Elämä on ihanaa!

[Canardian]

What a wonderful world, nykyaikaisella rock and roll tyylillä:

http://www.youtube.com/watch?v=dFXP-eEVVXg

[karpalo]

Mun vaarini tapasi sanoa: "en hetkeäkään elämästäni vaihtaisi pois".
Niin ihanaa elämä on!

Tää on muuten semmonen klishee, että sen voi kaikki aivan huoletta ja ylypiänä heittää., niin minäkin.

Nimittäin.., ei niitä voi vaihtaa vaikka haluaisikin.  Siinä pointti, miksi on helppoa olla rehvakas, vaikka olis renttu.

[karpalo]

Tärkeintä on tie, ei päämäärä.
-- Kiinalainen sanonta

-- Tärkeintä ei ole valtatie, jota edetään, vaan kaikenlaiset sivutiet ja polut ja ryteiköt. --

- Omillaan ajattelevan Ässän ohjenuora -

[allekirjoittanut]

Elämä on jopa (hetkittäin) ihanaa. Elämä on myös kasvun paikka.

Kuten ihminen kasvaa pienokaisesta aikuiseksi, niin kasvaa yksilö omahyväisestä vanhurskaaksi.




http://www.youtube.com/watch?v=2KTFoMJi3uE

http://www.youtube.com/watch?v=un_eFHsRvQY&feature=related

[S]

Nimenomaan elämän kulun paikassa & ajassa, syntymystä kuolemaan kuljemme näillä elon teillä. Löytämällä juuri ne vähemmän tallatut sivupolut, joita vaeltamalla voi saavuttaa oman sisäisen tiensä. Vaikka polut ovat kivikkoiset, niin vastuksista välittämättä matka taittuu joutuisasti joko määränpäätä kohti, tai sitten elämänsä päämäärää varsinaisesti koskaan täysin tavoittamatta.

- Tie voi johtaa kaikkialle. Kaikkea mahdollista saattaa matkan varrelle eksyä. Välillä sitä voi juuttua tienhaaraan & kadunristeykseen, tai ajoittain vaelletaan tuskissaan ylös jyrkännettä kivilouhikon seassa, yrittäen päästä kallionseinämiä pitkin huipulle asti. Toisinaan sitä kahlataan metsän halki loputtoman tuntuisessa suossa, laskeutumalla vaikeakulkuisessa maastossa rämpien aina pohjalle asti.

- Kuitenkin on tavattoman tärkeää, minkä laatuinen tämä elämäntie on; millaisten maisemien halki sen polut johtavat, minkä ohi ne kulkevat, mitkä ovat sen päämäärät & esteet. Mutta hyvin usein tuntematonkin tie vie vaeltajansa kauas tuntemattomaan päämaaliin. Miten moni luuleekaan päässeensä siedettävälle elämäntielle, toivoen ettei enää suistu siltä katuojaan. Mutta siltikin näillä mutkaisilla/kivikkoisilla poluilla moni vaivoin pääsee eteenpäin.

- Hämmästykseksi monet yksinäisetkin tiet johtavat laajojen rapakkojen, sekä ryteikköjen halki, suomaastosta ruohomättäältä toiselle. Kiipeämme vuoristoista reittiä varovasti kallionkielekkeen reunalle, jossa on tosin koko ajan vaarana luisua jyrkänteeltä syvään loputtomaan kuiluun. Mutta toisaalta on lohduttavaa hädänkin hetkellä huomata, jolloin emme enää näe ulospääsytietä - löytää kuitenkin tie poispäin, joka kulkee halki korkeiden kukkuloiden, jylhien vuoristoisten reittien kautta kuohuvien purouomien yli johtavan sillan, jota pitkin on lopulta kuljettava.

Milloin tätä poukkoilevaa elämäntietä ei ole vielä saatu valmiiksi, sitä kuitenkin koko ajan rakennetaan, jonka rakennustyössä kulkija itse on jatkuvasti mukana. Sillä siinä luodaan elämälle varma perusta, kunnollinen pohja; antamalla elämän teille niiden enemmän tai vähemmän arvokkaat puitteet, tai ainakin jonkunlaiset perille johtavat suuntaviivat.

[AveLazio]

Kylläpäs edellä on monta, syvällistä, kaunista viestiä. Oudot osaavat olla herkkiäkin, huomaan viimeistään nyt. Hienoa väkeä!

Minäkin avaudun: Joka aamu olen riemuissani, jos huomaan pystyväni kävelemään! Tämä tuntuu köyhältä ilonaiheelta, mutta v. 1974 olin ulkomailla sodassa ja luoti repi toisen polveni. Nyt joudun toivomaan, että pystyisin tänään kävelemään eikä tarvitsisi ryömiä pitkin lattiaa... No, pyysin jo anteeksi polveltani, että tyhmänä pillijätkänä vein sen taistelukentälle. Ja se on antanut minun kävellä jo kuukausia.

