Vs: Juhan blogi

[Juha]

Loisen osa

14.11.2014 19:31 Juha Myllärinen

Perustarpeet tarvitsee hoidella, jos aikoo elää. Ne saa nykyään mm Suomessa pitkälle ilman ponnisteluja. Ylläpidon varaan jättäytyminen on haluttu sanktioida. Viesti on, että mikäli välttämätöntä ei hanki itse, on heittiö tmv, ellei ole eläkkeellä päteväksi katsotun syyn takia.

Ylläpidon varassa ollaan omasta tahdosta (heittiöt) tai tahtomatta. Osa tosin on heittiö sen vuoksi, että elannon hankkiminen on tuntunut, ja tuntuu vaikealta tai liian mahdottomalta, johtuen haasteista, jotka tuntuvat lisääntyvän kaiken aikaa.

Itsensä voi myös ajatella heittiöryhmään kuuluvaksi, ja se tila saavutetaan kun vain jostain syystä putoaa pois työelämästä, eikä pääse riittävän nopeasti takaisin. Vahvalta nimitykseltä, eikä ainakaan tilaa vastaavilta kohtalonomaisilta mielikuvilta voi moni suojautua, ellei ole täysin irti.

Ennen yhteiskunnan "rupusakki" olivat mm vankilassa kävijöitä, narkkareita, juoppoja tai muita eläkkeeseen kelpaamattomia selkeitä tapauksia. Tuolla rupusakilla oli tosin vahva selitys taustalla, eli selkeä ongelmallisuus. Vaikka hankittu, niin ehkä sillä selvisi, kunhan tilansa käytännön hankaluuden kesti.

Yhteiskunnallista alennustilaa ei enää helposti voi selittää niin, että selitys olisi yleisemmin hyväksyttyä. Päihteiden käyttöäkin aletaan pitää enemmän omana syynä, mikä on varmasti vähintään osatotuus.

Vapautuksen pahennukselta voi nykyään (tai jokin aika sitten vielä) hankkia pätevän selityksen turvin, kuten mielenterveydellisen diagnoosin avulla. Toinen vaihtoehto on vaikka kouluttautua kunnolla, vaikkei pärjäisi jatkossa työelämässä.

EM tavoilla osa jopa selkeän tunnontarkoista ihmisistä saa pätevän oikeutuksen siirtyä pois kuvioista. Toisaalta pärjäämättömien tila säilyy puhtaampana, jolloin tärkeäksi koettua syntipukkimahdollisuutta ei kadoteta.


Entäs omillaan pärjäävät? No, osa on aitoa kasvua hankkimassa, ja osa hankkimassa leipää aidon kasvun tuottajilta. Pärjätä on pakko, ja aidon kasvun antajat ovat niitä, jotka takaavat oikeasti monelle näennäistyöläiselle leivän. Näennäistyöläiset elannon hankkijana ovat arvokkaaksi koettuja, mutta heidän työnsä ei oikeasti liity kasvuun kuin ehkä negatiivisella tavalla.

Näennäistöissä ovat byrokraatit ja toimiaseman saaneet, joiden ei tarvitse välttämättä tehdä muuta kuin näyttää tarpeelliselta. Saavutettujen asemien tuloksena voi tosin olla vahva joustamattomuus, ja paremman estäminen, johtuen välttämättömän elantopaikan säilyttämisvaatimuksesta.

Näennäistöitä tekevät myös muut ansaintapakkoa ja -halua kokevat, jotka eivät piittaa oikeasti paremmasta. Ympäristöstä voi tersiä paljon erilaista, samoin niistä, jotka työntekijöitä, tai sitten niistä, jotka ovat muita aidompia kakun kasvattajia. Erilainen haitta ja hävitys on mahdollista ellei laki suoraan estä, tai senhetkistä lakia voi jotenkin kiertää.

Tavaroiden ja tuotteiden valmistajat ovat myös pitkälle loisia. Kunnon ratkaisuja ei voida tehdä, eikä niihin voida selkeästi satsata, sillä pysyvän oloinen parannus jossain johtaa siihen, että odotettu ansaintavaatimus jää jatkossa täyttymättä.

