Onko äärettömyyttä olemassa?

[ville]

En ymmärrä miksi maailmankaikkeudesta pitää tieten tahtoen tehdä monimutkaisempi kuin se oikeasti on?

Kun olettaa ikuisen äärettömän tilan joka ei laajene, kaareudu taui muutu mitenkään muutenkaan, päätyy selittämään asioita vain havaittavan asian avulla. Ainut havaittava asia on aine/energia joka on yhtä ja samaa asiaa jonka tiheys ilmiselvästi vaihtelee.

Itse taas en ymmärrä miksi pitäisi kiven kovaan sulkea pois kaikki moninaiset mieleentulevat maailmankaikkeuden mallit yhden ainoan hyväksi, kun tietoa asiasta puoleen tai toiseen ei ole. Oletuksia voi kyllä tehdä, ja niistä kehittää omia mallejaan, mutta on aivan älytöntä ruveta inttämään vastaan, jos joku esittää toisenlaisiin oletuksiin perustuvia, yhtä mahdollisia malleja. Asiaa kuitenkin tutkitaan vielä, ja on toiveita että universumin muodosta saataisiin jotain tietoakin. Jos jonkin mallin antamat ennusteet näyttäisivät sopivan hyvin havaintoihin, silloin sitä mallia ja sen pohjalla olevia oletuksia on pidettävä toistaiseksi parhaina. Näin ainakin ideaalitapauksessa tiede toimii. Käytäntö voi tietty olla toisin.

Eikä ne muut mallit edes sen monimutkaisempia ole kuin tämä sinunkaan. Euklidinen geometria vain tuntuu tutummalta kuin muut.

[JukriS]

Toivottavasti et ollut tosissasi!

Occamin partaveitsellä me leikkaamme kaiken turhan ylimääräisen pois fysiikan kaiken teoriasta!

Onesimpleprincple mallissa on vain yksi muuttuva asia. Energia jonka tiheys muuttuu tilassa joka ei muutu.

Alkuräjähdysteoriassa on ainakin kaksi muuttuvaa asiaa eli tila joka laajenee ja kaareutuu ja energia joka muuttuu muuttuvassa tilassa!

Eli alkuräjähdysteoria on selkeästi monimutkaisempi malli.

Eikähän laajenevaa tila voi tieteellisesti kukaan oikeasti todistaa sen enempää kuin suojelusenkeleitäkään voidaan todistaa tieteellisesti.

Uskoa voi, mutta ei tieteellisesti todistaa!

.

[ville]

Toivottavasti et ollut tosissasi!

Occamin partaveitsellä me leikkaamme kaiken turhan ylimääräisen pois fysiikan kaiken teoriasta!

Kyllä mä olen niin totisen tosissani, ettei ole tosikaan. 

Mitä turhaa ja ylimääräistä olisi esim. siinä ajatuksessa, että kun kuljetaan tarpeeksi pitkälle samaan suuntaan, saavutaan takaisin lähtöpisteeseen? Sinä oletat että aina vain voidaan loitota alkupisteestä. Kumpi on turhempi oletus? Kuka siitä päättää?

Alkuräjähdysteoriastahan ei alkujaankaan moni pitänyt ja sille oli laajempaa vastustusta kuin nykyään. Se vain kuitenkin näyttäisi sopivan hyvin havaintoihin, joten minkäs teet? Ei kaikkia teorioita voi hylätä vain siksi, että ne näyttävät ensialkuun turhan monimutkaisilta.

[allekirjoittanut]

Onko äärettömyyttä olemassa. Luku (numerosarja) voi olla ääretön, matemaattisesti ajatellen sille ei ole estettä.

[Aakku]

Onko äärettömyyttä olemassa. Luku (numerosarja) voi olla ääretön, matemaattisesti ajatellen sille ei ole estettä.

Ehkä ajatus äärettömästä tuntuu vastenmieliseltä sellaiselle henkilölle, joka ei ole perehtynyt matematiikkaan, fysiikkaan ja kosmologiaan. Minulle ajatus ei ole vastenmielinen, eikä sekään, että olisi olemassa "ei mitään" - enemmän vaikuttaa loogiselta, että juuri näin olisi.

