Hyvä kasvatus

[dianora]

Entä silloin, kun olet sitoutunut hoitamaan väkivaltaista 16-vuotiasta poikaa?  Ei kai sitä silloin lähdetä, ja jätetä tätä poikaa yksin?

Ei jätetä - ei omaa lasta koskaan, vaikka kuinka olis vaikeeta ja väsyttäs. Pitää tehdä niin kuin Perjantai sanoi - pois hetkeksi ja takaisin "kehään". Kuten olen kirjoitellut, en vain tiedä, mitä tekisin sillä hetkellä, jolloin oma poikani löisi minua. Mulla on se joku "puute" kohdata väkivalta  :?

Mutta ei kai väkivalta ole ainut osa kasvatusta - ei hyvää eikä huonoa. Rape kirjoitti hyvin, ettei tällaisia asioita voi kirjoitella, jos ei jotenkin mieti omia kokemuksiaan... oliko se näin  :?:  Hän myös kirjoitti, että hänellä oli vittumainen isä - no mulla oli taas aivan ihana, mutta hän vain kuoli liian nuorena niin itsensä kuin minunkin kannalta katsottuna. En sanoisi, että mulla oli vittumainen äiti - mutta en koskaan päässyt hänen kanssaan lämpimiin väleihin, vaikkei me tapeltukaan. Jotain silti puuttui! Ihan hänen viimeisinä vuosinaan jotenkin pääsimme "lähelle tosiamme" - kärsin jopa huonosta omastatunnosta hänen kuolemansa jälkeen. No olen minäkin selvinnyt ihmistenkirjoihin - vaikka ei ole aina ollutkaan helppoa. Mutta pitäisikö elämän ollakaan aina helppoa  :roll:  Vaikkei uskoikaan, että "kärsimys jalostaa"... Että näin tänä aamuna...

[rapevainaa]

Mutta ei kai väkivalta ole ainut osa kasvatusta -

Kyllä sitä elämän kirjoa piisaa. Juu- ei ja silt'ä väliltä. Jokaisella on oma tarinansa. Ja ihminen yksilönä on monimutkainen olento.

jos ei jotenkin mieti omia kokemuksiaan... oliko se näin

Ei vaan VAIHDA kokemuksiaan. Eihän ystävyydestä tai kokemuksesta ole mitään apua jos ei voi auttaa toista.

Vaikkei uskoisikaan, että "kärsimys jalostaa"... Että näin tänä aamuna...

Pakko sen on jalostaa kun muutakaan ei mahda

Täytyy lähteä nyt sinne kustannuspaikalle eli jalostuslinjalle. Vittujen kevät, kun 60-vuotiiaanakin joutuu jalostumaan. Siinä nuoremmilla höyhenet pöläjää. Jalostan nääs takaisin, joskin nämä työpaikan "jalostukset" on kriminalisoitu 2 v sitten ja täytyy harkita tarkemmin mitä sanoo.

Koska minusssa on se kvartaali aatelisverta, veikkaan että ainakin tänään kestän kaikki taviksien jalostustoimet - ellen sitten provosoidu.

.

[dianora]

Ei vaan VAIHDA kokemuksiaan. Eihän ystävyydestä tai kokemuksesta ole mitään apua jos ei voi auttaa toista.

Niinhän se olikin Totta joka sana! Hukkaan menee eletty elämä, jos ei voi keskustella ystävien/tuttavien kanssa sitä, mitä on nähnyt ja kokenut. Vaihtamalla omatkin kokemukset saavat uusia ulottuvuuksia ja niitä pystyy tarkastelemaan uudesta kulmasta.

Pakko sen on jalostaa kun muutakaan ei mahda

Tätä pitää miettiä vielä  :roll: - totta, että kärsimys ja vaikeudet ylipäätään pakottavat ihmisen muuttumaan. Ja on siitä monta kertaa ihan hyötyä, että "rypee" kuka missäkin. Kyllä sillä saa uuden mallin elää. Mutta olis se parempi, jos "kasvais ihmisenä" ihan ilman kärsimystä ja tuskaa, mutta ei taida olla mahdollista.

