Lyhytmuistin kadottaminen

[karpalo]

Mulla ìhan testeissä on todettu että muistini on pahasti heikentynyt stre$sin takia. Se ilmenee mm. Nìin ettei muista mihin on työkalun laskenut kun touhuaa ulkona.

Otan osaa Rape. Mutta lohduttaudu nyt ainakin sillä., että ehkä muistat ulkona kuitenkin sen mihin olet menossa? Oletko menossa autotalliin., keittiöön tai esim puuvajan puolelle.

Jos ei heti tule mieleen mihin piti mennä?., mitä piti tehdä?,  niin ehdotan., aina kun tulee tuo Black Out, mene koneelle, avaa Outomaan Sivut., heitä vähän läppää ja naurata kansaa Huuhaalla, jota sinne muut., siis tyhmät, ovat suoltaneet.

Siellä näkyy pvm, kellonajat, jne, siellä ei ole "Pallo hukassa" työkalu on edessäsi., naurata meitä muita., saat itsekin hyvän mielen. Et ole vielä toivottoman Dementoitunut, jotakin jäi jäljelle "Humeetin" puolelle, työvuosien jälkeenkin, kuten Preeti sanoisi.

[karpalo]

Kouluaikoina muistin ulkoa sen, mitä opettajat tunneilla puhuivat. Tämän vuoksi minun ei tarvinnut enää kerrata asioita koulukirjoista. Tulin siis lukeneeksi kirjastosta suorastaan ahmimalla niin tietokirjoja kuin romaanejakin. Tästä puolestaan oli se seuraus, että usein vastasin kokeissa näistä koulun oppimäärän ulkopuoleisista teoksista saamieni tietojen pohjalta. Ja jouduin kahnauksiin opettajien kanssa. Lopulta opettajat päättivät, sanoen sen ääneen koko luokan edessä: "Virtaselta ei sitten enää kysytä mitään. Se kyllä tietää kaiken."

Samanlaisia kokemuksia. Menin Lyseon kaksi alinta luokkaa läpi niin, ettei minulla ollut ainuttakaan kirjaa. Sinä aikana tuli todistukseen vain yksi ala-arvoinen. Syy siihen, ettei ollut kirjoja, oli se, että aika oli köyhää., leskiäiti, kuusi lasta, olin ns. vapaaoppilas., muistaakseni nälkäkin pakkas päälle.

Se siitä sitten., on ollut muutenkin hyötyä suht koht hyvästä., mutta ei kaunaisesta muistista.

[rapevainaa]

.
Jos ei muista minne oli menossa, aina voi ottaa uuden suunnan ja voi tallata omat polkunsa. Onhan se Helsingin keskustassa hiukka vaikeaa. Helsingissä on muutenkin työlästä olla originelli. Kilpailu on kova.

[karpalo]

.
Jos ei muista minne oli menossa, aina voi ottaa uuden suunnan ja voi tallata omat polkunsa.

Niin., tarkoitat tuossa tietysti, niinkuin Ässä tekee., että painelee koko ajan omia polkujaan. Silloin ei ole koskaan hukassa., menee aina kuitenkin jossakin omaa reittiään huolimatta siitä mihin oli menossa alun alkaen.

[THL tiedottaa]

Ässä menee sit joka päivä omia polkujaan asuntoonsakin.
Milloin kiipee ränniä pitkin, milloin liitelee ilmasta batmanviitallaan.
Ultrakevyet, pahus sentään, liitimet on kielletty kaupungeissa kerrostaloalueilla.

[S]

Kyllä täällä erämaassa löytyy niitä vaihtoehtoisia reittejä vaikka kuinka. Voi valita tutut suunnat - eikä sitä enää eksykään, kun tietää & muistaa mihin on kulloinkin menossa. Hukkareissujakaan ei tule tehtyä, kun polut on itse raivattu, joita voi sitten kulkea hyvillä mielin eteenpäin esteistä välittämättä.

- Kerrostalot ovat kyllä näissä oloissa aika harvassa, ei edes kangastuksina näköpiirissä. Enemmänkin on tätä kuumaa hiekka-aavikkoa silmänkantamattomiin. Mutta onneksi hybrisolentona sitä on jo sopeutunut näihinkin oloihin, kun on täällä jo aikojen alusta asti avarasti asustellut.

[THL tiedottaa]

.
Hui!
No, nyt se Ässä on kadottanu muistinsa.
Se ei enää ees muista missä se asuu...
Jaa, jos se on muuttanu...  johonkin skorpioonin koloon...

[S]

Ehkä se muisti on joillakin muilla johonkin kadonnut. Olen nimittäin moneen otteeseen ilmoittanut, että asun rajan takana erämaan syvyyksissä. Jo vuosikausia täällä on syrjäisine asumuksineen aikaa vietelty.

- Mutta eihän tämä yksinkertainen tieto nyt näytä menevän perille edes näinkään monen vuoden päästä. Taitaa jonkinlaista dementiaa olla jossain päin ilmassa. Tämä asuinpaikkani kun näkyy profiilissanikin aivan selvästi. Kannattaa siis ottaa asioista selvää, ennenkuin lähtee arvuuttelemaan tai olettamaan mitään!

[THL tiedottaa]

Niin, virtuaalissa, virtuaalissapa sitä asuu ihan missä ite lystää.

[S]

Myös reaalielämässä asutaan monesti missä lystätään. Joskus virtuaalimaailma sekä tosielämä yhdistyvät hämmästyttävästi keskenään. Toisinaan on vaikea erottaa, mikä on totta tai keksittyä. Pääasia onkin, että arvoituksellisuus säilyy.

- Näiden kaikkien ihmeellisyyksien välimaastosta löytyy sitten se mystinen salaperäisyys - sekä totuuden siemen, joka on monesti taruakin ihmeellisempää. Pitäähän sitä nyt vähän herättää uteliaisuutta, että pysyy edes jonkinlainen mielenkiinto yllä!