Mies vai Hiiri? Jatkokertomus tähän asti....

[Outomaa]

Kokosin tähänastiset kertomuksenpätkät (muutamia oli poistettu välistä). Näin on helpompi seurata juonen kulkua. Jatkot kirjoitetaan tänne:
https://outomaa.kilpinenonline.net/smf/index.php?topic=1821.msg72436;topicseen#msg72436

Osallistukaahan kaikki!

......................................................................................

Mies vai hiiri?
(AloittajaTHL tiedottaa)


Mies vai hiiri?

Siinäpä kyssäri!

Oikea mies tekee selvää jälkeä. Oikea mies ei hyssyttele, hiippaile, sipsuttele eikä missään tapauksessa näyki. Hän on munaskuitaan myöten suora ja rehti – astaloitaan käyttäen ratkaisee kiperimmätkin pulmat. Mitä? Sanoiko joku, että siinähän tulee vain uusia ongelmia, joita puolestaan ratkovat kirurgit, psykologit, niin ja usein se saamaosapuoli laitetaan maan poveen. Näin, etenkin Pohjanmaalla. Se on niin miehistä.

Hiiri, eli hiirimäisesti käyttäytyvä henkilö ei kelpaa mihinkään. Hänestä ei yksinkertaisesti ole toimen henkilöksi. Tässä yhteydessä on halventavaa edes käyttää sanaa mies. Tämä arvokas nimitys on varattu heille, jotka tämän arvonimen ansaitsevat. Hiirulaiset pysyköön omassa jalkojenlepuuttelurahia matalammassa luokassaan.

Voiko hiirulaista surkeampaa oliota enää olla? Miten arvelet, silloinko, kun kaksi hiirulaista kohtaavat toisensa?

(Aprilli:)
Hiirien kohtaaminen on vaikuttava kokemus, ainakin hiirelle. Hiirethän tunnetusti kulkevat mielellään peräjälkeen polkujaan, toisaalta polulta voi poiketakin paitsi ettei se aina ole mahdollista muiden samaansuuntaan kulkemisen takia. Eivät hiiret tietenkään mitään sopuleita ole ei tietenkään, hiirellä on hiiren polku.
Hiirillä on toki myös himonsa ja halunsa ja kohtaaminen on siinä mielessä kohtakokas. Vailla draamaa tai dragediaa hiiret rakastavat niin tavattomasti tapaansa olla hiiriä, että samanlaisia toisia lisää kaivataan hiiren sielua koskettavalla tavalla vielä vähän lisää.

Vähän niinkuin kumisaappaiden lainaamista toiselle syksyisenä sadepäivänä, istumista penkillä ei kenenkään vieressä tai eväiden jakamista niiden kanssa,joilla jo kaikki on. Tuulen riepotellessä lehtiä puistoissa, ihminen käpertyy sielun syyskuuhunsa ja merkiksi siitä pudottaa käytetyn nenäliinan jälkeensä. Mitä tekemistä tällä on hiirien kanssa, paitsi ei mitään. Ihmismiesten kanssa ehkä jotain. Tai sitten ei.

Mutta hiiren luonne, hiiren luonne ei jaa syksyä eikä sadetta. Hiiri ei ole se, joka miettii kissaa päivät päästänsä. Ne on kissat jotka niitä miettii. Ja hiiriä.

Hiirellä on varaa miettiä suuria, suorastaan valtavia ajatuksia.

Kuten vaikkapa se tarun hiiri, joka säikäytti norsun tiehensä. Miltä hiiren egossa mahtoi tuntua? Hienoa, hienonpaa ja jotain joka ei saanut hiirtä tuntemaanitseänsä vähintään leijonaksi, vaan hiirten hiireksi, superhiireksi.

Hiirten sukupolvissa ja mielissä legenda jatkaa kulkemistaan ajast aikaa, ja säilyy jokaisen uuden pikku hiirulaisen mielessä sankaritarinana. Siitä syystä nuoret hieman uhkarohkeat hiirinuorukaiset jaksavat väijyä savannien lehvistön alla odotellen sitä norsua, Sitä Norsua jolloin hiirien sukupolvi voi uudistaa oman sankaritarinansa aina uudelleen.

(Aprilli: )
Kokemuksitaan ja kuulemisistaan hämmentyneenä mies tallusteli kotiinsa. Oma suuri tuttu nojatuoli tuntui hiirisydämelle niin tutulta ja ikiturvalliselta. Miksi minut on Kuka keksinyt Minkälaiseksi? Mies pohdiskeli mietteitään ihmetellen, kunnes päätyi eteisensä peilin eteen katsomaan itseään. Äkkiä hänelle syntyi oivallus siinä kuvaansa katsellessaan!

Eihän peilikuva ole totta! Siinäkin näemme itsemme toisinpäin kuin muut meidät.

Jos olenkin hiireksi muuttunut, on minulla siihen helkutin hyvät syyt. Ne siellä menneisyydessä, minut kolhineet ja kaikki ne muut jutut... (Haluankohan edes muistella tarkemmin.) Jospa edes tietäisitte!

(Aprilli: )
"Ainakin yritin", miespolo mietti.

(Emma: )
Niin, yritin.

Eheytyä, siitähän tässä on kyse. Valinnasta vai siitä mitä olen. Olinko hiireksi tullut vai sittenkin hiirenä syntynyt? Mies tunsi olleensa aina hiiri. Hamstraaja, hämärämies.  Yön selkään ruuan etsintään iltaisin katoava jyrsijä.  

