Yhteinen jatkokertomus "Mies vai hiiri?"

[emma]

Näitä pohtiessaan hiireksi kutistunut ego huomasi valon loistavan kaiken toivottomuuden keskeltä. Jihaa!
Mikäs tuolla siintääkään, ellei THL:llän kirkkaat valot maisemaa valaisemassa, autiuden keskellä.

Viimeinkin keidas kaiken toivottomuuden keskellä. Se viimeinen miete, minkä mies muisti, ennenkuin sumeni täysin.


Mies heräsi harmaiden Mikkikuvioisten flanellilakanoiden välissä.  Iloista hälinää ja astioden kalistelua.
Lämpimän fonduen tuoksu tuntui taustalla. Joku tapaili pienolla jotain säveltä.

THL
Taivaallisen hiireellisyyden lupaus.

Tänne mies oli livahtanut aina kun voimat olivat loppunet kesken. Paikka jossa sai olla kaltaistensa kanssa, vapaa.

Korkokengät ja pilkullinen hame lähestyivät. - Mites täällä voidaan? Mietittiin jo pitäiskö sut viedä sairaalaan. Hippeli soitti siskolleen, se on lekuri. Ja sano, että se voi olla ihan vaan uupumista. Ja kun susta tuli kuitenkin jokunen sana niin tuotiin sut nukkuun tänne hetkeksi. Otatko juotavaa? Vai juustoleivän?

Tyttö kumartuessa hänen puoleensa musta nenänpää näkyi selvästi. Ja  poskille piirretyt sirot viikset.

[Aprilli]

Sekavien mietteiden ja uniensa sokaisemana mies piehtaroi sängyssään puolelta toiselle. Olo oli niin kummallinen.

Tilanne keskeytyi söpönenäisen hoitajan pelmahtaessa huoneeseen.
"Teillä on sitten lääkärin tarkastus 13.36 jonka jälkeen sitten mahdollisesti pääsette omaan kol..kotiinne. Valmistautukaa."

Kummallinen olotila alkoi saada myös itseään mystisemmän selityksen. Epävarmasti takalistoaan hapuillen, kohtasi mies siellä jotain, jota hän olisi tuskin
uniaan todemmaksi voinut kuvitella. Hännäntynkä! Totta mooses, hännänpää sieltä puskee näkyville, pehmeä ja hieman nukkainen.
Typykkäänsä hipeltäen mies vaelsi taas ajatuksiensa siivittämänä aina lapsuuden aikaisiin kokemuksiinsa.

Entä isä? Oliko ehkä hänelläkin ollut...

Miettiessään tarkemmin lapsuuttaan, juolahti mieleen yhtä sun toista huomioitavaa, jo unohtuneita kukkasia.

Niin, ei isäkään ollut juuri asioille selkäänsä kääntänyt, miehinen mies.

Esimerkiksi saunaan mentäessä. Isä sanoi aina, että mene poika edeltä. Väkevän poltteen kirpaistessa ihoa isä kehoitti nakkaamaan hieman vettä kiukaalle,
"että pahin laantuu". Ja sitten mentiin peräkanaa. Poika edellä.

Entä se tapaus, kun aukaistiin latua Honkasesta Isomäelle.
Niin, olin sitten vähällä hiihtää pyyntirautoihin, edellä kun menin. Isä siihen että on syytä katsella tarkkaan.

Ja Sonninhaan juttu.

Menin sitten päitset ja riimu käsissäni Isometsän sonnia hakemaan haasta. Isä huuteli varoituksiaan veräjän reunalta ja varoinhan minä.
Sonnin kehveli oli syövinään ruohoa ihan rauhassa, kunnes nosti päätään sen verran, että näin kuinka sen silmissä ilme muuttui.
Ja sitten mua vietiin. Sonni perässä.
Hoikkana poikana onneksi pääsin lipsauttamaan veräjän raosta ulos, sonni jysähti päin puita. Vähältä piti.

Tulomatkalla kuljeskellessamme kuului isän ääni takaa:" Jätit sitten riimun hakamaalle, kukahan sen sieltäkin hakee."

