Hyvä kasvatus

[Tiistai]

EI IHMISTEN ELÄMÄÄ VOIDA PELKÄSTÄÄN KASVATUKSELLA SELITTÄÄ.

Voiko tuohon enää mitään lisätä.


Voiko mitään selittää.
Ihminen ja hänen kehityksensä riippuu niin monesta seikasta, että on suorastaan lottovoitto syntyä ja kasvaa täysin tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi, missä onnellisuus ei tietenkään ole myötäsyntynyt! vaan seurausta tasapainoisesta mielestä.

Se alkaa jo ennen syntymää. Jopa sillä seikalla, että olivatko .. ainakin isä,  siiton hetkellä selvin päin sanotaan olevan merkitystä aivokemialle.. vielä vain kaksi solua  :roll:  Mutta niin ovat vakavasti otettavat tutkijat sen selittäneet.

Ja se jatkuu. Äidin elämässä ei saisi olla mitään vakavaa surettavaa raskauden aikana. Esim kuolintapaus lähipiirissä vaikuttaa jo  sikiöön onnellisuus/stressihormoonien kautta, jotka menevät verenkierron mukana lapseenkin. Imettääkö äiti vai turvautuuko pian tuttipulloon, onko pidetty sylissä?
Urvertrauen (mitä lie suomeksi) syntyy hyvin hyvin varhain, ja jos se häiriintyy, korjaaminen on vaikeaa myöhemmin... ellei mahdotonta.

Ensimäiset elinvuodet pitäisi viettää äidin sylissä.. tästä ei tykkää feministit  

[dianora]

Vaikka kuinka olisi sanonut, että lähtee ensimmäisen lyönnin kohdatessaan, ei se ole välttämättä niin. Häpeä ja kauhu ja epäuskoisuus yhdistettyinä pelon kanssa laittavat aivot sokeiksi. Varsinkin kun on kysymys rakkaasta ihmisestä. Silloin selittää kerta toisensa jälkeen kuinka kaikki oli vahinkoa ja johtui jostain vain tietystä asiasta ja lopulta omasta itsestä.



Indigo

En todellakaan tiedä, mitä tekisin, jos joutuisin lapseni väkivallan kohteeksi, mutta sen tiedän, etten taatusti jäisi sellaiseen suhteeseen, jossa asioita selvitellään nyrkein, kyllä sanojen pitää riittää. Olen sillai oudosti rakennettu, etten osaisi selittää itselleni, että vika on mun, jos toinen lyö  :evil:  Minulla ei ole kokemusta eikä juuri näkemystäkään ko. asiasta, mutta sen tiedän, ettei mua lyödä kuin kerran.

Luulen, että henkisen väkivallan uhriksi on "helpompi" jäädä ja selitellä itselleen, että vika on minun ...

Vaikeita juttuja  :roll:

[Perjantai]

EI IHMISTEN ELÄMÄÄ VOIDA PELKÄSTÄÄN KASVATUKSELLA SELITTÄÄ.

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!

[THL tiedottaa]

En todellakaan tiedä, mitä tekisin, jos joutuisin lapseni väkivallan kohteeksi, ...

Entä silloin, kun olet sitoutunut hoitamaan väkivaltaista 16-vuotiasta poikaa?  Ei kai sitä silloin lähdetä, ja jätetä tätä poikaa yksin?

[rapevainaa]

Minusta kasvatuskeskustelu pyoríi kehää, rakasta, tapahtui mita tahansa. Siis mitä tapahtuu, silla ei ole väliä.
joku on väkivaltainen ja jollain toisella vaan virta loppuu.
Ja monta muuta tarinaa mista ei saa tolkkua.
Onko se tarpeeksi hyva kasvatus jos nuori pysyy ihmisten kirjoissa.
Kun ongelmia ilmaantuu niin pannaan vaan klassinen levy pyorimaan: kaakati kaakati kaa...

[Ztara]

Onko se tarpeeksi hyva kasvatus jos nuori pysyy ihmisten kirjoissa.

On, ja vanhemmilla pitäisi olla sama oikeus. Kun tekee parhaansa, sen pitää riittää. Ellei se riitä niin ei voi mitään.

[Tiistai]

Minusta kasvatuskeskustelu pyoríi kehää, rakasta, tapahtui mita tahansa. Siis mitä tapahtuu, silla ei ole väliä.
joku on väkivaltainen ja jollain toisella vaan virta loppuu.
Ja monta muuta tarinaa mista ei saa tolkkua.
Onko se tarpeeksi hyva kasvatus jos nuori pysyy ihmisten kirjoissa.
Kun ongelmia ilmaantuu niin pannaan vaan klassinen levy pyorimaan: kaakati kaakati kaa...

miksi otit henkilökohtaisesti, keittiösykolokiaa ..

