Syömishäiriöiden muotivillitys

[Matkaleena]

Kiinnostukseni ravitsemukseen ja haluni lähteä opiskelemaan ravitsemustieteitä on tietysti saanut aikaan myös erilaisten ravitsemussairauksien tutkimisen. Syömishäiriöt kaikista tunnetuin villitys kaikista tällaisista.

Anorexia Nervosan kaikki varmasti tietävät, Bulimia Nervosa on suurimmalle osalle tuttu, moni on kuullut BED:istä (Binge Eating Disorder) ja Ortorexia Nervosa on varmaan sellainen, josta moni on kuullut joskus. Lyhyesti näistä jos kerron, niin anoreksia on laihuushäiriö, jossa potilas syö niin vähän, että laihtuu ja alkaa kärsimään ajan saatossa mm. aliravitsemuksen oireista. Bulimia taas on ahmimishäiriö, jossa potilas ahmii ruokaa ja oksentaa syömänsä lopulta. BED on hieman erilainen ahmimishäiriö kuin bulimia, sillä BED:iä sairastava ainoastaan ahmii, mutta ei oksenna tai yritä poistaa ruokaa elimistöstään tai ehkäistä lihomista käyttämällä esim. laksatiiveja. Ortorektikko taas keskittyy pakkomielteisesti oikeanlaisen ruoan syömiseen, joka on usein sellaista, että normaalit virallisterveelliset suositukset unohtuvatkin ja ravinto saattaa olla hyvinkin puutteellista, usein se, mitä ortorektikko syö, on hänen omat, terveelliseksi ajattelemansa ruoka-aineet.

Mutta silmiini on osunut aivan käsittämätön villitys: kaikelle ravintoon liittyvälle käyttäytymiselle halutaan antaa syömishäiriön status. Virallisesti lääketiede ei tunnusta esimerkiksi drunkorexiaa tai spitorexiaa, mutta nämä kaksi käsitettä on noussut esille monella eri sivustolla. Jotkin ihmiset tuntuvat haluavan saada kontolleen edes jonkun syömishäiriön, vaikka väkisin, ihan kuin se olisi sitten hauskaa. Olen selaillut syömishäiriöisten keskustelufoorumeja  ja niistä saa huomata, että ihmiset melkein itkevät, jos eivät täytä jonkun tunnetun syömishäiriön merkistöä ja ehkäpä sitten on ollut hauska keksiä lisää syömishäiriöilmiöitä.

Drunkorexian sanotaan olevan sellainen, jossa ihminen lakkaa syömästä tai vähentää syömisiään rajusti, jotta voisi juoda alkoholipitoisia juomia enemmän lihomatta. Ja spitorexia taas on nettikeskusteluissa määritelty siten, että ihminen ottaa ruokaa suuhunsa, pureskelee ruoan, mutta sylkee sen suustaan nielemättä sitä, jotta ei lihoisi niin paljon.

Niin juu, ja sitten on tietysti EDNOS, ns. epätyyppillinen syömishäiriö, jossa sitten on kaikkien muiden pääsyömishäiriöiden piirteitä. Sen kriteereitä kun katselin, niin melkeinpä ihminen kuin ihminen voidaan luokitella siihen. Normaalistikin ihmisille tulee kausia, jolloin ahmitaan enemmän, suorastaan mässäillään, kuten nyt vaikka joulu. Ja useinpa ihmisille tulee niitä laihduttamiskausia, tahdotaan päästä liikakiloista eroon ja ollaankin kaalipaastolla. Näin äkkiä ja kärjistäen selitettynä.

Että eipähän tarvitse kenenkään olla enää nykyään huolissaan, kaikille on olemassa syömishäiriö, sen kun valitsee! Ja jos ei löydykään sitten mitään sopivaa niin keksitäänpä uusi. 

No, siis vakavasti puhuen syömishäiriöt ovat vakava asia, oikea sairaus, joka saattaa tappaa, mutta hieman idioottimaiselta ilmiöltä tuntuu, että pitää keksimällä keksiä kaikelle jokin termi. Ehkä tulevaisuudessa ei olekaan enää alkoholisteja, Hollywood-meiningillä ihmiset sairastavatkin sitten drunkorexiaa...

