Lainaus käyttäjältä: "Bongaaja"

LainaaNykymaailma on vapaantunut vanhoista tavoista ja moraalikäsitteistä .. ja niistä 10 käskystä, mutta ihmismieli ei ole muuttunut.

Mielestäni ongelma on enemmän poliittinen. Ihmisillä ei ole vastuuta, ei tartte sitä eikä tätä, yhteiskunta hoitaa (ja Cosmic), lapset voi jättää heitteille.

Nämä ovat tietenkin totta, mutta toinen puoli totuudesta ei ole sentään näin synkkä. Eivät kaikki lapset jää heitteille niinkuin eivät kaikki vanhemmatkaan eroa riidoissa tai koita vaikeuttaa toisen elämää eron jälkeen. Kypsyyttä ei ole ainoastaan kantaa vastuuta lapsista pitäen perhe koossa kärsien itse liitossa jolla ei tulevaisuutta ole. Vastuuta on myös ymmärtää että joskus on parasta kun osapuolet vapauttavat toisensa kahleista tietäen tehneensä parhaansa perheen hyväksi. Kun tekee parhaansa niin sen on riitettävä. Ellei se riitä niin enempää ei voi vaatia.

Vaikka ero on aina tragedia, on se myös mahdollisuus parempaan elämään kaikille, niin vanhemmille kuin lapsillekin silloin kun asiat hoidetaan sovussa ja lapsista pidetään yhdessä vastuullisesti huolta kuten ennenkin on tehty. Arkielämä vain muuttuu, mutta tärkeintä lapsellekin on tunneside vanhempiinsa sekä aito kokemus siitä että häntä rakastetaan ja tieto ettei ero ollut hänen vikansa. Lapset kärsivät huonossa ilmapiirissä kotona siinä missä aikuisetkin. Ei pelkkä yhdessäasuminen riitä antamaan lapselle turvallisuuden tunnetta, he tietävät kyllä jos vanhemmilla on ongelmia.

Ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuri ylipäätään ajaa ihmisiä yhteen ylisuurin odotuksin liian nopeasti. Kun eroaminen on niin helppoa, ei harkinta-aikaa enää katsota tarpeelliseksi vaan päätetään aloittaa yhteiselämä ihan liian heppoisin eväin. Lapsia tehdään tarkoituksella paikkaamaan huonoa suhdetta, mikä ajatuskin on tietysti jo sutena syntynyt jo kauan ennen tuon oletetun rauhantuojalapsen syntymää. Mutta illuusio rakkaudesta ja onnesta joka tulee meille rakastettumme kautta, istuu niin syvällä meissä että emme osaa edes ajatella hakevamme sitä onnea ensin omasta itsestämme, ja sitten vasta kun olemme valmiiksi onnellisia omassa itsessämme, olemme valmiita yhteiseloon jonkun kanssa kun emme enää tarvitsekaan häntä omaksi onnellistuttajaksemme. Vasta silloin voidaan puhua tasa-arvoisesta kumppanuudesta ja kasvamisesta parisuhteessa. Vasta silloin voi seksikin olla täydellistä ja vaatimuksista vapaata.

Mutta kun parikymppisenä asetutaan liittoon ja tehdään lapsia, on selvää että keski-iässä viimeistään tulee halu löytää myös oma itsensä myös aikuisena yksilönä ilman perheenäidin tai -isän roolia. Ne jotka ovat osanneet kasvaa yhdessä samaan suuntaan jatkavat loppuun saakka, mikä tietenkin olisi ihanteellista. Mutta kaikki eivät ole osanneet yhtä hyvin ja heidän on etsittävä uusia polkuja päästäkseen elämässään sinne minne kuvittelevat haluavansa. Tyhjään astuminen ei ole silti helppoa, eikä suurimmalla osalla ole tietoakaan mihin ovat menossa. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen ja tehdä mitä oikeaksi tuntee.

Ihana tuo Tiistain laittama ajatelma!

Lainaus käyttäjältä: "S"Vastapuolelle ei anneta tilaa kasvaa ja olla oma itsensä, vaan kahlitaan hänet omien halujensa yksipuoliseksi kohteeksi.  

Tuosta lauseesta muistin, että otin joskus talteen Kahlil Gibranin runoja.
Tässä, olkaa hyvä:



Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta.

Olkoon rakkaus mieluummin aaltoileva meri teidän sielujenne rantojen välillä.

Täyttäkää toistenne juoma﷓astiat, mutta älkää juoko vain
yhdestä astiasta.

Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.

Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset, mutta olkoon
kukin teistä yksin.

Juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin, vaikka ne värisevät samaa sävelmää.

Antakaa sydämenne toisillenne, mutta älkää omistako,
sillä vain Elämä voi sulkea sydämen käteensä.

Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin:
Sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan,

Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

LainaaNykymaailma on vapaantunut vanhoista tavoista ja moraalikäsitteistä .. ja niistä 10 käskystä, mutta ihmismieli ei ole muuttunut.

Mielestäni ongelma on enemmän poliittinen. Ihmisillä ei ole vastuuta, ei tartte sitä eikä tätä, yhteiskunta hoitaa (ja Cosmic), lapset voi jättää heitteille.

Minusta vanhakantaiset moraalikäsitykset vaikuttavat edelleen sitkeästi ihmisten mielissä. Jos ei nyt aina niin kovin puritaanisessa mielessä; mutta kuitenkin jonkunlainen sisäänrakennettu ja ehdollistunut konservatiivisuus on edelleen ihmisten mielissä vallalla ainakin alitajuisesti, jos ei muuten.

Vanha käytöskulttuuri ja moraalikoodisto muuttuu hitaasti, niin kauan kuin kollektiivi pitää kiinni vanhoista ahtaista tavoista ja käyttäytymisnormeista. Kasvatusmetodit kulkevat sukupolvelta toiselle, vaikkakin muutosta individuaalisempaan ja vapaampaan suuntaan on jo selvästi ollut pidempään näkyvissä.

Ihmiset haluavat olla yksilöitä, ja juuri sen takia tulee törmäyskursseja ja eturistiriitoja, kun osapuolten intressit ja motiivit eivät aina käy yksiin toistensa kanssa. Kun ei osata luontevasti raivata omaa tilaansa ja yksityisyyttä, vaan yritetään väkipakolla muuttaa ympäristöä ja toista mieleisekseen. Tämä aiheuttaa väistämättä ihmisten erkaantumista toisistaan. Vastapuolelle ei anneta tilaa kasvaa ja olla oma itsensä, vaan kahlitaan hänet omien halujensa yksipuoliseksi kohteeksi.  

Mitä sitten tulee ihmisten kypsyyteen tai kypsymättömyyteen, siihen vaikuttavat yksilön varhaiskokemukset ja myöhemmätkin olosuhteet ja tilanteet, joiden mukaan muodostetaan oman identiteetin pohja ja perusta. Olen edelleen sitä mieltä, että ihminen voi kypsyä monella eri tavalla. Se ei tarkoita aina 'aikuisuutta' ja täysikasvuisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Joskus säännönmukainen ja 'tylsäkin' aikuisuus voi olla este luovan ja omaehtoisen elämänhallinnan kehittymiselle. Sopiva lapsenmielisyys ja leikillisyys on tasapainoisen kypsymisen elinehto. Liika tosikkomaisuus ja vakamielisyys taas sen vastakohta, jota olisi vältettävä kaikin keinoin. Muuten ei elämässä luovuus kuki eikä huumori rehota, jos ei osaa välillä hellittää ja nauraa toisille tai jopa itselleen.

Ok Tiistai, ymmärsin väärin sanomiasi. Pahoitan mieleni turhan helposti. Näkökulman keskusteluja en ole käynyt katsomassa.
Tämä meidän nainen-mies -keskustelumme on minusta tärkeä aihe josta olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä muulloinkin ja josta pitäisi yleensäkin puhua avoimemmin kuin nykyään puhutaan. Vaikka Outomaan jutustelut nyt menevät aina helposti ihan pilailu linjalle. Minusta nykypäivänä seksi on liikaa pinnallisesti esillä ja siitä puhutaan mukamas rennosti, mutta todellisuudessa ihmiset kätkevät asiat visusti sisimpäänsä. Tai sitten ei, onneksi kaikki eivät.

Minun teoriani on, että noin kuuden-seitsemän vuoden välein ihmissuhde pitää perushuoltaa kunnolla. Parasta tietysti jos sitä tehdään päivittäin, mutta nykyelämän koohotuksen, omaisuuden ja elintason hankkimisen keskellä puoliso ja lapset jäävät paitsioon tai ainakin liian vähälle, päivittäisten valintojen keskellä.
Sitäpaitsi lähintä ihmistään pitää helposti omaisuutenaan. Sille ei tarvi puhua nätisti ja arkijututkin ärsyttää. Työkavereille ollaan paljon ystävällisempiä.


Indigo