[Tiistai]

En ottanut sen enempää henkilökohtaisesti, vaan elävöitin tekstiäni arkikielen ilmaisuilla.

Paitsi että minulle tuli se mielkuva, että kaakatan tyhjänpäiväisiä, mutta eihän sillä väliä

Minulla oli tosi vittumainen isä. Kun minulta on kysytty, miten olen kuitenkin selvinnyt kotoa pois ihmisenä, vastaus on että äiti rakasti ja kannusti kaikessa.

Olet onnenpoika, Rape. Sinulla oli ihana äiti.

[rapevainaa]

[Ja on siitä monta kertaa ihan hyötyä, että "rypee" kuka missäkin. Kyllä sillä saa uuden mallin elää. Mutta olis se parempi, jos "kasvais ihmisenä" ihan ilman kärsimystä ja tuskaa, mutta ei taida olla mahdollista.

Tutkimukset kertovat ihmisen losta että jos ei ole vaikeuksia, niin ainakin typsyys tappaa.  Ihminen menee vuoristorataa 7 vuoden sykleissä ja jos hän pystyy uudistumaan laskutrendinsä opettamana, hän voi elää entistä ehompaa elämää ja on rinta rottingilla selviýdyttyään 20 v krisitä, 30 v kriistä ja 40 v kriisistä.
Näitä kriisejä mahtuu normaaliin elämään 7 kpl, joten vielä tulee 50 v kriisi, 60 v, 70v, ja 80 v.

Että kasvaisi ilman kärsimystä? Ihminen taitaa kasvaa vaan pakon edessä. Ihminen on laiska eikä muutu jos ei ole pakko.   Elämäni tylsin jakso oli kun lapset olivat päiväkoti-iässä. Elämä oli ulkoa säädelty 1/2 tunnin tarkkuudella. Siitä ei passannut poiketa.

Minä ainakin olen sen verran seikkailun haluinen että jos ei kärsimyksiä ole, niin hankin niitä. Olen ongelma-kärsimyshakuinen. Voin järjestää niitä muillekin jos eivät itse keksi.

[Ztara]

Minä ainakin olen sen verran seikkailun haluinen että jos ei kärsimyksiä ole, niin hankin niitä. Olen ongelma-kärsimyshakuinen. Voin järjestää niitä muillekin jos eivät itse keksi.

Eikö tuo tarkoita suunnilleen samaa kuin että suhtautuu asioihin negatiivisesti ja etsii mieluummin tilanteista huonot kuin hyvät puolet?

Oletko ajatellut koskaan sellaista seikkailua josta tulisikin hyvä mieli? Luuletko että pettäisit itsesi pahastikin jos kärsimys puuttuisi? Sinä olet kuitenkin hyvä keksimään ratkaisuja, voisit ehkä löytää ratkottavia ongelmia muualtakin kuin kehittämällä niitä itsellesi.

[Perjantai]

Tässä on pakko pohdiskella omaakin lapsuutta, kasvua ,vanhemmuutta ja tottakai omia vanhempia siinä ohessa.
Minulla on kai sitten ollut se onnellinen lapsuus,koska en muista juurikaan traumatisoivia asioita omasta lapsuudestani.Jos oli kuriton,niin risukin tuli hakea siitä pihamaan syreenistä,vaikka en muista ,että sillä olis koskaan mua persauksille ripsastu.Nykyään siitä saisi vanhemmat pahoinpitelysyytteen.
Välit omiin vanhempiin oli ja on kunnossa edelleen.Kuitenkin sisarruksistani yksi on sitä mieltä,että hänen lapsuus ei ollut onnellinen,vaikka kasvoi samassa perheessä minun kanssa ja ikäeroakin vain vuosi,joten sitä samaa polkua tallattiin ihan käskädessä :?: Hän oli se meidän perheen kapinoistija ja kokeilija ihan kaikkien asioiden kanssa...siitä varmaan ne hänen omat kokemukset.Tiukoissa puikoissa vanhemmat pitivät tämän villin sisarruksen.