Mutta muut eivät olleet samaa mieltä. Lapsuus huonoissa oloissa. Mitä siitä muisti: naapurin v:mäinen kissa, jota kohtaan hän oli tuntenut inhon sekaista kauhua. Ja lauantai, jolloin meijerissä työskennellyt isä oli tullut kotiin tuore juustokimpale kainalossa. Onnellisena mies oli käpertynyt vällyjen keskelle, kuin koloon juuston nokare kiukasti kourassaan.

Silti ei, mies ei  halunnut olla hiiri. Ei todellakaan. Eikä se ollut helppoa läheisillekään.  Sillä kun piti olla mies, astui hiiri esiin.

(Aprilli: )
Valojen samm'uttua mies koki hetken sitä muuntautumisrauhallisuutta, josta jotkut viisaammat kertoilevat.

Kuunnellen hiljaisuuden tuomaa tuulettimen huminaa, mies muisti myös takautuvia menneitään. Kerran aikoinaan eräällä sillalla kulkiessaan, oli hänellä kainalossaan muutakin kuin menneisyyttä.
Oli se hetki ja siinä hetkessä Emma.

Mies ja nainen kulkivat virekkäin puolikirpeän pakkasillan varjossa kohti Emman kotia, saattoreissulla kun oltiin. Emman takki oli lämmin ja kotoisa, mies kietoi kätensä takin ympärille ja askelten kaiku kopisi yhtäaikaisesti hiljaisella polulla. Emman kanssa oli hyvä olla. Emma osasi katsoa silmiin niin, ettei sitä voinut hetikohta unohtaa. Suudelma oli lämmin, kuivahuulinen ja pitkä. Emmassa on sekin puoli tallessa, mietti mies.

Mutta mutta. Menneisyys ei ravistamalla irtoa, miehen mieleen nousi suru ja hiki. Kuinka menneisyys voisi olla tänäpäivänä totta, vaikka valhetta onkin. Kenen puoleen voisi kääntyä tässä asiassa?

(Aprilli: )
Näitä pohtiessaan hiireksi kutistunut ego huomasi valon loistavan kaiken toivottomuuden keskeltä. Jihaa! Mikäs tuolla siintääkään, ellei THL:llän kirkkaat valot maisemaa valaisemassa, autiuden keskellä. Viimeinkin keidas kaiken toivottomuuden keskellä. Se viimeinen miete, minkä mies muisti, ennenkuin sumeni täysin.

(Emma: )
Mies heräsi harmaiden Mikkikuvioisten flanellilakanoiden välissä.  Iloista hälinää ja astioden kalistelua. Lämpimän fonduen tuoksu tuntui taustalla. Joku tapaili pienolla jotain säveltä.

THL Taivaallisen hiireellisyyden lupaus. Tänne mies oli livahtanut aina kun voimat olivat loppunet kesken. Paikka jossa sai olla kaltaistensa kanssa, vapaa.

Korkokengät ja pilkullinen hame lähestyivät. - Mites täällä voidaan? Mietittiin jo pitäiskö sut viedä sairaalaan. Hippeli soitti siskolleen, se on lekuri. Ja sano, että se voi olla ihan vaan uupumista. Ja kun susta tuli kuitenkin jokunen sana niin tuotiin sut nukkuun tänne hetkeksi. Otatko juotavaa? Vai juustoleivän?

Tyttö kumartuessa hänen puoleensa musta nenänpää näkyi selvästi. Ja  poskille piirretyt sirot viikset.

(Aprilli: )
Sekavien mietteiden ja uniensa sokaisemana mies piehtaroi sängyssään puolelta toiselle. Olo oli niin kummallinen. Tilanne keskeytyi söpönenäisen hoitajan pelmahtaessa huoneeseen. - Teillä on sitten lääkärin tarkastus 13.36 jonka jälkeen sitten mahdollisesti pääsette omaan kol..kotiinne. Valmistautukaa.

Kummallinen olotila alkoi saada myös itseään mystisemmän selityksen. Epävarmasti takalistoaan hapuillen, kohtasi mies siellä jotain, jota hän olisi tuskin uniaan todemmaksi voinut kuvitella. Hännäntynkä! Totta mooses, hännänpää sieltä puskee näkyville, pehmeä ja hieman nukkainen.

Typykkäänsä hipeltäen mies vaelsi taas ajatuksiensa siivittämänä aina lapsuuden aikaisiin kokemuksiinsa. Entä isä? Oliko ehkä hänelläkin ollut...

Miettiessään tarkemmin lapsuuttaan, juolahti mieleen yhtä sun toista huomioitavaa, jo unohtuneita kukkasia. Niin, ei isäkään ollut juuri asioille selkäänsä kääntänyt, miehinen mies. Esimerkiksi saunaan mentäessä. Isä sanoi aina, että mene poika edeltä. Väkevän poltteen kirpaistessa ihoa isä kehoitti nakkaamaan hieman vettä kiukaalle, "että pahin laantuu". Ja sitten mentiin peräkanaa. Poika edellä.

Entä se tapaus, kun aukaistiin latua Honkasesta Isomäelle. Niin, olin sitten vähällä hiihtää pyyntirautoihin, edellä kun menin. Isä siihen että "on syytä katsella tarkkaan".

Ja Sonninhaan juttu. Menin sitten päitset ja riimu käsissäni Isometsän sonnia hakemaan haasta. Isä huuteli varoituksiaan veräjän reunalta ja varoinhan minä. Sonnin kehveli oli syövinään ruohoa ihan rauhassa, kunnes nosti päätään sen verran, että näin kuinka sen silmissä ilme muuttui. Ja sitten mua vietiin! Sonni perässä. Hoikkana poikana onneksi pääsin lipsauttamaan veräjän raosta ulos, sonni jysähti päin puita. Vähältä piti.

