Pojista ja tytöistä

[Tiistai]

Ihan sattumalta osuin tuonne, video  8 v. pojasta, jonka äiti antaa hänen elää avoimesti tyttonä.

Video,  englanniksi  http://www.abcnews.go.com/Video/playerIndex?id=7636450
toinenkin osoite http://www.comcast.net/video/boy-allowed-to-live-as-girl/1128886436/

Aloin aprikoimaan, että kuinka varhain lapsi alkaa miettimään sukupuoltaan. Omasta lapsuudestani en muista noin varhain ajatelleeni mitään edes tuon suuntaista. Ainut ero taisi olla, etta tytöt pitivät mekkoja ja pojat housuja.  Ja että tytot ei voi sen takia ajaa miehen polkupyöralla, mutta se olikin vanhaan hyvään aikaan, ennen telkkaria ja Barbie Dolleja    Lastenpyorät olivat tuolloin luksus, mikä ei vielä ollut saavuttanut maaseutua.  Ja pojat kiipeilivät puissa, mutta niin teki jotkut tytötkin.

[mrsFox]

Tiistailta mielenkiintoinen, hauska ja asiallinen aihe. Mikä meistä lopulta tekee  miehiä, naisia, tai vaikka androgyynejä ja missä vaiheessa alamme tuntea olevamme "jotakin" sukupuolta?

Epäilisin sukupuoliorientoitumisen alkavan siinä 3- 4 v:n iässä. Muistaakseni tuolloin alkaa muukin identiteetillinen eriytymisvaihe ja siitä se sitten lähtee. Olisin varsin yllättynyt, jos tässä vaiheessa enää (tai myöhemminkään) lapset leikkisivät olevansa vastakkaista sukupuolta, tai jopa ihan tekeytyisivät sellaisiksi. Vuosien saatossa olen kyllä päässyt näkemään ne erot tyttöjen ja poikien välillä.. molemmilla sukupuolilla on tiettyjä mieltymyksiä leikkeihin, harrastustarvikkeisiin, vaatteisiin.. vaikka en ole niiden kanssa koskaan ohjannut heitä tiettyyn suuntaan. No ehkä tyttönen on saanut joskus esittelyn erilaisista hameista vaatekaupassa.. ja olen sellaisia myös hänelle tehnyt.

Heh.. muuten minulla on mieheni bokserit tällä hetkellä jalassa!! Mieheni puolestaan ei käytä minun hameitani, vaikka karvaisten ja lihaksikkaiden säärten kanssa sellainen voisi olla veikeää nähtävää 

[THL tiedottaa]

.
Jos nyt oikein muistan, ja tottakai!, niin aloin pohtia tuota naisten ja miesten eroavuutta jo joskus nelivuotiaana. En tietenkään ihan joka päivä, mutta kuitenkin.

Eräs episodi on jäänyt hyvin mieleeni, se ei nyt kuitenkaan koske mua, kun kahden eri naapurin lapset, tyttö ja poika, kahdeksanvuotiaina leikkivät porraskäytävässä sellaisia leikkejä, joista aikuiset puhuivat pitkään...

[Bongaaja]

Hyvä esimerkki lapsesta joka pitäisi kotikouluttaa. Ei pärjää ainakaan tavallisessa koulussa.

[S]

Tähän sukupuolten eroavaisuuksien lumoavaan 'ongelmaan' ei voi suhtautua kovin vakavasti, mutta on mielenkiintoinen ikiaikainen aihe lähemmällekin tutkimukselle. Vuosisatojen ajan on yritetty määritellä miten anatominen sukupuoli määrää henkilön käyttäytymisen sosiaalisissa tilanteissa. Lopullista selvyyttä, tai yksimielisyyttä asiaan tuskin saadaan koskaan.