Kuten Starseed kirjoittaa, ei voi tehdä kuin parhaansa.. tai  riittävästi ja enempää ei voi odottaa. Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä eivätkä kykene yliluonnollisiin saavutuksiin.

Pitää lakata aikansa yritettyään syyttämästä itseään, tai kohtaloaan,  tai ylipäätänsä lakata etsimästä syitä. On otettava, mitä annetaan ja selvittävä  siitä jotenkuten ..

[Perjantai]

"KAsvatuskehä" ei koskaan umpeudu toivottavasti......sitä saa ja joutuu kiertämään myötä ja vastapäivään ...se kaakatikaakati kuuluu siihen  kehään myös...jos ei jaksa ,eikä se tunnu mihinkään välillä pääsevän...niin pois sieltä pääse hetkittäin ja eiku taas takaisin....  tämä on tuttua kaikille vanhemmille.

[Indigo]

En todellakaan tiedä, mitä tekisin, jos joutuisin lapseni väkivallan kohteeksi, ...

Entä silloin, kun olet sitoutunut hoitamaan väkivaltaista 16-vuotiasta poikaa?  Ei kai sitä silloin lähdetä, ja jätetä tätä poikaa yksin?

niinpä niin. Todellisen tuumauksen paikka. Joka joskus punnitaan painimallakin; olen nähnyt.
Vaan mikään ei auta ennenkuin luottamus saadaan syntymään ja nuori itse haluaa muutosta elämäänsä. Sepä ei olekaan itsestäänselvyys. Mahdollista se on kyllä.
Metsä ja eränkäynti ei ole hullumpi juttu.

Indigo

[rapevainaa]

[
miksi otit henkilökohtaisesti, keittiösykolokiaa ..

.

En ottanut sen enempää henkilökohtaisesti, vaan elävöitin tekstiäni arkikielen ilmaisuilla. Siitäkös kokeneetkin säikähtää. Ei kuitenkaan niin paljon kuin KÄPSLOKEISTA. SIITÄ SAA VAIKKA PANNIT.

Niin, miten tällaisia keskusteluja pitäisi käydä? Kertoa henkilökohtaisia kokemuksia vai vältellä niitä loppuun asti.
Mitä hyötyä on keskustella jos ei voi vaihtaa henkilökohtaisia kokemuksia.
Kaupat on lasten kasvatusoppaita täynnä. Kannattaako niiden lauseita kertailla.  Ai niin,  joo just, likapyykki pestään kotona, ellei ole ihan pakko soitaa poliisia.

***********

Aika yleistä on että nuori itsenäistymisen kynnyksellä pysähtyy paikoilleen. Virta jotenkin loppuu ja tietääkö nuori itsekkään mistä on kysymys. Melkein kaikki lähtevät liikkeelle oltuaan sohvalla 2-4 vuotta. Miten se taas tapahtuu, en vaan tiedä.

Muistan omasta lapsuudesta kun mietin naapurin penskoja eli leikkitovereita. Kun ne aikuistuivat 18-20 v, puolet joutuivat vaikeuksiin. Tytöt saivat tietysto lapsia heittiöille ja pojat touhusivat omiaan. Miten vaikeudet voitettiin, siitä en juurikaan tarinoita kuullut.  Oma tarinansa oli, että puolissa tapauksissa näitä perheitä vaimot sanoivat ukoilleen "kiitti nyt riitti",  kun lapset lähtivät kotoa.  Se oli menoa se.

Oma juttunsa näistä kasvatuksissa on se, että pysyykö vanhemmat yhdessä. Jos vaimo käy töissä, hän ei ole vangittu hellan ääreen kuten 50-luvulla.

***********

Minulla oli tosi vittumainen isä. Kun minulta on kysytty, miten olen kuitenkin selvinnyt kotoa pois ihmisenä, vastaus on että äiti rakasti ja kannusti kaikessa.  En muista ainuttakaan kertaa että isä olisi kehunut minua tai kiitellyt jostain hyvästä.  No se karaisia luonteen, enkä ihan vähästä säikähdä jos joku motkottaa käpslokeista.

**********

Kai ne omatkin lapset osaa suojautua, vaikka kuinka väärin kasvattaisi.

.