Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Esmerkix]

Talvimuistoja Kiilopäältä

Hiihtelen ylös suksillani
kohti tunturin rintaa.
Pehmittelen sauvoillani
ladun kovaa pintaa.


Nostaa hien hiuksilleni
jo ensimmäiset metrit.
Tule, kiirehdi rinnalleni
vielä ohi ehdit.

Pekko-pekko huutelee
joku juostessansa.
Siivillensä lehahtaa
suojapukukansa.

Pekko-pekko - älkää tulko
tänne edemmäksi,
meit’ on täällä koivun alla
öisin aina kaksi.

Ollaan talvin turvauduttu
tähän lumipukuun.
Älä tule lähemmäksi,
kun et kuulu sukuun.

Laskettelen latuani
yhä edemmäksi.
Kaarran hieman oikealle
ja ohitankin kaksi.

Sivakkaojan solinaa
jo kuuluu rinteen alta.
Liu'uttelen laavulle
ja istua en malta.

Kuukkeli ja lapintintti
lehahtavat viereen,
lepohetki laavulla
on juuri niiden mieleen.

Ystäviä varten mukana
on pussi pähkinöitä,
auringonkukan siementä
ja hieman väskynöitä.

Lisään puuta nuotioon
ja otan pari kuvaa
maistelen hieman kahvia –
ja sydämeni sulaa.

Lapintintti istahtaa
jo syliin hetkiseksi.
Kuukkelikin tirskahtaa
– anna mulle keksi!

Unissani kuulen yhä
Sivakkaojan solinaa,
syötän lapintiaista, kuukkelia –
ja kuulostelen riekon
pekko-pekko-porinaa.

(Esmerkix/Kolibri 2015)

[Tiistai]

!

Olipa hieno runo
ja sopivasti abstraktinen, kun tuskin Sinulle tintit syliin istuvat

[Suti]

Enpä paljon uskalla runoja arvioida mutta luonteva, pinnistämätön, ihan tunsi kulkevansa mukana.

[Posiella]

Hieno runo!
Aivan kuin olisin ollut mukana! 
Kyllä Lappi on hieno paikka. Ja keväthanget upeat.

[Esmerkix]

Kiitokset teille kaikille positiivisista lausunnoista! Ehkä te olittekin mukanani siellä...
Lapintiainen on yllättävän rohkea, kuten kuvasta näkyy. Se ei ole minun kädelläni, sillä itsestäni en pystynyt ottamaan selfietä yhdessä lapintiaisen kanssa.

[Juuli Hukkaskukka]

 .
Ei kai lupaa tarvittu, tässä yksi....sama kolibri.
.


Juuli
.

[Suti]

mutta älä varasta sitä

[Tiistai]

Esmerkixin pitänee alkaa moderoimaan...

[Suti]

sitä kannatan ja siihen luottaen kirjoittelin mitä kirjoittelin.

[Esmerkix]

.
Ei kai lupaa tarvittu, tässä yksi....sama kolibri.
.


Juuli
.

Hei Juuli!

Hanki elämä!!!

No onpas hummingbird tuossa kuvassa aneemisen näköinen.
Ei kai sitä vain ole varastettu?!

[Tiistai]

Tosiaan, en tullut ajatelleeksi englanninkielistä nimeä hummingbird, paaljon parempia kuvia.

[Esmerkix]

Tosiaan, en tullut ajatelleeksi englanninkielistä nimeä hummingbird, paaljon parempia kuvia.

No nyt tämä vilkas keskustelu lyheni tyngäksi, mutta pakko se oli tehdä. Vastaapa siis Rape, kannattaako tehdä oma ketju vai onko siitä vain haittaa.

[Suti]

Paremmaksi tämä tuli, kiitos vaan.

[Posiella]

Esmerkix, hienoa, että teit oman ketjun! Ihan huumorilla heitin tuosta ketjun aloittamisesta sen takia, että aina löytyy joku kateellinen, joka ei tykkää, kun jonkun taiteellisia tuotoksia kehutaan...you know...

[Suti]

Minusta on surullista kun kehutaan jonkun kvasitaiteellisia tuotoksia ymmärtämättä mitään.

Esmerkix ei ole erehtynyt naamioimaan ajatustensa tyhjyyttä muodolla, todella pidin tuosta runosta.

[Muisto Keijo Kullervo]

Talvimuistoja Kiilopäältä

Hiihtelen ylös suksillani
kohti tunturin rintaa.
Pehmittelen sauvoillani
ladun kovaa pintaa.

Nostaa hien hiuksilleni
jo ensimmäiset metrit.
Tule, kiirehdi rinnalleni
vielä ohi ehdit.

Pekko-pekko huutelee
joku juostessansa.
Siivillensä lehahtaa
suojapukuun pukeutunut kansa.

Pekko-pekko ”älkää tulko
tänne edemmäksi,
meit’ on täällä koivun alla
öisin aina kaksi.”