[Tiistai]

Drunkorexia kuulostaa todellakin naurettavalta  
Vaikka onhan heitä tietenkin, mutta sairaus on alkoholismi tai sen esiaste, eikä syömishäiriö.

Ravinnosta tuli mieleen vegaanit ja naiset.

Naisten ei pitäisi olla kovin fanaattisia vegaaneja, kalkinpuute tulee helpolla ja myöhemmällä iällä hauraat luut. Raskaana oleva nainen ei saa paastota tai laihduttaa! Kerran luin tutkimuksesta vegaanien pikkulapsista, joiden ravintoa varhain kontrolloitiin rasvan suhteen. Rasva ja varsinkin kolesteroli ovat  hyvin tärkeätä lapsen aivojen kehitykselle. Tutkimuksessa havaittiin selvä ero normaalisti ravittujen (täysmaitoa, rasvapitoisia ruokia) lasten ja fanaattisten vegaanien lasten välillä koulumenestyksessä ja käytöshäiriöissä.

[Matkaleena]

Itse olen ollut vegetaristi, siis täysivegetaristi. Vegaani ja vegetaristi eroavat toisistaan siten, että vegetaristi ei syö mitään eläinperäistä ja vegaani taas on vielä jyrkempi eli kieltäytyy käyttämästä millään elämänsä osa-alueella mitään eläinperäistä, esimerkiksi talvella villalapaset ovat ehdoton ei, saati sitten nahkatakit. Jotkin vegaanit ovat myös valmiita maksamaan älyttömiä summia kengistä, jotka ovat ns. vegaanikenkiä, eli joiden liimauksessa ja muussa valmistuksessa ei ole missään vaiheessa käytetty mitään eläinperäistä ainesosaa tai edes eläimillä testattuja liimoja sun muita. Yleensä ihmiset puhuvat juuri veganismista kun puhuvat täys vegetarismista, mutta vegetarismi on ruokavalio, kun taas veganismi täysivaltainen elämäntapa.

Vegetaristi saa kaiken muun ravinnosta, jos tajuaa hieman asioita, jos haluaa oikeasti ottaa tosissaan terveytensä ja nähdä vaivaa ruokavalion koostamisessa, mutta ainoa, mitä täysi kasvissyöjä ei voi ruokavaliostaan saada on B12-vitamiini, joka on hermostollisesti tärkeä, se on siis saatava purkista. Aika paljon tietoa ja viitseliäisyyttä tosin vaatii, että voi luoda oikeasti terveellisen ruokavalion pelkästä kasvikunnan maailmasta. Joten suurimman osan on melkeinpä pakollista syödä niitä vitamiineja.

Älyttömintä on, että toisinaan vegaanit ovat niin kiihkomielisiä, että kieltäytyvät antibiooteista ja rokotuksista sun muista lääkkeistä, koska ne on testattu eläimillä. Ja valitettavan usea vegaaniäiti jopa kieltää nämä lapsiltaan. Eli hieman voisi ehkä miettiä, että meneekö se oma ihmislapsi vaiko ne eläimet sitten tärkeysjärjestyksessä edelle.

Vegaani saa kalkkia esimerkiksi soijasta, jossa kalsium on jopa paremmin imeytyvässä muodossa kuin lehmänmaidossa. Ja soija onkin kasvissyöjille tärkeimpiä ruoka-aineita, sillä se on esimerkiksi äärettömän hyvä proteiinin lähde. Kaikki papukasvit myöskin. Joten aika hankalaksi tulisi kasvissyönti sellaiselle, jolla on vaikkapa juuri papuallergia.

