Yhteinen jatkokertomus "Mies vai hiiri?"

[urukusu]

Lääkärinä nainen oli huolissaan potilaastaan.
Henkilökohtaiselta kannaltaan hän katsoi tuota kuumeisena
satunnaisesti vikisevää myttyä  risteilevien tunteiden vallassa.

Omana tukahdutettuna hiirenään hän taisteli vastaan halua käpertyä
sängyn pesään, oman lajin yksilön, vaikkakin sairaan, viereen.

Lääkärinä nainen oli kuitenkin saanut peittää hiiren olemuksestaan.
Ollakseen pienen työyhteisön arvostettu jäsen oli hän kokenut
suuret paineet olla jotain muuta kuin hiiri. Oli pitänyt olla mies.

Siinä istui nainen, mies, sängyn reunalla miettien, antaisiko
hiiren himoilleen periksi. Sotkeutuako niin vahvasti hiirehtävän
miehen elämään muuten kuin lääkinnällisesti? Ei vastakkaisen
sukupuolen ominaisuudessa, vaan lajitoverina.

Olisi kenties kuitenkin paras unohtaa muut kuin lääketieteelliset
velvoitteet. Omassa oravanpyörässä riittää tarpeeksi juostavaa.
Potilaan tila vaikutti muutenkin sen verran vakavalta, ettei vielä
voinut edes tietää hänen selviytymismahdollisuuksiaan.

[Tiistai]

Potilas havahtui ihmettelemään vaikenevaa lääkäriä sänkynsä reunalla. Naisen tumma. melkein musta tukka oli lyhyt ja muodikkaasti asymmetrisesti leikattu ja ylähuulella näytti olevan varjoa kuin usein tummilla naisilla on. Ilmassa oli jotain tuttua läheisyyttä, mietti hiirimies, ainakin siltä hänestä nyt tuntui, että oli hiiri.  Myös lääkäri huomasi potilaan palaavan todellisuuteen ja vaikutti jo vähän virkeämmältä kuin vielä muutama minuuttia sitten.
Selvisi, että potilasta oli käynyt päivällä katsomassa kaksi ystävää tai tuttua ja heillä oli ollut paperipussi jotain murkinaa mukanaan. Tämä oli käynyt ilmi kun oli mietitty, mistä hän olisi voinut saada ruokamyrkytyksen.

[AveLazio]

Tärkeimpänä hän piti sitä, että vierailija oli tuonut hänelle pienoispistoolin. Se oli nyt patjan alla. Sai lisäksi amfetaminia. Turvatoimet ovat täällä naurettavat, onneksi, hän tuumi alkaessaan piristyä amfetamiinista.

Tänä yönä lähden täältä. Ja teen sen, mikä tarvitsee tehdä.

[Tiistai]

(Johan THL aloitti kummallisen romaanin, kuka tätä osaa jatkaa?!)  

Oliko iltapäivän houreet ja käsien vapina olleetkin vieroitusilmiö, oliko hän jo niin riippuvainen?   Mutta nyt kaveri oli tuonut lievitystä siihenkin.  Se toinen asia, jota oli pohdittu porukassa oli kinkkinen juttu. Pienoisase oli jo piilossa patjan alla, mutta arvelutti kuitenkin miten hän oli langennut näiden kahden jo aikaisemmin virkavallan kanssa tekemisissä olleiden rikollisten paulaan ja luvannut olla mukana seuraavalla keikalla. Ehkä todistaakseen itselleen ja näille koville kundeille, että on Mies eikä Hiiri, jolla he olivat häntä kiusanneet nakkikioskilla pari kuukautta sitten.

[risto]

.
Jaa'a. Sanoi hän, onpa helvetin huono lääkitys.
Hän otti päivystävää lääkäriä pillistä kiinni,työnsi pistoolin harjoittelevan psykiatrin suuhun ja sanoi että nyt laitat lääkityksen kuntoon.

Nuori psykiatri otti pistoolin suustaan, mottasi hiirtä kuonoon ja ja sanoi että vitut laitan.
Oo ihmisiksi ja lopeta toi pelleily. Ei tämä sairaala ole mikään kapunginteatteri. Mennään pelaaman shakkia. Yö on pitkä.

[Tiistai]

(Aha, tämä onkin mielisairaala, no..
mutta Hiiri on siellä vain ohimenevästi, ei tästä muuten mitään tule)



Se oli tietenkin leikkipyssy, lääkäri huomasi heti muovin maun suussaan ja sitäpaitsi metallinen olisi ollut kylmä.  Mutta ensi silmäyksellä se näytti aidolta ja oli aika painavakin kokoonsa verraten. Muuten metallinpaljastin portilla olisi piipittänyt, se oli asennettu aikoja sitten vaikeasti psyykkisesti sairaiden osaston takia. Potilaan kaverit olivat halunneet tehdä hänelle kepposen nähdäkseen mitä hän aseella tekisi ja tämä olikin heittänyt sen Heti patjansa alle vilkuillen oven suuntaan kuin hiiri konsanaan.  Ettei lelu löytyisi, jos hoitaja vilkaisee pussiin he olivat ostaneet kadunkulmalla turkkilaiselta dönerkebabin ja kolatölkin. Ehkä liha siinä ei ollut parhaasta päästä ja koko kioskikin oli näyttänyt jotenkin arveluttavalta. Mahtoiko olla peiteosoite jollekin rikolliselle toiminnalle.