”Ollaan aina turvauduttu
tähän lumipukuun.
Älä tule lähemmäksi,
kun et kuulu sukuun.”

Laskettelen latuani
yhä edemmäksi
kaarran hieman oikealle
ja ohitankin kaksi.

Sivakkaojan solinaa
jo kuuluu rinteen alta.
Laskettelen laavulle
ja istua en malta,
kun kuukkeli ja lapintintti
lehahtavat viereen.
Lepohetki laavulla
on juuri niiden mieleen.

Ystäviä varten mukana
on pussi pähkinöitä,
auringonkukan siementä
ja hieman väskynöitä.

Lisään puuta nuotioon
ja otan pari kuvaa
maistelen hieman kahvia –
ja sydämeni sulaa.

Lapintintti istahtaa
jo syliin hetkiseksi.
Kuukkelikin tirskahtaa –
”anna mulle keksi”.

Unissani kuulen yhä
Sivakkaojan solinaa,
syötän lapintiaista, kuukkelia –
ja kuulostelen
riekon pekko-pekko-porinaa.

(Esmerkix/Kolibri 2015)

Hieno runo.
Muistui mieleeni töistä saamani palkintomatka Kiilopäälle. Vaimoni maksoi, minä en , oleskelun Kiilopään tunturihotellissa.
Emme nähneet kuin poroja, emme muita elukoita siellä kun kuljimme valmiiksi lanattuja latuja pitkin tuntureilla oppaan avustamana.

No! Ko. on jo kolmisen kymmentä vuotta melkein.

Nykyään kaukaalaiset käyvät Saariselän tunturihotellissa palkintomatkoilla.

K.K.

[Tiistai]

Talvimuistoja Kiilopäältä

Luin nyt toisen kerran, kun eka kerralla se oli kännykällä eikä kuvaa edes näkynyt. Nyt kyllä käy kateeksi. En ole koskaan käynyt Oulua pohjoisempana saatikka lapissa hiihtämässä kevätauringossa.. jos se paistaa kunnolla, niin aamulla voi mennä hangelle lenkille ilman suksiakin!

Ja miten elävän runon kirjoitit!!

Jos näitä on enemmänkin, niin kannattaisi yrittää julkaista ja tällä kertaa ei editoijaa saa päästää manipuloimaan valmista tekstiä. Tai lähetä lehdille, ne ottaa vastaan mielellään.. siskoni julkaisee sitä kautta joskus. Palkkioista ei ole kyllä maininnut enkä ole kysynytkään, veikkaan, että pelkkä hyvä mieli on jo paljon

[Esmerkix]

Kiilopään ilta
Ikävä tulee noita ihania auringonlaskuja ja Kiilopuron solinaa ikkunan alla.

[Esmerkix]

Ihan mukavan ja itse eletyn oloinen runo. Tietysti jos tykkää riimirunojen teosta, voisi loppusointujen lisäksi etsiä vaihteeksi myös alkusointuja, nekin antavat kivaa rytmiä, ja sitten lausua muutaman kerran aihio ihan ääneen että kuulee onko se rytmi kohdallaan...

Ei ole tarkoituskaan olla kalevalaista alkusointurunoa, silti siitä muutama alkusointukin löytyy, jos osaa etsiä. En lausunut muutamaa kertaa, kunhan kirjoitin omia kokemuksiani ylös. Ei siitä sen enempää.

[Esmerkix]

Toden totta! Olen näköjään joskus ennenkin runoillut Outomaalla. Tämä runo on tehty Rapelle joskus vuonna 2013, ehkä vastaukseksi johonkin hänen viestiinsä/runoonsa:

Jos Rapell' onni on,
hän kätkenyt sen hyvin on.
Se aarre onkin kai mökki erämaassa.
Mis’ pää ja sydän levon ja tuulen tuiverruksen saa
ja riemunkiljahdukset kätkee karu maa
Siell' Rapen salaisessa puutarhassa.

Ei piilopirtti salli katseit` ihmisten,
Kell`onni on, se käyköön korpehen
ja kätkeköön sen muulta maailmalta.
Vain vähän vaatinut kun itsellensä on
niin sanotaan, se onkin lahja taivahalta.


---
Tulee Rapestakin vielä räkänokka
vaik turhan vakava hän yhä on
Hän vaivaantuu kiitoksista voimakkaasti,
kun ylistetty niin harvoin häntä on.
 
Toden totta - päättää hän runon hyvin rehvakkaasti
Mut’ riimit nuo - se täytyy myöntää -
ne aivan al... kemistin tekosia on.

[Suti]

Eihän kalevalanmitta todellakaan alkusointurunoutta ole.
Eino Leino pudotteli joitain runoja myös kalevalanmitalla, mieleeni pöllähti päällimmäisenä Tumma:

Tuo oli tumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt
näki kauhut kaikkialla
haltijat pahat havaitsi
ei hyviä ensinkänä
...
ei siinä ole sen enempää alku- kuin loppusointujakaan. Runomitta taitaa olla nimeltään nelipolvitrokee.

