Tämän päivän mietteet

[Suti]

No jos ymmärsit lukemasi, asian piti olla selvä. Siinähän menneen nuoruuden toimintakeskeinen uho näivettyy keski-ikäisen masentuneeksi muisteluksi (ja aikanaan sitten vanhan iän seniliteetiksi)... Syysdepistä syyttää mutta ikääntyminenhän siinä tekee temppujaan...

mietin myös sitä tunsiko Juice Orfeus-myyttiä ja/tai kreikkalaista mytologiaa.

[risto]

.
Nuoruudesta seniiliyteen yhdessä säkeistössä. Siinä eletään valon nopeudella.
Siihen ei tarvita Kreikan mytologiaa.

Niin se seniili tarkoittaa että elämisen taidot ovat hidastuneet ja heikentyneet korkean iän takia.... No minkäs teet. Ei siitä runoa saa millään, ja kannattaako rokkarin pelotella sillä 20 v fanejaan. Viinan kuluttava vaikutus on oma asia. Viinalyyrikko.

Seniiliys (vanhuus) tulee kaikille, ellei kuolema korjaa ennen sitä.

[Suti]

Asiantuntijalausunto.
K.K. ei ehtinyt mutta onneksi Rrape valvoo.

[Amanda]

No news = good news.. toivottavasti.

[risto]

Asiantuntijalausunto.

Niin just.

Seniili on Suomeen käännettynä seniori. Pitäiskö myös puhua senjoora.

Senior englannin kielessä tarkoittaa kahdesta vanhempaa.
Kantasana on latinasta sen 'vanhus'..

[Posiella]

Tiistai ja Rrape.  Voitte ehkä löytää lisätietoa suvustanne Karjalassa sivulta www.tarkkonen.com. Löysin tuolta sivulta isäni suvun tietoja Karjalasta ja nyt minulla on hänen sukuselvityksensä 1600-luvulle saakka. Tuonne voi laittaa viestiä , ja jos on onnea, niin sukuselvitys saattaa olla jo olemassa.

Olen aina inhonnut omaa toista nimeäni. Se oli mummoni etunimi ja tätini toinen nimi. Kun näin kaikki isän puolen esi-isät tosiaankin tuonne 1600-luvulle saakka, niin tajusin, että nimi esiintyi monen isoisoisoäitini jne nimessä. Tajusin, että onkin  kunnia kantaa tuota nimeä.

[Syrinx]

No jos ymmärsit lukemasi, asian piti olla selvä. Siinähän menneen nuoruuden toimintakeskeinen uho näivettyy keski-ikäisen masentuneeksi muisteluksi (ja aikanaan sitten vanhan iän seniliteetiksi)... Syysdepistä syyttää mutta ikääntyminenhän siinä tekee temppujaan...

mietin myös sitä tunsiko Juice Orfeus-myyttiä ja/tai kreikkalaista mytologiaa.

Nyt on vähän myöhäistä haastatella, mutta luulen että tämmöinen napoleonin mopo -tasoinen lyyrikko ei juurikaan Orfeukseen aikaansa hukannut.

[Amanda]

Oh, kiitos! Minusta jotenkin tuntuu, että olisin käynyt ko. saitin etsivulla jo monta vuotta sitten. Laitoin hakuun nimemme, ei ole. Mutta kyllä sen pitempi muoto, josta Pohjanmaalla on jätetty "-inen" lopusta pois, siis lyhennetty.

Pitempää nimeä on ollut joskus esillä ja lapena mietin onko sukulaisia. Mutta lyhyttä muotoa en ole missään muualla tavannut tai siitä kuullut kuin vain meidän parilla naapuripaikkakunnalla.

Vaari varmaan lyhensi sen, kun .. juuri nyt hoksasin:
lähitienoilla ole ainuttakaan "-nen" loppuista sukunimeä. Outoa, kun se on perisuomalainen juttu. Runsaasti. ellei kaikki on -la tai -lä  loppuisia ja siksi vaarikin varmaan halusi samanlaisen?  
Luokallani oli yksi tyttö, kun meidän etunimetkin oli kirjainta vaille samat. Ja siksi kaikki rehtorista alkaen kutsuivat VAIN meitä etunimillä.  Tuokin juttu oli jo lähes unohtunut.. se seniiliys varmaan

[Kopek]

Aikaa kulu, mutta ei välttämättä viisastu, kun tutkii internetistä löytyviä sukuseurojen sivuja. Täytyisi ilmeisesti perehtyä sukututkimuksen saloihin, jotta ymmärtäisi mistä sukutauluissa on kyse.

