Yhteinen jatkokertomus "Mies vai hiiri?"

[Aprilli]

Hiirimies vaelteli kohti konserttipaikkaa puristellen lippuaan hikitahmeissa käsissään. Suureen ihmisjoukkoon soluttautumisen luulisi olevan luontevaa,
mutta mies tunsi kuitenkin lievää ahdistuneisuutta ollessaan taas ihmisten ilmoilla. Taisi olla kysessä sitten jokin hyväntekeväisyys pippalot, koska esiintyjiäkin
oli listassa ainakin vaaksan verran. No tuskin sitä vaaraa kuitenkaan virstan mitalla..

Hiirimiehen alati kasvavat estot johtivat hänet kuitenkin luikahtamaan takapihalle. Jos sieltä löytyisi vaikka pieni sisäänkäynti, ettei ihan pääovesta tarvitsisi.
Ja löytyihän sieltä. Mies pujahti ovesta käytävään, jonka perällä pilkotti valo ja kuului sekalainen äänimaailma.

Yhtäkkiä sivuovesta lennähti meluisa ihmislauma joista eräs tarttui häntä tiukasti kyynärpäähän.

"Miten sä täällä olet, eihän nyt tätäkautta sun kuulu tulla. Täällä mellastavat vain alan hiiret ja rotat, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ai niin, oletkos sä,
anna kun arvaan...Humbleballsseista, mutta eikös ne peruneet? Nämä muutokset ovat niin viimehetkenpaskaa taas...katsotaampa listaa hmm"

Hiirimies kakisteli." Ei ei, en minä mitään hiiriä pelkää, voidaan sanoa että olen paremminkin, tuota vaikka hiiriskanneri heh heh".

Samalla ihmisjoukkio töni miehen eteenpäin ja sisään ovesta, jonka takaa oli valo pilkoittanut. Huoneessa kävi vimmattu sekasorto.
Kampaajat, meikkaajat ja stailaajat singahtelivat puolelta toiselle, vaatteita vietiin ja tuotiin, ovella huutelivat organisaattorit ohjeitaan ja aikataulujaan.
Hiirimies istahti tuolille ja totesi samalla joutuneensa yhdeksi niistä, joita käsiteltiin kiivain sormin.
Miestä riisuttiin, puettiin, riisuttiin, kaadettiin suuhun juomaa, ja muokattiin. Sanomattakin selvää, että hiirimies oli täysin lamaantuneessa tilassa, joka
voi olla hetkittäin ominaista vain todelliselle hiirelle.

Kuin sumun seassa talutettiin mies eteenpäin, tilaan joka oli romun ja rekvisiitan täyttämä. Tilan edessä loisti kirkas valo. Ja sitten:

Hyvät naiset ja herrat, hyvä konserttiyleisömme, seuraavana esiintyy meille uutena nousevana tähtenä MouseScanner !!!
Tervetuloa!

Hiirimies töytäistiin lavalle.

Kirkkaat valot sokaisivat, kuuma ilma tunkeutui vastaan, yleisön levoton meteli kuulosti kaukaiselta mereltä, haisi hiki ja hengitys.
Hausbändi pumputti kysyvänä passiivista introa ja katseli toisiaan hämmennyksen vallassa. Hiirimies oli niin kauhuissaan että kirkaisi.
Siihen bändi vastasi jollakin tehosteella ja yleisö huudahti.

Mies lavalla kaikkien edessä koki elämänsä kuristuvan.
Hän alkoi tuottaa esille ääntelyä, joka ei ollut miehen eikä naisen, ei tytön tai pojan, ei lapsen tai aikuisen. Hiirimies huusi elämäntuskaa.
Sanat virtasivat suusta käsittämättömänä ryöppynä. Hiirimies ei kuullut soittajia, ei itseään ei yleisöä. Vauhti kiihtyi, mies ei voinut vaimentua
tai jarruttaa. Elämä puristi henkeä irti lihasta.