Sukupuoliorientaation ytimessä on pohjana kysymys; määräytyvätkö maskuliiniset-ja feminiiniset käyttäytymispiirteet biologian, yhteisön, vai näiden molempien kautta. Sekä mitkä ovat voimasuhteet näiden sukupuolisten ominaislaatuisuuksien takana.

Sukupuoliidentiteetti, sekä sukupuolille ominainen käyttäytyminen muotoutuu jokatapauksessa vahvasti ympäristön myötävaikutuksella jo varhaislapsuudessa; kasvatuksen, sekä erilaisten sosiaalisten virikkeiden, sekä ärsykkeiden myötävaikutuksella.

- Onko anatomian mukanaan tuomat käyttäytymisnormit sitten pelkästään geneettisesti ohjelmoituja, vai tiettyjen sukupuolisten anatomisten välineiden omistamisen myötä syntyviä ehdollistuneita toimintamalleja, vaikuttaen samalla kuitenkin yksilön henkiseen kehitykseen varsin voimakkaasti, joka taas määrää pitkälti lapsen tulevan persoonallisuuden. Näistä vastakkainasetteluista voidaan toki olla montaakin mieltä.

- Jos ympäristö rohkaisee & tukee alunperin yksilöä sukupuolineutraaliin käyttäytymiseen, niin tyypilliset stereotyyppisen miehen tai naisen roolimallit saattavat jäädä korostumatta. Ainakin ne voivat parhaimmillaan näyttäytyä monipuolisena orientaationa, ilman sukupuolisuuteen sidottuja lainalaisuuksia. Ehkä varhaiskasvatuksessakin pitäisi enemmän keskittyä ihmisen omaan yksilölliseen persoonallisuuteen, eikä ikiaikaisiin sukupuolinormittuneisiin asenteisiin. Tälläinen rakentava neutraali mentaliteetti tosin vaatii ennakkoluuttomuutta & suvaitsevaisuutta kaikilla tahoilla.

- Tämä kehitys vaatisi myös yhteiskunnan sosiaalisten kuvioiden rakennemuutoksia; myös omanlaisiaan asenneilmapiirin tarkistuksia, mikä ei toteudu välttämättä ihan pienellä aikavälillä. Ihmisen identiteetti & persoona itsessään kun on kuitenkin paljon muutakin kuin vain pelkkä tasapäistävä sukupuoli, tai siihen liittyvät normatiiviset sosiaaliset odotukset. Onneksi näistä normeista on myös mahdollisuus poiketa, kulkea itselleen ominaiseen suuntaan, vaikka ympäristön paineet voivatkin asettaa joitakin rajoituksia itsensä toteuttamisen suhteen. 

- Íhmisyksilö on kaikkinensa kokonaisvaltainen olento, jossa sukupuoli-identiteetti toimii vain yhtenä osana kokonaisuutta. Kaikki muu on sitten ihmisen omaa ainutkertaista persoonallisuutta, jossa yksilölliset piirteet & muut ominaisuudet ovat yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiäkin kuin vain sosiaalisuuteen perustuvat ahtaat sukupuoliroolit. Itseään voi toteuttaa - varsinkin kypsässä aikuisiässä monilla eri tavoilla, jossa sukupuoli ei välttämättä näyttele niin suurta osaa; varsinkaan jos ei itse aseta esteekseen ympäristön ehdoilla toteutuvia rooliodotuksia; sekä asenteellisia rajoituksia, eikä anna niille isompaa merkitystä, kuin niillä edes onkaan.

[Bongaaja]

Rooleissa pitää muistaa: äijä ei voi koskaan olla äiti.

[Tiistai]

Voipas! 

Bongaaja ei ole viela oikein sulattanut viime vuosien kehitysta: homot ynna muut poikkeavat voivat nyt adoptoida! Pian muitakin kuin partnerin normaalisti siitettyja lapsia.

