Levylautasella...

[AveLazio]

Niin, Amanda on sujuva saksassa. Niinpä ehdotan Amandaa hakemaan YouTubesta maailmaasyleilevän romanttisen biisin "Horst Wessel Lied" - tai älä sittenkään. Mutta rajut pojat voi hakee! Vain intinkäyneille..

[Bongaaja]

Soimassa LP Jukka Tolonen, Touch Wood 1980. Akustinen.

Poltin kolmesta raidasta CDlle. En nyt kerkiä koko juttu editoida ja valikoida. Ekaks piti kopioida Tolenen! LP. En löytänyt CDtä. No, okei, hyvä näin, säästyi ainakin 7 euroa.

[Eugen]

.

[AveLazio]

Taas Eugenilta hienoja linkkejä. Mun makuun WJ on hieman liian poppisekoitteinen kyllä. But good.

[THL tiedottaa]

.
Tiesin kyllä, että Bachin musiikki on vaikeaselkoista.
En sentään tällaista hiljaisuutta teiltä odottanut.

[S]

Taitaa olla tuo barokki-musiikki liian yksitoikkoisen tylsää & raskas-soutuista joidenkin makuun. Varsinkin kun on tottunut vähän kevyempään tai harmonisesti vaihtelevampaan rock-musiikkiin. Ei sen puoleen, kyllä klassistakin tulee toisinaan kuunneltua, tietyssä mielentilassa!

[THL tiedottaa]

Varsinkin kun on tottunut vähän kevyempään tai harmonisesti vaihtelevampaan rock-musiikkiin

Kirjoitatko ihan tosissasi, että J. S. Bachin musiikki on harmonialtaan rock-musiikkia köyhempää??

Enpä ole älyttömämpää kuullut!


Tässä lyhyt esitys länsimaisen musiikin harmoniasta ja sen kehityskaaresta:

http://www.uta.fi/mute/harmonia2.pdf

[S]

En nyt varsinaisesti sanoisi että olisi köyhempää, mutta omaan korvaani harmonioiltaan & sointukuluiltaan vähän monimutkaisempi rock-musiikki on enemmän mieleen kuin kaavamaisen yksiulotteiseksi kokemani barokkimusiikki. Tämä siis on oma käsitykseni, enkä halua mitenkään väheksyä tuon tyylinsuuntauksen merkitystä musiikin historiassa. 

Enemmän pidän klassisessakin musiikissa sinfonioista, kuin joistain vaikeasti avautuvista kirkkomusiikkityylisistä pianoteoksista. Mutta ehkä tuo yksitoikkoisuuden mielikuva on enemmänkin mieltymyskysymys; sillä kyseisen Hra Bachin musiikki ei vaan yksinkertaisesta syystä puhuttele omaa musiikkimakuani.

[THL tiedottaa]

Enemmän pidän klassisessakin musiikissa sinfonioista, kuin joistain vaikeasti avautuvista kirkomusiikkityylisistä pianoteoksista. Mutta ehkä tuo yksitoikkoisuuden mielikuva on enemmänkin mieltymyskysymys; sillä kyseisen Hra Bachin musiikki ei vaan yksinkertaisesta syystä puhuttele omaa musiikkimakuani.

Kirjoitat:
... kirkomusiikkityylisistä pianoteoksista...


Ootko sä perehtyny barokkimusiikkiin? Oot sä kuunnellu koskaan tosissas Bachin sävellyksiä?

Barokin aikaan piano vasta teki tuloaan. Barokkiin ei piano edes liity eikä kuulu mitenkään.

Bachin sävellykset eivät ole kirkkomusiikkityylisiä kuin osaksi. Tällöin on kyse lähinnä kantaateista. Vaikka niissäkin on monen tyylisiä, jopa humoristisia.

Tarkista nyt, hyvä mies, tietosi!

[S]

Täytyy tässä todeta, etten ole mitenkään erityisen tarkkaan perehtynyt barokkimusiikin historiaan, siksi en sen kaikkia 'hienouksia' perinpohjin tiedäkään. Olen barokkia jonkin verran joskus kuullut/kuunnellut, eikä se ole mitenkään erityisemmin kolahtanut. Mutta sen verran tiedän, että nykyäänkin sitä soitetaan myös jonkin verran pelkällä pianolla. Alunperin kai urut, cembalo, tai harppu olivat soittimia, joilla sitä enimmäkseen esitettiin.

Myöhemmin tuli sitten käsittääkseni muitakin soitinyhdistelmiä, jousisoittimia, puhaltimia yms. sekä sen mukana erilaisia tyylejä, kuten kantaatit, oratoriot, tai jopa oopperat. Tämä on siis pelkästään puhtaasti perustietämykseeni perustuvaa luonnehdintaa, joten en lähde tässä sen enempää vähäisen asiantuntemukseni kanssa vääntämään tähän kyseiseen musiikkityyliin kuuluvista detaljeista. Mutta barokki-musiikin ystävää minusta ei siltikään tule, vaikka sitä kuinka tosissani kuuntelisin - tai yrittäisin sen 'hienoja' sointurakennelmia ymmärtää!