Näitä miettiessään totesi mies hännäntyngän kasvaneen jo useita senttejä.
Onneksi sulokas, söpöviiksinen hoitajatar saapui huoneeseen.

[emma]

- Iltaa, tässä tätä juustoleipää. Laitoin päälle vähän paprikaa, ota pois jos et tykkäää. Ja lasi maitoa.  Kohta se lääkärikin sieltä tulee.

Sonnihaka. Se oli ensimmäinen kerta kun hän huomasi ehtivänsä pienistä raoista pakoon. Raot löytyivät
aina yllättäen.

Ekalla luokalla Vehreelän ilkeät veljekset perässä. Pieni rako Kontulan aittojen välissä, reppu meinasi jäädä kiinni, mutta pakoon pääsi.

Kotipuolessa tiskivuorosta pääsi luistamaan kun solahti siskon vierestä kamarin puolelle hetekan taakse. Eteisen kautta ei voinut ulos mennä, sisko olis huomannut.

Ketteränä kuin...

Armeijassa taidosta oli olllut turhankin paljon etua.


Koulussa hän oli oppinut olema

[AveLazio]

Ja armeijas oppii vaan lisää..

[Tiistai]

Eipä käy kateeksi häntä, joka aikoo editoida ja tehdä tästä romaanin!

Älkää lannistuko Aprilli ja Emma

[Aprilli]

Sekavien muistopätkien jatkumo keskeytyi tilanteeseen, jolloin hiirinainen otti miestä lempeästi ranteesta kiinni mitatakseen pulssin.
Hiirimies havahtui välittömästi. Jotain tämäntapaista on ollut ennenkin...ennen Emmaa. Niinkuin kaikki ylipäätään olikin ollut ennen tai jälkeen Emman.

Kerran jo kauan sitten tapahtunut Aittareissu. Edenistä itään, Muurolan tiellä.

Nainen oli ollut myös heinäpellolla kuten mieskin. Liekö sitten naapurikylän naisia kun ei niin tuttukaan ollut.

Paluumatkalla oli keinahdellut kylkimyyryyn ja tarjonnut sahtipänikästä. Ja tuoksunut heinälle ja naiselle.

"Kiirekös pojalla on äiteen vellille vai joutaisko vaikka saatille pyörähtää?"
"Ei mulla kiire..mihinkäs tässä"
"En taida olla sinun kanssa ennen...tuota porissutkaan, salskea poikahan sinä tunnut olevan."
"Niin sinäkin..öh."

Aitalleen, aitalleen minut vei tämä nainen joka tuoksui heinälle, naiselle ja hieman sahdille.
Ja vielä jollekkin muullekkin jota en silloin tiennyt.

Myös minä tunsin tuoksuvani. Hielle ja pelolle.
Siinä me sitten tuoksuteltiin. Yhdessä.

Yhdessä mentiin aittaan, nainen pehmein tassuttavin askelin kissamaisesti hyrähdellen.

Ennenkuin kerkesin edes aivastaa, nainen kiepautti itsensä puserostaan vapaaksi ja pulpautti silmieni eteen kaksi mitä ihmeellisintä palleroa,
mitä kuvitella saattaa.
Aitan hämyssä niin vaaleat ja pehmeän näköiset.

Mielessäni käväisi, kuinka mikään olento voi kyetä edes kasvattamaan itseensä moiset, kun jo nainen tarrasi kouriini ja puristeli niillä ihmeitään.

Turhaa edes mainita, kuinka etu- ja takalistossani alkoi välittömästi jyskyttää.
Veri hakkasi korvissani niin, etten edes kuullut mitä hän sanoi, vaikka jotain viehättävää se varmasti  oli.

Samantien hän kellautti itsensä makuuksilleen ja minut päällensä.

Ilmeisesti hän suoriutui hameestaan yhtä näppärästi kuin puserostaan, koskapa tunsin itseni hänen tiukkojen, työn vahvistamien reisiensä puristuksessa.

Hän piteli edelleenkin käsiäni ranteistani ja hieroskeli niillä yläosiansa hieman ynähdellen.

