Kysy asiantuntijalta

[S]

Sen teoksen voi lukea - tai 'lukaista'; ihan miten vaan parhaakseen näkee. Itse luin sen kirjan kertaalleen kannesta kanteen, joten nyt se lojuu jossain nurkassa paperipinojen alla. Ei tarvinnut kuitenkaan lainata kirjastosta, kun sain oman kappaleen tekijän omistuskirjoituksella varustettuna.

Tosin maksaa siitäkin täytyi. Ei kai mitään nykyään saa ilmaiseksi - ei ainakaan 'hengentuotteita', joilla on edes jonkinlaista painoarvoa - ainakin tekijöille itselleen, jos ei muille?!

[THL tiedottaa]

Kävin lainaamassa teoksesi ja tarkoitukseni on lukea se myös.

Kiitos!   

Sit varmaan perästä kuuluu...

[THL tiedottaa]

Itse luin sen kirjan kertaalleen kannesta kanteen, ...

Ei tällä palstalla taida monta sellaista kirjoittajaa olla, jotka eivät olisi lukeneet?

Sua varmaan ny kiukuttaa, kun lukeudut tällä kertaa enemmistöön. Oot niinku muutkin.     

[S]

En koe kuuluvani mitenkään enemmistöön, varsinkin jos 'teoksen' on lukenut - ei siis vain 'lukaissut' kourallinen ihmisiä. Silloin olen enemmänkin vähemmistössä, kuin siinä joukossa jotka yleensä ottaen ovat vaivautuneet edes vilkaisemaan kirjaa. Puhumattakaan sitten heistä, jotka eivät ole edes kuulleet koko kirjasta yhtikäs mitään.

-Vaikka tuolla tiettyyn joukkoon kuulumisen seikalla ei olekaan minulle mitään varsinaista merkitystä; pääasia on että luin teoksen oikeastaan vain tutkimusmielessä analysoiden. Oli mielenkiintoista löytää sen sisällöstä & rakenteesta erinäisiä komplekseja, joista voi vetää selviä yhtymäkohtia tekijän omaan elämään.

[THL tiedottaa]

Elä ollenkaan kiemurtele, äSSä!

Olet tämän palstan kirjoittajien enemmistöä!

Et ollenkaan mikään uniikki tapaus.     

[S]

Ainahan sitä voi vetää yhtäläisyyksiä mihin suuntaan vaan. Mutta tähän käsitteillä saivarteluun en lähde tämä enempää mukaan; vaikka kuinka siihen haastettaisiin, tai provottaisiin. Ei sittenkään, vaikka ne kuuluisat sivupersoonat kävisivät päälle kuin yleiset syyttäjät!

[rapevainaa]

.
Sivupersoonat syntyvät vain hyvän koulutuksen ja elämän kokemuksen tuloksena. Ne eivät ole myötäsyntyisiä.

[AveLazio]

Paluu se:n päivientakaiseen viestiin: asiakirjoittamisen oppii kuka tahansa normaaliälyinen, jos viitsii opetella säännööt. Kaunokirjallisuuden kirjoittaminen on luonnonlahja; sitä ei todellisuudessa voi opetella. Siinä ei mahtiälykään auta, jos sitä lahjaa ei ole. So it goes.
Olen lukenut se:n romaanin. Se on mainio! Forza se!

[mrsFox]

.
MrsFox, muutamaa yksityiskohtaa lukuunottaatta, se oli empaattisesti sanottu.

Sellä on asennevika.