Tänäänkin menen äitini kanssa syömään yhdessä ja sitten kauppoja kiertelemään....että saa mummo jotain tekemistä.Itse inhoan shoppailua,vaikka aina sitten jotain itsellekin mukaan tarttuu :oops:

ps.väitän,että minulla ei ollut vielä yhtään noista Rapen kriisivuosista(20-30-40-50-60 jne.) :wink:

[rapevainaa]

[
Eikö tuo tarkoita suunnilleen samaa kuin että suhtautuu asioihin negatiivisesti ja etsii mieluummin tilanteista huonot kuin hyvät puolet?

Oletko ajatellut koskaan sellaista seikkailua josta tulisikin hyvä mieli?.

Herra Isä, enpä ole tullut ajatelleeksi!  Kyllä minä menen hautaan sillä periaattella että asioita pitää katsella objektiivisesti, eikä vaan yhdellä silmällä. Jos kadussa on kuoppa niin siinä on kuoppa eikä mitään muuta.

nautin siitä kun huomaan asioita, joita muut eivät huomaa: "Keisarilla on todellakin uudet vaatteet".

Nykyisin elämä jaetaan negatiiviseen ja positiiviseen. Ennen vanhaan ikävät asiat aiheutti paholainen ja hyvät asiat Jumala. Nyt sen aiheuttaa negatiinen luonne tai positiivinen luonne.


Oletko ajatellut koskaan sellaista seikkailua josta tulisikin hyvä mieli?. - No ei ole tullut tähän mennessä mieleen. Mielialalääkkeilä mieli pysyy ihan sopivassa kuosissa.

Sanoin pomolle pari vuotta sitten että minulla on tapana haistaa paskakasa täällä työpaikalla vaikka vastatuuleen --

ja hän lisäsi: " Niin ja sitten alat pyöritellä siitä itseäsi suurempia pallosia."

No tota. Ostin kirjan "hyvä itsetunto". Kun luin analysoin et onko mulla heikko vai hyvä itsetunto, kaikki merkit viittaavat siihen että itsetuntoni on hyvin vahva.  Olen ylpeä siitä että pystyn näkemään negatiiviset asiat negatiiseva ja positiiviset positiivisena. Minun ei tarvitse mielyytää ketään teeskentelmällä että asiat ovat kunnossa, kun ne eivät ole.

Itse en käytä lainkaan noita termejä positiivinen tai negatiivinen. Näillä asioilla on joku muu sisältö.

Stara, vanha eukko, sorrut tuollaisiin opetuksiin  :shock:  :lol: Sinä siis näit noin paljon minussa positiivista :lol:

[dianora]

Että kasvaisi ilman kärsimystä? Ihminen taitaa kasvaa vaan pakon edessä. Ihminen on laiska eikä muutu jos ei ole pakko.  

Voipi olla näinkin   - ehkä on olemassa sellainenkin ihmislaji, joka ei halua muuttua ( tunnen jonkun   ) mutta itselleni elämä on kaiken aikaista kasvua, toivottavasti... Ja suurimpia muutoksia minussa on tapahtunut kohdatessani todella suurta "kärsimystä". Ainakin osasta olen iloinen, että on käynyt niin kuin on käynyt ja minusta on tullut se, mikä on tullut. Osan olisin voinut jättää kokematta - tai en sittenkään. Onpahan nähnyt elämää muualtakin kuin paisteen puolelta. Osaa jättää joutavat kitinät ja narinat omaan arvoonsa. Se tylsä ja tasainen elämä - se "tappaa" hitaasti, mutta varmasti.

[Ztara]

Kyllä minä menen hautaan sillä periaattella että asioita pitää katsella objektiivisesti, eikä vaan yhdellä silmällä. Jos kadussa on kuoppa niin siinä on kuoppa eikä mitään muuta.

