Outoa kirjallisuutta

[S]

Selityksiä kyllä löytyy joka lähtöön, täytyyhän sitä nyt 'outoja' jäljittäjiä sekä muitakin uteliaita yrittää harhauttaa. Koska se avokelanauhuri on mitä ilmeisemmin naamioitu salaisten tietojen tallentamis-operaatioksi. Miksi muuten se olisi peitetty...?!

[THL tiedottaa]

Niin, tietysti, se on sitten aivan eri juttu, että mitä kaikkee oon nauhottanu.

Arvatkaa vaan, missä nytkin on mikit?!

[THL tiedottaa]

Jospa palaisimme hetkeksi itse aiheeseen, kirjaan.

Joko se auennut, siis sen sisältö?

Voin esimerkiksi loppuviikosta, tai ens viikon alkupuolella vähän valottaa, mitä olen siihen omasta mielestäni kirjoittanut. Sopiiko?


(Ennen kuin avaudun, voitte sillä välin esittää, mitä olette kirjassani nähneet ja mitä olette kokeneet sitä lukiessanne.)

[S]

Helppoahan se on taas muuttaa puheenaihetta, kun alkaa mennä aihe arkaluontoiseksi, sekä muutenkin salamyhkäiseksi. Pitäisikö nyt siis liki parin vuoden jälkeen alkaa uudestaan esittämään, tai valottamaan mitä kirja pitää sisällään. Tietysti muistinvaraisesti voisi heittää muutaman kommentin kirjan aiheuttamista lieveilmiöistä & muista komplekseista.

- Eli kirja olisi lukaistava kaikesta päätellen uudelleen, että siitä voisi vetää jotain tuoreita johtopäätöksiä. Onko tämä nyt sitten jokin uusi mainoslanseeraus tai kampanja, millä uutta painosta yritetään saada kaupaksi, kun menekki ei ollutkaan toivotunlainen.

Lisäys: Ehkä näitäkin viestejä parhaillaan tallennetaan, tai valvotaan jonkin tahon kautta. Oivallista todistusmateriaalia mahdollista sala liitto teoriaa varten!

[THL tiedottaa]

Tottakai, Supo tallentaa kaiken täältä!


------------------------

Itse asiaan.

Kerron aluksi hieman niistä tunteista, joiden vallassa teostani kirjoitin.

Kuten lukijoille on käynyt selväksi, kirjassa on monta lomittaista teemaa, useita juonellisia kertomuksia, jotka tulevat esiin vuorotellen.

Tämä vaikeuttaa kirjan lukemista.

Lukemisen vaikeus ei ole mitään siihen verrattuna, minkälaisia hankaluuksia kirjoittajalle tällaisesta rakenteesta aiheutuu. Ette ehkä usko, mutta kirjoitin teokseni juuri siinä järjestyksessä, missä teksti on valmiissa kirjassa. Eli minun piti pitää mielessäni useita juonia ja niiden käänteitä ja jatkaa aina kulloisenkin juonen taitekohdasta eteenpäin.

Päällimmäisin tunnetila flow-ilmiö. Tämähän on teille kaikille tuttu juttu. Eli olin ja elin jonkinlaisessa hurmiotilassa. Sitä mukaa kun teksti eteni, keksin uusia tapahtumia, paikkoja, henkilöitä – kaiken, mitään sabluunaa ei ollut. Minulla oli päässäni liuta kertomuksia ja ylettömästi tavaraa, josta "miljoonalaatikosta" tein valintoja. Tietenkin minulla oli alusta asti selvillä se, mihin tekstilläni pyrin.

Välillä nauroin oikein ääneen, kun olin kehitellyt mielestäni jonkin humoristinen asetelman. Naurattiko ketään teistä, arvoisat lukijat? Minulla on, tiedän, hieman omaperäinen huumorintaju...

Sitä mukaa, kun kirjoitin, luetin tekstiä vaimollani. Hän kommentoi. Ehkä se vaikutti tekstiin jatkossa, ehkä ei – olenhan itsepäistä sorttia!

Kokemuksena kirjan työstäminen oli ihana ja vapauttava. Ikään kuin olisin saanut jonkin painolastin pois mielestäni.

[S]

Hienoa ja tyhjentävää mielenterapiaa on kaiken kaikkiaan omien hengentuotosten luominen & synnyttäminen. Ehkä  tuonkaltaista tajunnanvirta-metodia noudatan usein itsekin kirjoittaessani, tai jopa muiden luomuksia lukiessani. Syventyminen itse olennaiseen sisältöön on tärkeintä, sekä juonenkulkujen omaksuminen omalla subjektiivisella tunnetasollaan.

Olen muistaakseni jo mielipiteeni & kantani kyseisen kirjan aiheuttamista reaktioista monissakin eri yhteyksissä tuonut julki, enkä niitä nyt tähän enää erikseen ota esille. Toisaalta, ei kai jokin painolasti vieläkin vaivaa mielessä, kun jotain on selvästi jäänyt kirjan tiimoilta mieltä painamaan. Ei kai se kirjan pykäämisen taakka nyt niin raskas ollut kantaa, että vielä vuosien perästäkin pitää hakea tunnustusta tai todistusta kirjan aiheuttamille komplekseille?!

- Vai onko ne sivupersoonat taaskin taustalla painostamassa, että olisi pitänyt jotkut juonenkäänteet tehdä toisin; tai sitten kirjasta on muodostunut kirjoittajalleen todellinen psykoottinen kompleksi, niinkuin kirjan loppukaneetissa oli keskushenkilölle käynyt. Sellainen affektio sekä syndrooma voi näet muodostua, varsinkin debyyttiteoksen kohdalla. Ehkä tuosta päähänpiintymästä & pakkomielteestä pääsee eroon, kun pukkaa aikaa myöten toisen kirjan markkinoille...?! 

[Paha setä]

Siihen jätesäkkiin on pölyltä suojaan käärittynä 10 tuuman keloja pyörittävä nauhuri, jonka merkki on joku Revox...   

Joo joo..... , ei me uskota.

Sedältä saa neuvoja tarvittaessa, kun tuo on tuttua puuhaa; saanut jopa palkkaa moisesta vuoden ajan.

[Paha setä]

Kiitoksia Amandalle kirjani esille ottamisesta! Kuvasta en kiitä...   

Eipä kestä, moderaattorin pitää yrittää korjata vahinkoja. Se täystuho oli kuitenkin muiden vika.

Mikset kuvasta..  laitoin, ettei olisi kovin tylsä aloitus ketjulle  .. "kuvat puhuu selvemmin kuin tuhat sanaa"

...ja kaksi naista puhuu enemmän kuin tuhat kuvaa...

[Tiistai]

...ja kaksi naista puhuu enemmän kuin tuhat kuvaa...

Hah   
.. yksikin puhuu jo melkein kuin tuhat!

[Paha setä]

Jos tässä ketjussa on tarpeen käsitellä kirjallisuutta niin antaisin oman ääneni teokselle Havahtuminen, jonka on kirjoittanut Anthony DeMello.

Jos haluatte nukkua, niin hyvää yötä. Jos haluatte herätä niin tämä käteen. Ehkä se paljastaa jotain siitä miten jesuiittapastori ja psy- (jotain, en muista oliko se -logi vai -atri) hahmottaa maailman. Yllättävän oikeaan osuu ainakin sedän kohdalla. Kirja ei sisällä uskonnollista propagandaa joten sopii myös ateisteille.