Pääsiäismunalla päähän

[Sini]

[karpalo]

Tiistai tuolla edellä jo kertoi pääsiäismunan mysteerin väreineen kaikkineen. Piste Tiistaille tästä!

Kulma, mitä minä skannaisin tänne todisteeksi itsestäni? Kiintoisa idea.

patu, welcome back!

Laita sotilaspassi ja peität vaan nimesi.

Sen sijaan ansioluettelo saa olla esillä. Mulla on täällä isäni tiedot talvsovasta, taistelut, mihin osallistui, haavoittuminen, sairaalat, missä on ollut jne.

Kyllähän kaikilla sotureilla on dokumenttia paperillakin, ettei kaikkea tarvii aina suusanallisesti kertoa.

Otaksun

[risto]

.
Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944.

Sitten  ajettiin saksalaisia pois Lapista hyvässä yhteisymmärryksessä.

Joo niin. Suomi ei ole ollut sodassa ootas kun lasken 2012-1944= 68 vuotta.
Mutta jotkut jaksavat leikkiä sotaa. Siksi nallipyssyjä tarvitaan.

Sodan jälkeen Suomi oli niin kuralla että itärajalla nähtiin nälkää 60-luvulle asti.

Puoli miljoonaa IHMISTÄ muutti Ruotsiin työn takia.

Mun isä oli kirvesmies. Se kasvatti 4 lasta ylioppilaaksi. Isä kävi pyörällä ja sitten 60-luvulla mopolla töissä. 50 vuotiaana  hän hankki ajokortin ja osti auton Lada 1600.

Niin urotekoja on monenlaisia. Joku menee ja ampuu polveensa 20 v ja puhuu itsestään kuin sotasankarista seuraavat lopun elämänsä.

Mun isä meni välirauhan aikana inttiin Lappeenrantaan viestikoulutukseen.

Siellä joku rakuunavääpeli alkoi soittaa suutaan isälle, ja isä takaisin. Vääpeli käski harjaamaan hevosia rangaistukseksi. Isä mottasi vääpeliä leukaperiin niin että äijä menetti tajuntansa.

Isä joutui sotaoikeuteen, mutta armahdettiin kun jatkosota syttyi ja Eikkaa tarvittiin enemmän rintamalla kuin vankilassa.

Toi Aven sotahistoria on IHAN PERSEESTÄ. Parempiakin on kuultu.

Isä ei kehunut saavutuksillaan. Yritti vain selviytyä hengissä siellä.
Vaarallista viestimiehille kuulemma oli kun venäläiset katkoivat viestilinoja sillä tarkoituksella, että kun korjaajat tulevat, ne otetaan vangiksi.
..

[karpalo]

Joo, kyllä näin on.

Ei ne Ave, ne sun "taistelut" taida ihan yltää noihin rapen ja meikäläisen isän taisteluihin. Niissä taisteluissa ei ollut mitään "Gloriaa" piti selviytyä hengissä jotenkuten päivä tai yö kerrallaan.

Sodan jälkeen oli sitä köyhyyttä meilläkin. Isä kuoli sodassa saamien vammojen jälkiseurauksena v.1950. Jäi leskiäiti ja kuus mukulaa. Siinä sitä hypetystä. Kaupassa kävin, elintarvikekupongista leikattiin pala pois, sokeria ja kahvia ostaessa. kaikki oli tarkkaan säännösteltyä. Ei ollut edes polkupyörän kuminpaikkausrasiaa saatavilla. Vanhasta kumista isäkin paikkasi minun kolmipyöräni kumin.

Isä oli tehnyt Porin Konepajalla firapelityönään kolmipyöräisen lastenpyörän. En nyt tiedä, missä pyörä on tällä hetkellä. Rungon osat olivat kuitenkin paksumpaa siis aikuisten polkupyörän osista se oli väsättya. Mutta peijakkaan hyvä sillä oli ajella.

[Esmerkix]

Joo, kyllä näin on.

Ei ne Ave, ne sun "taistelut" taida ihan yltää noihin rapen ja meikäläisen isän taisteluihin. Niissä taisteluissa ei ollut mitään "Gloriaa" piti selviytyä hengissä jotenkuten päivä tai yö kerrallaan.

Mites ne Aven isän, isoisän ja isoisoisän jne. taistelut sujuivat? Entäs äidinisän ja äidin isoisän taistelut siellä rajan takana? Entä miten meni kansalaissota, kummalla puolella siellä oltiin? Kuoliko kukaan sukulaisistasi nälkään? Muistuuko mieleen mitään Ruotsi-Suomen ajalta? Silloin sitä vasta taisteltiinkin, ympäri eurooppaa.

[Tiistai]

Anteeksi, mutta tuo kyllä oli naulan kantaan ja oli pakko vähän nauraa!  Täysosuma pääsiäismunalla, Esmerkix.

