Nerous

[THL tiedottaa]

Sehän se varmasti on - outomaan ainoa epävirallinen nero - joka ei luultavasti edes itse ole tunnustautunut sellaiseksi, vaan on saanut vastoin tahtoaan neron leiman otsaansa!

Tuohon ei ole enää mitään lisättävää!

[THL tiedottaa]

minua vaivaa kun olisin niin halunnut olla nero.

Halunnut? Miten niin vain joskus olisit halunnut... etkö siis halua olla?

Voisiko joku nyt vihdoinkin kertoa, miltäs se tuntuu olla sellainen nero?

[S]

Että miltäkö tuntuu olla sellainen nero, vaikka ihan vaan tietyntyyppinen. Vaikea sanoa kun ei ole sellaisia 'tavanomaisia neronleimauksia' koskaan kokenut. Joku neroksi itsensä, tai muiden toimesta ylentänyt, voi varmasti kertoa nämä tuntemuksensa hieman tarkemmin.

- Eiköhän kaikenlaiset ihmisten määrittelemät, muita arvottavat tittelit ja statukset ole enemmän tai vähemmän leimaa-antavia; ahtaaseen lokeroon sullottuja tyypittelyjä - joten niiden ilmentymisistä tuntuu löytyvän monesti ainakin yhteisön toimesta käytännön elämässä enemmänkin haittapuolia, kuin todellisia hyötysuhteita. 

[THL tiedottaa]

.
Älä ny sää ollenka sekota tätä juttua, S, johan tuo on tiäretty, että miltä tuntuu neroksi pyrkiminen ja neroksi haluaminen.    ;P

[S]

Ainahan sitä voi haluta, sekä pyrkiäkin ihan miksi tahansa - vaikka kirjailijaksi. Mutta eri asia onko siihenkään käytännön edellytyksiä kunnolla olemassa. Nerous on myös osittain sisäsyntyinen ominaisuus, joka saa omat muotonsa ihmisten käsitysten, sekä sosiaalisten kombinaatioiden kautta. Sitä ei voi kuitenkaan sellaisenaan myydä eikä ostaa, vaan se pitää ikäänkuin ansaita.

- Ei tästä ilmiöstä mitään sellaiset tiedä, jotka eivät ole tätä muiden määrittelemää neroutta - eikä sen puoleen nerojakaan koskaan elämässään kohdanneet - muuta kuin ehkä lehtien sivuilla, tai korkeintaan medioiden luomina kiillotettuina palvontakuvina! 

[THL tiedottaa]

.
Olisiko mahdollista, että olisin kohdannut ihan oikean neron?
En vain olisi tunnistanut tyyppiä neroksi.

Ehkä olen puhunut useiden nerojen kanssa?

Vautsi, jos tuo on totta!

[S]

Saattaa hyvinkin olla, vaikea sanoa muiden puolesta mitään. Tosin itsensä, tai niiden kuuluisien sivupersoonien kanssa puhumista ei lasketa mukaan. Eli ei pidä sekoittaa neroutta tai 'arkielämän' kohtaamisia toisiinsa, vaikka tämäkin on ehkä omalta osaltaan jonkinlainen määrittelykysymys, mikä on kenellekin sitä todellista arkea. 

- Jotkut tosin ovat ehkä unissaan tavanneet neroja eri aikakausilta, sekoittaen nämä kohtaamiset todellisuuden kanssa keskenään. Eli todellisuudentaju saattaa heittää pahemman kerran, kun on kysymys nerouden syvimmästä luonteesta.

- Joillekin on saatanut lisäksi syntyä tämän fiksaation johdosta jopa nerouskompleksi, kun ei tiedä onko itse nero, tai luokitteleeko ympäristö jonkun persoonan sellaiseksi. Tässä se nerokas paradoksi juuri piileekin, kun koskaan ei voi olla täysin varma siitä, onko joku nero - tai kuka sitten taas ei sitä missään tapauksessa ole...?! 

[THL tiedottaa]

.
No, kyllä mummiälestä on paljon helpompi sanoo, kuka ei oo nero, kuin se, kuka on!

[Samja]

Käsittääkseni neron tunnistamiseen tarvitaan toinen nero.

Nero voi tuntea olevansa nero siitä, että oivaltaa tai näkee ympäristöä toisin kuin tavikset. Toisaalta sekoitusvaarana on vain erilaisuus. Sekoitetaanko nerous usein vain erilaisuuteen? Erilaista se kuitenkin on.

Kyllä taviskin näkee kai helposti sen, jonka kelkasta tipahtaa keskusteluissa ja toimissa. Usein tästä tilanteesta tosin taviksella on oma versionsa tarjottavana.

[THL tiedottaa]

Kyllä taviskin näkee kai helposti sen, jonka kelkasta tipahtaa keskusteluissa ja toimissa.

Usein, tai ainaski melko usein olen pudonnut sun jutuistas ulos...