Tämän päivän mietteet

[Amanda]

Hupsis, pitkä viesti katosi, kun lähdin välillä koneelta. mutta ehkä parempi niin,, taas näitä muumimamman juttuja

Umpihankihiihto on minulle tuntematon urheilulaji! Huvinsa itsekullekin.. Torstaina hain omenapuun oksia vaasiin ja nuput alkavat avautua ja kohta varmaan kukkiikin.  Virvon porukalle mukavaa vuotta, vähän myöhässä:

Virvon varvon vitsasilla
tuorehilla tervehillä,
vanhat virvon viisahiksi,
nuoret ylen notkehiksi,
iloisiksi kaikki muut!

[Suti]

Umpihankisuksissa on tietty ero verrattuna latusuksiin.
Kun nostat jalka siteessä suksea, sen kärki painuu alas ja perä nousee.
Kun nostat samalla tapaa umpihankisuksea, kärki nousee ja perä laskee.

Tietty umpihankisuksi on leveämpi ja pitempi.

[Amanda]

Umpihankisuksissa on tietty ero verrattuna latusuksiin..

Niin arvelinkin,  mutta viestini idea oli metaforinen umpihangessa hiihtäminen!

[Suti]

metaforat on vaikeita. mietin oliko sinulla mielessä ehkä Hellaakoski:
Ken latua kulkee, ladun on vanki. Vapaa vain on umpihanki.

[Amanda]

Minä varmaan leijaillen vähän sen hangen yläpuolella

[Esmerkix]

Minä varmaan leijaillen vähän sen hangen yläpuolella

Minäkin kohta leijailen, tuolla...
Mukavaa viikkoa!

[Kopek]

Koulun pakkohiihtämisestä en tykänyt tippaakaan, mutta vapaa-aikana joskus hiihtelimme kaverini kanssa metsissä. Sitten kouluaikojen en ole pannut suksia jalkohin!

Armeijan jälkeen vannoin etten ikinä hiihdä, en ikinä nouse ennen kuutta enkä ikinä aja partaani.
Kaikki nuo vannomiset olen pettänyt.

Armeijan jälkeen ei tarvinnut tehdä päätöksiä hiihtämisestä, koska armeija ei ollut vaikuttanut hiihtohaluihini. En nimittäin hiihtänyt siellä. Myös toisesta armeija-aikani yleisestä velvollisuudesta eli perunoiden kuorimisesta onnistuin pysymään erossa, mikä on hyvä asia, koska olen huomannut, että saa raakojen perunoiden kuorimisesta allergisia oireita.

Hiihdon harrastajana en kuulu himo -sellaisiin edes vähäisessäkään määrin. Hiihdän hitaasti ja rauhallisesti todennäköisesti halveksitulla "kekkos-tyylillä", vaikka en tyyliasioita mietikään. Kun aktiiviharrastajat puhuvat tuhansista kilometreistä talven aikana, ja tavalliset harrastajat sadoista, minun kilometrini jäävät muutamiin kymmeniin. Parhaimpina talvina niitä on kertynyt ehkä jotain 120 tai 130. Olen hiihdellyt silloin vaihtelevan pituisia lenkkejä yleisimmän lenkin ollessa noin 13 kilometriä. En muista tarkkoja pituuksia enkä oikein tiedäkään. Kuluneena talvena kilometrejä kertyi tuskin neljäkymmentä. Kelit loppuivat kesken, eikä ollut kuin yksi latu, josta edestakaisin hiihtäen kertyi noin 9,5 kilometriä. Perinteiset ladut puuttuivat kokonaan. Lisäksi hiihdin toisella paikkakunnalla erään saaren ympäri epämääräistä entistä latua ja välillä kirkasta jäätäkin pitkin.

Sukseni ja mononi ovat peruja isäni jäämistöstä ja todennäköisesti jostakin 1970-luvulta. En koskaan voitele niitä, koska jos se pitäisi tehdä, ei tulisi varmaan hiihdettyä ollenkaan. Hiihtovarusteet ovat tyyliä mitä sattuu, eli en käytä oikeita hiihtopukuja tai muita varsinaisia asuja. Tänä keväänä tosin ostin alennusmyynnistä jonkinlaisen hiihtopuseron, joka parin kokeilun aikana osoittautui kuumaksi päällä. Tavoitteeni on välttää vaikutelmaa, että olisin varsinainen hiihdon harrastaja. Enemmänkin olen satunnainen hiihtelijä.