Niin pieniä voivat ilonaiheet olla. Ja taatusti maailmassa on miljoonia ihmisiä, joille yhtä pieni asia voi pelastaa päivän. Onhan toi nyt kyl säälittävää...

Mut lopuksi hämmentävä sitaatti Kubrickin elokuvasta "Full Metal Jacket". goes like this: "Ain't war hell - hahahahaaa!"

[S]

Jatketaan vielä tätä alulle pantua herkistelyä, kun kerran vauhtiin on päästy. Elämän eetos kun on hyvin usein varsin herkkäluontoinen henkilökohtainenkin kokemus, sen kaikkine eri episodeineen & anekdootteineen. Eli tässä lisää syvämietteisiä kokemuksellisia elämänviisauksia eletyn elämän varrelta.

- Elämäntie taivalletaan monesti syvän metsikön läpi, jossa ei aina sokeana vaeltaessaan nähdä metsää puilta. Siksi tajuista mieltä on valaistava, missä tahdotaan todella päästä sisäisiin komplekseihin käsiksi. Miten monen hädän tai vaaran halki ihminen taivaltaakaan synnynnäisessä kohtalon viitoittamalla polullaan, jossa syvät rotkot & sillat on vain ylitettävä. Kuilun edessä on tosin vaikea kääntyä enää takaisinpäin. Joskus on vain pudottava pohjalle asti, jotta voi nousta sieltä taas ylös, sekä saada uutta maaperää jalkojensa alle.

- Tajuiset vaarat kuitenkin koittelevat meitä lähes jokaisessa mutkassa, tosinaan taas yö verhoaa teitämme. Kaikki nämä elämän varrella koetut tilanteet hupistuvat - kuten tiedämme juuri silloin, kun meille alkaa käydä paremmin; eli kun olemme ylimenokohdassa - tai kun seisomme elämämme lautalla, ylittäessämme myrskyjen laannuttua virranjuoksun uoman.

- Meidän on lopultakin tehtävä itsellemme mahdollisimman selväksi, mikä on esteenä elämänmatkallamme. Jos ei kiinnijuurtuneesta maaperästä pysty ottamaan askeltakaan eteenpäin, niin kokemuksen mukaan se ei aina tarkoita, että täytyisi jäädä pysyvästi paikoilleen. Ehkä vain nykyisessä elämäntilanteessa, senhetkisessä tilassa emme pääse etenemään haluttuun suuntaan?!

[rapevainaa]

.
Panee miettimään kun taas mennään ulalle.

Aioin olla iloinen tästä lähtien jokaisen risteyksen jälkeen jos pääsen sen yli kolaroimatta.
Totta kai joka risteyksessä missä kuolen, ilonpito loppuu siihen.

Just olin iloinen kun tililläni olikin rahaa. Eka kerralla kone ilmoitti toimintahäiriön. Oli kai viiskymppiset loppu.

Ostin lidlistä  -20% voileivän. Kassa kuitenkin veloitti täyden hinnan. Nyt olen surullinen mutta  seuraavassa risteyksessä elämä muuttuu taas ioiseksi. Eläköön risteykset!

Matkaan hopea!

[karpalo]

Ostin lidlistä  -20% voileivän. Kassa kuitenkin veloitti täyden hinnan. Nyt olen surullinen mutta  seuraavassa risteyksessä elämä muuttuu taas ioiseksi. Eläköön risteykset!

Matkaan hopea!

Hyvä kirjoitus Quitolta.

Itse olen iloinen, että niinkin harvoin käyn Lidlissä, ei tarvii pelätä kusetusta. Ainoastaan kissansannan ostamme sieltä. Meidän sisäkissamme on niin iloinen, kun saa Lidlin paakkuuntuvaa kissansantaa. Se on niin siisti kissa, ettei moista ole nähty.

Sen takia elämä on elämisen arvoista. Hyvä kuitenkin,  että Lidl rantautui Suomeen. Jos ei olisi tullut, kissamme olisi murheen murtama. Niin olisimme mekin, sen huoltoporukka aina allapäin.

Nyt olemme kaikki lähes aina iloisia ja katsomme avoimin silmin mitä huominen tuo tullessaan.

Toki Kissamme näkee asiat Viirusilmäisenä, mut ei senkään oo väliä.

- Hop matkaan Corolla, ohi risteysten  ohi valojen, ohi talojen sinne metsän reunaan., sieneen..., marjaan

[rapevainaa]

.
Yyyyyy  eeeeeee haaaaaaaa. Kulutus 70 l/ 100 km.  meinaa posket siirtyä korvien taakse!

Huh.corolla kulkee tosiaan.

Jänä paikka. Risteys. Kieltä ei kannata pitää ulkona. Voi purra poikki.