Tulomatkalla kuljeskellessamme kuului isän ääni takaa:" Jätit sitten riimun hakamaalle, kukahan sen sieltäkin hakee."

Näitä miettiessään totesi mies hännäntyngän kasvaneen jo useita senttejä. Onneksi sulokas, söpöviiksinen hoitajatar saapui huoneeseen.

(Emma: )
- Iltaa, tässä tätä juustoleipää. Laitoin päälle vähän paprikaa, ota pois jos et tykkäää. Ja lasi maitoa.  Kohta se lääkärikin sieltä tulee.

Sonnihaka. Se oli ensimmäinen kerta kun hän huomasi ehtivänsä pienistä raoista pakoon. Raot löytyivät aina yllättäen. Ekalla luokalla Vehreelän ilkeät veljekset perässä. Pieni rako Kontulan aittojen välissä, reppu meinasi jäädä kiinni, mutta pakoon pääsi. Kotipuolessa tiskivuorosta pääsi luistamaan kun solahti siskon vierestä kamarin puolelle hetekan taakse. Eteisen kautta ei voinut ulos mennä, sisko olis huomannut.  Ketteränä kuin...  Armeijassa taidosta oli olllut turhankin paljon etua.

Koulussa hän oli oppinut olema.. (jatkoa)

(AveLazio: )
Ja armeijas oppii vaan lisää.. (jatkoa)

(Aprilli: )
Sekavien muistopätkien jatkumo keskeytyi tilanteeseen, jolloin hiirinainen otti miestä lempeästi ranteesta kiinni mitatakseen pulssin. Hiirimies havahtui välittömästi. Jotain tämäntapaista on ollut ennenkin... ennen Emmaa. Niinkuin kaikki ylipäätään olikin ollut ennen tai jälkeen Emman.

Kerran jo kauan sitten tapahtunut Aittareissu. Edenistä itään, Muurolan tiellä. Nainen oli ollut myös heinäpellolla kuten mieskin. Liekö sitten naapurikylän naisia kun ei niin tuttukaan ollut. Paluumatkalla oli keinahdellut kylkimyyryyn ja tarjonnut sahtipänikästä. Ja tuoksunut heinälle ja naiselle.

"Kiirekös pojalla on äiteen vellille vai joutaisko vaikka saatille pyörähtää?"
"Ei mulla kiire..mihinkäs tässä"
"En taida olla sinun kanssa ennen...tuota porissutkaan, salskea poikahan sinä tunnut olevan."
"Niin sinäkin..öh."

Aitalleen, aitalleen minut vei tämä nainen, joka tuoksui heinälle, naiselle ja hieman sahdille. Ja vielä jollekkin muullekkin jota en silloin tiennyt.

Myös minä tunsin tuoksuvani. Hielle ja pelolle. Siinä me sitten tuoksuteltiin. Yhdessä. Yhdessä mentiin aittaan, nainen pehmein tassuttavin askelin kissamaisesti hyrähdellen.

Ennenkuin kerkesin edes aivastaa, nainen kiepautti itsensä puserostaan vapaaksi ja pulpautti silmieni eteen kaksi mitä ihmeellisintä palleroa, mitä kuvitella saattaa. Aitan hämyssä niin vaaleat ja pehmeän näköiset. Mielessäni käväisi, kuinka mikään olento voi kyetä edes kasvattamaan itseensä moiset, kun jo nainen tarrasi kouriini ja puristeli niillä ihmeitään. Turhaa edes mainita, kuinka etu- ja takalistossani alkoi välittömästi jyskyttää. Veri hakkasi korvissani niin, etten edes kuullut mitä hän sanoi, vaikka jotain viehättävää se varmasti oli. Samantien hän kellautti itsensä makuuksilleen ja minut päällensä.

Ilmeisesti hän suoriutui hameestaan yhtä näppärästi kuin puserostaan, koskapa tunsin itseni hänen tiukkojen, työn vahvistamien reisiensä puristuksessa. Hän piteli edelleenkin käsiäni ranteistani ja hieroskeli niillä yläosiansa hieman ynähdellen. Siinä olin ja yritin mieleeni palauttaa kiivaasti miesten puheita Helmannin tallitalkoissa kuulemaani. Mitä ne olivat puhuneetkaan? Että sille pitää jotain tehdä ennenkuin voi laittaa sen sinne. Mitä mitä se olikaan? Hieroa jostakin ja sitten se joku nappi mistä painaa, ennen kuin se aukeaa. Mikä hiton nappi ja missä? Unohtivat tarkemmin turista, naureskelleet vaan. Nänniäkö ne meinasivat ukonketaleet. No voinhan minä yrittää siitä...vai oliko se sittenkin jotain siellä, siellä alakerrassa.

Nainen katseli minua soikein silmin ja kosketteli kynsillään selkääni. Tunsin kuinka kuuma hiki levisi minusta kuin laava vuoresta. Sittemmin kävi ilmi ettei se ollutkaan pelkästään hikeä joka lähti. Se joka lähti, vei mennessään myös viimeiset voimani. Siinä olin, avuttomana ja loukossa juuston kanssa. Silmitön pakokauhu ja häpeä kuohui ylitseni kuin virtaava koski.

