Metafysiikka – vai mikä se nyt oli...

[THL tiedottaa]

.
Wikin mukaan Metafysiikka (muinaiskreikaksi μετά + φυσικά, meta- + fysika, "fysiikan jälkeen") ...

Kuten kaikki hyvin tietävät, ainakin seuraavan luettuaan, tuo 'fysiikan jälkeen' on tullut Aristoteleen teosten määrätynlaisesta arkistointitavasta.
Sillä ei siis itse asiassa ole mitään tekemistä koko metafysiikan kanssa.

Metafysiikka on siis olevaisen olemusta ja ilmiöiden perussyitä tutkiva ja pohtiva filosofian haara.

Pitääkö olevaisen 'taakse' kurkistaa? Onko meillä jokin tarve selvittää syntyjä syviä?
Eivätkö Mailisnuutinen ja etenkin JukriS ole jo kaiken selvittäneet?
Netistähän muutoinkin, monienkin asioista perillä olevien kotitekoisten fyysikkojen tai muutoin vain huraht... anteeksi, pimaht... anteeksi, no, siis näiden valopäiden jutuista selviää ihan kaikki. Ei meidän tarvitse omia aivojamme rasittaa.

Mutta asiaan.

Rape kysyy, onko meillä kullakin kokemuksia olemassa olostamme. Vieläpä, että onko mitään ahaa-elämyksiä moisesta.

Kyyyyllä vaan! Kerrankin, kun putosin suohon, tuli mieleen, että pahus!, kyllä tässä varmaan nyt ollaan ihan totta elossa. Toistaiseksi.

[rapevainaa]

.
Huomasin että Metafysiikka on just sellaista aivojen harmoniaa, jota täällä harjoitetaan. Sitä eivät rajoita ihmisaistit eikä empiriat vaan
totuutta voi etsiä pelkällä funtsimisella.

Olemisen filosofia, miten ollaan olemassa, siinä on ihmettelemistä. Ollako vai eikö olla?

Aven mukaan kaikki olevainen on poikkeamaa olemattomasta. Nuoli ei putoa alkumatkasta maahan mutta ainostaan loppumatkasta.
Voihan sillä ampua suoraankin maahan, jollon se ei ehdi lentää lainkaan, vaan putoaa.

Jotkut nipistävät itseään, että onko he olemassa. Mutta sellainen empiriatutkmus on metafysiikan periaatteen mukaan kielletty. Asia pitää selvittää funtsimalla.

[AveLazio]

Kaikki olevainen on tosiaan poikkeamaa olemattomasta. Entropian laki. Nuoli ei putoa koskaan maahan Zenonin paradoksin mukaan (vaikka totta v*tussa se oikeasti putoaa). Ihmisen ei saman periaatteen mukaan tarvitse olla varma kuolemastaan - vaikka aiemmat ihmiset ovat lopulta kuolleet, se ei todista, että minäkin kuolen. Ja viime viikon loton päävoittorivin voi laittaa huoletta kuponkiin - vaikka kahta samaa voittoriviä ei vielä ole Suomessa tullut, arvonta on aina yhtä satunnainen.
Metafysiikka on kaunista!

[THL tiedottaa]

Kaikki olevainen on tosiaan poikkeamaa olemattomasta. Entropian laki. Nuoli ei putoa koskaan maahan Zenonin paradoksin mukaan (vaikka totta v*tussa se oikeasti putoaa). Ihmisen ei saman periaatteen mukaan tarvitse olla varma kuolemastaan - vaikka aiemmat ihmiset ovat lopulta kuolleet, se ei todista, että minäkin kuolen.

Hups!

Miten sinä, Ave, noin ulotat Zenonin paradoksin meidän elämänkaareemme saakka?

No, tietenkin, jos otetaan mukaan ihmisen oma varmuus (josta Wittgenstein kirjoitti neljäkymmentäluvun lopulla aika pätevästi teoksessaan Varmuudesta – joka muutoin julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen), niin tietenkin päädytään tuloksiin, jotka vaihtelevat toisistaan huomattavasti.