Työn ja toimen tulisi tulisi ehdottomasti olla sidottu hyötyyn ja paremman saavuttamiseen. Kysymys paremmasta on oikeasti jeesusteluksi katsottua. Kyseenalaistajia ei (ainakaan ratkaisevassa määrin) ole, koska elannon hankkimisen hyödyllisyyteen liittyvä arviointi on oikeasti tabu. Tehostaminen kyllä kelpaa, vaikka tehostamisen kohteena olisi aavikon, tai muun killerin systemaattinen rakentelu.



Loisimista on vaikea välttää mitenkään. Jos tekee oikeaa kasvua (edistävyys), niin se lisää loisimismahdollisuutta sekä kasvua vastikkeettomasti saavilla, että niillä kasvusta osallisiksi pääsevillä, jotka tekevät oikeasti haittaa. Seurauksena on, että jokainen mahdollinen osallistumistila johtaa vahinkoon.

Suora loisiminen on moraalisesti väärin ja tuomittavaksi koettua, ja aiheuttaa paljon pahaa oloa. Aidon kasvun tuottajat lisäävät näennnäiskasvua, jolloin tuho siirtyy tulevaisuuteen, tai kuittautuu nykyhetkessä tavalla, jota vastaan ei ole mahdollisuutta toimia. Negatiivisen kasvun tuottajat pärjäävät ilman yleistä painostusta, mutta voivat jopa johtaa koko systeemiä, ja siis myös niitä aidon kasvun tuottajia.



Luulen, että jokainen vähänkään valistunut ja omaatuntoa kuunteleva ymmärtää nykyisyyteen liittyvän ongelmallisuuden. Yleisen painostuksen takia harva jaksaa välittää asetelman hulluudesta, vaan tekee sen, mihin kykenee.

Ehkä vastuullisinta noin pysyvämpänä asemanottajana on yrittää elää niin, ettei tuota mitään, mutta toisaalta loisii vain sen, mitä tarvitsee perustarpeitaan varten. En ole keksinyt parempaa ideaa tähän hetkeen.

Pyrin löytämään osallisuuden aidosta kasvun rakentamisesta, mutta paljolti sen vuoksi, että näkee matkalla paremmin koko systeemiä, ja voi sen jälkeen päätyä kohti tarkoituksenmukaisempia vaihtoehtoja.

[karpalo]

Juu, juu, systeemi  täällä on aivan väärä, sohvaperunoilla on niin huono tilisaldo.

Itse olen oikea ihminen, joka kehittelee erilaisia ja parempia yhteiskuntatoimintoja, asunko siis väärässä yhteiskunnassa, muuttaisinko Pohjois Koreaan ?

[Juha]

Juu, juu, systeemi  täällä on aivan väärä

Ei väärä.

Hyvin voi lähteä siitä, missä ollaan. Näin se on jokaisella ihmiselläkin.

[karpalo]

Juu, juu, systeemi  täällä on aivan väärä

Ei väärä.

Hyvin voi lähteä siitä, missä ollaan. Näin se on jokaisella ihmiselläkin.

Tarkoitat siis, että  lähtöasetelma on oikea, mutta suuntimossa olisi tarkentamista.

Suuntimon oikeaan suuntaan saamisessa on tietysti jokaisella kansalaisella oikeus ja joillakin vapaasti aikaa pohdiskella vaihtoehtoisia muotoja nykyiselle systeemille.

Se on tavallaan hauskaakin, eikä aiheuta paljon näennäis-/taikka muitakaan lisäkuluja jonnekin instanssiin, kuten KELA:aan, taikka Sossuun, taikka Pelastusarmeijalle.

Kaikki Toimijat valtakunnassa toimivat niillä rajoilla, mitä tuotantokustannukset vaativat suhteessa saatuihin avustuksiin, taikka verokertymiiin.

[Juha]

Kannatti herätä pohdiskelemaan ...

http://juhasamuel.blogspot.fi/2014/11/olioiden-tanssi.html


Olioiden tanssi

Riippuu aiheesta se, miten asioita yhdistellään toisiinsa, ja mitä aihe saa ympärilleen. Toisaalta yhdistelyyn vaikuttaa se, kuka yhdistelyä ja kuvausta tekee. Yhdistelyn erilaisuutta aiheuttaa myös menettely ja lähtökohdat, joista käsin jotain rakennellaan.

Samakin ihminen voi yhdistellä samoja aiheita hyvin eri lailla, jos käsittely tehdään vaikka kokemastaan hyödyllisyyden vinkkelistä, tai jonkun ryhmän asioita ajaen, tai jos asioita pyritään vaikka kuvaamaan tieteellisemmin tai objektiivisemmin. Kyseessä on siten tarkoituksen erilaisuus.