Viimeinen jonka perääni kuulin paetessani aitasta oli: "No poika, mihis sinä..." Ja se kaamea nauru.
Se hirvittävä Naisen Nauru jäi korviini soimaan. Moneksi vuodeksi. Se nauru, pahempi kuin kivi kengässä tai pallit lauteiden välissä. Ainoastaan eräs Räsäskä on myöhemmällä iälläni kyennyt saamaan samanlaisia kauhunväristyksiä selkäpiissäni.

Ei, en ikinä halua enää muistella, mietti mies ja rentoutui hieman. Söpö hoitajatar kurtisteli pikkuisen kulmiaan todetessaan hiirimiehen pulssin kohonneen huomattavasti.

(Tiistai: )
Miehen otsalla oli hikipisaroita ja hän näytti muutenkin hätääntyneeltä. Hoitajatar kaivoi taskustaan kuumemittarin ja työnsi sen miehen kielen alle ja katsoi, että se pysyi siellä. 40,5 astetta?!  Hän kurkotti painamaan nappia saadakseen lääkärin paikalle, joka oli juuri ollut tekemässä lähtöä kotiin pitkän työpäivän päätteeksi. Tämä käänne potilaan tilassa tuntui huolestuttavalta, koska kuume oli noussut nopeasti. Aamulla hiirimies oli keskustellut vielä suhteellisen rauhallisesti vaikka olikin näyttänyt kalpealta..

(Emma: )
Hiiren normaali ruumiinlämpö on 37.4 C. Miehen 36.7. Hiiri tai mies. Nyt kaikki ei ollut kunnossa. Hoitaja kokeili pulssia. Ja uudelleen. 458. 462. 456. Mahdotonta. Pulssi oli niin nopea, että laskeminen tuntui vaikeuksia. Miehen pitäisi olla kuollut. Tai hiiri.

(Tiistai: )
Lääkäri tuli kiireisesti huoneeseen salkkuineen ja alkoi tutkia potilasta ja tiedusteli, mitä hän oli päivän mittaan saanut lääkkeitä tai syötävää ja miten oli voinut aikaisemmin.  Ensi silmäyksellä se näytti myrkytykseltä!  Korkea kuume, sekava olo, kylmä hiki, vapisevat kädet. Hän määräsi verikokeen otettavaksi ja tutkittavaksi mahdollisimman nopeasti myöhäisestä kellonajasta huolimatta. Hän riisui ulkotakkinsa ja istahti potilaan viereen katsellen tätä huolestuneen näköisenä..

(Urukusu: )
Lääkärinä nainen oli kuitenkin saanut peittää hiiren olemuksestaan.
Ollakseen pienen työyhteisön arvostettu jäsen oli hän kokenut
suuret paineet olla jotain muuta kuin hiiri. Oli pitänyt olla mies.

Siinä istui nainen, mies, sängyn reunalla miettien, antaisiko
hiiren himoilleen periksi. Sotkeutuako niin vahvasti hiirehtävän
miehen elämään muuten kuin lääkinnällisesti? Ei vastakkaisen
sukupuolen ominaisuudessa, vaan lajitoverina.

Olisi kenties kuitenkin paras unohtaa muut kuin lääketieteelliset
velvoitteet. Omassa oravanpyörässä riittää tarpeeksi juostavaa.
Potilaan tila vaikutti muutenkin sen verran vakavalta, ettei vielä
voinut edes tietää hänen selviytymismahdollisuuksiaan.

(Tiistai: )
Potilas havahtui ihmettelemään vaikenevaa lääkäriä sänkynsä reunalla. Naisen tumma. melkein musta tukka oli lyhyt ja muodikkaasti asymmetrisesti leikattu ja ylähuulella näytti olevan varjoa kuin usein tummilla naisilla on. Ilmassa oli jotain tuttua läheisyyttä mietti hiirimies, ainakin siltä hänestä nyt tuntui että oli hiiri.  Myös lääkäri huomasi potilaan palaavan todellisuuteen ja vaikutti jo vähän virkeämmältä kuin vielä muutama minuuttia sitten.
Selvisi, että potilasta oli käynyt päivällä katsomassa kaksi ystävää tai tuttua ja heillä oli ollut paperipussi jotain murkinaa mukanaan. Tämä oli käynyt ilmi kun oli mietitty, mistä hän olisi voinut saada ruokamyrkytyksen.

(AveLazio)
Tärkeimpänä hän piti sitä, että vierailija oli tuonut hänelle pienoispistoolin. Se oli nyt patjan alla. Sai lisäksi amfetaminia. Turvatoimet ovat täällä naurettavat, onneksi, hän tuumi alkaessaan piristyä amfetamiinista.

Tänä yönä lähden täältä. Ja teen sen, mikä tarvitsee tehdä.

(Tiistai)
Oliko iltapäivän houreet ja käsien vapina olleetkin vieroitusilmiö, oliko hän jo niin riippuvainen?   Mutta nyt kaveri oli tuonut lievitystä siihenkin.  Se toinen asia, jota oli pohdittu porukassa oli kinkkinen juttu. Pienoisase oli jo piilossa patjan alla, mutta arvelutti kuitenkin miten hän oli langennut näiden kahden jo aikaisemmin virkavallan kanssa tekemisissä olleiden rikollisten paulaan ja luvannut olla mukana seuraavalla keikalla. Ehkä todistaakseen itselleen ja näille koville kundeille, että on Mies eikä Hiiri, jolla he olivat häntä kiusanneet nakkikioskilla pari kuukautta sitten.