Siinä olin ja yritin mieleeni palauttaa kiivaasti miesten puheita Helmannin tallitalkoissa kuulemaani.
Mitä ne olivat puhuneetkaan?

Että sille pitää jotain tehdä ennenkuin voi laittaa sen sinne. Mitä mitä se olikaan?

Hieroa jostakin ja sitten se joku nappi mistä painaa, ennen kuin se aukeaa. Mikä hiton nappi ja missä? Unohtivat tarkemmin turista, naureskelleet vaan.
Nänniäkö ne meinasivat ukonketaleet. No voinhan minä yrittää siitä...vai oliko se sittenkin jotain siellä, siellä alakerrassa.
Nainen katseli minua soikein silmin ja kosketteli kynsillään selkääni.

Tunsin kuinka kuuma hiki levisi minusta kuin laava vuoresta.
Sittemmin kävi ilmi ettei se ollutkaan pelkästään hikeä joka lähti.

Se joka lähti, vei mennessään myös viimeiset voimani.

Siinä olin, avuttomana ja loukossa juuston kanssa. Silmitön pakokauhu ja häpeä kuohui ylitseni kuin virtaava koski.

Viimeinen jonka perääni kuulin paetessani aitasta oli: "No poika, mihis sinä..."

Ja se kaamea nauru.
Se hirvittävä Naisen Nauru jäi korviini soimaan. Moneksi vuodeksi.
Se nauru, pahempi kuin kivi kengässä tai pallit lauteiden välissä.

Ainoastaan eräs Räsäskä on myöhemmällä iälläni kyennyt saamaan samanlaisia kauhunväristyksiä selkäpiissäni.

Ei, en ikinä halua enää muistella, mietti mies ja rentoutui hieman.

Söpö hoitajatar kurtisteli pikkuisen kulmiaan todetessaan hiirimiehen pulssin kohonneen huomattavasti.

[Tiistai]

On sanottava, että Emmalta ja Aprillilta kirjoittaminen sujuu tuosta vain, elävää tekstiä!

En osaa jatkaa, mutta odotan lisää muilta..



Muoks.
ketju on kummasti lyhentynyt, huomaan juuri,
eräs joku on poistanut omansa!

[Tiistai]

Miehen otsalla oli hikipisaroita ja hän näytti muutenkin hätääntyneeltä. Hoitajatar kaivoi taskustaan kuumemittarin ja työnsi sen miehen kielen alle ja katsoi, että se pysyi siellä. 40,5 astetta?!  Hän kurkotti painamaan nappia saadakseen lääkärin paikalle, joka oli juuri ollut tekemässä lähtöä kotiin pitkän työpäivän päätteeksi. Tämä käänne potilaan tilassa tuntui huolestuttavalta, koska kuume oli noussut nopeasti. Aamulla hiirimies oli keskustellut vielä suhteellisen rauhallisesti vaikka olikin näyttänyt kalpealta..

[emma]

Hiiren normaali ruumiinlämpö on 37.4 C. Miehen 36.7. Hiiri tai mies. Nyt kaikki ei ollut kunnossa. Hoitaja kokeili pulssia. Ja uudelleen. 458. 462. 456. Mahdotonta. Pulssi oli niin nopea, että laskeminen tuntui vaikeuksia. Miehen pitäisi olla kuollut. Tai hiiri.

[Tiistai]

Lääkäri tuli kiireisesti huoneeseen salkkuineen ja alkoi tutkia potilasta ja tiedusteli, mitä hän oli päivän mittaan saanut lääkkeitä tai syötävää ja miten oli voinut aikaisemmin.  Ensi silmäyksellä se näytti myrkytykseltä!  Korkea kuume, sekava olo, kylmä hiki, vapisevat kädet. Hän määräsi verikokeen otettavaksi ja tutkittavaksi mahdollisimman nopeasti myöhäisestä kellonajasta huolimatta. Hän riisui ulkotakkinsa ja istahti potilaan viereen katsellen tätä huolestuneen näköisenä..