Einstein on oikeassa avaruuden suhteen mutta ihmisen tyhmyys kasvaessaan lähestyy kylläkin nollaa eikä suinkaan äretöntä.
Tämä ei ole mikään ääretön moka viime vuosisadan suurelle matemaattiselle nerolle mutta megaluokan moka jokatapauksessa.   

Huom. - jos merkitään viisautta x:llä, niin silloin voidaan ajatella, että tyhmyys on viisauden käänteisarvo, eli 1/|x| ... itseisarvo siksi, että myös negatiiviset luvut käyvät, eivätkä aiheuta päänvaivaa. Tässä funktiossa kun x --> 0, niin funktion arvo [tyhmyys] lähestyy ääretöntä.

Mahdollisista matemaattisista kämmeistä syytettäköön puolalaista Minkowskia, joka oli Einsteinin läheinen työtoveri, matematiikkapuolella...

[allekirjoittanut]

Onko äärettömyyttä olemassa. Luku (numerosarja) voi olla ääretön, matemaattisesti ajatellen sille ei ole estettä.

Ehkä ajatus äärettömästä tuntuu vastenmieliseltä sellaiselle henkilölle, joka ei ole perehtynyt matematiikkaan, fysiikkaan ja kosmologiaan. Minulle ajatus ei ole vastenmielinen, eikä sekään, että olisi olemassa "ei mitään" - enemmän vaikuttaa loogiselta, että juuri näin olisi.

Olet siis kanssani samaa mieltä siittä, että numeraalinen luku voi olla ääretön ?

Voisitko myös täsmentää olettamustasi "minkään olemattomuudesta" ?

[JukriS]

Toivottavasti et ollut tosissasi!

Occamin partaveitsellä me leikkaamme kaiken turhan ylimääräisen pois fysiikan kaiken teoriasta!

Kyllä mä olen niin totisen tosissani, ettei ole tosikaan. 

Mitä turhaa ja ylimääräistä olisi esim. siinä ajatuksessa, että kun kuljetaan tarpeeksi pitkälle samaan suuntaan, saavutaan takaisin lähtöpisteeseen? Sinä oletat että aina vain voidaan loitota alkupisteestä. Kumpi on turhempi oletus? Kuka siitä päättää?

Alkuräjähdysteoriastahan ei alkujaankaan moni pitänyt ja sille oli laajempaa vastustusta kuin nykyään. Se vain kuitenkin näyttäisi sopivan hyvin havaintoihin, joten minkäs teet? Ei kaikkia teorioita voi hylätä vain siksi, että ne näyttävät ensialkuun turhan monimutkaisilta.

Voihan sitä mielikuvitusta käyttää ja uskoa mitä sattuu. Madonreikiin ja silleen.

Minä se en usko mitä sattuu.

Jos liikut täsmällen suoraan eteenpäin, välimatka tietysti kasvaa lähtöpaikan kanssa koko ajan jne, jolloin et TIETYSTI koskaan palaa lähtöpaikkaan. Kun välimatka kasvaa koko ajan lähtöpaikan kanssa, ei voi tulla yks kaks takaisin lähtöpaikkaan.

Voithan sinä uskoa mitä sattuu, mutta tiedettä siitä ei kannatta yrittää tehdä!

.

[rapevainaa]

.
Kattokaa guuglesta. Siellä on teitä viisaammat pohtineet asian valmiiksia
esim ääretöntä lukua ei ole koska ääretön on lukemista vielä eteenpäin.
Outopojan sanonta 'voimme olla yhtä mieltä' on hassu, koska nämä asiat eivät ole mielipideasioita.
.
Jos ääretön tila on rajattavissa, silloin se ei ole ääretön.

mutta pelkkää paskan jauhamista tällainen on. Sama jos pohtisi, miksi savupiippu ei ole viemäri.

[ville]

Voihan sitä mielikuvitusta käyttää ja uskoa mitä sattuu. Madonreikiin ja silleen.

Minä se en usko mitä sattuu.

