Voiko kehenkään ihmiseen oikeasti luottaa?

[Alien Weird]

Onko ihmisten välinen luottamus mahdollista?
Onko mahdollista uskoa lähimmäisen vilpittömyyteen ja hyväntahtoisuuteen?

Meitä kasvatetaan kristillisten moraalikäsitysten mukaisesti.
Meille sanotaan pieneninä;  "ei saa valehdella" "pitää aina puhua totta".

Toisaalta meitä myös vaivihkaa opetetaan ettei pidä luottaa.
Ei saa uskoa setiin jotka tarjoavat karkkeja ja kyytiä.
Pitää olla varovainen, ei saa antaa huiputtaa itseään.

Meitä opetetaan siis ristiriitaisesti itse olemaan rehellisiä
mutta kuitenkaan emme saa luottaa toisiin ihmisiin???

Miksi meidän pitää olla rehellisiä kun muut saavat yrittää huijata meitä
ja meidän pitää koko ajan olla varuillamme huijausyritysten varalta?

Onko missään olosuhteissa mahdollista luottaa toiseen ihmiseen?

Puolisoon ainakaan ei voi luottaa, se vain mielistelee korkeintaan.
Lapsiin ei voi luottaa missään tapauksessa se olisi erehdys?
Lapset sanoo aina; "ei ole läksyjä, tai, läksyt on tehty."
"En koskaan kokeile tupakkaa, alkoholia, huumeita."

Parempi kuitenkin olla varuillaan lasten suhteen.
Vaikka puolisolleen ei mitään mahtaisi, niin lapsista pitää kantaa vastuu.

Entäs voiko omiin vanhempiinsa luottaa?
Äiskä ja iskä aina sanoo että hänelle voi turvallisesti kertoa kaikki,
mutta kun sitten kertoo heille tarinansa niin äiskä tai iskä raivostuu
ja seuraukset voi olla kammottavat.

Voiko kehenkään luottaa?

[Patu]

Pelleiletkö?

Ajattelisit asioita yksilön kannalta, ajattelisit että voiko yksilöön luottaa.
Nyt julistat että puolisoon ei voi luottaa - kyllä minä luotan ja kovasti.
Ja että lapsiin ei voi luottaa - ehkä he eivät luota sinuun.
Ja että vanhempiin ei voi luottaa - ehkä olet pettänyt heidän luottamuksensa.
Eikä muurareihin.
Eikä ateisteihin.
Eikä talonmiehiin.
Eikä punatukkaisiin.
Eikä teini-ikäisiin.
Eikä...eikä...eikä...

Koko viestistäsi jäi tunne että esittelit ennakkoluulojasi, kerroit mitä stereotypioita olet rakennellut.

[Alien Weird]

Pelleiletkö?

Ajattelisit asioita yksilön kannalta, ajattelisit että voiko yksilöön luottaa.
Nyt julistat että puolisoon ei voi luottaa - kyllä minä luotan ja kovasti.
Ja että lapsiin ei voi luottaa - ehkä he eivät luota sinuun.
Ja että vanhempiin ei voi luottaa - ehkä olet pettänyt heidän luottamuksensa.
Eikä muurareihin.
Eikä ateisteihin.
Eikä talonmiehiin.
Eikä punatukkaisiin.
Eikä teini-ikäisiin.
Eikä...eikä...eikä...

Koko viestistäsi jäi tunne että esittelit ennakkoluulojasi, kerroit mitä stereotypioita olet rakennellut.

Et siis luota minuun, epäilet että vain pelleilen.
Mutta et vastannut kysymykseeni kokonaisuudessaan.

Vastauksestasi käy selville että et luota minuun, epäilet että vain pelleilen.
Mutta luotatko sinä puolisoosi, lapsiisi, vanhempiisi 100%:sesti.

Oletko aina kehottanut lapsiasi olemaan rehellisiä?
Oletko yrittänyt kasvattaa lapsiasi olemaan varovainen vieraiden suhteen?

Etkö ole koskaan narrannut lasta leikilläsi.
Se on lapsen kasvattamista siihen että kuka tahansa voi narrata, kehenkään ei pidä uskoa.

.

[Tiistai]

Joihinkin ihmisiin voi luottaa ja voisi sanoa, etta luottaa 100%. Pitkan avioliiton jalkeen useimmat sanovat, etta puolisoon voi luottaa. Nuoret parit tuskin ovat yhta varmoja.. pettymysta usein. Puolet avioliitoista menevat karille ja kuinka moni muu on heikunkeikun, kun pysytaan yhdessa juuri vastuun takia. Tai muiden pakotteiden, kun ero on kallista 

Noin yleisesti sanoisin, ettei keneenkaan voi 100% luottaa.. aina voi joutua tahtomattaankin tilanteeseen, joka pakottaa tekemaan kompromissin. Voin kuvitella niita.

