Miten sekaisin sekaisin mennyt polla voi olla?

[Tiistai]

Tunnustan, olen kofeiiniadikti, meen nyt tekemään 3. mukin tänään  

[Samja]

Tunnustan, olen kofeiiniadikti, meen nyt tekemään 3. mukin tänään  

Niin minäkin ennen olin.
Nyt se on vähän laantunut, onneksi.
Siis kofeiiniriippuvuus.

[Samja]

- Itseäni tälläinen sivujuonne ei juurikaan häiritse, koska minua ei sanoilla pysty nujertamaan. Olen nimittäin täysin immuuni asiattomille, tai perusteettomille arvioinneille.

Hyvä ettei häiritse.
Ässä kuitenkin ensimmäisenä kiiruhti protestoimaan sitä, että erilaista hörhöilyä voitaisiin arvioida puolueettoman asteikon avulla.

Ehkäpä hän on sittenkin puolustuskannalla, vaikka ei itsellekään sitä myönnä.

Toinen mahdollinen vaihtoehto on, että hän vain leikittelee ajatuksilla.
Höynäyttelee suurimpia tosikoita ja hikertelee itsekseen
Miksikäs ei?

[karpalo]

Ässä on suvereeni !

Harvoin näkee, taikka on lukenut niin perusteellisia selvityksiä omista lähtökohdistaan ja ajatelmistaan, mitä Ässä tämmöisellä arkisella Foorumilla kuin tämäkin kykenee meille esiintuomaan.

Ässällä on laatuaikaa pohtia vahvuuksiaan, jakaa sitä myös muille niin, ettei keneltäkään jää se huomaamatta.

Diggaan Ässää!

[S]

Hienoa kuulla, että kirjoitukseni herättävät intohimoja puoleen sekä toiseen, vaikka ei se toimintaani mitenkään vaikutakkaan, tai kirjoitusteni substanssia muuta millään muotoa. En siis juurikaan välitä itseeni kohdistuvasta arvostelusta, sillä olen itseni kanssa hyvinkin sinut. Yleensä sivuutan ihmisten ennakkoluuloiset puheet nasevilla kommenteilla. Tai sitten hyvän hetken sattuessa pidän joskus hieman hauskaa, tai muuten kiusoittelen itseni sekä muiden kustannuksella. Myös sarkasmia & itseironiaa harrastan toisinaan omalla kierolla tavallani.

- Vahvuutenani on kuitenkin ehdottomasti asiakokonaisuuksien hallinta, enkä häpeä tuoda sitäkään puolta itsestäni esille. Jos se joitain ärsyttää tai sitten miellyttää, niin ainakin se kertoo selvää kieltään siitä; että ajatukseni saavat edes jonkinlaista liikehdintää aikaiseksi. Kaikkia ei voi kuitenkaan aina miellyttää, eikä se ole ajatustenvaihdossa mikään päätarkoituskaan. Itsensä ilmaiseminen/toteuttaminen on kaiken perustana, joka toimii energisenä moottorinani - eikä sen järjestelmällisen etenemisen tiellä ole yleensä ottaen mitään ylittämättömiä esteitä, jotka muodostuisivat pitkässä juoksussa kompastukiviksi.

- Mikään itsetarkoitus tämä itsensä ilmaiseminen tai esiintuominen ei kuitenkaan ole, vaan aina edetään tilanteen mukaan, eikä mitään vaihtoehtoa ole poissuljettu. Muiden ajatuksiakin kyllä noteeraan jos ne ovat sen arvoisia, että ne ansaitsevat sen. Tarkkalla silmällä yleensä seuraan miten ihmiset kulloinkin käyttäytyvät. On myös mielenkiintoista tarkkailla muiden kirjoittajien reaktioita - miten he missäkin vaiheessa paljastavat itsestään piirteitä, jotka kertovat heistä enemmän kuin he edes itse siitä tietävät.

- Tämä kun on kuitenkin kokonaisvaltaista vuorovaikutteista kommunikaatiota, jossa palaute tulee sen mukaan millaiseksi keskustelun luonne milloinkin muodostuu. Haen kuitenkin ensisijaisesti rakentavaa keskusteluyhteyttä, jossa asiat otetaan asioina. Haastetta tietenkin pitää aina olla, enkä liioin pelästy rajujakaan vastareaktioita. Tähän paikkaan laitan nyt vielä sopivaksi jatkoksi eräässä toisessa yhteydessä omakohtaisen privaatin siteerauksen - koska se sopii tähän kohtaan mitä mainioimmin...

- Keskustelun tarkoitukset ovat itsellenikin näin ollen varsin moninaiset; jossa yhteydenpito muodostuu monista eri elementeistä. Koetan siis haastaa niin itseni kuin vastapuolenikin - esittämällä kritiikkiä asioista, joihin otetaan parhaimmillaan painokkaastikin kantaa.