Kasatun rakennelman syntymisen voi siis tiivistää tarkoitukseen. Tarkoitus vaihtelee eri tekijöiden perusteella. Tarkoitus ohjaa sitä, mitä asioita liitetään mukaan, ja millä tavoin.

Tarkoitus on aina jonkun tarkoitus. Erona voi mainita sen, onko tarkoitus oma, väsääkö joku jotain toista varten, tai muodostuuko tarkoitus jotenkin yhdessä dialogisesti.

Tarkoituksen voi myös jakaa sen perusteella, onko sillä ajallisesti miten pitkäaikaista pysyvyyttä. Tarkoitus voi olla johonkin yksittäiseen tilanteeseen liittyvä, ja samanlaisia tilanteita ei ehkä synny toistamiseen. Toisaalta samankaltaisia tilanteita voi toistua, jolloin samankaltainen tarkoitus voi toistua.

On myös erotettavissa tarkoitusta määrääviä tekijöitä, ja riippumatta siitä, kuka ja ketä varten asioita rakennellaan. Ehkä silloin voi tarkoituksen tiivistää siihen, että kasaamistyö voidaan tehdä ketä tahansa ihmistä varten vain, eli tarkoitus sopii yleisemmin.

Edellinen henkilöstä riippumaton tarkoitus perustuu sille, että löydetään asioita, joita kaikki jakavat. Puhutaan vaikka yhteisistä nimittäjistä. On yhteistä, jonka puitteissa voi rakennella kaikille sopivaa.

On myös meistä riippumatonta, ulkopuolisempaa kaikille sopivaa näkemystä maailmaan. Ehtona toki havaintojen tekijöiden tietty yhtenäisyys, jonka puitteissa yhteisesti jaettavaa näkemystä voi hakea.

Eri asiat näyttävät suhtautuvan toisiinsa jonkin muun kuin havaitsijan tekemän yhdistelytaipumuksen perusteella. Tai selkeämmin sanoen on havaitsijasta riippumattomia asioita ja näiden välisiä suhteita, ja tarkastelija voi myös päästä selville näistä niin, että joitain näkemyksiä voi jakaa useampi tarkastelija.

Luonnossa eliöt (ihminen mukaanlukien) muodostavat omia havaittavia rakenteita, ja toisaalta fysikaalisesti ajateltu maailma toimii tietyllä tapaa, ja järjestystä ja järjestymistä koskevia lainalaisuuksia on mahdollista havaita.

Vain tiedostaviin tai tarpeita kokeviin toimijoihin (A=actor) voi liittää jonkin tarkoituksen (T) ja tarkoitushakuisuuden (TH). Asioita (M=material) yhdistyy A:n päässä yhdistelylogiikalla L, ja tarkoitus voi olla vaikka luoda jokin kuvaus jostain, esim omaksi selkeytykseksi, muille välitettäväksi, tai jonkun toiminnan pohjaksi.

Jos asioita yhdistyy käytännön maailmoissa tarkastelijasta riippumatta, niin jonkin luonnonvoiman on oltava taustalla. Asioita on tapana järjestellä vain niiden, joiden katsotaan olevan toimijoita (A).

Koska luonnossa esiintyy jotain järjestelyä lähes jokaisen materiaalisen olioon liittyen, on esim jokainen massaolio jokin vaikuttaja, ja vaikutuskanavana on mm se, jota ihminen kuvaa gravitaatiolla ja siihen liittyvällä.

MM gravitaatio on yleisemmin ottaen sidos tiettyjen olioiden (massaoliot) välillä, eikä sidoksesta voi sanoutua irti massaolioihin kuuluvat, joskin sidoksen voimakkuutta voi joskus säätää, ja se tapahtuu etäisyyttä säätämällä.

Massaolioilla on taipumus rakentua suhteessa toisiinsa, ja oikeasti taipumus viittaa vähän kuin A:n liitettyyn tarkoitukseen. Tarkoitus toteutuisi hieman eri lailla, eli tällä kertaa jotenkin selkeästi, ja tuohon tapaan voi luoda A jopa selkeän mallin.