(Rrrape)
Jaa'a. Sanoi hän, onpa helvetin huono lääkitys. Hän otti päivystävää lääkäriä pillistä kiinni, työnsi pistoolin harjoittelevan psykiatrin suuhun ja sanoi että nyt laitat lääkityksen kuntoon.

Nuori psykiatri otti pistoolin suustaan, mottasi hiirtä kuonoon ja sanoi että vitut laitan.  Oo ihmisiksi ja lopeta toi pelleily. Ei tämä sairaala ole mikään kapunginteatteri. Mennään pelaaman shakkia. Yö on pitkä.

(Tiistai)
Se oli tietenkin leikkipyssy, nuori hintelä mieslääkäri huomasi heti muovin maun suussaan ja sitäpaitsi metallinen olisi ollut kylmä.  Mutta ensi silmäyksellä se näytti aidolta ja oli aika painavakin kokoonsa verraten. Ja metallinpaljastinkin portilla olisi piipittänyt, se oli asennettu aikoja sitten vaikeasti psyykkisesti sairaiden osaston takia. Potilaan kaverit olivat halunneet tehdä hänelle kepposen nähdäkseen mitä hän aseella tekisi ja tämä olikin heittänyt sen Heti patjansa alle vilkuillen oven suuntaan kuin hiiri konsanaan.  Ettei lelu löytyisi, jos hoitaja vilkaisee pussiin he olivat ostaneet kadunkulmalla turkkilaiselta dönerkebabin ja kolatölkin. Ehkä liha siinä ei ollut parhaasta päästä ja koko kioskikin oli näyttänyt jotenkin arveluttavalta. Mahtoiko olla peiteosoite jollekin rikolliselle toiminnalle.

Tässä kaupunginosassa ei ollut hyvä olla liikkeellä öisin muutenkaan. Toivottavasti psykiatrinen tutkimus saataisi pian valmiiksi, että kaveri pääsisi vapaaksi. Hänellä oli lievä huumeongelma, jota ei siksi vielä eilen ollut mieltänyt, mutta amfetamiini oli auttanut heti. Hän ei ollut varsinaisesti hullu vaikka oli masennuksen takia joutunutkin nyt tänne varmuuden vuoksi tutkittavaksi. Häneltä puuttui itsetunto, olihan nämäkin kaksi miestä kioskilla heti alkaneet nimittelemään hiireksi edes tuntematta!

Voitaisi taas ideoida miten vedettäisi se iso kala kuiville, keikka, jota miehet suunnittelivat jo pitempään. Mutta he tarvitsivat sitä varten kolmannen miehen ja uskoivat läytäneensä sopivan juuri tässä Roopessa. Jonka olennossa oli jotain huomaamattoman hiirimäistä. Mies ei herättäisi samalla tavalla epäluuloja kuin jos jompikumpi heistä olisi asialla. Jos mies jäi kiinni, hän ei tietäisi juuri mitään heistä kahdesta, siitä he olivat pitäneet huolen ja historiansa takia hänen sanomisiaankin uskottaisi varauksella.

(Rrrape)
Joo. Kyllä kannattaa höyrypään  kanssa lähteä keikalle, örisi Risto. Karin kanssa on oltu kusessa solkenaan. Siitä jää jo selainen hajuvana, ettei tarvitse koiraakaan jäljittämään.
Mutta minä en nyt viiti. Sossusta saa ihan hyvän toimeentulon ja kaupungin asunnon.
Kiitti, nyt riitti.

Ristoakin sanottiin hiireksi. Oli aina hiiren hiljaa muttei haissut hiirelle.



2. Luku
(?, voisi kirjoittaa pätkiä väliin myöhemminkin. Ja tarvitaan editoija, joka silittää töksäykset kirjoitustyylissä!)



(Aprilli)
Se keikka, muisteli hiirimies. Se perkeleen keikkojen keikka, varsinainen keikka.

Oli vedetty kirkasta jokunen viikko, kun eräs valopää keksi kuulleensa varsinaisen jutun. Eräs puoti, siellä oli kassakaappi, jossa ukkeli säilytti pahanpäivän rahojaan. Vois käydä kylässä ja vilkaista.

"Onko isokin kaappi?"
"Ei oo iso, otetaan mukaan vaan."
"Miten?"
"Hinataan kelkalla pois. Ei mitään alarmia messissä, takaovesta mennään."

Kuta enemmän ilta pimeni ja porukan tunnelma tiivistyi, sitä vähemmän ajatus jätti rauhaan. Etenkin kun kaikki oli lopussa paitsi tyhmyys, niin tuumasta toimeen. Joka idea on niin kauan hyvä, kunnes sen oivaltaa.

No ei tosiaan ollut mikään timanttiparatiisi se, mikä lie hemmetin hattukauppa. Kavereiden nimiä en viitsi tässä ihan vaan häveliäisyys syystä pudottelemaan, mutta yhdellä oli jokin kelkantapainen mukana. Värkännyt skeittilaudan sinne alle.

Sorkkaraudalla sisään, ei temppu eikä mikään. Kaappi vaan kassiin, ja samantien sassiin. Painoi sitten pienikin kassa niin perkeleesti.

"Onkohan siellä viinaa?"
"Kaapissako, idiootti."
"Ei kun puotissa, pitäs käydä tarkistamassa."
"Kaikkien saatanan tollojen kanssa sitä lähteekin..."
"Tuli vaan mieleen, eikö sulla muka?"
"Vedä nyt hyvä mies, älä mieti."

Vedettiin siinä sitten kämpille päin lastia. Palelikin niin pirusti ja lunta alkoi pyryttää, ettei kohta eteensä nähnyt.