Jokainen veteraaneista on selvinnyt omalla tavallaan sodan traumoista. Oma isäni ei niistä puhunut ainakaan minun kuullen, mutta sitä enemmän tätini mies. Osasi kertoa elävästi jännittävistä tapahtumista ja muistelen lapsena kuunnelleeni ihmetellen.. ja senkin muistan, että isäni ei puuttunut keskusteluun ollenkaan.. Ne olivatkin ainoat kerrat, kun sodasta puhuttiin. Jälkikäteen arvelen Uunon selvinneen helpolla, vaikka jalkansa menettikin kokonaan.

[karpalo]

Joo, kyllä näin on.
Ei ne Ave, ne sun "taistelut" taida ihan yltää noihin rapen ja meikäläisen isän taisteluihin. Niissä taisteluissa ei ollut mitään "Gloriaa" piti selviytyä hengissä jotenkuten päivä tai yö kerrallaan.

Mites ne Aven isän, isoisän ja isoisoisän jne. taistelut sujuivat? Entäs äidinisän ja äidin isoisän taistelut siellä rajan takana? Entä miten meni kansalaissota, kummalla puolella siellä oltiin? Kuoliko kukaan sukulaisistasi nälkään? Muistuuko mieleen mitään Ruotsi-Suomen ajalta? Silloin sitä vasta taisteltiinkin, ympäri eurooppaa.

Just, just.

Juuri näin, kerroppas siitä omia tuntemuksiasi, siis  siltä ajalta. harvoin noin pitkän muistin omaavia on täällä Outomaassa.

Muistelen, että esmerkix itse olet melko harvapuheinen kommentaattori. Siksipä sinulle on aivan varmasti patoutunut jotakin tärkeää tiedotetta.
Siis miksi et tulisi esiin, älä jää sinne hymistelyosastolle.


Ole Kerrankin Reilu ja Hypi Kehiin, ei täällä tarvii pelätä. Oot huomannu, että Avekin pärjää huolimatta omista suurista vaikeuksistaan.

Luulis, että sullakin on ainaski jotkut arvot kohillaan.

Hyvää Pääsiäistä !

[risto]

.
Mulla on kesämökkinä tiilitalo, jota oltiin tekemässä tiilitehtaan isännöitsijän asunnoksi.
Sekä tiilitehtaan omistaja että tehtaan isännöisijä kuolivat talvisodassa.
Leski yritti pyörittää tehdasta. Vuonna 50 tsydemi meni konkurssiin.

Mökkini naapurista kuoli yhdessä ja samassa taistelussa kaikki talon 4 poikaa, siis kertaheitolla.


Mietis nyt Ave vähän uudelleen noita sankaritekoja kun kannoit niitä peltejä "Israelin armeijassa"..

.

[karpalo]

.
Mulla on kesämökkinä tiilitalo, jota oltiin tekemässä tiilitehtaan isännöitsijän asunnoksi.
Sekä tiilitehtaan omistaja että tehtaan isännöisijä kuolivat talvisodassa.
Leski yritti pyörittää tehdasta. Vuonna 50 tsydemi meni konkurssiin.

Mökkini naapurista kuoli yhdessä ja samassa taistelussa kaikki talon 4 poikaa, siis kertaheitolla.


Mietis nyt Ave vähän uudelleen noita sankaritekoja kun kannoit niitä peltejä "Israelin armeijassa"..

joo, täyttä totta varmaan.

Se katu, minkä varrella olen syntynyt ja asuin, niin sen kadun varrella kaikki, ihan kaikki miehet, isät, olivat sotainvalldejä. Aivan  niinkuin oma  isänikin.

Ei tekis mieli mennä näyttämään niille vanhoille veteraaneille, että katos:

  - Miul on polvi vähän kippee

Tohon jatkoks, en sano yhtää mittää.

[AveLazio]

Kaikki eivät nyt varmaan ymmärrä, että en minä missään sodassa ole ollut! Enkä ole ampunut itseäni! (Modskan vakiovitsi tuo, hehe)

Viel kerran sanon, että olin ensin Israelin armeijassa vapaaehtoisena aseettomana (syitä en kerro..). Sitten värväydyin Legioonaan (syitä en kerro..), nuorna miesnä pyssyn käteen sain. Ei siellä sotaa käyty. Ei voi verratakaan isiemme taisteluihin maailmansodassa! Ei minun päälleni tullut tykistötulta eikä lentopommitusta. Eikä tankkeja vyörynyt päälle.

Ei siellä käyty sotaa, se oli kahakointia. Ymmärtäkää tämä. En ole sotasankari!

MUTTA: Siellä ammuttiin molemmin puolin 7,62-luodeilla (jos nyt joku teistä tietää, mitä ne ovat, hm). Minuun kerran semmoinen osui. Ja teki yhtä pahaa jälkeä kuin oikeassa sodassa.

Onko sota rumaa? Hmm. Vai kaunista? Hmm. Kysykää tuota F. F. Coppolalta. Jos kiinnostaa.....