Säälittävintä, mitä olen netissä lukenut, on, kun eräs likka selitteli jossain foorumilla, että hän haluaa kasvissyöjäksi. No mikäs siinä, mutta hän oli allerginen soijalle ja muille papukasveille, paprikalle, tomaatille, sitrushedelmille ja vielä liudalle muita. Osa idiooteista kannusti, että ei se mitään, että otat vaan enemmän vitamiineja ja muita purkista. Sitten löytyi kyllä muutama fiksukin kirjoittaja, jotka sanoivat, että unohda koko homma, että tolla listalla hän kuolisi aliravitsemukseen nopeasti. Suosittelivat sitten syömään lihaa jonkin verran ja enemmän kasviksia.

Mutta kaikenlaisesta sitä saadaa älyttömiä ilmöitä. Vegaanius on yksi ilmiö, jota en ymmärrä täysin, se on kuin uudenlainen uskontolahko. Ideana ymmärrän, mutta sellainen järjetön tiukkapipoisuus ja ehdottomuus on aivan käsittämätöntä.

[aladoobi]

Niinhän se on. Mulla on tosiaan toi BED-syndrooma nyt ja myös esim. metabolinen syndrooma. - Ei hyvältä näytä. - Olen myös aikoinani opettanut aloitteleville lääketieteen kandeille ravitsemusoppia - juuri tuon asian, minkä Akkakin tiesi kertoa, että B₁₂ -vitamiinia saa eläinkunnasta. Mutta on sitä kananmunissa ja kalassakin, bakteerit osaavat yksin sitä valmistaa ja sitä tarvitaan hurjan vähän. - vegaaneja ei voi kauheesti valistaa näissä asioissa.

Human faeces can contain significant B12. A study has shown that a group of Iranian vegans obtained adequate B12 from unwashed vegetables which had been fertilised with human manure. Faecal contamination of vegetables and other plant foods can make a significant contribution to dietary needs, particularly in areas where hygiene standards may be low. This may be responsible for the lack of aneamia due to B12 deficiency in vegan communities in developing countries.

http://www.vegsoc.org/info/b12.html
Ihmispaskassa on koht. paljon B12-vitamiinia ja ehkäpä mullassakin on.
Paskan syöntiä ei voi suositella, koska sitä kautta voi levitä valtavan paljon erilaisia tauteja. Ihmiskunnan historian aikana on kumminkin tullut syötyä paskaa ja useimmiten siitä on selvitty hengissä ja terveenä. Tää on tämä tutkimussarka vielä vähän kesken - nimittäin se, että miten vegaaneille pitäisi B12-vitamiini antaa. Ehkä he voivat haukata jonkun toisen paskaa, jonka dieettiin kuuluu B12-vitamiini. Tästä ei pidä kenenkään pahastua, mutta kasvikunnan B12-lähteet ovat kovin suuren epäilyn kohteena, ne näkyvät kyllä analyyseissä, mutta eivät ole imeytyvässä muodossa tai ovat B12-vitamiinia muistuttavia, muita kobolttia sisältäviä yhdisteitä. 

[Matkaleena]

Tästähän on tehty lukuisia tutkimuksia. Monet vegaanit tahtovat tietenkin uskoa niihin tutkimuksiin, jotka tukevat sitä, että esimerkiksi tietyissä levissä olisi b12-vitamiinia. Mutta sitten esimerkiksi Vegaaniliitto tulee fiksuna vastaan ja toteaa, että missään tutkimuksissa ei ole todettu mitään kasviperäistä b12 vitamiinin lähdettä. Siitä on juuri puhuttu, että sitä olisi mullassa, matojen ja muiden eliöiden ansiosta, mutta ajatus mullan syömisestä olisi hmm.. kahjo. Ihan ehkä siksikin, että siinäpä saa sitten syödä matokuureja jatkuvasti. Ja mitäs mieltä tosivegaani on matojen tappamisesta? Hmm...

No, ennen kuin tulee ehkä kaiken kumoavaa tutkimustietoa niin sitä b12-vitamiinia ei vain saa kasvikunnasta. Ja vegetaristit eivät siis syö kalaa tai kananmunaa. Ovo-vegetaristit syövät kananmunaa ja pesco-vegetaristi syö kalaa. Joten tiukat vegetaristit eivät sitä b12-vitamiiniaan saa mistään muualta kuin purkista, sitä tietääkseni valmistetaan myös synteettisesti? Tai jos ei valmisteta niin kaiketi vegetaristit sitten ajattelevat, että pienempi paha se on kuin syödä sitä oikeaa kokonaista eläintä...