Herää tietysti se kysymys, että mitä kaikkia taipumuksia luonnossa voikaan esiintyä myös muilla kuin perinteisemmin ajatelluilla toimijoilla. Oli ne taipumukset mitä tahansa, niin jos maailma on jotenkin järjestäytynyt, niin se järjestäytyminen on noiden taipumusten summa.

Kaikkeus on ajateltavissa niin, että on olioita, ja niiden välisiä sidoksia. Yksittäinen olio voi olla yhteydessä toiseen, tai toisiin olioihin, useamman kuin yhden sidoksen kautta.

Kukin olemassaoleva olio on sidosverkossa enemmän tai vähemmän surffaileva. Olioita voi luokitella mm sen mukaan, miten kykeneviä ne ovat liikkumaan sidosverkossa.

Kai se yksittäisen olion liikkumiskyvykkyys on merkki siitä, miten moninaisia ja erilaisia ovat ne yhteydet, joihin olio on liittynyt.

Jos jotain olioyhteyttä voi säätää, niin säätämiskyky perustuu jollekin toiselle olioyhteydelle. Positionmuutosta saataisiin aikaan vain jostain sopivasta tukioliosta ponnistaen.

Millainen olio on sitten liittynyt mitenkin monen yhteyden kautta toisiin olioihin? Mistä johtuu se, että liittymisyhteyksien määrä vaihtelee oliosta toiseen? Ihminen on tässä mielessä huomattavasti levottomampi liikuskelija kuin vaikkapa Maata kiertävä Kuu.

Kukin olio toteuttaa varmaan liittymisensä niiden yhteyksien määräämänä, joihin on rakentunut. Kun olion liittyminen riippuu muista säätöä hakevista olioista, niin yhden säätäminen vaikutta toisiin säätämiseen sidottuihin olioihin.

Seurauksena on olioiden tanssi. Kun yksi vie, muut vikisevät enemmän tai vähemmän riippuen siitä, miten isosti kuuluvat viejän lähipiiriin. Kaukaisemmatkin vaikuttuvat jotain kautta.

Eikä jää vaikutuksetta se viejäkään, sillä kun hän liikkuu, liikkuu ehkä kaikki jonkin verran, ja kun muu maailma liikkuu, ei se voi olla puolestaan vaikuttamatta aloittajaan. Ja kuka on toisaalta viejän sysännyt liikkeelle? Entä sysääjän?

Ehkä olioiden tarkoitus on löytää lepo. Mitä suuremmat ovat liittymiset muihin, sen vakaampaa on olla ympäröivässä syleilyssä. Jos yhteyksiä on vähän, ei voi kuin olla kahmaistu milloin mihinkin.

Tai mitäpä väliä on olion toteutella sitä, mihin ei ole yhteydessä. On toisarvoista ja ohimenevää. Jos on osa jotain, niin se on enemmän tarvitsijan asia. Kun omat yhteydet toimii, ja lepo niiden suhteen, on olemassaolon tarkoitus ehkä täytetty.

Kukin hoitakoon tarpeelliseksi katsomansa. Eiköhän siitä jotain synny. Ehkä ei mitään pysyvää, vaan tanssia olisi kaikki. Mitä sitten on se musiikki, jonka mukaan mennään? Ja kuka on musiikin säveltänyt? Musiikki soi, ja luomakunta pyörii. Ehkä tanssi luo musiikin, ja musiikki puolestaan tanssin.

No, edellinen kappale oli jo täyttä höttöä. Voiko sitä arvioida jotenkin, eli edellisellä arvelulla onko jotain arvoa? Entä mikä voisi olla em arvelua parempi? Sellainen, josta voi päästä vähän parempaan kaiken kuvaukseen?

[Juha]

http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180463-raikkaan-kierron-periaate

[Juha]

Mitäs te sanotte tästä?

http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180590-kasvottomien-joukkojen-haaste

[Juha]

Ettei nyt kellekään jäisi sitä kuvaa,
ettei perimmäisyyksiä yritettäisi yhtään kartoitella:

http://juhasamuel.blogspot.fi/2014/11/totuudet-ja-niihin-sovittautuminen.html

Juu.

[sniper]

Ei jumalauta Juha vilkaisin linkkiäsi.
Osa on kyllä tavallista siansaksaa pahimmasta päästä, kuten tämä: Maailma on valmis silloin ja vain silloin kun vallitsee seuraava tilanne: T_Y_S =  T_Y_F, T_R_S = T_R_F, T_J_S = T_J_F.

[Juha]

Cool !!