Oudot elokuvat

[Tiistai]

Minuutilleen samanaikaisesti viesti, meinasi mennä ohi lukematta .. tuossa sivun laidassa oli linkki

horror movie collection
http://www.imdb.com/list/SuSZdwCyHzU/

[AveLazio]

Kiitos Tiistai kulta, hienosta hakemistostasi.

Mutta edelleen haluaisin kuulla, mikä elokuva on pelottanut juuri sinua.

S on ymmärtänyt tarkoitukseni. Täten lyön hänet ritariksi.

Kertokaa muutkin. No offence, mutta jos henkilö ei ole koskaan pelännyt elokuvan ääressä, niin se on outoa... Vaikka pelottavia filmejä on todella vähän.........

[S]

Kyllä kauhugenreen kuuluvia  leffoja on tehty sekä tehdään edelleenkin tuhoton määrä, mutta mikään niistä nähdyistä ei ole ainakaan erityisemmin pelottanut itseäni. Ehkä olen mieleltäni niin parkkiintunut, että mikään hyytäväkään kauhu ei pahemmin säikäytä, kun kyseisiä tarinoita on katsonut aikoinaan liiankin kanssa.

- Nuo edellisessä viestissä mainitsemani filmit on varmasti moni myös nähnyt. Ikimuistoisista mestariteoksista voisin vielä kuitenkin mainita klassikot; The Exorcist, Interview with the Vampire, sekä tietenkin Francis Ford Coppolan ohjaama Bram Stroker's Dracula.

- Poltergeist on sitten jo hieman kaupallisempaa tuotantoa. Puhumattakaan Wes Cravenin A Nightmare On Elm Street-leffasarjasta. Toki nekin ovat omassa sarjassaan viihdyttäviä tekeleitä, mutta eivät mielestäni aivan yllä noiden edellisten laatukauhujen tasolle.

[THL tiedottaa]

Kiitos, S, Foorumin sivistyksen kantaja! Olen nähnyt kyllä mainitsemasi filmit. Mutta tosiaan "Halloween" ja "Shining" ovat pelottavia! Kiitos muistutuksesta, veli rakas. Mut haluisin löytää pelottavan filmin, jota en ole nähnyt...

Mun mielestäni pelottavia filmejä on paljon. Niitä tulee jatkuvalla syötöllä esmes televisiosta. Joka ainut ilta. Taitaa tulla, ja tuleekin, päivälläkin. Ja yöllä.

Eräs suuri syy siihen, että elämme tällaisessa järjettömässä maailmassa ovat juuri nämä filmit, joita ajetaan meidän aivojemme tuhoutumisen edistämiseksi ulos niin elokuvateattereissa kuin etenkin televisiossa.

Arvatkaapa ihan itse, millaisista filmeistä – ja televisiosarjoista – on kyse.

Heh, pitäisköhän tästä muuttaa Pohjois-Koreaan...

[S]

Taitaa olla vähän liioiteltua väittää, että suurimpia syitä tähän maailman järjettömyyteen ovat elokuvat tai viihde yleensäkään. Tietenkin massakulttuurilla on aina omat ikävät vaikutuksensa & lieveilmiönsä, mutta kyllä ihmisten keskuudessa syvemmät ongelmat ovat paljon kauaskantoisempia, joten ei niiden esiintyvyyteen pelkästään mikään viihdekulttuuri sellaisenaan vaikuta.

Ei myöskään tiukka mediasensuuri, eikä ahdasmieliset kiellotkaan poista maailmasta niiden todellisia ongelmia. Ihmiset tarvitsevat kuitenkin arjessaan erilaisia harmittomia viihdykkeitä, koska ne pohjimmiltaan kuvastavat torjuttujen halujen, toiveiden, tunteiden sekä luonteenpiirteidemme tiedostamattomia purkautumisteitä. Näin vaikeita tunnetilojakin voidaan käsitellä turvallisesti eskapismin keinoin.

Millainen maailma olisi, jos hauskanpitoa pakkokeinoin rajoitettaisiin - kieltämällä vaikkapa ihmisiltä netin käyttö, tai sensuroimalla elämästä kaikki viihteeseen vivahtavakin - tuskin se olisi yhtään en parempi kuin nytkään. Aika ankeaa/tylsää elämää monet silloin viettäisivät. Kyllä arjen vastapainoksi tarvitaan myös luovuutta ruokkivia mielikuvitusjuttuja, muuten sitä tylsistyisi mieleltään totaalisesti.