Pitäisiköhän oikeasti vegetarismikin luokitella omaksi syömishäiriökseen? Tosin todettu asia on se, että todella suuri osa vegetaristeista sairastaa ortoreksiaa, joille oikeanlainen ruoka on sitä kasvisruokaa, mutta saattavat hulluuksissaan ja hölmöyksissään, kaikkien ravintoaineiden kustannuksella, aiheuttaa itselleen suurta hallaa, kun eivät suostu syömään edes vitamiineja, jota "on testattu eläimillä, sisältävät eläinperäisiä aineita tai ovat purkeissa, joissa on aineita, jotka on testattu eläimillä ym".

[Tiistai]

Onhan runsaasti eläimiä, jotka ovat vegaaneja eivätkä vahingossakaan syö mitään muuta. Heillä ei ole B12 puutetta.. hmm. Johtuuko siitä, että he ovat sellaisiksi kehittyneet evoluution myötä.

MUTTA  ihminen on kaikkiruokainen "eläin", jos ei saa kaikkia hivenaineita ravinnossaan niin sairastuu. Ihan looginen juttu. 

Ehkä nykyihmisillä menee liian hyvin, on liikaa aikaa huolehtia kaikelaisesta. Ei ole tosi hätää missään suhteessa toisin kuin varhaisihmisellä, joka päivä hengenvaarassa ja nälkäinen.

[THL tiedottaa]

Ovatko syömishäiriöt muotia, muotivillitys?

Eivät.

Ne ovat sairaustiloja.

Tietysti voidaan sanoa, että muoti on jo sinänsä sairasta.

Ainakin kaikki muotivillitykset.

[Matkaleena]

Tuota, sitä on tutkittu, että eläimet saavat tuota b12-vitamiinia juuri syömällä kasveja, jolloin he saavat sen ilmeisesti juuri multaisista kasveista. Eli eivät siis kasveista itsestään. Ja tietenkin eri eläinlajeilla varmasti vaihtelee se, että paljonko sitä vitamiinia pitäisi saada. Luulisin.

Tähän pitää nyt kertoa siitä, että Facebookissa oli kampanja, että käyttämällä heidän kyselysovelluksiaan, pystyi lahjoittamaan aina yhden kalan per kysely Kamozan köyhille. No eräällä nettisaitilla tästä syntyi kamala sota. Että miksi antaa ihmisille lihaa! Mutta hieman jos miettii asiaa niin heille annettiin kalan taimia, joita he saivat kasvattaa ja myydä sitten eteen päin, vaihtaa johonkin tarpeellisempaan. Ja yksittäistä kalaa pystyi käyttämään juuri kuin valuuttana: jos perhe tarvitsikin ennemmin viljaa, kalan pystyi vaihtamaan vaikkapa siihen. Muutenkin aika järkyttävä ajatus kasvissyöjiltä jopa, että edes todellista nälkää näkeville ei saisi antaa lihaa. Siis mitäh? Kun miettii hieman tarkemmin asiaa niin onko näillä köyhillä mahdollisuus muutenkaan pitää yllä tasapainoista ruokavaliota? Olisiko heillä varaa alkaa vegetaristeiksi ja ostaa lisävitamiineja purkissa? Mielestäni on aika kohtuutonta yrittää saada muutenkin nälkää näkevistä vegetaristeja. Joku raja sentään!