Syrinx taitaa olla laatikkoonrunoilija, pari kertaa on putkahtanut haikukin julki.

[Esmerkix]

Eihän kalevalanmitta todellakaan alkusointurunoutta ole.
Eino Leino pudotteli joitain runoja myös kalevalanmitalla, mieleeni pöllähti päällimmäisenä Tumma:

Tuo oli tumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt
näki kauhut kaikkialla
haltijat pahat havaitsi
ei hyviä ensinkänä
...
ei siinä ole sen enempää alku- kuin loppusointujakaan. Runomitta taitaa olla nimeltään nelipolvitrokee.

Syrinx taitaa olla laatikkoonrunoilija, pari kertaa on putkahtanut haikukin julki.

Suosittelen käymään tuollaisen Luovan kirjoittamisen kurssin. Yliopistossahan se kuuluu kirjallisuustieteen opintoihin, mutta ainahan sitä on ollut tarjolla mm. Kesäyliopistoissa. Ei ole myöhäistä tutustua runouden tyylilajeihin ja samalla erilaisiin kirjoitustyyleihinkin, jos haluaa niistä keskustella on muutenkin kiinnostunut teksteistä. Kalevalamitta on kyllä alkusointurunoutta parhaimmillaan:


KALEVALAMITTA
Kalevalan runot on kirjoitettu kalevalamittaan. Mitta auttoi runonlaulajia muistamaan pitkiä runoja ulkoa. Mitan lisäksi muistia tukivat Kalevalan runoille tyypilliset toisto ja alkusointu.
 
Toistossa sama asia sanotaan vähintään kaksi kertaa mutta eri sanoin.
Alkusointu tarkoittaa sitä, että sanan ensimmäiset tavut ovat äänteellisesti lähellä toisiaan. (Lähde: http://www.kalevalaseura.fi/kalevalankankahilla/f.php

[Suti]

niin se varmaan sitten on. Kiitos siitä että arvelet minun sentään vielä jotain oppivan.

[Esmerkix]

Tässä malliksi Jenni Haukion runo.

On ilta, nainen ja mies laskevat ahvenverkkoja
merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla
kitukasvuiset koivut nyökkäilevät tuulen puuskittaisille kysymyksille
lahdella kaartelee yksinäinen pilkkasiipi
Vastakuoriutuneiden kolmipiikkien parvi lävistää vedenpinnan
tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä
lämpenevän saunan lauhkea savu kutsuu kalastajat maihin,
ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi
nainen vetää saappaat miehen jalasta
rantakaislan päässä huojuu humaltunut sudenkorento

Se ei noudata alku- eikä loppusointuja, joten
se on sikäli helppo luoda, kun ei tarvitse yrittää sovitella sanoja tiettyyn mittaan, voi kirjoitella ne sanat, mitkä mieleen juolahtavat.

Sekä mitallisuudella että vapaamittaisuudella on ollut ystävänsä ja vihollisensa. Mitallista - usein silosäkeistä - runoa itse kirjoittanut yhdysvaltalainen runoilija Robert Frost (1874-1963) on pilkannut: "Vapaamittaisten runojen kirjoittaminen on kuin pelaisi tennistå ilman verkkoa." Vapaamittaisuuden kannattaja, saksalainen filosofi ja runoilija Friedrich Nietzsche (1844-1900) on puolestaan todennut, että säännöllistä runomittaa noudattava runous muistuttaa kahleissa tanssimista. (esim. Wkipedia)

Voin kokeilla tuota omaa runoani Jennin runon muotoon, kunhan ehdin.

Siis jotenkin että

Hiihtelen mäkeä ylös, kohti tunturin huippua.
Kopauttelen silloin tällöin ladun pintaa, aika jäiseltä se tuntuu eikä pehmiä millään.
Tule hiihtämään viereeni, ehdit kyllä vielä ohittaakin minut, on tässä sen verran matkaa jäljellä.
jne.

[Tiistai]

Minusta Jennin runon säikeet ovat liian pitkiä, mielenkiinto katosi jo 4. rivillä.. mikä ei tietenkään tarkoita, että se olisi huono.

Mutta eikö yleensä kirjallisuudessa kuin myös missä tahansa kirjeenvaihdossa vähemmän on enemmän, kun muutamalla sanalla sanottu (jos löytää ne ) voi luoda paremman mielikuvan. Ja siksi minusta hyvät runot eivät tarvitse kuvia, ne jopa haittaavat. Koska runon tarkoitus on luoda kuva sanoilla lukijan mielessä!

Minusta ketjun ensimmäinen runo on täydellinen. Se tuntuu niin kevyeltä, vaivattomalta ihan kuin Suti tuolla edellä sanoi.