- Vastakkainasettelu vain innostaa jatkamaan keskusteluja entistä pidemmälle. Ei tämä mitään otsa rypyssä vääntämistä kuitenkaan ole. Otan tämän harmittomana ajanvietteenä, silloin kun siihen näen tarvetta. Ei sen ihmeellisempää eikä kummallisempaa!
 

[S]

Tämä lupaavasti alkanut ketju on kokenut päivän aikana jo melkoisia muodonmuutoksia. Joitain viestejä on joidenkin kirjoittajien toimesta harmikseen kadonnut bittitaivaaseen. Eli ne eivät sittenkään jostain selittämättömästä syystä kestäneet päivänvaloa. Ehkä se kuuluisa itsekriittisyys iski taas jälkikäteen kovalla intensiteetillä - tai sitten ei vaan yksinkertaisesti haluta olla osallisina aiheessa, mikä ei anna itsestä ulospäin kovinkaan mairittelevaa kuvaa.  

- Vaikuttaa vahvasti siltä, että nämä kirjoitukset eivät myöskään mitä luultavammin vastanneet kirjoittajiensa perimmäistä tarkoitusta siitä millainen on jäsennelty viesti. Itselläni ei kuitenkaan polla ole koskaan niin sekaisin, etten miettisi tarkkaan miten tekstini muotoilen. Silloin ei jälkeenpäin tarvitse pohtia, tai tulla katumapäälle että tuliko postaus lähetettyä miettimättä hetken mielijohteesta.

-  Mutta jos nyt joku herkemmin reagoiva vain pahanpäiväisesti on pelästynyt näitä syvältä tulevia mietteitäni, tai on alkanut muuten omatuntoa soimaamaan - niin ei sekään ole tietenkään sanomani perimmäinen tarkoitus. Tietysti, jos jotain olennaista on joidenkin sisällä liikahtanut, tai herättänyt jotkut muuten ajattelemaan syntyjä syviä - niin silloin nämä seikkaperäiset tilitykseni ovat täyttäneet mitä suuremmassa määrin tehtävänsä...?!  

[mrsFox]

..ehkä kaikki vaan on mennyt sekaisin..? Joistakin ihmisistä on aika vaikea sanoa ovatko sekaisin vai eivät, käytännön toiminta päivittäisissä asioissa voi olla hyvinkin säntillistä ja normaalia, ja jostakin se todellisuudentajun puute vain välillä pilkistää. Toivottavasti haaveilua ei vielä lasketa sekavuudeksi 

[THL tiedottaa]

No, ei!

[S]

Näinhän se yleensä on, että ihmiset yrittävät peitellä omia ongelmiaan, siirtämällä huomion toisten ongelmointiin. He kantavat huolta muiden asioista, eivätkä huomaa että oma elämänhallinta saattaa olla huonoissa kantimissa. Toimintakyvyn kannalta olisi olennaista kiinnittää omiin reaktioihinsa huomiota, enemmän kuin ulkopuolisten tekemisiin, tai tekemättä jättämisiin.

- Minusta ongelmien ottaminen reilusti esiin, niitä mitenkään peittelemättä tai vähättelemättä, on terveen itsetunnon, sekä arjessa tiukasti kiinni olevan ihmisen vahvuus. Kun voimavaroja riittää omien henk.koht. ongelmakohtiensa ratkaisemiseksi, tai ainakin niiden työstämiseksi - niin silloin on mahdollista ottaa osaa myös ympäristön problemointiin - kuitenkin vain sivustatarkkailijan ominaisuudessa, puuttumatta siinäkään varsinaisesti kenenkään toimiin sen enempää. Huomioita voi toki aina tietyissä rajoissa esittää, miten tilanteet tai olosuhteet omalta kantiltaan näkee & kokee.

- Eikä tuo mainittu haaveileminkaan ole onneksi mitään vaarallista. Pieni yksityinen sininen unelmointihetki arjen keskellä piristää kummasti päivää. Harmiton eskapismi tuskin vahingoittaa ketään - se antaa pikemminkin monesti uutta voimaa jaksaa arjen kiemuroissa. Jos sitä aina vaan tukahduttaa mielikuvituksensa lennon - niin se jos mikä ajan kanssa tylsistyttää, jopa sairastuttaa herkän mielen. Liika totisuus kun ei sekään ole pitemmän päälle hyvästä!  

[mrsFox]

Phuuuh! Onneksi tuli THL:lta ikäänkuin kahteen kertaan painokkaasti "No!" ja "Ei!" kahdella kielellä.... ja sitten S:ltakin tämä ihana:

Pieni yksityinen sininen unelmointihetki arjen keskellä piristää kummasti päivää. Harmiton eskapismi tuskin vahingoittaa ketään..

.. että tästä nyt sitten taas pakomatkalle..