Niin, mutta kuoppakin pitää sisällään mahdollisuuden. Jos sen mättää heti täyteen alfalttia vanhasta tottumuksesta, niin voi jäädä näkemättä että joku onkin pudottanut kuopan pohjalle jotain arvokasta. Vertauskuvallisesti tietenkin. Vaikka olisikin objektiivinen, voi silti valita monista tavoista ratkaista ongelma: sellainen runttaustekniikka tai säästävä kevytversio (joka ei tarkoita silti vain peiteoperaatiota).

Nykyisin elämä jaetaan negatiiviseen ja positiiviseen. Ennen vanhaan ikävät asiat aiheutti paholainen ja hyvät asiat Jumala. Nyt sen aiheuttaa negatiinen luonne tai positiivinen luonne.

En minä tiedä onko negatiivista luonnetta olemassakaan. On kai vain erilaisia tututtuja tapoja tarkastella asioita. Lopulta negatiivisella tavalla ajattelemaan tottuneelle eivät enää periaatteessa iloisetkaan asiat tunnu miltään, kun valmiiksi odottaa että kohta tämä autuus loppuu ja tulee entistä huonompaa tilalle. Minä ajattelen että me olemme itse omat vaikeutemme saaneet aikaan vuosisatojen saatossa, mutta se on taas toinen aihe. Turha niistä on jumalaa tai paholaista syyttää... tuntuisipa muuten hauskalta ajatukselta syyttää paholaista särkevästä selästäni!

No tota. Ostin kirjan "hyvä itsetunto". Kun luin analysoin et onko mulla heikko vai hyvä itsetunto, kaikki merkit viittaavat siihen että itsetuntoni on hyvin vahva.  Olen ylpeä siitä että pystyn näkemään negatiiviset asiat negatiiseva ja positiiviset positiivisena. Minun ei tarvitse mielyytää ketään teeskentelmällä että asiat ovat kunnossa, kun ne eivät ole.

Kyllä sinun itsetuntosi varmaan hyvä onkin, en minä sellaista epäillytkään. Mutta ettäkö olisi jokin totuus negatiivisesta ja positiivisesta, sitä minä tässä aprikoin....sitä että osaisi aina itse nähdä mikä on hyvää ja huonoa. Tyopaikalla asiat ovat konkreettisempia ja helpommin havaittavissa ja rohkea ihminen ne pystyy esille tuomaan. Mutta omassa itsessään on vaikeampi nähdä milloin voisi ajatella joistain asioista vähän toisin kuin mitä on aina ennen tottunut tekemään.

Pahinta ei muuten kai ole se, että teeskentelee muille asioitten olevan kunnossa, vaan se että onnistuu teeskentelemään itselleenkin niin loistavasti. Minä osaan kyllä tuo taidon. Siihen kuuluu aina mukaan marttyyrius ja kuvitelma omasta kaikkivoipaisuudesta. Olen koittanut yksinkertaistaa elämääni ja laittaa sellaisten kaappien ovia kiinni, joiden takaa en enää löydä mitään arvokasta eikä tavoiteltavaa, eikä turhaa kaluttavaa itselleni menneisyydestä. Elämä on keveämpää ja on helpompi hengittää. Nykyisin myös vähät välitän mitä muut tekemisistäni ajattelevat, se oli joskus kovin tärkeää.

Itse en käytä lainkaan noita termejä positiivinen tai negatiivinen. Näillä asioilla on joku muu sisältö.

Sinä ajattelet ja näet asiat niin konkreettisesti.

Stara, vanha eukko, sorrut tuollaisiin opetuksiin  :shock:  :lol: Sinä siis näit noin paljon minussa positiivista :lol:

Näinhän minä, olenhan minä sinun juttujasi lueskellut jo monet vuodet   . Minussa on kai joku parantajageeni, eikä minusta tarvitse niin välittää jos joskus vähän innostun.  Vai vanha eukko  :evil: !....mutta etkö tiedä että viisaus asuu vanhoissa naisissa?