Silloin kyllä vasta monille pahoja ongelmia syntyisikin, jos kaikki mieltä aktivoiva ajanvietteellinen toiminta asetettaisiin pannaan. Tälläiseen totalitääriseen lannistamismentaliteettiin ei edes tiukkapipoiset viranomaistahot onneksi ole nykyaikana oikeutettuja, ei ainakaan täällä länsimaissa.

- Tietenkin voidaan aina analyyttisesti arvioida mikä kulttuurissamme on haitallista/rappiollista, mutta yksioikoisia ylilyöntejä tulisi kuitenkin välttää; koska mikään asia yksistään ei ole ratkaiseva, vaan monet erityyppiset jutut vaikuttavat kokonaisuutena siihen, miten ihmiset maailmassa toimivat, tai kuinka he asioista yleensä ottaen ajattelevat.

- Kaikella on loppujen lopuksi olemassa hyvät sekä huonot puolensa - ne on vain hyväksyttävä, eikä yksisilmäinen näkökulma koskaan selitä kokonaan elämänilmiöiden todellista luonnetta. On siis nähtävä laajemmin asioiden taakse, jotta tajuaisi kunnolla kokonaisuuden!    

[AveLazio]

Kannatan täysillä median vapautta kuten S. Mut vain S on oikeastaan maininnut häntä pelottaneita filmejä. Vaikka ne eivät onnistuneetkaan minua pelottamaan, niin se on minun ongelmani.

Haloo! Olemmeko S ja minä ainoat, jotka osaavat analysoida kulttuuria käyttäjän näkökulmasta eli reseptiivisesti...

[THL tiedottaa]

Mediatutkija, tohtori Iiris Ruoho, on tutkinut ja analysoinut mielestäni erinomaisesti joukkoviestinnän vaikuttavuutta. Erityisesti hän on perehtynyt televisiosarjojen maailmaan.

Luepa, Ave, hänen tutkimuksiaan.

[S]

Nimenomaan pyrin itsekin omissa analyyseissäni tutkimaan eri elokuvien lajityyppien tematiikkaa; eli toisin sanoen olen perehtynyt niiden psykologisiin/kognitiivisiin puoliin. Elokuvan katsomisessa kiehtoo nimenomaan siihen sisältyvät tiedostamattomat, mutta myöskin tiedostetut prosessit, niiden monimerkityksellisiä finessejä unohtamatta.

- Olen omissakin projekteissani tutkinut käytännön kautta viihdekulttuurin vaikutuksia ihmismieleen yleensäkin. Kaikkia niitä fyysisiä reaktioita, psyykkisiä tiloja, mielleyhtymiä, affektioita, symboliikkaa yms. jotka ovat sukua mm. unennäölle - niitä koitan sitten analyyttisesti syvällisessä mielessä arvioida parhaan kokemukseni & kykyni mukaan.

- Viihde on monesti tietyissä ahdasmielisissä itseään arvostavissa piireissä aliarvostettua; koska lajityypin kerronta koetaan monesti asiasisällöltään kevyeksi, tai sen eri muotoja pidetään jopa kaupallisena roskana. Täytyy kuitenkin tässä yhteydessä todeta; että mm. parhaat toimintaspektaakkelit moni-ilmeisine käsikirjoituksineen, ohjaustöineen kaikkineen on tehty niin tarkalla pieteetillä syvällisesti paneutuen, että siinä on monilla vakavamielisillä taide-elokuvillakin oppimista, juuri kerronnan sujuvuuden suhteen.  

[AveLazio]

Ylistän sinua, S! Kirjoitit edellä aivan akateemistasoisen lyhyen analyysin viihteestä etc. Erityisen arvostettavaa on "taide-elokuvien" ja toimintaelokuvien vertailevat näkemyksesi.

Täten nostan S:n timanttiluokkaan Ave:n tiedeluokittelussa.

THL, en ole lukenut Ruohon kirjoituksia. Mutta koska hän puhuu tv-ohjelmista, niin oletan hänen olevan punikkihippi (nehän vihaa tv-sarjoja). Mutta kiitos kehotuksesta, THL!

