Mitä maailma potee?

[karpalo]

Katkaistu Klubin ketjusta "Millä mielellä tänään", Postman on tahtomattaan nyt ketjun aloittaja )

Mielenkiintoisissa elämäkerroissa on vielä sekin kiintoisa puoli; että toisinaan joidenkin merkkihenkilöiden kokemukset liippavat läheltä omia elämänkokemuksia,...........


.......... Hyvänä esimerkkinä mm. Clint Eastwoodin

Samoin täälläpäin. Olen myös leikkinyt pienenä Villin Lännen taisteluja, joten oli helppoa eläytyä Clintin machomaiseen ja hymyttömään tyyliin.

Roistot kuriin ja Naispääosan esittäjän kanssa sänkyyn. Kas, siinäpäs koko Idea.

[S]

Niinpä, huumorimiellä elämästä selviää kivuttomammin. Vaikka välillä maailma sylkee silmille, niin aina uudelleen sitkeimmät yksilöt nousevat peräänantamattoman lannistumattomasti jaloilleen. Ne joilla huumoritajua ei ole nimeksikään, joutuvat sitten mitä luultavammin kantamaan painolastinaan melkoista taakkaa.

- Sääliksi heitä kyllä joskus käy, mutta elämä ei ole aina oikeudenmukaista. Kaikille kun ei ole annettu samanlaisia selvitymismahdollisuuksia. Tosin joitakin sinnikkäimpiä ihmisiä vastoinkäymiset opettavat, niistä voi saada jopa uudenlaisia voimavaroja henkisen kasvunsa tielle...

[AveLazio]

S rules! Minä olen ex-sotilas ja S on ehkä sivari (oletko?). Mutta S:n kuulaat kirjoitukset tuovat raikkautta foorumille. Arvostan, "Yes"!

[Canardian]

Mä olen Sivarisotilas, ne halus mut välttämättä IT-hommiin, joten en päässy paukutteleen IT-tykillä paljoo.

[AveLazio]

Öle vaan sivari. Mun naiseni tykkää susta. Minä olen ent. palkkasoturi.

[Canardian]

No siis mä oon Sivaripalkkasoturi. En mä ilmaiseks kaikkea tee.

[S]

Minä olen periaatteessa luonteeltani sodanvastainen; en ainakaan mitenkään ihannoi väkivaltaa, tai kärsimyksen tuottamista missään mielessä. Ymmärrän kuitenkin että ihmisten erimielisyydet toisinaan eskaloituvat sotimisena - varsinkin konfliktien kärjistyessä, tai kun diplomaattiset keinot eivät enää riitä ristiriitojen selvittämiseksi.

- Itsensä puolustaminen vaatii kylläkin joskus kyseenalaisia keinoja, jotka ovat välillä valitettavan väistämättömiä. Näin militaristiset sotakoneistot antavat itselleen oikeutuksen ratkaista riidat sotimisella. Silloin pahimmillaan inhimillisen kärsimyksen/sortamisen määrää on mahdoton mitata.  

- Itse olen kuitenkin enemmän rauhanaatteen puolella, jossa haetaan oikeudenmukaisuutta maltillisesti sanan voimalla. Monesti sanan säilä on se vahvempi ase, joka saattaa parhaimmillaan pysäyttää suuretkin sotilaalliset hyökkäykset. Usein ei näin kuitenkaan ole, sillä uhat yleensä realisoituvat kiivaina taisteluina, jotka vaativat aina ikävällä tavalla uhrinsa.

[Canardian]

Ei kai sekään ole sodanpuoleista, jos vaan tekee sitä rahasta. Kyllä sitä varmaan tekis mielummin ilman sotaa, mutta ei se sotakaan nyt hirveesti siinä haittaa, joskus voi jopa helpottaa rahantekoa.
Toi on kai jonkinlainen metanäkökulma, joka on sodanvastaisuuden ja sodanmyöteisyyden yläpuolella.

[S]

Nykymaailmassa lähes kaikilla asioilla tehdään rahaa, tai bisnestä yleensäkin. Lisäksi poliittiset intressit saavat vallanhimon korostumaan suuressa mittakaavassa.  Eikä sotakoneistojen ylläpitäminen tee tästä minkäänlaista poikkeusta. Kilpavarustelu sotaa käyvillä mailla kun on ajat sitten riistäytynyt käsistä.

- Enkä näin ollen näe myöskään globaalilla rahan mahdilla tulevaisuudessa juuri minkäänlaista myönteisyyden mentaliteettia, jolla rakentaa tasa-arvoista kaikkia ihmisiä hyödyttävää maailmaa, jossa eriarvoisuus/epätasa-arvo ei kukoistaisi siinä mitassa kuin se nyt on vallalla. Ahneus sekä kateus, kun on ihmisten keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus.

- Mutta näitä maailmanparannuspuheita, tai elämän epäkohtia ei kannata liikaa mietiskellä, jos aikoo olla hyvällä mielellä tästäkin eteenpäin. Tärkeintä onkin keskittyä oleelliseen; eli siihen miten itse pärjää tässä kapitalistisessa hullunmyllyssä, sekoittamatta päätään totaalisesti joka suunnalta ryöpsähtävältä propakandalta. Näin sitä toivon mukaan selviää vähemmän kivuttomasti ainakin pahimmalta maailmantuskalta!  

[Canardian]

En mä nyt kyllä ihan heti keksi mitää vikaa tai pahaa maailmassa on. Kaikki on hyvin.

Ihmisiä syntyy enemmän kuin kuolee, mutta sitten taas luonto keksii jonkun uuden taudin jolla enemmän kuolee kuin syntyy, ja sitten taas ihmiset keksivät vastalääkkeen, tai ongelma katoaa itsestään kun asutus harvenee.

Ja se että ihmisiä syntyy enemmän kuin kuolee, on koko luonnon tarkoitus. Näin se toimii jokaisella elinmuodolla. Turha ihmisen sen päälle mitään muita syitä on keksiä, koska se on ihan riittävä syy.