Syömishäiriöiden muotivillitys

[THL tiedottaa]

Muuta otsikoksi:

Syömishäiriöiden ihannointi sairasta

[Matkaleena]

Jaa, pitäisikö muuttaa? Kuinkas outomaalainen tapa sellainen nyt on, että muuttaa jo tehtyä otsikko alvariinsa. Hmph. Virheensä olisi ehkä kestettävä. Tai tarkemmin: muiden on kestettävä toisten virheet. 

[THL tiedottaa]

            

[aladoobi]

  Niin ettäkö niitä ihannoitaisiin? Se kuulostaa vähän erikoiselta. Näihin ruokailuasioihin olisi syytä kiinnittää riittävästi huomiota lapsuudessa. Ennen kuin niistä ehtii seurata mitään vakavampaa. 

[Amanda]

Ehkä Akka nuoren ikänsä puolesta on paremmin perillä ikäistensä ja nuorempienkin muotivillityksistä..

Anorexia Nervosa  ei ole ravintoon liittyvä sairaus vaan psyyken häiriö, jopa sairaus. 

Kerran oli BBC:n tekenä pitempi reportaasi, kysymyksessä oli muistaakseni varta vasten tätä sairautta varten perustettu klinikka.. järkyttävän laihoja teinityttöjä. Muutamaa tapausta käsiteltiin perusteellisemmin .. ja miten heitä yritetään auttaa. Ihan käsittämätön asia, kuten Akka kirjoitti. Yksi niistä tytöistä ehti kuolla ennenkuin ohjelma näytettiin televisiossa.

[Matkaleena]

Ehkä nuori ikä auttaa tässä asiassa, ehkä vain se, että on tuntenut tietynlaisia ihmisiä ja ollut kiinnostusta ottaa selvää.

Mutta ei ihannointia? Miksi sitten netissä, Youtubessakin, leviää videoita, joissa ihannoidaan laihuutta? Näitä kutsutaan syömishäiriöisten piirissä nimellä Thinspiration, eritoten anorektikoiden suosiossa. Laitan nyt yhden videolinkin Youtubesta, jossa on ensin teksti, että "Dear Ana..." Ana-nimitys on lyhenne yleisesti ottaen anorektikkopiireissä anorektikoista, tarkemmin ottaen sellaisista, jotka ovat ottaneet siitä tarkan elämäntavan eivätkä haluakaan parantua. Tosin yleeensä tällöin käytetään nimitystä Pro-ana. Ja bulimikot ovat lyhenteellä mia. (buliMIA).

Tämä video ei ole rankimmasta päästä, tämä on jopa aika helppo katsoa. Joissakin videoissa näkyy taas ihan täysiä luurankoja järjestäänsä, sellaisia naisia ja miehiä, joilla ei kasvoissa ole enää tippaakaan iloa, kuva muodostuu vain luiden kuvaamisesta, jossa iho juuri ja juuri estää luiden suoran näkymisen. Kuvia, joissa tunnun ajattelevan, että milloin luut puhkaisevat ihon rikki. Tällaiset videot leviävät netissä hirveää vauhtia. Ja sekö ei ole ihannointia? Eikä sekään, että monet kysyvät, jopa Suomi24:ssa, normaaleilla keskustelufoorumeilla, kotisivuillaan, blogeissaan ym. laihdutuskaveria, sellaista laihdutuskaveria, jonka kanssa voi surutta aloittaa tavoitteeseen pääsemisen: täysin alipainoiseksi pääsemisen. Ja sitä, että halutaan päästä painoindeksin 15 alle, ei tällaisissa viesteissä edes kainostella. Mitä se on, jos ei ihannointia? Vaikka olisikin sairas, anorektikko, niin järkyttävällä tavallahan hekin ihannoivat sairauttaan, laihuuttaan. Ja monen viesteistä paistaa netissä läpi se, että he tietävät olevansa järkyttävän hoikkia ja pitävänsä siitä. Kun taas täysin sairas anorektikko ei ole läheskään kärryillä, että olisi jotenkin laiha, tietää BMI:nsä, muttei osaa uskoa sitä parhaalla tahdollakaan, koska peili näyttää ruumiinkuvasta sitä, että he ovat läskejä ihrakasoja, jopa vaarallisen alipainoisena.