Kokeilin talvella huvikseni erään perheenjäsenemme uusia suksia ja monoja, jotka eivät tosin aivan olleet minun kokoani. Kokemus oli järkyttävä. Uudenaikaiset sukset ovat aivan liian kapeat. Pohjan keskiosat on karhennettu, joten suksi tökkää pohjan osuessa latuun, mikä johtunee siitä, että sukset olivat kevyemmälle henkilölle. Oli miten oli, hiihtäminen oli kokemuksena jotain aivan mahdotonta. Ei ole kyse enää samasta lajista kuin siitä hiihtämisestä, mihin olen tottunut.

P.S. Seurailin kirjoittaessani Flightradarista erästä lentoa ja otin muutaman "Print Screenin". Snipping toolia sulkiessani napsautin vahingossa sammuksiin selaimen, jolloin tähän kirjoittamani teksti katosi. Jouduin kirjoittamaan kaiken uudestaan, eikä kirjoituksen sisältö ja tyyli ole enää alkuunkaan sama. Tästä toisesta versiosta tuli huonompi.

Sähkökatkojen ja muiden häiriöiden varalta kirjoitan yleensä vähänkin pidemmät jutut Open Officessa, millä myös tallennan kirjoitukseni omiin arkistoihini. Tällä kerralla en tullut avanneeksi Open Officea ajoissa, koska hääräilin samaan aikaan Flight Radarin kanssa. Ja niin sain taas muistutuksen siitä, miten kaikki on katoavaista, ja nettiin kirjoitettu lähettämätön teksti erityisesti.

http://kuvapilvi.fi/k/yJWw.jpg

[risto]

.
Hiihtäminen toisen henkilön suksilla....

Hyvissä suksissa on suora yhteys hiihtäjän painoon.  keskiosa on koholla koska siinä on pitovoide ja potkussa pitovoide ottaa latuun. Liian jalkavassa suksessa pito-osa on koko ajan ilmassa. Liian veltot sukset uppoavat keskiosasta latuun, ja jarruttavat liukua.

Uudet sukset ovat tottakai paremmat kuin vanhat. Miksi ne olisi huonommat?

[Kopek]

.
Hiihtäminen toisen henkilön suksilla....

Hyvissä suksissa on suora yhteys hiihtäjän painoon.  keskiosa on koholla koska siinä on pitovoide ja potkussa pitovoide ottaa latuun. Liian jalkavassa suksessa pito-osa on koko ajan ilmassa. Liian veltot sukset uppoavat keskiosasta latuun, ja jarruttavat liukua.

Uudet sukset ovat tottakai paremmat kuin vanhat. Miksi ne olisi huonommat?

Minun tapauksessani sukset olivat liian veltot painooni nähden, vaikka en mikään jättiläinen olekaan. Ne eivät luistaneet, koska keskikohta otti kiinni latuun. Kysymys kuuluukin, miksi tarvitaan tällaiset sukset. Mikä vika vanhoissa suksissa on.

En ole hiihdon enkä suksien asiantuntija, joten käsitykseni perustuvat pelkästään omiin kokemuksiini. Kokeilin saaren ympäri hiihtäessäni eri suksia, millä tavallisesti hiihdän. Olin nimittäin eri paikkakunnalla. Löysin sukset eräästä varastosta, jonne olen ne joskus pannut. Ne ovat ehkä uudemmat kuin varsinaiset sukseni. Luisto ja ominaisuudet olivat saman tyyppiset kuin varsinaisissa suksissani. Aivan ensiksi kokeilin lyhyempiä suksia, jotka ovat äitini entiset. Niiden siteet nimittäin kävivät paremmin monoihini. Näissä suksissa on saman näköiset vihreät pohjat kuin varsinaisissa suksissanikin. Niillä hiihtämisestä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään. Ne lipsuivat niin paljon. "Hiihdin" takaisin varaston ovelle ja vaihdoin toiset sukset, joissa on mustat muovipohjat. Niillä tein hiihtolenkkini. Monot pysyivät kiinni, vaikka siteet eivät aivan oikeanlaiset olleetkaan.