Yhtä varmasti kuin nuoli putoaa aikansa ilmassa lennettyään, meidänkin elämänkaaremme joskus tulee päättymään. Tästä kuolemaa kohti etenevästä olemisestamme on Heidegger kirjoittanut suurinpiiirtein koko elämänsä ajan. Hänkin sitten kuoli, eli pitänee kirjoittaa että kirjoitti. Heh, se on sitten toinen asia, että miten moni ymmärtää hänen runolliseksi tyyliksi luonnehdittua tekstiään.

Heidegger jätti elämäntyönsä kesken todettuaan, ettei silloinen metafysiikka ollut riittävän eksaktia, jotta hän olisi voinut ilmaista ajatuksiaan loppuun saakka ymmärrettävästi.

[rapevainaa]

.
On sellainen sanonta, että ' älä viiti runoilla'.
Ei tyhmyyttä voi runoihin peittää, vaan päinvastoin runot paljastavat.

[S]

Nimenomaan olevaisuuden syvintä olemusta voi ilmentää runoilla, metaforilla yms. vertauskuvallisella symboliikalla, mitä suuremmassa määrin. Tälläinen ilmaisutapa on älykästä filosofisuutta parhaimmillaan, josta on sen syvällisimmissä muodoissaan todellakin tyhmyys kaukana. Varsinkin jos runous on lyyrisyydessään tavanomaisesta poikkeavaa, jopa omintakeista. Se paljastaa syvämietteisyydessään ihmismielen syvimmät tunnot, kauaskantoisen otteen elämän perustotuuksista.

- Itse pyrin havainnoimaan maailmaa & elämänkaartani omasta perspektiivistäni käsin - välillä vaihtoehtoisista matovinkkeleistä tiiraillen, toisinaan korkealentoisesti syvempiä sväärejä tavoitellen. Omaehtoinen luovuus on tässä hyvänä apuna, koska sen avulla voi jäsentää paremmin ympäröivää todellisuutta - kuin joihinkin valmiiksi pureskeltuihin totuuksiin, tai kaavoihin sokeasti tuijottaminen.

- Siksi en myöskään entisaikojen filosofien tai muidenkaaan auktoriteettien saavutuksiin ole katsannossani orientoitunut, tai niihin muutenkaan tukeutunut. Näin tekevät usein he, jotka eivät välttämättä itse pysty luomaan mitään uutta & merkittävää. Johtajia on helppo seurata, mutta itsenäisen/yksityisen ajatusmaailmansa toteuttaminen, oman tiensä raivaaminen kysyy jo aivan toisenlaisia avuja, joita löytyy harvoilta & valituilta!

- Jos minut henk.koht. hengentuotosteni tai ajatuksieni perusteella kategorisoidaan/luokitellaan joksikin kotitekoiseksi hurahtaneeksi valopääksi (niinkuin tuossa aloitusviestissä jotkut persoonat kapeakatseisesti luonnehditaan) niin se ei minua haittaa. Oman polkunsa valinneita itseoppineita neroja, sekä muitakin kaavoista poikkeavia, ajastaan edellä olevia tienraivaajia/innovaattoreita on maailman sivu ymmärretty väärin. Heitä arvostetaan, tai heidän ajatuksiaan siteerataan kunnolla vasta kuolemansa jälkeen, mikä tuntuu todella nurinkuriselta.

- Mutta kaikkea ei voi elinaikanaan saada, eikä saavuttaa - joten myyttinen paradoksi & metamystinen dilemma elää tässä ajassa sekä olevaisuudessa, ihmisten luomina totuuksina kauas tulevaisuutta kohti. Näin eletään nyt - mutta miten on asiat huomenna, se jää edelleen nähtäväksi?!   