Yleisö huumaantui. Kohiseva meri tuli koskeksi korvaan, salamat välähtelivät kaiken lisäksi, musiikki takoi taustalla, yksittäisiä huutoja.
Hiirimies lauloi omituista kosminaalista säveltään kuin riivattuna. Omituiseen lauluun sekottuivat ihmisten rytmikäs käsien hakkaus, naisten
kirkaisut ja miesten yltyvä yhteinen mölinä. Hiirimies jatkoi purkaustaan, ilman rajaa, ilman aikaa tai paikkaa.

Lavalle lennähteli vaatekappaleita, jotka kangasmäärältään kuuluivat naispuolisten pienimpään rihmastoon. Astuessaan yhteen niistä, hiirimies säikähti
ja yritti ravistella kappaletta irti jalastaan. Jalan sätkiessä tangat kiihdyttivät pyörimisvauhtiaan ja yleisön möly repesi kirjunnaksi. Pari tyttöä yritti
kiivetä lavalle turhaan, turvamiehet toimivat. Mies huomasi, että jokainen liike aiheutti kuulijoissa ennalta-arvaamattoman reaktion.

Hämmentyneenä hiirimies hiljeni. Sali hiljeni.
Ja sali repesi. Niin myös hiirimies.

Energia velloi tilassa kuin paksu usva. Haisi hiki ja kiima. Hiirimies ei ollut enää hiirimies vaan MouseScanner!
Tätäkö se oli? Tältäkö se tuntui?
Suosio, joka laskeutui kuin huuma päälle. naisten huudot, miesten kateus. Tähtisateen keskellä.
Ihailijoiden keskellä, salamavalojen tuikkeessa. Tilanne jota voi puristella miten tahtoo, kuten tahtoo.
MouseScanner tunsi, kuinka voima valui hänen yllensä.
Elämä on tässä!

[Joutsen]

Eikä mikä tahansa elämä, vaan juuri sopiva siis elämää suurempi elämä, jota oli aina tavallaan etsinyt.
Myönsi pikaisesti, että olihan se persoona vetänyt ylös ja alas, suuntaan ja toiseen, mutta kaiken koitoksen tarkoitus oli siis ollut tässä, tulla suureksi.

MouseScanner ei ollut koskaan tiennyt olevansa musikaalinen, lauluäänihän oli kutoseksi koulussa tuomittu.
Niin se peruskoulu lyttää ihmisten lahjat, totesi hän viileästi kohinalla kohonneella itsetunnollaan äimistellen toisella silmällään kuvajaistaan, joka heijastui mustasta kiiltävästä limusiinista, johon hänet tuupattiin. Siis todella, hän myös näytti hyvältä meikeissään ja peruukissaan.

[Joutsen]

Kirkuva naislauma seurasi Mousea, mutta ei se haitannut. Hännellä kun oli kynä vakiovarusteena ja aina kirjoitusvalmiudessa vekseliä varten taskussaan. Nyt sillä samalla musteella voisi tatuoida menestyvän nimensä ihailijoiden käsivarteen. Scanner painui autoonsa ja teki tilaa fanilaumallensa sytyttäen viileästi savukkeen. Ovet sulkeutuivat. Hiljaisuus. Vain savun pöllähdys, jos sitä ääneksi voi kuvailla. Jos ääniä kuuntelee, seuraavaksi voi kuulla poliisin pillin, joka vie hienosti alkaneen mahdollisuuden taas alkuunsa. Enkelit ne kyllästyivät, ei tätä tyyppiä viedä pakolla pois elämästään. Toteutukoon luontonsa, se aito ja hyvä.

[Tiistai]

Herätetään Hiirimies taas eloon, kirjoitellaan ja katotaan miten sille sankarille käy!