Ai niin, mikä uusissa suksissa mielestäni on vikana. Se, että ne ovat liian kapeat. Jos suksi on kapea, mono ulottuu molemmilta reunoilta suksen ulkopuolelle. Jos latu on yhtä kapea kuin suksi, eivätkö monot silloin hankaa ladun reunoihin? Jos reunat ovat jäiset, eivätkö monot silloin suorastaan tökkää kiinni tai ainakin jarruta menoa? Kapeat sukset ovat myös huteran tuntuiset. Leveämpi suksi auraa latua, jolloin monot eivät raavi ladun reunoja. Leveillä suksilla saattaa olla se ongelma, että ne jumittavat, jos latu on liian kapea. Ladut eivät yleensä kuitenkaan ole kapeita, vaikka nykysukset ovatkin, koska ihmisen jalat ovat tietyn levyiset, ja niiden on mahduttava monoineen latu-uraan.

Jokainen hiihtäköön niillä suksilla, millä autuaaksi tulee, joten näitä mielipiteitäni ei tule pitää minään sodanjulistuksena tai poliittisena ohjelmana, jota yrittäisin puolustaa. Hiihtokausi on sitä paitsi jo ohi.

Mitä hiihto- ja laskettelukauteen tulee, olisin halunnut käydä laskettelemassa. Se kuitenkin jäi tältä talvelta ja ehkä tuleviltakin. Olen käynyt laskettelemassa ainoastaan kaksi kertaa elämässäni, ja kokemusten puute tällä alueella vaivaa muutenkin heikkoa itsetuntoani. Ensimmäisen kerran kävin kymmenen vuotta sitten ja toisen kerran viime talvena. Suurin este tämän tyyppisille harrastuksille on sosiaalinen pelko - ei mäen pelko. Pelkään, että kokemattomana ja asioista tietämättömänä nolaan itseni. Älyttömän paljon asioita on jäänyt kokematta tästä syystä. Julkisen nöyryytyksen ja noloon tilanteeseen joutumisen pelko on aivan sietämätön. Menen suorastaan paniikkiin ja shokkiin, jos jotain tuollaista tapahtuu, vaikka muissa tilanteissa en olekaan erityisesti paniikki-ihminen. Viime vuoden laskettelureissullakin tapahtui tietämättömyydestä ja taitamattomuudesta johtuvia asioita, jotka olivat kiusallisia.

[Muisto Keijo Kullervo]

Muistan kun vaimoni isä jo -60 luvulla väitti naama virneessä, että tulevaisuudessa koneet ja laitteet tekevät lähes kaiken työn ja ihmiset  tekevät työtä ja osa ihmisiä vain kuluttavat...
Olisiko syytä koneitten ja laitteitten verottaminen tai niiden tuotto olla keino kansalaispalkan saamiselle?
Tuntuuko tutulta?

Lähes joka päivä uutisissa kerrotaan kuinka firma, pankki tai tuotantolaitos 'vähentää tai on vähentämässä' henkilökuntaansa kun tulostavoitteet eivät ole täyttyneet.
"Henkilökuntaneuvottelut ovat meneillään."

Vaikuttaa todella siltä, että kaikille ei vain riitä tulevaisuudessa töitä, minkäänlaisia, valitettavasti.

Olisiko oikein, että kun syntyy maailmaan, on jo oikeus myös elämiseen, vaikka ei ole töitäkään kaikille?


Sanotaanko nyt perustuloksi  tai kansalaispalkaksi, mitä väliä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo

Kunhan spekuloin ajankuluksi...

Eläkeläisillähän on ko. millä nimikkeellä sanotaankin, perustulo eli kansalaispalkka jo hankittuna.

K.K.

PS. Kuinkahan monta virkaa ja uutta nälkää tulisi siitä julkiselle sektorille jos yhdeltä sosiaaliluukulta saisi kansalaispalkan, perustulon? Ja toiselta tai kolmannelta luukulta töitä niille joilla on koulutus ja ammatti tarjottuun virkaan?