Erään suvun sivulta löytyy kaukaisen "esi-isäni" (isoisäni isoisä) nimi sekä luettelo joistakin hänen lapsistaan. En vain millään keksi syytä, miksi tämä henkilö mainitaan sukuseuran sivulla. Olen seurannut taulukoita eteenpäin ja taakse päin löytääkseni jonkun yhteyden suvun nykyisiin edustajiin. En ole keksinyt, mikä se voisi olla.

Joidenkin tämän henkilön lasten kohdalla on maininta uudesta sukutaulusta. Olen katsonut sitä, ja sieltä on löytynyt hänen lapsiaan ja joidenkin kohdalla merkintä taas uudesta sukutaulusta. Tässä vaiheessa on näyttänyt lupaavalta. Olen ajatellut, että ehkä tauluissa mainittujen henkilöiden kautta vie linja nykyisin eläviin ihmisiin, keitä he sitten ovatkin. Mutta viimeistään kolmannen taulun kohdalla on tullut seinä vastaan. Lapsia ei ole joko ollut, tai heistä johda taulua minnekään.

Vaihtoehtoisesti olen kokeillut selvittää asiaa myös toiseen suuntaan. Olen valinnut sukuseuran sivulta jonkun nykyisistä suvun edustajista ja seurannut taulukkojen kautta hänen sukujuuriaan. Mikään niistä ei ole johtanut edellä mainittuun "esi-isääni".

Olen kokeillut sitäkin, että lähden tutkimaan sukua taaksepäin isoisäni isoisän vaimon kautta. En ole päässyt tätäkään kautta mihinkään tuloksiin.

Saman ilmiön olen havainnut etsiessäni tietoa eräästä toisesta sukuhaarastani. Tässä on tosin ollut se ylimääräinen ongelma, että tiedot löytyvät maksullisilta sivuilta eivätkä avoimilta sukuseuran sivuilta kuten edellä mainitussa tapauksessa. Kaukainen "esi-isäni" löytyy täältäkin, mutta en keksi yhteyttä uudempiin sukupolviin. Periaatteessahan tämän kaukaisen "esi-isän" kaikki jälkeläiset ovat nykyisestä sukunimestään riippumatta sukua toisilleen.

Helpointa on tietysti seurata sitä sukua, jonka sukunimi on säilynyt sukupolvesta toiseen ennallaan eli useimmissa tapauksissa isän puolesta sukua suoraan alenevassa miesten sukupolvessa (isä, poika, pojanpoika). Tämä sukulinjahan yleensä ratkaisee sen, mihin sukuun ihminen katsoo kuuluvansa, vaikka hän on yhtä paljon sukua myös niille muille vähemmän huomioiduille suvuille.

Kuten kaikki tietävät, vanhempiensa sukupolvessa ihmisillä on kaksi eri sukua, joiden juuria voi lähteä seuraamaan "omana sukuna". Isovanhempien kohdalla näitä sukuja on jo neljä. Kun mennään ajassa taaksepäin isovanhempien vanhempien sukupolveen, onkin jo olemassa kahdeksan eri sukujen haaraa. Ja seuraavassa sukupolvessa ollaan jo kuudessatoista ja sitä seuraavassa 32:ssa.

Isäni suvusta - eli siitä suvusta jonka sukunimi löytyy passistani – tiedän aika hyvin menneet sukupolvet. Asiassa on ehkä auttanut hieman se, että asuin samassa talossa, jossa sukuamme oli asunut isoisäni isoisästä lähtien, joka oli rakennuttanut talon. Oli siis luonnollista tietää menneistä sukupolvista ja kokea heidät enemmän sukulaisiksi kun jotkut muut yhtä kaukaista sukua olevat.

Edellä mainitusta suvusta löytyy tietoja aina jonnekin 1600-luvulle asti, mutta käytännössä suvun "kantaisänä" pidetään henkilöä, joka eli 1800-luvun alkupuolella. Hän oli syntynyt 1700-luvulla. Se, miksi nimenomaan tämä ihminen on valittu suvun "kantaisäksi", johtunee siitä, että häntä edeltäneistä sukupolvista ei tiedetä juuri muuta kuin se, mitä kirkonkirjoista on löytynyt. Tämän viimeksi mainitun henkilön elämän pääpiirteet sen sijaan tunnetaan. Vielä merkittävämpi ja enemmän jälkiä historiaan jättänyt on kuitenkin hänen poikansa – eli se, jonka nimi mainitaan tuossa löytämässäni sukutaulussa, ja jonka rakennuttamassa talossa asuin lapsuuteni ja asuisin vieläkin, ellei kohtalo olisi päättänyt toisin.