Monelle konservatiiville se on kauhistus, minullekin, vaikka pidan itseani liberaalina. Mutta rajansa kaikella. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin, jos myohemmalla ialla ilmenee jotain poikkeavaisuutta, niin se ei sitten ole omaksuttua kayttaytymista..  Ja kuinka pahasti kiusataan normaalia heterolasta valitunneilla, jos hanella on kaksi isaa? Kaksi aitia voi viela menetella, jos se ei ole ilmiselvaa kaikille. Mutta trendi on, etta sita ei enaa kainostella.. 

Koulussa kiusataan ilman syytakin, jengi etsii aina heikoimman silmatikukseen 

[Ztara]

  Ja kuinka pahasti kiusataan normaalia heterolasta valitunneilla, jos hanella on kaksi isaa? Kaksi aitia voi viela menetella, jos se ei ole ilmiselvaa kaikille. Mutta trendi on, etta sita ei enaa kainostella.. 

Puhumattakaan jos lapsi sattumalta ei olisikaan hetero!

Alunperin kai adoptioasiassa oli kyseessä samaa sukupuolta olevan pariskunnan oikeus adoptoida jommankumman jo olemassaoleva lapsi. Sen katsotaan parantavan lapsen oikeudellista asemaa esim. perintöasioissa. Tässä ei mielestäni ole mitään kovin erikoista. Mutta oikeus adoptoida liiton ulkopuolelta lapsi, ei kuulosta niin hyväksyttävältä juuri lapseen kohdistuvien ulkopuolisten paineiden takia. En silti epäile tippakaan, etteikö lapsi voisi saada osakseen jopa enemmän rakkautta "hyvässä" ja tasapainoisessa lesbo/homokodissa kuin huonossa ns. normaalissa kodissa. Heterot pitävät lapsia monestikin itsestäänselvyytenä, noissa erilaisissa suhteissa lapset varmastikin ovat oikeasti haluttuja. Muttamutta, paineet tulevat lapselle siis ympäristöstä kovina vastaan.

Mikä lopulta on normaalia ja mikä ei? Maailma muttuu ja lopulta kaiken mittarina pitäisi olla vain rakkaus ja tahto tehdä hyvää.
Voin ymmärtää sukupuolinormeista poikkeavien halun oikeuteen viettää normaalia elämää keskenään, mutta kyllä tämä adoptioasia menee jo vähän yli. Voihan maailman lapsia auttaa muutenkin kuin haluamalla heidät itselleen.

[AveLazio]

Hyvä aihe! Varsinkin, kun ei tiedekään osaa tähän vastata, 1. hypoteesi on, että vanhemmat ratkaisevat asian sillä, että tytöt puetaan pienestä asti mekkoon, pojat housuihin. Ja tytölle lyödään käteen leluksi nukke, pojalle auto tai pyssy. 2. hypoteesi on, että sukupuoli on aidosti määräytynyt jo alussa: on tehty kokeita, joissa aivan nuoria lapsia on viety lelupöydän ääreen - ja automaattisesti useimmat tytöt ottaneet sieltä nuken tai pehmoeläimen, useimmat pojat taas auton tai pyssyn. Hmmmmmmmmmmmm

[mrsFox]

Aven mainitsemista hypoteeseista nro 2 on meillä osoittautunut truismiksi, tosin ei välttämättä ainoastaan leluja valitessa. Kyllä niissä lasten leikeissä ihan selvästi on havaittavissa jotakin pääsääntöisesti toisistaan eroavaa, mutta tyttölapselle ovat kelvanneet myös ralliautot ja puissa kiipeily, pojalle taasen pehmolelut ja erilaiset eläinhahmot leikeissä. Nyt tyttö on siinä iässä, että selkeästi vaatteiden ja hiusten tyyli ovat tärkeät, pitää saada hieman hienostellakin. Poika puolestaan vie jo tyttölapsia elokuviin 

Siinä kun poikalapsi miettii erilaisia teknisiä mysteereitä ja ratkoo niitä innokkaasti, on tyttölapsella mielessä erilaiset ihmissuhdeasiat jo hyvinkin nuorena.