Mutta se linkki:


http://www.youtube.com/watch?v=ejZ3UKQOZAY

Ja toinen linkki, jossa ei kuvamateriaali ole juurikaan, mutta tekstit kuvaavat kai aika hyvin sitä, mitä anorektikko päässään ajattelee. Tuota katsoessa meinasi taas itku päästä. Järkyttävää tekstiä.


http://www.youtube.com/watch?v=USYPfJA5Y2A&NR=1

[ville]

En tiedä onko se joku muotivillitys, mutta on myös ihmisiä jotka uskovat että kalorien rajoittamisella saavutetaan terveysetuja, kunhan ravinnosta saa tarvittavat suoja-aineet. Tieteellinen näyttö perustuu lähinnä rotta- ja hiirikokeisiin, ihmisillä taasen näyttö on enempi anekdoottista ja osin ristiriitaista. Esim. okinawalaisten kerrotaan syövän vähän ja olevan pitkäikäisiä. Itse olen aiheesta ollut jonkin verran kiinnostunut.

Tässä ei kai yleensä ole kysymys syömishäiriöstä.

[karpalo]

Syömishäiriöistä sen verran näin kansantajuisesti:

Onkohan Afrikan nälkäänäkevissä maissa., miten paljon syömishäiriöisiä., on, on., tietysti, mutta heidän syömisensä on häiriintynyt, koska ei ole ruokaa, mitä syödä.

Kumpi on suurempi ongelma ?  -- Söisin, jos olisi ruokaa., vai sitten

                                           -- En syö., vaikka saisin kuinkakin hyviä ruokia., minua äklöttää syöminen !

Siis kaksi erilaista ongelmaa ratkottavissa.
Minusta aivan naurettavaa sättäilyä tämän jälkimmäisen ongelman pohtiminen.
Se perustuu kaikenmaailman--"Emmä Halluu., emmää viitti., yäk, se on pahhaa., mä oon sitä paitti veketaristi ja kitaristi" ja pettynyt muihin ihmisiin., ja niitten odotuksiin mun hoikkuudesta., ja kauneudestakin, et pääsisi Missiksi.

[THL tiedottaa]

postman!

Tuo suhtautumisesi mielenterveydeltään häiriintyneisiin on surkuhupaisaa.

Vai heititkö vain kehnon vitsin?

[Matkaleena]

En tiedä onko se joku muotivillitys, mutta on myös ihmisiä jotka uskovat että kalorien rajoittamisella saavutetaan terveysetuja, kunhan ravinnosta saa tarvittavat suoja-aineet. Tieteellinen näyttö perustuu lähinnä rotta- ja hiirikokeisiin, ihmisillä taasen näyttö on enempi anekdoottista ja osin ristiriitaista. Esim. okinawalaisten kerrotaan syövän vähän ja olevan pitkäikäisiä. Itse olen aiheesta ollut jonkin verran kiinnostunut.

Tässä ei kai yleensä ole kysymys syömishäiriöstä.

Kieltämättä kaloreiden saannin seuraaminen ja niiden rajoittaminen voi olla hyvästäkin. Ei pääse ylipaino vaivaamaan. Ja jos sen toteuttaa juuri niin, että katsoo, että saa kaiken tarvitsemansa ravinnosta, myös tarpeeksi rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja niin eihän se sitten olekaan ongelma.

Syömishäiriö siitä tulee, jos se on pakonomaista, ettei voi yhtenäkään päivänä ylittää itselleen asetettua kalorirajaa tai tuntuisi kuin maailma romahtaisi. Eli jos syöminen ja ruoan ajattelu valtaa koko elämän eikä sen suhteen voi antaa itselleen vähääkään armoa. Itse olen lukenut joskus jostain tutkimuksesta, jossa sanottiin lievän ylipainon olevan terveellisempää kuin lievä alipaino, ja tässä en nyt puhu näistä ihan ääripäistä.

Painoindeksi on luotu viitoittamaan normaalipainon rajoja. Mutta painoindeksi ei pidä paikkaansa jokaisella ihmisellä, sillä esimerkiksi kovasti urheilevalla tai painoja nostelevalla voi olla lihasmassaa sen verran paljon enemmän, että saattapi käyrä näyttää ylipainon puolta vaikka se paino olisikin pääasiassa lihasta.