Äitini sukujen kohdalla tietoni loppuvat isovanhempiini, jotka kummankin ehdin nähdä ennen kuin he kuolivat. Heidänkin vanhempiensa nimet ovat joissakin papereissa, joten vähän pidemmälle voin päästä, mutta en pitkälle. Nämä suvut ovat minulle tuntemattomia. Sukujen nykyiset edustajat ovat ilmeisesti sen verran "työväenluokkaisia", että mitään sukuseuroja ja niiden sivuja ei internetistä löydy. Sukuharrastushan on jossakin määrin yläluokkaista puuhailua. Ainakin suvusta pitää löytyä joitakin hienoja esivanhempia, jotta kukaan viitsii sitä tutkia.

Isäni äidin puolelta sain uutta tietoa, kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin. Tässä sukulinjassa saan nyt nähtäväksi jopa kaukaisempia nimiä kuin isäni suvussa. Tämä on vähän hämmentävä kokemus kaiken tietämättömyyden jälkeen. Maksulliset internet-sivut tosin vaikeuttavat asioita.

Internetistä löytyvä luettelo ulottuu ajassa taaksepäin kymmenenteen sukupolveen (jos isäni ajatellaan olevan ensimmäinen). Vanhin luettelossa mainittu henkilö on syntynyt vuonna 1603. Pikaisen laskutoimituksen mukaan hän edustaa 0,09765625 prosenttia sukujuuristani. Samalla aikakaudella on elänyt 1023 muuta "esivanhempaani".

Edellä mainittu henkilö "1603", hänen poikansa "1638" ja hänen poikansa "1692" ovat syntyneet ja eläneet Ruotsissa. Viimeksi mainitun poika "1730" on syntynyt Ruotsissa ja muuttanut sieltä Suomeen. Jos tiedot pitävät paikkansa, vähintään 0,78125 % sukujuuristani johtaa näin ollen Ruotsiin.

Viimeksi mainitun henkilön pojan "1757" syntymäpaikaksi on merkitty Eura, Fagervik, Nyland. Hänen poikansa "1789" syntymäpaikkaa ei kerrota, mutta kuolinpaikaksi mainitaan Gammelby Ulfsby, Björneborg. Hänen poikansa "1816" on syntynyt samassa paikassa. Tämä henkilö onkin jo 6,25 prosenttinen sukulaiseni, koska hän on isoäitini isoisä. He eivät ole kuitenkaan tavanneet, koska isoisä näyttää kuolleen 24 vuotta ennen lapsenlapsensa syntymää. Sama asetelma muuten on omassa perheessäni.

Eiköhän tämä tylsä sukuselvitys riitä. Tietysti pitäisi vielä katsoa äitilinjat, joita niitäkin näyttää löytyvän. Aika homma, jos jokaisesta sukuhaarasta alkaa tutkia. Äitien sukuhaaroista pitäisi katsoa tietysti myös isien sukuhaarat. Aika pian ollaan sadoissa "sukulaisissa". Sen verran vilkaisin, että kaikki löytämäni suvut näyttävät olevan samoilta seuduilta rannikon ja Pori-Tampere -alueen tuntumassa. Jonkin verran "läntistä" perimää on siis ilmeisesti minuunkin tätä kautta tullut.

Jossakin uutisessa kerrottiin, että itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten perimä eroaa toisistaan enemmän kuin brittien ja pohjoissaksalaisten perimä.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305601924577

[Suti]

Nyt on vähän myöhäistä haastatella, mutta luulen että tämmöinen napoleonin mopo -tasoinen lyyrikko ei juurikaan Orfeukseen aikaansa hukannut.

Parempi lyyrikko Juice oli kuin minä koskaan, ja silti olen sen verran lukenut että tiesin tuon Orfeusmyytistä.
Mutta kuten sanot, asiasta ei enää selvää saa.

Juice oli kyllä paljon lukenut, kävi kirjastossa ahkeraan ja suunnitteli lapsena ammatikseen kirjastonhoitajaa.