Kauhuvisioita elämäni varrelta

[rapevainaa]

Oot ihan oikeessa. Ei tuo sukupuuttoaalto meitä paljo hetkauta. Keritään tästä hyvin alta pois.

Mitä tässä nyt voisi asialle tehdä muuta kuin murehtia ja nähdä painajaisia.

[THL tiedottaa]

Myydä kaiken? Vaatteetkin päältään. Vois ruveta matkasaarnaajaksi.
Mikä olis paras seurakunta?

Tuhkaa en kyllä ala heittää päälleni.

[S]

Eivät ne asiat murehtimisella, tai uhoamisella parane. Pelonsekaisuuteen yltävä kauhukuvien maalailukin on useinmiten ajan/energianhukkaa; koska helppoa on tuuliviirinä tai sätkynukkena heiluessaankin vajota kompleksiseen neuroosien suohon - varsinkin jos alkaa liikaa skitsoilla maailmantuskallaan.

- Harkitun kriittinen suhtautuminen ympärillä riehuvaan kaikenmaailman propagandistiseen aivopesuun on tietenkin paikallaan. Ylireagoinnin & liioittelun vaaraa tulee kuitenkin viimeiseen asti välttää, muuten sitä sekoaa konsepteihinsa totaalisesti. Oma ego pidetään kaikesta huolimattakin terveellä tavalla kondiksessa, eikä kauhuskenaarioille kannata antaa liiallista valtaa.

- Hallinnan tunteen säilyttäminen tässä hullunmyllyssä on tietysti myös ensiarvoisen tärkeää. Turha huolehtiminen sekä asioiden märehtiminen vain lisää mahdollista taakkaa/painolastia entisestäänkin. Vanhojen juttujen alituinen kaiveleminenkaan ei yleensä edistä mitään rakentavaa, vaan asioissa on katsottava tulevaan, odottavan avarakatseisin mielin - elämällä samalla tässä hetkessä, ottaen vastaan mitä milloinkin on tulossa.

- Huoli tulevaisuudesta on tietenkin itsellänikin aito, mutta ei sen johdosta yöuniaan kannata menettää. Kun unohtaa sen mitä ei voi muuttaa, saavuttaa tasapainon elämässään. -Tämä siis itsenäisen yksilön vastauksena tuohon hieman edellä olevaan ihmettelyyn linjattomasta kirjoittamisesta!

[rapevainaa]

.
UH! Luotan siihen että lääkitykseni on kohdallaan ja ne pitävät pelot poissa.

[rapevainaa]

Pelonsekaisuuteen yltävä kauhukuvien maalailukin on useinmiten ajan/energianhukkaa,

Siis ne ovatkin joskus paikallaan. Helppoahan tuon Ässän on sepustaa kun se kokee ennalta asiat.

[THL tiedottaa]

Kato, Rape, Ässä osaa erottaa ne pikkuhuolet isoista huolista.

.
UH! Luotan siihen että lääkitykseni on kohdallaan ja ne pitävät pelot poissa.

Oletko tarkistanut lääkärisi paperit, että ovat varmasti lailliset?

Huom!
Ei kannata edes kokeilla mitään netistä tilattavia lääkkeitä.
Niin, ellei halua tulla puleeratuksi lattiavahalla. Sisältäpäin.

[S]

Niin, kaikessa on hyvät & huonot puolensa, ennaltatietämisessäkin. Sen en silti tarvitse olla riippakivi, joka hiertää, tai haittaa matkantekoa. Taakseen on turha vilkuilla, koska edessäpäin olevat esteet on kuitenkin ylitettävä. Huolet, niin pienet kuin isotkin; jäävät ohikiitävinä episodeina omaan arvoonsa - ikäänkuin historian lehdille lepäämään.

- Kun osaa suhteuttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, niin arjestakin selviää silloin tuskattomammin. Ajatukset on tiukasti mielenhallinnan kautta suunnattava tähän hetkeen; sekä aavistuksen verran myös tulevaan - koska tietämällä mitä on tulossa, se helpottaa samalla suhtautumista eteen tulevia tapahtumia silmällä pitäen.

- Kun osaa ennakoida tulevan, kykenee myöskin varautumaan sen tuomiin lukuisiin muuttujiin. Näin eläminen on tälläisessä todellisuudessa omalla tavallaan tuskattomampaa. Mikään asia/tapahtuma ei silloin tule shokkina, tai täydellisenä yllätyksenä.

- Kaikki on siis tavallaan selvänä, sekä kirkkaana mielessä. Tähän kuvioon on aikojen saatossa totuttu, joten ei siinä mitään sen ihmeellisempää mystiikkaa, eikä liioin ylimääräistä romantiikkaakaan ole!   

[THL tiedottaa]

En tiedä tosta Ässästä, mut mä pyrin selvittään, mitä on tapahtunut tähän mennessä ja sit sitä kans, että mitä nyt just on meneillään.

Tuollaista tulevaisuuden tietämisestä en edes uneksi.

Taidat, Ässä, nyt narrata, etteikö muka olis vaikeeta elää, kun tiedät tulevat tapahtumat!?

[Aakku]

.... opettaja kertoi, jos näkee voimakkaan välähdyksen ja savusienen nousevan taivaanrantaan, pitää mennä nopeasti pulpetin alle suojaan, sillä paineaalto lyö kohta ikkunalasit sisään. Kerran viikossa mentiin kansakoulun tokallaluokalla pulpetin alle ydinsotaa piiloon.

Tuolla menettelyllä ei kai ole hitonkaan vertaa apua - ne lasinsirut ovat pientä muun rinnalla ...

Kuva Hiroshimasta - kuinkahan moni koululainen kärventyi pulpetin alle ?

[S]

Totta kai menneisyyden tiedostaminen on omalla tavallaan tärkeää. Se on jossain mielessä käyttökelpoinen työkalu nykyisyyden sekä tulevaisuudenkin hahmottamiseksi. Jos ei tunne mennyttä, ei voi tietää tulevastakaan.

- Mutta tarkoitinkin lähinnä sitä; että menneiden vatvominen ei saa muodostua taakaksi. Silloin on todella vaikeata elää. Tulevassa ennalta eläminen taas vaatii kurinalaista otetta, eräänlaista mielenhallinnan maksimoimista. Sille ei saa kuitenkaan antaa kuristusotetta, vaan siitä on otettava jo ennakkoon niskalenkki - näin selviää ehjin nahoin pahimmista karikoista.

- Joten kun tietää mitä on tulossa; osaa punnita mahdolliset muuttujat - niin silloin myös tapahtuvia todennäköisyyksiä ei ole syytä etukäteen murehtia, eikä jälkeenpäinkään märehtiä. Tämä systeemi toimii siis vain, jos kykenee analyyttisesti - ehkä myös objektiivisestikin ennakoimaan tulevia.

- Hetkessä eläminenkin vaatii oman taitonsa. Unohtaa hetkeksi aikaa menneet & tulevat. Hiljentyy vastaanottamaan senhetkisen tilanteen - keskittymällä pelkästään vallitsevaan olotilaan, sekä antaa kaiken virrata eteenpäin omalla painollaan. Sekin vaatii omanlaisensa itsekurin - kyvyn irtautua arjen pyörteistä, keskittämällä sillä hetkellä ajatuksensa olennaiseen...