Ystavista sanotaan esim., etta "bei Geld hört Freundschaft auf" (saksal. sananlasku-- ystavyys loppuu, kun on rahasta riita)

[Patu]

Mutta luotatko sinä puolisoosi, lapsiisi, vanhempiisi 100%:sesti.

Oletko aina kehottanut lapsiasi olemaan rehellisiä?
Oletko yrittänyt kasvattaa lapsiasi olemaan varovainen vieraiden suhteen?

Etkö ole koskaan narrannut lasta leikilläsi.

En pidä perusteltuna avautua itsestäni saati perhe-elämästäni.
En myöskään kuvittele olevani niin iso tapaus että minun kokemukseni auttaisivat päättämään voiko kehenkään ihmiseen luottaa.
Kysymyshän itse asiassa ei edellytä tuollaista käsittelyä. Jos löytyy yksikin ihminen johon voi luottaa kysymykseen voi jo vastata. Jos ei, joutuu käymään läpi kaikki maailman ihmiset.

Minusta kysymys ja lähestymistapasi on aika tylsä. Kysymys on samaa luokkaa kuin "lisätäänkö ruokaan suolaa?".
Jos pohdittaisiin esim. "miksi ihmiset luottavat toisiinsa?" voitaisiin pohtia esim. miksi evoluutio on tuottanut sellaiseen piirteen että ihmiset ja paviaanit luottavat jossain määrin toisiinsa, voitaisiin pohtia millä ehdoilla ja minkälaisiin lajitovereihin ihmiset luottavat. Vastaus ei olisi tylsä "ei" tai "kyllä".

Mutta et vastannut kysymykseeni kokonaisuudessaan.

Siiskö kysymykseen "Voiko kehenkään ihmiseen oikeasti luottaa?" ?
Minähän jo vastasin että luotan puolisooni ihan oikeasti. Yksi ihminen löytyi ja voin vastata "Kyllä".

Luulen että tähän asiaan minulla ei ole lisättävää.

[Alien Weird]

Jos joku sanoo että hän luottaa vaimoonsa tai mieheensä
se ei suinkaan tarkoita sitä että voitaisiin ehdottomasti sanoa
että se vaimo tai mies johon näin luotetaan olisi luotettava.

Avioliiton toimivuus edellyttää sitä että luotetaan toisiinsa.
Puolisoon pitää luottaa, jos et luota et ole itse luotettava.
Näin se menee.
No, se siitä.

Otit esille eläimet. Ovatko kotieläimet luotettavia?

Koira esimerkiksi voi olla melko luotettava kumppani, se ei jätä sinua ja pyrkii aina olemaan miellyttävä.

Tosin, jos yrität saada sen tekemään temppuja niin eihän se aina tottele.
Vaikka koira pyrkisikin olemaan sinulle uskollinen niin voi tulla joku joka viettelee sen makupaloilla
ja saa sen toimimaan ohjeittesi vastaisesti.

[S]

Ihmissuhteet perustuvat pitkälti ihmisten keskinäisen luottamuksen varaan. Luottamussuhde rakentuu jo lapsuuden kasvuympäristössä, kun yksilö kiinnittyy läheistensä myötä toimivaan vuorovaikutukseen heidän kanssaan. Näin myös luodaan kanssakäymisen edellytykset muiden ihmisten kanssa. Jos luottamus jostain syystä petetään, niin yksilö voi oppia varovaiseksi muidenkin ihmisten suhteen.

Luottamus tuo yleensä mukanaan turvallisuuden tunteen, jota sitten eri osapuolten kesken ylläpidetään, jotta asiat toimisivat sujuvasti. Kun päästään asioista sovittuun yhteisymmärrykseen, niin sen varaan on hyvä rakentaa luottamuksellinen suhde toiseen henkilöön. Kun on edes jonkinlainen varmuus siitä, että voi luottaa johonkin - eikä tämä petä sopivan tilaisuuden tullen, se kasvattaa samalla myös omaa itseluottamusta.

- Luotettava kanssaihminen on siten luottamuksen arvoinen, kun hän sen arvon teoillaan lunastaa. Luottamus on kuitenkin ansaittava, ennen kuin saa toisen osapuolen vakuuttuneiksi todellisista aikeistaan. Luottamuspula taas syntyy siitä, että toinen käyttäytyy epäluotettavasti, aiheuttamalla käyttäytymisellään muille pettymyksen. Silloin on todella vaikeaa rakentaa luottamusta uudelleen, kun sen on syystä tai toisesta menettänyt.

[Samja]

Uskon 100%:een luottamiseen.
Se on vain asetelma, jonne pääsystä en osaa juurikaan kertoa.

[AveLazio]

Ikävä sanoa, mutta kehenkään ei voi luottaa. Jos tulee tosi ankara paikka...

[THL tiedottaa]

Luottakaa, herranjestas sentään, edes itseenne!!