Vielä pyydän jotakuta kertomaan, mikä elokuva pelotti häntä. Minä oikeasti etsin semmoisia filmejä high and low! Anon: kerro mikä filmi pelotti. Pliiiiiiiiis.

[THL tiedottaa]

Käytiin tuossa Hesassa ja samalla katsomassa Lars von Trier'in uusin elokuva, nimeltään Melankolia.

Sivuteemana todettakoon, että Trier sai natsipuheidensa jälkeen porttikiellon Cannesin elokuvajuhlille.

Tässä uutinen Trier'in kohuesiintymisestä:

Lehdistö hekotteli, ja Trier lisäsi höyryä. Hän ruoti sukujuuriaan, kertoi nuorena pitäneensä itseään juutalaisena.

"Sitten tajusin olevani natsi, Hartmanneja, ja sekin antoi nautintoa. Ymmärrän Hitleriä. Vähän. Siis ihmisenä."

Trier sanoi voivansa nykyään oikein hyvin.

Hän sanoi lopettaneensa juomisen, lukevansa kirjoja ja muuttuneensa siis tylsäksi.

Eräällä tavalla Trier on muuttunut myös ulospäin. Elokuvaohjaaja on hankkinut tatuoinnin oikean nyrkkinsä rystysiin.

Kirjaimia on neljä: F, U, C ja K.



Ave! Et kai vain ole ottanut oppiasi Trier'ltä? Vaiko päinvastoin... hmmm...

----------------------

Palatkaamme elokuvaan.

Kertakatsominen ei tietenkään riitä elokuvan analysoimiseksi, mutta jotain kuitenkin irtoaa parituntisesta intensiivisesta sessiosta.

Trier on hylännyt dogma-oppinsa tässä elokuvassa täysin. Tehosteita, niin runsasta valo- kuin äänimaailmaakin suorastaan pursuaa koko salin täydeltä. Elokuvan läpikäyvä romanttinen sinfoniaorkesterin esittämä hidastempoinen ja kaunis teema toistuu kymmenisen kertaa elokuvan aikana. Siinä on kontrastia uhalle, jonka Maata lähestyvä Melankoliaksi nimetty taivaankappale aiheuttaa.

Elokuva jakautuu kahteen osaan, joissa tapahtumista kerrotaan kahden sisaruksen erilaisista näkökulmista. Justine on masentunut, pitkälti irtautunut tästä maailmasta ja vaipunut itsekin melankoliaan. Toinen sisaruksista, Claire, yrittää pysyä viimeiseen saakka elämänsä organisaattorina, vaikka hän ei hyväksykään tiedemiesten selityksiä, joissa vakuutellaan Maata lähestyvän taivaankappaleen olevan ihmiskunnalle täysin vaaraton: "Se ohittaa Maan aiheuttamatta mitään ongelmia."

Miten ollakaan, Internet on Clairen tietolähteenä. Sieltä hän löytää skeptikkojen laskelmat, joiden mukaan Melankolia törmää Maahan. Tästäkin tiedosta huolimatta Claire järjestää sisarensa häät tip-top-kuntoon. Justine ei vain ota taipuakseen mihinkään aikatauluihin.

Elokuvassa luodataan ihmisten erilaista suhtautumista tiedossa olevaan kaiken tuhoutumiseen. Jotkut uppoutuvat teknisiin yksityiskohtiin, he katselevat lähestyvää Melankoliaa kaukoputkellaan, valmistautuvat viimeisten hetkien videointiin – heille kyse on valtavasti spektaakkelista, joka pitää tallentaa.

Justine näyttää edustavan luovuttajaa, joka masentuneena makaa milloin missäkin. Yleensä yksin, mutta kerran elokuvan aikana myös täysin vieraan miehen kanssa. Aviomies jää tällöin yksin häävuoteelle istumaan.

Claire haluaa tehdä kaiken oikein. Hän pohtii sitä, miten viime hetket ennen törmäystä pitää viettää. Otammeko lasin viiniä yhdessä? Missä me silloin olemme, kuistillako? Mitä me sanomme viimeiseksi?

Aivan viime minuuteilla Justine kehittelee Melankolian törmäyksen varalle suojan, johon hän ja Claire poikansa kanssa käpertyvät.


(Saatan jatkaa elokuvan herättämien tunnelmien kertomista, mikäli löytyy siihen jokin rako...)