[rapevainaa]

.
Hyvin valaiseva perustelu. Epäselväksi jää, mitä etua on elää etuajassa eli tulevaisuuden empiriassa. Evoluutio ei ole suosinut ässän kaltaisia elämäntapaa. Kaikki me olemme hybridejä, mutta  pikemminkin uskon että ässä on neitseellisesti syntynyt.

[S]

Etua on nimenomaan siitä, että tietää mitä tuleman pitää. Epävarmuus tulevasta poistuu, kun kuviot ovat selkeinä edessä -  joten sitä voi suunnitella asioita ihan toiselta kantilta, kuin jos tulevaisuus näyttäisi hämärältä ati sattumanvaraiselta kaikilta osin. Valaistua polkua, tai sitä neitseellistäkin maaperää kulkien on hyvinkin turvallista vaeltaa, vaikka sen eteen olisikin reunustettu kiviä, tai muita esteitä. Vaikeudet esteineen kaikkineen on kuitenkin aina tarkoitettu voitettaviksi!

- Tosin kaikessa on myös kääntöpuolensa, kun koko ajan tiedostaa elämänsä kaaren sen loppuun asti, tai tietämys ulottuu jopa sen ulkopuolelle. Tähän on vain totuttauduttava, ikäänkuin sopeuduttava - mutta tämäkään ei ole ollut ongelma, koska tietoisuus alusta & lopusta on vahvasti viitoittamassa tietä, niin kaikki on selvääkin selvempää. Mikään ei tule ainakaan yllätyksenä, joten kaikkeen voi varautua ennaltasuunnitelluin omakohtaisin metodein, jotka samaan aikaan viitoittavat tietä kohti parempaa tulevaisuutta.

- Tämä on juuri sitä symbioottista hybristä, jossa elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se näyttäytyy - sopeudutaan metamorfoottisesti sen eri satunnaisiin kuvioihin - ollaan selviytyjiä olosuhteista riippumatta; kaiken tämän kaaoksenkin keskellä. Turha siis valittaa, jos & kun on oman osansa, sen raivatun tiensä ns. kutsumuksen kautta valinnut; joten näillä avuilla mennään luonnon armeliaassa johdatuksessa, samalla omaa polkua horisonttia kohden kulkien! 

[AveLazio]

S, kirjoitit tosi hyvin edellä. Tosi hyvin. Rapen ei näin hänelle vieraasta aiheesta kannattaisi edes vitsailla - sekään ei onnistu. Ja palvomani Se lipsahtelee tässä myös. Ei pidä sekoittaa havaitsemaamme empiriaa teoreettiseen logiikkaan. Jälkimmäisestä nämä paradoksit syntyvät. Haloo!

[S]

Niin, toisaalta on myös paradoksaalista erottaa subjektiivinen empiirinen tieto tai teorisointi yleisestä objektiivisesta logiikasta. Joskus nämä erilaiset teoriat limittyvät keskenään, tukien monelta osin toisiaan. Loogisuus ei siltikään katoa mihinkään, vaikka sen subjektiasteisuus tai yleisesti hyväksytyistä tieteen teorioista vapaa tulkinta lisääntyykin, tai niiden metodit eroaa totutuista kaavoista. Kaikki suuret oivallukset & keksinnöt ovat alkujaan lähtöisin jonkun subjektin/subjektien empiiristä havainnoista, sekä niiden yksitysluonteisista teorisoinneista. 

- Toisinaan voidaan saada aikaan yhtenäisiäkin moniulotteisia aksioomia, joiden looginen perusta on pohjimmiltaan samasta lähteestä, mutta vain eri tavalla kulloisessakin kontektissa tulkittuina teorioina. Koulukuntia on siis lähes yhtä monta kuin teorisoijiakin - jokaisella oma käsitys havaitusta olevasta, mutta yhtä ainoaa oikeaa aukotonta totuutta on vaikea absoluuttisesti määritellä!