Tämän päivän mietteet

[karpalo]

Keskusteluhistorian koko voisi olla pidempi Outomaalla, kun ei ole varsinaista ketju-näkymää.
Etenkin jos tulee enemmän turinaa tai siis suuremmalla intensiteetillä.

Niin, varmaan kehittää  Foorumimarkkinoinnin osaamista harjoitella myös muualla kuin omassa pesässä.

Hieman tulee virhearvioita, jos olettaa Markkinoinnin osaamisen Käkikellomaakarin taustalla kehittävän foorumia. Huono yhtälö, alkaa vaan jätättää.

Kahvakuulaamisen sijaan voisi lukea kirjan "Miten saan ystäviä, Menestystä ja Vaikutusvaltaa" alkaisi ihan pohjilta tuon homman.

[risto]

.
Minä suosittelen kirjoja "Miten nyhjästään tyhjästä" ja "Mainilan laukaukset".

Mutta toi, miten saan ystäviä....ja vaikutusvaltaa, kannatta lukea Socratesta.
Siitä oppii.

[Patu]

Pääasia olisi että Myllyläiset lukisivat jotain kirjoja. Nyt ne lukee vain niiden persona non grata-henkilöiden juttuja yhä uudestaan ja uudestaan ja natustelevat niitä. Yhä uusia kirjoittajia nousee Myllyn pölystä tietämään näiden legendaaristen pahusten aivoitukset ja sielunliikkeet.

Voi voi kun ne oli ilkeitä.

Kyllä sinne pitäisi saada taas joku uusi ilkimys. Löytyisiköhän täältä ketään vapaaehtoista pyöräyttämään Myllyä?

[risto]

.

Pitäiskö Yämyllyn porukka muuttaa joksikin?
Se on kuin ampiaispesä. Se puolustaa pesäänsä mutta muuten ampparit ovat hyödyllisiä.

Entäs Outomaa, kun suurin osa on tyytyväisiä tähän?

[THL tiedottaa]

Pääasia olisi että Myllyläiset lukisivat jotain kirjoja.

Lukeminen on pääasia. Ilman päätä ei voi lukea.
Herää monia kysymyksiä.
Onko useallakaan haluja kirjojen lukemiseksi?
Ja jos on haluja, niin onko kykyjä?
Voi olla, että jotkut laukkaavat sitä vauhtia, etteivät he koskaan pysähdy kirjan ääreen.

Haasteita on monenlaisia. Filosofisia, psykologisia, puhtaasti perimästä johtuvia – huom. puhdasta perimää ei olekaan – ja sit aivan arkisia. Usein käy niin, että kinastelu roskienvientivuoroista vie aivan liian paljon aikaa tärkeämmältä toimelta, eli toisten kirjoittajien sielunliikkeiden erittelyltä. Sitähän tehdään pelkästään omasta riemunkiljahduksia herättävästä palavasta halusta.

Mutta meinas ihan unohtua: kaikki tehdään oman minän kautta.
Jalosti.

[risto]

.
Kirjassa ei kerrota mitään minusta. Mitä sellanen lukeminen hyödyttää.
Menisi edes läheltä, mutku ei.

Ja jos lukeekin niin helposti keksii paremmat sanat kirjoitettujen tilalle.

Ihan niiku sanomalehti tai teevee. Miksei siellä ole uutisia minusta?
- sinustako? Millä perusteella? Eihän siellä ole minustakaan!

[Samja]

Kirjassa ei kerrota mitään minusta. Mitä sellanen lukeminen hyödyttää.
Menisi edes läheltä, mutku ei.

Tässä olet ihan väärässä.

Jokainen tarinaan ja sen sellaiseen liittyy itseen.
Jos yhteyttä ei hahmota omassa päässä, niin ...

[Samja]

Ihmetyttää tuo minä-viha.

Onkohan kaikki ihan kotona?

[risto]

Ihmetyttää tuo minä-viha.

Onkohan kaikki ihan kotona?

ei, ei alkuunkaan. Minää pitää rakastaa, ei vihata.

[S]

Pääasia on, että osaa lukea todellisuuden tuomia viestejä - niiden sisältämiä singnaaleja omalta kantiltaan tulkiten. On siis tarkoituksenmukaista elää ajan hermolla; suodattaa siitä itselleen sopivia kokonaisuuksia, luomalla kaikesta yhtenäinen kokonaiskuva, jonka mukaan toimia mielekkäillä tavoilla käytännön elämässä.

Kaikkeen lukemaansa on kuitenkin syytä suhtautua omalla tavallaan kriittisesti. Kaikki kirjoitettu tai sanottu ei tosiaankaan aina ole mitään kiveen hakattua totuutta. Kirjat eivät kerro asioista kuin osatotuuden, jos aina sitäkään. Ne ovat vain eräänlainen lisuke elämän ilmiöiden monimuotoisuudelle. On osatava myöskin erottaa valheellisuudet tai vääristelyt toisistaan. Pitkän elämän tuoma elämänkokemus auttaa monesti tulkitsemaan näitä todellisuuden, sekä sen takana olevien totuuksien suhdetta toisiinsa.

- Toki, oman itsenäisen minänsä kautta, tämä kaikki näkyvä peilautuu omanlaisenaan todellisuuskuvana itselle, jonka myötä myöskin asiat kirkastuvat toimivina kokonaisuuksina niihin puitteisiin joissa itse todellisuuttaan elää. Muut tietenkin voivat nähdä tämän vallitsevan todellisuuden toisella tavalla, aivan eri lähtökohdista käsin. Kyseenalaistamisen taito on kaikesta huolimatta ihmisessä jalostumisen sekä valistuneisuuden merkki.

- Mutta tämän ei tarvitse tarkoittaa millään muotoa elämästä vieraantumista. Päinvastoin, kun tajuaa elämän erilaisuuteen perustuvat yksilöllisten maailmankuvien eroavaisuudet, niin parhaimmillaan ne rikastuttavat elon taivalta. Suhtautumalla asioihin terveen krittisesti, mutta samalla vastaanottavasti, huomaa poikkeuksellisuudetkin aivan uudessa valossa. Tämä lisää ymmärtämystä, oivaltamista, mutta myös tietämystä siitä että mikään ei välttämättä ole niin itsestäänselvää, miltä asiat päällepäin vaikuttavat...?!