Hiirimies havahtui hereille konserttisalin takaosassa ison ruukkukasvin takana kauempaa kuuluvaan yleisön pauhaamiseen ja naisten kirkumiseen. Miten tässä näin kävi? Oliko hän niin poikki ja loppuun väsynyt, että nukahti ennen konserttia, vaikka oli jo ehtinyt iloita vaihtelusta viime viikon sairaalakokemusten jälkeen. Oliko hän nähnyt unta olevansa superstar.. "Mouse Scanner"?! Naisten suosikki, jota kuunellessa he olivat alkaneet hysteerisesti kirkumaan? Mies kömpi jaloileen kylmällä käytävällä vähän jäykästi hoiperrellen. Oli jäänyt syöminenkin vähälle tänään, heikotti, jalat tutisivat.

[Esmerkix]

Kävellessään ulos konserttisalista mies tunsi itsensä vaivautuneeksi, sillä muu yleisö loi häneen ärtyneitä, suorastaan halveksivia silmäyksiä. Anteeksi, hän mutisi miehelle, joka istui ainoana hänen lisäkseen rivin päässä. Väliaikaan olisi ollut aikaa enää muutama minuuutti. Hän hoippui miestenhuoneeseen ja antoi ylen välittömästi päästyään lavuaarin ääreen... Hän tuki hetken otsaansa lavuaarin yläpuolella olevaan seinään... Mitä oli tapahtunut aikaisemmin iltapäivällä, juuri ennen kuin hän lähti Tampere-taloon? Hän ei muistanut, oliko hän liikkeellä omalla autolla vai oliko hän saapunut bussilla. Tuskin taksilla kuitenkaan... Oliko hän itse asiassa edes käynyt tänään kotonaan Lempäälässä? Housuntaskusta löytyi auton avain. Samassa hän muisti... hänelle oli tullut puhelu iltapäivällä juuri kun hän oli palaamassa suihkusta. Kuka soittaja oli ollut? Hämärästi hän muisti sopineensa tapaamisen ilmeisesti soittajan kanssa... Finlaysonin alueelle Bella Romaan... Mitä sen jälkeen oli tapahtunut? Oliko hän ollut siellä? Oliko hän tavannut tuntemattoman soittajan?

[Tiistai]

Mies pesi kasvonsa, huuhteli ranteitaan pitkään ja alkoi rauhoittua. Peilistä katsoi takaisin kalpea väsyneen oloinen mies, joka näytti siltä kuin ei olisi nukkunut kunnolla koko viikolla. Hän suuntasi askeleensa kohti uloskäyntiä, kun halusi nyt vain kotiin rauhassa pohtimaan päivän tapahtumia. Miksi hän oli lähtenyt kaupungille vaikka aikomus oli ollut levätä kotona, kotikolossaan tämä yö? Täytyi tästä lähtien olla varovaisempi ja keskitttyä olennaisiin asioihin. Huomenna. Nyt on saatava myssyllinen kunnon unta ensin

[Esmerkix]

Astuttuaan ulos pääportaikosta hänen katseensa etsiintyi vasemmalla puolella sijaitsevalle parkkipaikalle.
Parkkipaikka oli aivan täynnä... Hän antoi katseensa kiertää koko parkkipaikan, sitten hän katsoi myös Tampere-talon etupuolella olevat parkkipaikat, mutta missään ei näkynyt yhtään Mercedes-Benz SLK 350 -tyyppistä upouutta urheilumallista kaksipaikkaista... kyllähän sen pitäisi osua silmään kansanautojen joukosta... Mies työnsi käden uudelleen taskuun... avain oli edelleenkin siellä. Hän veti avaimen esiin taskustaan ja siinä luki keskellä suurin kirjaimin: S-k-o-d-a...

[Patu]

Skoda – koska ihmeessä hän oli sellaisen auton hankkinut? Minkälainen auto se on?
Mies painoi avaimen nappulaa ja tarkkaili, missä autossa valot vilkkuisivat.
Ei missään.
Ei muu auttanut kuin kävellä parkkipaikan toiseen laitaan. Taas avaimen painallus ja nyt löytyi auto. Hämäriä mielikuvia alkoi nousta, auto oli jollain tapaa tuttu. Toivottavasti se toimii.