"Vittu, tässähän voi vaikka eksyä. Ollaanko me edes oikealla tiellä?"

Jatkettiin vetämistä. Päästiin melkein perille. Niin joku muukin, KRP:n siima. Mistä ne voi aina ilmestyä paikalle, poliisit, silloin kun ei ainakaan tarvitse.

"No niin poijjaat, lähretääs kotona käymään."

Myöhemmin kamarilla eivät voineet pitää naamaansa kurissa.

"Mistä te tiesitte tän meidän homman. Ei tästä mitään oltu aiemmin puhuttu?"

"Ei mitään tarvinnut tietää. Seurattiin vaan lumijälkiä teidän älypäiden perässä. Ha-haa ensilumi. Ja jos muuten kiinnostaa tietää, olis siellä kaapissa pari hattuakin ollut, ha-ha."

Joopa joo. Keikka kun keikka. Hiirimiestä rupesi hieman naurattamaan, kunnes mieleen muistui jotain muuta. Missä? Missä hän oli nähnyt hiirihoitajan aiemmin, ennen sairaalaa?

(Aprilli)

Hiirimies hymähteli muistolleen kuitenkin ja kiitteli mielessään hyvää tuuriaan. Onneksi ei ollut sentään RKP tullut paikalle. "Va´jävlä gör ni här på fredagsnatten?"

Auton takapenkiltä olisi P. Räsänen kiivaasti kurkottaen kysynyt: "Ette kai te sitä laimentamantonta olutta vaan ole hamstraamassa?"


(Joutsen)
Yht' äkkiä ja tämän oivalluksen langettua hänen päälleen, hiirimies kiittelikin mielessään sitä raskasta menneisyyttään, joka oli häntä varjostanut. Oli siis sittenkin siunaus se emon harhautuminen tutulta valaistulta polulta, jota tähän asti oli häpeänä pidetty.

Hänessä oli aina ollut se hamsterin puoli, jota oli pitänyt peitellä, mutta se puoli tarkoittikin, että hänessä oli siis todellakin puolet hamsteria. Siitä siis juontui hyvä juomapääkin, jota jatkuvasti ihasteltiin juhlissa mihin jaksoi ottaa osaa. Tietyissä piireissä pidettiin perin kunnon miehenä ja turkissakin hieno värivivahdus ja tuuheus, jota terveyden ja pidättyvyyden merkkinä jopa ylistettiin.

Kuitenkin tämä kaikki oivallus menneisyydestä tuli niin äkkiä, että hiirimies kiitteli, ettei onneksi isänsä ollut orava, joilla tunnetusti muisti ei petä.
Ja hamsterin muistilla ei tietenkään muistanut koputtaa puuta ja niin se tapahtui

(Rrrape)

Kyllähän hiirimieskin olisi hamsteri, mutta ei ole mitä hamstrata. Nuorempna joku misukka korjasi aina talteen ja elättele. Mutta kun ikää on tullut, ei nyt enää kelpaa.

Yhden tossa taannoin tapasin intiimisti. Hänen viimeiset sanansa olivat: "kun ei seiso niin ei. Saakelin prinssinakki. "

(Joutsen)
Suuteli se kumminkin ja tarina näin saduksi muuttui. Prinssiltä ei muuta voi odottaakaan kuin kaunista viatomuutta, suurta sydäntä ja elämän saduksi taikomista. Sysimetsää, vaaroja ja taisteluita.  Siinä pienet vaaleanpunaiset käpälät jalkoihin suurten hevosten kavioiden jää.

(Aprilli)
Niin suudelmasta muuttui prinssi sammakoksi.

Mutta ei se mitään. Mulla on myynnissä erästä yrttiä, jolla tilanteen voi palauttaa ennalleen.
- Siis tota ennalleen ennalleen.
- Eikä edes maksa paljon.
- Mies, soita heti!

(Joutsen)
Kesken kutemisen hän heräsi. Johonkin se lottorivi, mikä unessa näyttäytyi oli pantava. Mies otti yöpöydältään kännykän ja alkoi näppäillä
3 8 7 5 9 2 1

-Tunnussana? vastasi vanha vapisevä ääni puhelimessa.

(Aprilli)
"Haluaisin keskustella elämästäni, hmm muutoksista, kenen kanssa voin puhua?"

Valitkaa: 1. jos haluatte muutosta heti
             2. jos muutokseenne liittyy vanha sopimus
             3. jos muutoksenne ei ole ollut tyydyttävä
             4. jos haluatte muutokseenne koko pakettimme :
                 b. osamaksulla
                 c. liittymällä jäseneksi kuningasklubiimme
              5. Samma på svenksa.
              6. Rahvas keel

Kiitos soitostanne.
Mikäli linjamme on ruuhkautunut, se johtuu asiakassuhteidemme runsaslukuisesta määrästä.

Olkaa hyvä ja odottakaa.
Valitessanne 1169 voimme myös suorittaa luonanne kotikäynnin.
Mikäli ette valitse 9h56g3m8 kolmen sekunnin kuluessa, katsomme puoleltamme sopimuksen molemminpuoliseksi.

Huomautamme myös, että perintävelvollisuutemme laiminlyöntien kohdalla nojautuu Suomen yleiseen ulosottolakiin.

Kiitos kännistä.