Ymmärrän, että monia ottaa päähän tämä, että länsimaissa on varaa mässäillä, voidaan kasvattaa lihaa, syödä sitä, mässätä sillä joka päivä, usein syödään sitä jopa reippasti alle sen, mitä ihminen oikeasti tarvitsisi. Itse alkaisin taas varmaankin kasvissyöjäksi, jos tilanne antaisi myöten. Mutta tällä hetkellä minulla ei aika riittäisi tarkan ruokalistan laadintaan, ravintoaineiden laskemiseen ja ruokien valmistamiseen sekä itselleni että miehelle ja tietäisin, että koulussani en todellakaan saisi täysin vegetaristista ruokaa. Ja pääpainoni päätökselle ei olisi eläinten oikeudet, vaikka sekin totta kai sydäntäni painaa, mutta tärkein syy on terveellisyys. Kun sen laatii kunnolla, on mahdotonta saada liikaa tai liian vähän mitään. Toisin kuin sekasyöjänä saatan itse helposti herpaantua ja saada liikaa huonolaatuista rasvaa, liikaa kaloreita, liikaa lisäaineita ja liikaa sitä ja tätä. Tosin, myönnän, että suuremmalla viitseliäisyydellä saisin sekaruokavaliosta täysin terveellisen, mutta toisaalta tässä on juuri se helppous kyseessä: sekaruokavaliosta saa yllättävän helposti kaiken mitä tarvitsee, ellei ole idiooti ja syö joka päivä pelkkää mäkkärin ruokaa.
Eräs syyni olisi juuri tämä, että miksi hyvinvointivaltioiden ihmisten onkaan pakko mässäillä järjettömillä määrillä lihaa ja ties mitä, vaikka monet näkevät oikeasti nälkää. Itsekin syön vaadittaviin määriin nähden liikaa lihaa. Ja no, jos miettii juuri tuota soijakasvia. Suurin osa tuotetusta soijasta menee eläinten rehuksi. Miksi siis ihmiset eivät söisi sitä itse, ilman eläinten kautta kierrättämistä. Joillakin sivustoilla, esimerkiksi juuri vegaaniliiton sivuilla, on esitetty arvioita, että sillä soijamäärällä, mikä menee eläinten ravinnoksi, ruokittaisiin koko ihmiskunta. Mutta no, arvatkaa suhtaudunko kuitenkin hieman skeptisesti.

Minä tyydyn siis syömään suhteellisen paljon enemmän kasviksia, mutta en aio aloittaa pelleilyä kasvissyöjänä, koska ei minulla vain riitä rahkeet sen suhteen. Omaa terveyttäni en hitto vie vaaranna sellaisen takia. Tätä voisi ehkä kaikki vegaanit ja vegetaristit miettiä, ennen kuin alkavat syömään pelkkää porkkanaa ja kaalia. Onko heistä hyötyä eläimille enää sen jälkeen, kun ovat kuolleet aliravitsemukseen?

Mutta siis voi hyvänen aika. Jos vegaanit tahtovat köyhien maidenkin asukkaista vegetaristeja niin voisivat sitten lahjoittaa joka ikinen kerta sen verran rahaa, että heille saadaa kaikki tarvittavat vitamiinit purkista. Ja eipä se nälkäistä lohduta, se vitamiini. Ehkä kaipaisivat sen summan edestä vaikka sitä kalaa. Voisivat muuten käännytystyönsä ohessa tarjota jokaiselle suomalaiselle myös vuoden vitamiinit.

Tämä ketju on taas nyt vähän lipsunut tästä alkuperäisestä aiheesta eli syömishäiriöistä, mutta sentään ollaan ravitsemuksen piirissä edelleen. Ja saanpahan puhua omasta lempiaiheestani. Ehkä joku huomaakin, että on oma sydämenasiani jauhaa näistä.

[aladoobi]

  Mutta tauti, joka seuraa B12-vitamiinin puuttumista, ei ollenkaan johdu tämän aineen puuttumisesta itse ravinnossa, vaan vatsalaukun yläosa erittää glykoproteiinia, joka sitoutuu voimakkaasti B12-vitamiiniin ja imeytyy sen kanssa yhdessä ohutsuolessa verenkiertoon. Tämän polypeptidin (glykoproteiinin) nimi on englanniksi "intrinsic factor". B12-vitamiinin puutos johtuu tämän "intrinsic factorin" puuttumisesta, näitten ihmisten vatsalaukku ei eritä tätä sitoutumiselle välttämätöntä glykoproteiinia. Tauti joka tästä seuraa, on nimeltään pernisiöösi anemia. - Tälle taudille tyypillisiä ovat myös psyykkiset oireet, joten jotkut tätä sairastavat ovat joutuneetkin psykiatriseen hoitoon.
- Suomessa Minerva-säätiössä on joskus tutkittu tätäkin asiaa (Ralph Gräsbeck). Tämä ei silti ole sama kuin "Minerva foundation" - Minerva-säätiö on paljon pienempi pulju. 

