Outo kertomus (uusi jatkojuttu)

[Tiistai]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä  ja

[Perjantai]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa

[Aakku]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa flanellihaalareissa.

[Amanda]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa raidallisissa flanellihaalareissa.

[Aakku]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa raidallisissa flanellihaalareissa.

Vuoden

[Turisija]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa raidallisissa flanellihaalareissa.

Vuoden vauhkohirnuksi

[Perjantai]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa raidallisissa flanellihaalareissa.

Vuoden vauhkohirnuksi  voisi

[Aakku]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa raidallisissa flanellihaalareissa.

Vuoden vauhkohirnuksi  voisi valita

[Perjantai]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa raidallisissa flanellihaalareissa.

Vuoden vauhkohirnuksi voisi valita jonkun

[Aakku]

Aamulla nukahdin pommiin. Sapetti kellon hiljainen aikapommia muistuttava ääni, joka tunkeutui tajuntaani hämärästi. Lopulta sain itseni kootuksi. Venyttelin, kun vihdoin pääsin tolpilleni, ja kauhukseni huomasin pommin lähellä vuodettani, yöpöydälläni. Hui, kiekaisin ja soitin päättäväisenä nopeasti hätänumeroon.

Pomminpurkuryhmän päällikkö ryntäsi suojavarusteineen härvelin kera kurkistelemaan hirvittävän monimutkaiseen elektroniseen sytytysmekanismiin. Sellaista hän ei unissaankaan ollut kuvitellut näkevänsä. Hikikarpalot nousivat kaljun ryppyiselle takapuolelle ja sileälle otsalle. Varovaisesti tutkien ilmeni koko pirullinen juoni, jollaisen vain sadistinen mieli oli kyennyt kehittelemään.

Hyväntahtoinen naapuri majoitti koko perhekuntani omaan vaatimattomaan luukkuunsa. Olin sekoamassa tyystin koko tapahtumasta, pääni iski kipeästi ovenpieleen, silmissä välkkyen, helkkyen sadat miljoonat tähtöset. Kiire, kuin jotain outoa olisi suunnitteilla... Ymmärsin rukoilla ristien varpaani, koska käteni vapisivat kuin vispilät. Pian hylkäsin ajatukseni ihanasta lomapäivästä ja kiitin rakasta anoppia saamastani työtehtävästä, joka voisi koitua kohtalokseni. Olinhan valmistautunut huonosti kaikkeen raskaaseen anopinhoitoon. Mietin millaista hoitoa kuivankälpäkkä noita-akka enimmin kaipasi - vaikea tilanne.

Illalla nukahtaessani kuvittelin olevani ilkeä ihminen, vaikka oikeastaan pohjimmiltani olenkin valtavan avarakatseinen persoona, vaatimatonkin. Yöllä heräsin anoppini kuorsaamiseen, joka sai selkäpiini palelemaan. Eihän kukaan täysipäinen voi kuvitella ihmisen olevan anopinkaltainen korisija. Unessani lenteli outoja käyränenäisiä noitaukkoja noita-akkojen kyydissä ilmaiseksi ratsastaen. Edellisellä kerralla kuvittelin itseni kurvikkaaksi ja litteämahaiseksi androgyyniksi. Kärpäsenpaska tapetissa kukersi pienenä nättinä tipluna kuin upein miniatyyri mummon piirongin lootassa.

Havahduin seuraavana iltapäivänä jyskyttävään päänsärkyyn, joka tuntui sisuksissa asti raastavana pahoinvointina. Hain raivokkaasti tabuja jääkaapista ja kenkälaatikosta. Olinkohan dementoitunut jotenkin, ajattelin näet tehdä itselleni jotain kamalaa, kuten ottaa jääkylmän syanidikapselin, eikun suihkun ... vai olisiko mentävä kallonkutistajalle fiksattavaksi? Luultavasti luupalloni kolisi äänekkäästi ihankuin peltiämpäri.

Kuulivatkohan maahiset hirveän korinani yläpuoleltaan, mietin myös rantapirujen jumalatonta olemusta huitsinnevadassa, rantalietteessä. Ennenvanhaan örvelöillä vissiin peloteltiin kunnon kansalaisiakin, siksi rentut eivät pääse imagostaan milläänilveellä koskaan.

Viikot vierivät nopeasti psykoosilääkkeitä, ulostuslääkkeitä, ankkasylttyä ja Samarinia yhtäaikaa hotkiessa. Vieläkin ummettaa, vaikka aikaa on tapauksesta kulunut hitonmoisesti. Nyt tieni ilmeisesti kulkee kotiinpäin tai sittenkin hourulan ihmeellisen unimaailman pauloissa, mömmöissä ja ihkauusissa raidallisissa flanellihaalareissa.

Vuoden vauhkohirnuksi voisi valita jonkun naapurista.