Rape, jos Sellä on asennevika, niin Tällä on myös

Oudot herrat ovat näemmä intoutuneet kovastikin keskustelemaan kirjoittamisesta, mukava lukea ajatuksianne. Mielestäni sekä asiakirjoittamisessa, että kaunokirjallisuuden tuottamisessa merkittävässä osassa ovat yhtälailla persoonallisuus, sekä kielelliset lainalaisuudet. Kuitenkin tuossa jälkimmäisessä alalajina voi olla vaikka "fantsu", ellei puhuta vaikkapa kaunokirjalliseen kategoriaan kuuluvasta elämäkertateoksesta, senhän kuitenkin pitäisi pohjautua faktoihin. Historialla on kuitenkin taipumus kirjoittautua uusiksi, joskus useastikin. Muisti onkin tuolloin ratkaisevassa osassa, ja siitähän meillä jokaisella voi olla hämmentäviäkin kokemuksia. Ehkä muisti ei toimi kuten sen pitäisi. Ei muista tai muistaa väärin. Olisiko mielikuvituksen tuolloin hyväksyttävää paikata aukkoja muistissa? Saako mielikuvitusta käyttää historiankuvien värittämiseen, kuten sitä käytetään fantasian tuottamiseen? Voiko mielikuvitus ainoastaan värittää faktaa, niin että totuus säilyy?

Siinäpä muutama kysymys asiantuntijoille, myös rouvashenkilöille    

[THL tiedottaa]

.
Heh, ensiksikin tosta Rapesta. Sillä ei oo pelkästään asennevikaa vaan selvä asennusvirhe.
Rape yrittää peitellä sitä tuomalla esiin aateliskeenejään.   

Mutta asiantynkään.

mrsFox laittoi peliin kettumaisia kysymyksiä. Tietysti jallitaa meitä vähäosaisia, itte se pohtinu noi puhki ja pahki ja haluaa, että me muut tullaan ja munataan tässä nys sitte ittemme.

Ei siinä mitään, ittensä munaamisesta, siinä toisten mollaamisen ohessa, on tullu jo ihan tavaramerkki täälä outiksella.

Hui, mitkä ovat faktoja? Mitä me muistamme? Ja ennen kaikkee, mitä me muistamme oikein?

Muistelmateokset ovat järjestään asianomaisen muistelijan oman elämänsä kaunisteluja. Ainoo poikkeus tästä on tämän musiikkikriitikko Heikinheimon Mätämunan muistelmat. Mutta sehän sitten heti kirjansa kirjoitettuaan ampu ittensä. Että silleen, kun kirjottaa rehellisesti ittestään niinku asiat on, niin ei sit enää kestää elää näitten tosien kanssa.

Siksi kaikki niiden henkilöiden jotka haluu elää vielä kirjansa julkistamisen jälkeen, muistelmat on enemmän tai vähemmän siloteltuja kirjottajan omalta kohdalta. Niin, siis muita kyllä haukutaan oikein olan takaa, mutta itteä kehutaan viisaaksi, järkeväksi aina hyviä päätöksiä tehneeksi. Näin se vaan ny menee.

Mitä tulee yleisen historian kirjottamiseen ja siitä kertomiseen, niin parhaita historian kirjottajia ovat ne, jotka eivät ole itse olleet mukana millään tavalla niissä kahinoissa. Tällöin ei tarvitse ottaa kantaa omalta kohdaltaan historian kulkuun. Eikä näin ollen kaunistella mitään.

Arvokkaita toki ovat aikalaisten omat kertomukset, ei siinä mitään, mutta niihin on siis suhtauduttava pienellä varauksella. Jos ny vaikka joku meistä täällä kirjottavista rustaisi palstan historian, niin anna olla, meistä jokaisella olisi oma näkemyksensä jo ihan palstan syntyhistoriasta lähtien. Mikä siinä tapauksessa olisi totuus?

Sekään ei aina päde, että otetaan joku keskitie historian kirjoitusten sisällöstä. Silläkään tavalla ei aina sitä totuutta tunnu löytyvän.

Totuus, "tää on fakta homma", jää aina jollain tavoin hämäräksi. Siihen on vain totuttava.

Niin, että lopputulemana kettumaisiin kysymyksiin: mielikuvitusta ei saa kahlita.