. ja varsinkii makkuuhuonee yöpöyvil. Mie eppäile sitäkii jot yölkii niit tutkiskelloo.
Kaik syömis-juomisajat ne tuua ruokapöytää vaik ei normaalist tuua ees avviisii ja tutkimine silmät  kiilue jatkuup. Kerra viel haukkaa vahinkos rossyyrist ko leipää pittäs.
Ko ei kuule ekä nää muuta ko ne piilit. Että varmal arvaa mistä meiä huushollis puhutaa. Koko aja aamust myähäsee yöhö. Se on semmone, tää o tämmöne.... oiskoha se tai tää tahi tuo paree.. Mut onha tuos tuokii, mikähä se...
Joka paikka o täyn piilirossyyrei. Oon alottant pinnoomise mut ain o se tärkei pino alimmaisen.
Siin joka ylettyy  jo kattoo.
Mius o kehittynyt täysoppint pinohiir.

Mitähä täst viel tulloo
Nääs

Muute, kolme kuukaue pääst koittaap syksy jo. Meil o piili olt jo kaua sillo.
Toivottavast.
Männää jot morkoonit soip.
Nääs.

Juuli
.
.


.