(Tiistai)
Hiirimies heräsi ärtyneenä ja ärähti viereisen pedin suuntaan, että Hilijaaa nyt!
Tämä naapuri oli tanakka pörrötukkainen arpinaamainen mies, jossa kaikki tuntui olevan nelikulmaista, oli torkkunut lähes koko päivän. Vain ruokavaunun tullessa oli kömpinyt istualleen ja tyhjentänyt lautasensa hetkessä ja kääntänyt kylkeään naapuriaan edes vilkaisematta. Illan kuluessa tämä oli unissaan äännähdellyt tuon tuosta ja mutissut jotain suudelmista, sammakoista ja kutemisesta. Hiirimiehen piti hymyillä pakostakin, koska tässä äijässä tosiaan oli jotain sammakkomaista. Ja nyt viimeksi sekavia numeroita, rauhattomasti. Yht'äkkiä mies oli hypännyt istualleen soittamaan jonnekin juuri kun hiirimies oli lopultakin saamassa unen päästä kiinni!   *¤#*!  Huomenna on tärkeä päivä, kun psykiatri on varannut aikaa pitempää puhuttelua varten ja hiirimies oli aikonut olla skarppina ja päästä tästä hullujen loukosta ulos!

(Emma)
Käytävästä kuului korkojen tasainen iskentä linoleumiin. Pehmeä, mutta samalla epämiellyttävän mairea naisen ääni ohjasi sammakkomiestä takaisin huoneeseen. Nelikulmainen mies lontusti sisään ja rojahti sängylle ilmeettömänä.

Korot saapuivat ovelle. Nuori punatukkainen hoitaja astui sisään. Pitkä punainen poninhäntä, pitkä nenä, vinot tummat silmät. Jäätävän kylmä katse kiersi huoneen ja pysähtyi hetkeksi häneen jatkaakseen sammakkoilijaan.

Kettu? Pelko sai vallan. Hiirimies tunsi itsensä pieneksi. Hiireksi. Ei tänään! Huomenna piti tavata lääkäri. Ei tänään!

Mutta kettua ei huijattu. - Mitenkäs se meidän uusi potilas jaksaa? Haluatko jotain yöpalaa? Ehkä juustoa?

Itsekseen nauraen kettu palasi käytävään. Mies käpertyi peiton alle. Koloon.

(Tiistai)
Kohta alkoi peiton alta kuulua katkonaista kuorsausta. Mutta uni oli rauhatonta. Sammakoita, punahantäisiä kettuja ja valkotakkisia hoitajia kummitteli sekavissa tapahtumissa, joissa oltiin keikalla kolmestaan.. mutta tarkempaa siitä ei saanut selvää, jännitti vain penteleesti. Hiirimiehelle ei oltu kerrottu minne oltiin menossa.  

(Emma)
Punatukkainen hoitaja käveli kohti kansliaa. Yövuoroa oli jäljellä vielä muutama tunti.
Häntä huvittivat kakkoshuoneen potilaat, nuo pienet elukat. Hänestä oli mielenkiintoista seurata niiden reaktioita, kuinka helposti ne olivat huijattavissa. Saaliseläimet, pikkujyrsijät ja matelijat.  Pelosta jäykkänä kun hiukan irvisti. Onnettomat reppanat, joita täällä hyysättiin. No leipäähän ne toivat.  

Joku oli joskus sanonut hänelle, että jos hän olisi aikoinaan joutunut nykyisiin soveltuvuuskokeisiin, hänestä ei olisi koskaan tullut hoitajaa. Hän itse ei juurikaan murehtinut asiaa. Miksi hänen olisi pitänyt eläytyä onnettomien ötököiden sielunelämään. Ne olivat kuin toinen laji.

Hän tunsi itsensä enemmän pedoksi kuin hiireksi. Ja hiiriä hän inhosi. Niinkuin sitä osaston apulaislääkäriä. Mitätön harmaa nainen.  Aina sekaantumassa omituisten potilaiden maailmaan,  kuin sillä olisi jotain merkitysyä hänelle. Hoitaja ei ymmärtänyt sellaista. Jumalauta, sillä palkalla kun sekin lekuri nosti, hän olisi viettnyt illat ihan muuten kuin sekojen potilaitten murheita pohtimassa.

Hoitaja pysähtyi käytävän lavuaarin kohdalle ja katseli peilikuvaansa. Hiusten väri oli vielä hehkuva. Sirot kasvot ja vartalo. Vittu. Saisi osastolla olla edes kohtuullisia mieslääkäreitä, eikä hiirinaisia. Saalistaja hänen sisällään tarvitsi saalista.

(Joutsen)
Hiirimies inhosi tutkimuksia, siksi valitsi toisin. Ei lähtenyt siihen, josta ei pitänyt vaan valitsi muutoksen tien. Joskus lähimenneisyydessä sille oli ollut tarjous, mutta hiirimies oli joko liian hiiri tai mies, liian pelokas tai ylpeä ja elämän tilaisuus tuli sössittyä. Mutta muutoksen tie... sehän vaatisi itseltään muuttumista, kaikesta luopumista. Hiirimies ei pystynyt.