Tässä kaupunginosassa ei ollut hyvä olla liikkeellä öisin muutenkaan. Toivottavasti psykiatrinen tutkimus saataisi pian valmiiksi, että kaveri pääsisi vapaaksi. Hänellä oli lievä huumeongelma, jota ei siksi vielä eilen ollut mieltänyt, mutta amfetamiini oli auttanut heti.  Hän ei ollut varsinaisesti hullu vaikka oli masennuksesta johtuneen psykoosin takia joutunutkin nyt tänne tutkittavaksi. Häneltä puuttui itsetunto, olihan nämäkin kaksi miestä heti alkaneet nimittelemään hiireksi edes tuntematta!

Voitaisi taas ideoida miten vedettäisi se iso kala kuiville, keikka, jota miehet suunnittelivat jo pitempään. Mutta he tarvitsivat sitä varten kolmannen miehen ja uskoivat läytäneensä sopivan juuri tässä Roopessa. Jonka olennossa oli jotain huomaamattoman hiirimäistä. Mies ei herättäisi samalla tavalla epäluuloja kuin, jos jompikumpi heistä olisi asialla. Jos mies jäi kiinni hän ei tietäisi juuri mitään heistä kahdesta, siitä he olivat pitäneet huolen ja historiansa takia hänen sanomisiaankin uskottaisi varauksella.

[risto]

.
Joo. Kyllä kannattaa höyrypään  kanssa lähteä keikalle, örisi Risto. Karin kanssa on oltu kusessa solkenaan. Siitä jää jo selainen hajuvana ettei tarvitse koiraakaan jäljittämään.
Mutta minä en nyt viiti. Sossusta saa ihan hyvän toimeentulon ja kaupungin asunnon.
Kiitti, nyt riitti.

Ristoakin sanottiin hiireksi. Oli aina hiiren hiljaa muttei haissut hiirelle.

[Tiistai]

Emma, Aprilli ja Urukusu .. ja muutkin, tulkaa jatkamaan,
Minä en osaa kirjoittaa roistoromaania!

Risto ei ollutkaan hiirimies (meinaa Rrrape), vaan toinen noista konnista, ne on Risto ja Kari.. Roope on nyt potilas.

[Aprilli]

Kunhan tässä naurultaan kerkiää.

[Aprilli]

Se keikka, muisteli hiirimies.
Se perkeleen keikkojen keikka, varsinainen keikka.

Oli vedetty kirkasta jokunen viikko, kun eräs valopää keksi kuulleensa varsinaisen jutun.
Eräs puoti, siellä oli kassakaappi jossa ukkeli säilytti pahanpäivän rahojaan.
Vois käydä kylässä ja vilkaista.

"Onko isokin kaappi?"
"Ei oo iso, otetaan mukaan vaan."
"Miten?"
"Hinataan kelkalla pois. Ei mitään alarmia messissä, takaovesta mennään."

Kuta enemmän ilta pimeni ja porukan tunnelma tiivistyi, sitä vähemmän ajatus jätti rauhaan.
Etenkin kun kaikki oli lopussa paitsi tyhmyys, niin tuumasta toimeen.
Joka idea on niin kauan hyvä, kunnes sen oivaltaa.

No ei tosiaan ollut mikään timanttiparatiisi se, mikä lie hemmetin hattukauppa.

Kavereiden nimiä en viitsi tässä ihan vaan häveliäisyys syystä pudottelemaan, mutta yhdellä oli jokin kelkantapainen mukana.
Värkännyt skeittilaudan sinne alle.

Sorkkaraudalla sisään, ei temppu eikä mikään.
Kaappi vaan kassiin, ja samantien sassiin.

Painoi sitten pienikin kassa niin perkeleesti.

"Onkohan siellä viinaa?"
"Kaapissako, idiootti."
"Ei kun puotissa, pitäs käydä tarkistamassa."
"Kaikkien saat..tollojen kanssa sitä lähteekin..."
"Tuli vaan mieleen, eikö sulla muka?"
"Vedä nyt hyvä mies, älä mieti."

Vedettiin siinä sitten kämpille päin lastia. Palelikin niin pirusti ja lunta alkoi pyryttää, ettei kohta eteensä nähnyt.

"Vittu, tässähän voi vaikka eksyä. Ollaanko me edes oikealla tiellä?"

Jatkettiin vetämistä.

Päästiin melkein perille.
Niin joku muukin.
KRP:n siima.

Mistä ne voi aina ilmestyä paikalle, poliisit, silloin kun ei ainakaan tarvitse.

"No niin poijjaat, lähretääs kotona käymään."

Myöhemmin kamarilla eivät voineet pitää naamaansa kurissa.

"Mistä te tiesitte tän meidän homman. Ei tästä mitään oltu aiemmin puhuttu?"

"Ei mitään tarvinnut tietää. Seurattiin vaan lumijälkiä teidän älypäiden perässä. Ha-haa ensilumi.
Ja jos muuten kiinnostaa tietää, olis siellä kaapissa pari hattuakin ollut, ha-ha."

Joopa joo.
Keikka kun keikka.

Hiirimiestä rupesi hieman naurattamaan, kunnes mieleen muistui jotain muuta.

Missä? Missä hän oli nähnyt hiirihoitajan aiemmin, ennen sairaalaa?