Kiivasta depattia Kompleksista

[S]

Olen kyllä lukenut kirjan kertaalleen - sekä tajunnut sen sanomankin ensi lukemalta. Kirjan kansikuvatuskin selkiintyi heti samalla kun olin teoksen lukaissut yhdellä istumalla läpi. Eikä jäänyt tämän johdosta mitään epäselvää missään kohdin!

- Kompleksinen & monivaiheinen juttu kaiken kaikkiaan; mikä onkin tärkeä elementti, kun aletaan rakentaa erilaisiin systeemeihin & järjestelmiin perustuvaa kokonaisuutta. Kun osa-alueet loksahtavat paikoilleen, niin koko rakennelma, joko sortuu tai sitten sen tukipilarit, tai muu julkisivu pitävät sen huteranakin väkisin pystyssä. Jos perusta on lisäksi tukevalla pohjalla, niin mikään ei tälläistä kompleksia hyvin äkkiä romuta...?!

[allekirjoittanut]

Ja olihan kirjassa sexyäkin. Kirjan päähenkilö pohdiskeli ääneen kuinka tapaamansa hippityttö oli ihan tulessa elämänsankariin itseensä, että kai se sitten romaani on, vai muistanko väärin ?

[THL tiedottaa]

.
Kiitoksia jälleen hyvistä kommenteista. (Myös bongaaajan kommentti on sitä, jos hän todellakin on lukenut kyseisen kirjan.)

Vai on sinne kirjaan eksynyt seksiäkin. Kun kaikin tavoin koko ajan herkeämättä yritin välttää seksiä ja väkivaltaa. ;P  Kuten myös maisemaa kuvailevaa tekstiä tyyliin Frans Eemil Sillanpää.

Joo, se kohtaus siellä Tanskanmaalla (jossa on siis aina vaan sitä mätää).

Siinä kuvataan seksuaalisesti häiriintyneen Annan käyttäytymistä. Hän saa orgasminsa kertoessaan laatimistaan poliittisista ohjelmistaan. Onhan näitä tyyppejä ihan oikeessakin elämässä. Mitenkähän lienee Soinin laita, vai näytteleekö se vaan?

Fantastista, fantastista -Katainen nyt ainakin saa.

[S]

Tuohon samaan rakoon voi tuon perusteella hyvällä syyllä heittää ainakin mielikuvien tasolla myös ne lukuisat muut poliitikot, jotka kirjassa esiintyvät estottomasti omalla nimellään. Jokainen heistäkin varmasti saa orkkunsa & kiksinsä omalla tavallaan, vaikka sitä ei kirjassa erikseen mainitakaan.

- Puhumattakaan sitten itse teoksen päähenkilöstä - niistä kuuluisista sivupersoonista - tai jopa varsinaisesta kirjan tekijästä, joiden purkautumiset & laukeamiset tarinan tekovaiheessa, sekä sen antikliimaksisissa jälkitunnelmissa ovatkin sitten jo ihan oma lukunsa...?! Tämä jos mikä on jo hyvinkin kiivasta debattia aiheen tiimoilta!

[Tiistai]

Jahas.  Koko ketjua kunnolla lukematta sanoisin, että minusta kirja loppui juuri sopivasti ja lukijalle jäi sormi suuhun

Tiedä ymmärsinkö oikein, mutta lopussa  Virtanen alkoi epäilemään oman fiktiivisen tarinansa totuutta, kun pari.. muutamia avainhenkilöitä kuoli yllättäen. Sekosi tavallaan ..  Luulotautinen nainen vielä lopussa sekoittaa lukijan pään lopullisesti  

Lukijalta vaaditaan paljon ja täyttä huomiota, sitä ei voi lukea noin vain puolihuolimattomasti.  Mutta tämä taitaa olla ensimmäinen maailmankirjallisuuden mestari?teos , joka kirjoitettiin alusta alkaen ajatellen arkkien lukumäärää, jolle sen piti sopia! 

[THL tiedottaa]

.
Kiitos, Tiistai!

Otin oppia isä-Bachista.

Hän myös rajasi tekemisensä. Esimerkiksi koraalialkusoittoja varten hän otti määrätyn määrän paperiarkkeja (yhteensä 160 sivua), jotka sitten sävelsi täyteen, aina yhden sävellyksen yhdelle sivulle.

Aina puhutaan rajojen ylittämisestä. Mitä siitäkin tulee, ei yhtään mitään, kun omia rajoja aletaan ylittää??

Sovinnaisuuksia, yhteisön asettamia rajoja voidaan kaataa, tietysti. Omat rajat pitää nähdä ja olla niitä koskaan ylittämättä.

Ihan hyvin, Tiistai, osasit kiteyttää kirjan ulottuvuuksia.
Seuraavaksi kun vielä Bongaaja selostaa kirjan juonen.   

[S]

Siitähän vasta jotain ainutlaatuista syntyykin, kun omia rajojaan alkaa ylittämään, sekä niitä rohkeasti kaatamaan. Varsinkin jos on asettanut tavoitteensa & rimansa niin matalalle, että ne on helppokin ylittää. Aina kannattaa kuitenkin katsoa millaista on ruoho siellä aidan toisellakin puolella. Kannattaa myöskin yrittää ylittää itsensä, vain silloin syntyy jotain luovaa uutta & ainutkertaista.

- Eikä saa liiaksi jämähtää omiin luutuneisiin kaavoihinsa; ei edes sillä tekosyyllä, että nyt on sitten tietyt rajat tulleet vastaan, joten mahdollisia uusia rajoja ei enää uskalla ylittää. Mielestäni vain mielikuvitus asettaa rajat sille, mitä voi tehdä, tai mitä sanoa. Tosin ihan kaikkea ei varmasti kannata toteuttaa mitä mieleen juolahtaa. Tietynlaista harkitsevaisuutta on kuitenkin hyvä omata, kukin omalla tavallaan & tyylillään tietenkin...?!

[AveLazio]

Toistan: Tässä erinomaisessa romaanissa on puhuttelevinta tai debatoitavinta romaanin lopetus. Kirjailijan muutakin tuotantoa lukeneena voin todeta, että lopetuksen tapa on hänen ominaispiirteensä. Kirjailija on siinä hyvin puhdasoppinen bachilainen: kun arkit tulevat täyteen, opus loppuu - lisää arkkeja ei haeta. Tämän vuoksi kirjailijan teokset loppuvat usein silloin kuin lukija on kiinnostuneimmillaan - jännittää, mikä on lopullinen shoot-out. Tämä kirjaililija ei yleensäkään tuotannossaan tuota lukijalle vapahdusta eli selitettyä loppuratkaisua. Se täytyy itse miettiä - niin hankalalta kuin se voi tuntuakin. Tästä tulevat mieleen esim. Philip K. Dick ja Franz Kafka. Eikö totta?
Tutustukaa kaikki tähän romaaniin.
Kalliisti palkkaamanne kriitikko AveLazio

[allekirjoittanut]

Minä ajattelen kirjailijan syyn olevan turhautuminen ihmiskunnan lyhytnäköisyyteen suhteessamme luonnonvaroihin ja ekologiseen kehitykseen. Ja toisaalta, ei huono rasti kirjoittaa kirjaa jossa itse seikkailee päähenkilönä ja arvatenkin hieman järkevämpänä kun noi muut