[Matkaleena]

Ovatko syömishäiriöt muotia, muotivillitys?

Eivät.

Ne ovat sairaustiloja.

Tietysti voidaan sanoa, että muoti on jo sinänsä sairasta.

Ainakin kaikki muotivillitykset.

Niinpä. Aloitusviestissä jo sanoinkin, että oikeat syömishäiriöt ovat sairaus. Mutta sitten taas. Kamalan moni nuori tuntuu nykyään haluavan saavan syömishäiriösen statuksen, hirveän monen suusta, jopa aikuisten (joukossa on ollut tuntemiani 30-vuotiaita) olen kuullut, että haluaisivat olla syömishäiriöisiä. Että se antaisi jollain tasolla tarkoitusta, päämäärän, jotain jota tavoitella tai muuta. En tiedä. Ehkä ne ovat asia, joilla monet nykynuoret haluavat määritellä itsensä. Toivottavasti niistä ei tule tulevaisuudessa hyväksytty sairaus.

Mutta siis, tarkoitin juuri sitä tuolla muotivillityksellä, että kehitellään kaikelle jollain tasolla ravitsemukseen ja syömiseen liittyvään jokin syömishäiriödiagnoosi. Miksi? Pitääkö syömistä pitää nykyään itsessään ihan sairaana touhuna? Vai tarvitsisiko palata taas niihin aikoihin, jolloin perhe söi raskaan päivän jälkee vatsansa täyteen sen enempää miettimättä ja jatkoivat taas päivän hommia.

Tuntuu hieman siltä, että sanonta "jotkut elävät syödäkseen, jotkut syövät elääkseen" onkin muuttunut niin, että nykyään syöminen onkin aina sairasta.

Minulla oli ystävä, joka kärsi Anorexia Nervosasta. Se on aivan käsittämätön sairaus. Täysin hoikka, liian laiha ihminen, tuntee olevansa lihava. Pieni kasviksen palasen syöminen sai hänet itkemään. Miettimään, että tästä porkkanan palasesta saakin näin ja näin monta kaloria. Totuus vain oli se, että hän ei syönyt kuin hyvänä päivänä 200 kcal päivässä. Siinä sain kuunnella nuorena yläasteikäisenä vakuutteluja siitä, miten ihminen ei tarvitse niin paljon kaloreita, että suuri osa ihmisistä syö aivan järkyttävästi liikaa. Ystäväni kuoli. Sitä on aina välillä miettinyt, että miten ihmeessä tuollainen sairaus voikaan kehittyä ihmiselle... Että miten ihmeessä, kun faktoja on olemassa. Että miten aivot voivat temppuilla noin, saavat aikaan sairauden joka tappaa. Masennus on yksi sairaus, joka on myös tappava. Itsemurha on masennuksen aiheuttama kuolema, ihminen on oikeastaan masennuksen tappama.

Bulimikoilta taas saattaa jo parikymppisinä hampaat pudota mahahappojen aiheuttamien haittojen takia. Bulimikoilla myös elektrolyyttitasapaino voi järkkyä niin pahasti oksentelun seurauksena, että tuloksena on kuolema.  Ylipainoisilta taas saattaa suonet pettää, sydän pettää ja kaikkea muuta. Eivät nämä ole leikin asia. Ja siksi minusta onkin niin inhottavaa seurata, kuinka ihannoidaan kulttuuria, jossa jokaisen pitäisi olla jollain tasolla syömishäiriöinen.