Mies huomasi takapenkillä makaavan naisen vasta kun oli avannut oven. Nuori, tumma, kalliin näköinen turkis päällään. Käsilaukku vieressä penkillä.
Eikä nainen hengittänyt.
Mies kaivoi nenäliinan taskustaan, puhdisti auton ovenkahvan, lukitsi auton, käänsi selkänsä pääportaikosta purkautuvalle väkijoukolle ja lähti rauhallisesti kävelemään pois.

Kun vastaan tuli poliisiauto, jalat muuttuivat jäykiksi. Mies kaivoi taskuaan, savukkeita ei ollut mutta mies oli laittavinaan savukkeen suuhunsa ja sytytti sen – samalla sai kädet kasvojen eteen juuri kun poliisiauto tuli kohdalle.
Kiusaus kääntyä ja seurata mihin auto menee oli lähes vastustamaton. Mies yritti kävellä rennosti, työnsi kädet taskuunsa ja tunsi avaimen. Hän kaivoi avaimen käteensä, valmistautui heittämään sen vieraan auton alle mutta vilkaisi taakseen. Poliisiauto oli tulossa takaisin, häntä kohti.

[Tiistai]

Mutta poliisiauto laittoikin sireenin päälle ja ajoi kiihdyttäen ohi. Helpotus oli sanoin kuvaamaton, polvet tutisivat,  mutta jotenkin miehestä tuntui silti, että hänellä oli jotain tekemistä sen kanssa. Mistä tämä vieraan auton avain oli tullut hänen taskuunsa ja tuo ventovieras nainen takapenkillä? Se oli näyttänyt elottomaltal Hän lähti kävelemään kotiin päin, vaikka sinne olikin matkaa ja yritti turhaan muistella päivän tapahtumia. Avaimesta piti päästä eroon ja vilkaistuaan ympärilleen hän heitti sen jonkun hoitamattomalta näyttävän tontin piha-aidan taakse. Talo näytti jotenkin asumattomalta, mutta olihan tämä jo laitakaupunkia.

Saavuttuaan kämppäänsä, yksiöön, josta tykkäsi ajatella kotikolonaan hän heitti takin naulakkoon, potkaisi kenkänsä ovella jaloistaan ja heittäytyi sängylle makuulle. Hän yritti miettiä, miten oli tähän soppaan joutunut, mutta väsymys lamaannutti ajatukset. Kattoon katsellessa turvallisessa kolossa univelat vaativat lunastusta ja mies nukahti kesken kaiken.  

[Esmerkix]

Herättyään mies tunti itsensä nälkäiseksi. Hän avasi toiveikkaasti jääkaapin oven..., kaappi oli tyhjä ja sen alapuolella sijaitsevan kaapin takaseinällä roikkui jääkaapin virtajohto. Yhdestäkään kaapista ei löytynyt syötävää. Kuivauskaapissa oli pari juomalasia ja kahvikuppi. Mies antoi veden virrata lavuaariin kunnes se oli tarpeeksi kylmää juotavaksi. Vesi vaikutti virkistävästi, mutta nälkää se ei poistanut. Miehestä tuntui oudolta, että vaatekaapissa ei ollut hänen vaatteitaan ja naulakossakin roikkui vain sateenvarjo ja takki, joka hänellä oli päällään asuntoon saapuessaan. Pesuhuoneen naulakossa oli kylpypyyhe ja lavuaarin reunalla saippuapakkaus. Peilin edessä hyllyllä oli partaveitsi ja vaahdoketta. Pienestä likaisesta ikkunasta avautui näkymä talon sisäpihalle. Pihalla pari pikkupoikaa potki palloa mattotelineeseen. Aikuisia pihalla ei näkynyt... Pitäisi varmaan käydä kaupassa ostamassa jotakin syötävää, mies miettii.

Aamu oli varhainen. Koko talo tuntui olevan kvielä täydessä unessa. Samassa mies kuuli rappukäytävästä reippaat askeleet, lukko rapsahti ja ovi temmattiin auki.
   -- Kalle!
   -- Isä, mitä sinä täällä teet, tähän aikaan? Miksi et ole vastannut puhelimeesi?