Jos liikut täsmällen suoraan eteenpäin, välimatka tietysti kasvaa lähtöpaikan kanssa koko ajan jne, jolloin et TIETYSTI koskaan palaa lähtöpaikkaan. Kun välimatka kasvaa koko ajan lähtöpaikan kanssa, ei voi tulla yks kaks takaisin lähtöpaikkaan.

Voithan sinä uskoa mitä sattuu, mutta tiedettä siitä ei kannatta yrittää tehdä!

.

Sullahan se vahva usko on, kun intät että oma mallisi on ainoa oikea. Onneksi tiede suuressa maailmassa ei yleensä toimi noin. Kaikista  mahdollisuuksista pitää voida keskustella ilman asiattomia vihjailuja. Siitä yhteinen ymmärrys kumpuaa, ei muuten.

Tuossa olisi toinen kaiken teoria, joka myös perustuu "yhdelle yksinkertaiselle periaatteelle": http://www.geocities.com/gestankov/ Olin kuuntelemassa miehen luentoa kerran. Hyvä puhuja muuten, mutten usko että kukaan ymmärsi hänen sanomisistaan höykäsen pöläystä. Etsin tuon guuglesta, kuten Rape käski. Sitä kannattaakin käyttää.

Jos nyt jatketaan Einstein-sitaateilla, niin tähän voisi todeta: "Kaikki on tehtävä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei sen yksinkertaisemmaksi."

[Alien Weird]

Huom. - jos merkitään viisautta x:llä, niin silloin voidaan ajatella, että tyhmyys on viisauden käänteisarvo, eli 1/|x| ... itseisarvo siksi, että myös negatiiviset luvut käyvät, eivätkä aiheuta päänvaivaa. Tässä funktiossa kun x --> 0, niin funktion arvo [tyhmyys] lähestyy ääretöntä.

Mahdollisista matemaattisista kämmeistä syytettäköön puolalaista Minkowskia, joka oli Einsteinin läheinen työtoveri, matematiikkapuolella...

Mistä hihasta vedit tuon olettaman että tyhmyys olisi viisauden käänteisarvo?   

Ehkä olet oikeassa, ehkä et.

Mutta minusta tuntuu kuitenkin että tyhmyys ja viisaus ovat sama asia, eli mitattava suure,  jota vain asteikon alapäässä kutsutaan tyhmyydeksi ja asteikon yläpäässä viisaudeksi,
vähän samaan tapaan kuin lämpö on negatiivista tai positiivista lämpöä.

Tämä käsite negatiivisesta ja positivisesta lämmöstä vie kuitenkin ajatuksia harhaan, koska siinä välillä on tuo mielivaltaisesti valituu 0- piste joka on sama kuin veden jäätymispiste. 
Yhtä hyvin olisi voitu valita joku muu asia nollapisteeksi, tai, kuten kelvin asteikolla, absoluuttinen nollapiste.

Tyhmyydestä ja viisaudesta voitaisiin lakata puhumasta ja puhuttaisiin pelkästään yhdellä termillä joka voisi olla vaikkapa älykkyys, tai yhtä hyvin joku muu termi.
Älykkyyden "absoluttinen" nollapiste olisi kuolleen ihmisen tajunnan tila. Sikiöllä älykkyys olisi sitten jo vähän nollan yläpulella ja pienellä lapsella ja kehitysvammaisilla ja eläimillä vähän enemmän. Normaalin aikuisen ihmisen mensa- tason älykkyys voitaisiin määritellä vaikkapa luvullai sata, jolloin suurin osa aikuisista ihmisistä olisvat älykkyydeltään alle sadan luokkaa.

Tyhmyyttä ei olisi olemassakaan ja kuöleman jälkeisen, eli negatiivisen tajunnan tilan pohtiminen, jätettäisiin teologeille ja uskovaisten ja ateistien väliseksi ikuideksi väittelyn ja spekulaatioiden kohteeksi.

Niin, ja tässä mallissa ei voitaisi puhua mistään äärettömästä tyhmyydestä tai viisaudesta vaan sekin jäisi jumalalliseksi ilmiöksi ja teologien pohdintojen varaan.

Mutta Einsteinin määrittelemä ihmisen ääretön tyhmyys taisikin olla pelkkä kielikuva jonka piti herättää humoristisia ajatuskulkuja.