Oli kuullut että jos itse ei pysty, niin muutos epätoivoisesta tilanteesta tapahtuisi joko uskoon tulemalla tai rakastumalla. Valitsi

(Tiistai)


Oli kuullut että jos itse ei pysty, niin muutos epätoivoisesta tilanteesta tapahtuisi joko uskoon tulemalla tai rakastumalla ja hän valitsi melkein tahtomattaan jälkimmäisen. Herättyään sekavasta olotilastaan ja nähdessään nuoren apulaislääkärin istuvan mietteliäänä sänkynsä reunalla hän ei voinut olla ajattelamatta tätä hentoa naista. Ehkä joutilaisuudella nyt täällä oli osuutensa siinä, että nainen pyöri jatkuvasti pääkopassa vaikka kuinka yritti ajatella jotain muuta. Lääkäri tuntui niin ymmärtäväiseltä, oli kysellyt tavoista ja tapahtumista ennen hiirimiehen tänne tuloa ja tämä olikin kertonut vapaasti unohtaen varovaisen hiiren ominaisuutensa. Tässä naisessa tuntui olevan jotain oudon tuttua, mies aavisti sielunsukulaisen tässä naisessa.

2. Luku

(Emma)
Mies sulki oven hiljaa perässään.

Hän tiesi että sairaala ei ollut ratkaisu. Mutta täältä hän oli löytänyt merkityksen elämälleen. Oudot unet olivat kadonneet keskustelun jälkeen. Hän tiesi voivansa jatkaa elämäänsä - hiirenä.  Hän oli alkanut ajatella ja suunnitella.

Keskustelua oli seurannut terapiakeskustelut omahoitajan kanssa vähemmän hyvällä menestyksellä; nainen ei kertakaikkiaan pystynyt samaistumaan miehen maailmaan. Viikko sitten mieshoitaja oli kyllästyneenä läväyttänyt hoitopäiväkirjan sohvalle. Mies osasi lukea ylösalaisin olevaa tekstiä. "Ei edistystä. Pitkäaikainen hoitojakso laitoshoidossa todennäköinen. Siirretään arvioinnin jälkeen... laitokseen". Pois hiiriläääkärin läheltä! Suunnitelmat muuttuivat.

Hänellä oli suunnitelma. Ei, vaan Suunnitelma. Ja ensisimmäinen osa sitä oli lähtö sairaalasta.

Mies laski hiljaa mielessään askelia jotka kuuluivat käytävän toisesta päästä. Yöhoitajan mennessä huoneeseen mies vilahti toiselle puolelle käytävää. Hiljaa kuin hiiri. Osaston ovet olivat lukittuina öisin, mutta mies tiesi reitin. Hoitajien kahvihuoneen kautta pääsi kansliakopperoon, jonka varastossa oli lukitsemattomat yläikkunat. Mies nousi ketterästi mappihyllyä ylös ja avasi ikkunan. Ikkuna oli hyvin kapea, alle 20 senttiä.  Miehen ei pitäisi siitä mahtua. Mutta hiiri mahtui.    

(Tiistai)
Hän ryömi ulos ja hyppäsi varovaisesti alas pimeälle takapihalle. Onneksi ei ollut liian korkealta, vaikka vasempaan nilkkaan vähän sattui. Vain himmeät katulamput valaisivat sairaalan aidattua pikkupuistoa, jolla kiemurteli kävelyteitä penkkeineen. Täysi hiljaisuus, vain kauempaa tuntui lähestyvän juna! Sairaalahan oli lähellä rautatieasemaa. Mies alkoi hiipimään kohti varjoisinta puiston nurkkaa ja kiipesi ketterästi lähes kahden metrin korkuisen verkkoaidan yli vapauteen. Suuntasi askeleensa tyhjällä sivukadulla kohti rautatieasemaa. Yö oli kolea ja ilmassa oli lumen tuoksua, ehkä saataisi tänä yönä ensilumi.

(Joutsen)
Hiirimies tunsi olevansa jälleen täällä, jäällä tanssien, jättäen jälkiä, selkiä enkelien. Ja ensilumi suuteli kasvoja. Sairaala jakso oli tärkeä parantumisessa, kliininen kiinnekohta ja siitäkin saisi halutessaan elämän, mutta ei sitä sisältöä ja sielun täyttymystä mikä kokonaisesta puuttui.

Nyt hän oli vapaa, mutta mitä hän itsellään teksisi, millä tyhjyyden täyttäisi. No eikun tietä kulkemaan, mitäpä muutakaan. Tuli vastaan oudosti myyrältä näyttävä mies, jolla oli kuin olikin muutama vapaalippu halvalla tarjota. Tiesi kuulemma, mistä helpotus löytyy räätälöitynä siihen oloon. Voi, ei se kuulemma löydy ylhäältä eikä sivulta, se löytyy alhaalta juuren kolosta, pimeydestä ja akustiikasta. Tunnemaailmasta, joka siellä kumisee.

Hiirimies päätti kokeilla. Hämärä oli tuttua ja turvallista, joten miksipäs ei vaikka elämänkokemusta syventämään. Kamerakin oli mukana, ei kun vaan kuvaamaan muiden edesottamuksia. Mitään ei voinnut hävitä. Hän kävisi ja tulisi kokemusta rikkaampana. Rakastumista hän ei lähtenyt etsimään, ei myöskään uskoon tuloa.

(Joutsen)
No olihan kokemus, ajatteli hiirimies yskiessään pölyä keuhkoistaan, eikä häntäänsä hevin helvettiin vedetä.

Asteli taas maan päällä korvessa kulkevin, kasteesta sulavin, vitseistä valavin.
Löysi sekä yhtä että toista ja kello kahdentoista maissa tapahtui se suuri.. (jatkoa)

(Aprilli)
Hiirimies vaelteli kohti konserttipaikkaa puristellen lippuaan hikitahmeissa käsissään. Suureen ihmisjoukkoon soluttautumisen luulisi olevan luontevaa, mutta mies tunsi kuitenkin lievää ahdistuneisuutta ollessaan taas ihmisten ilmoilla. Taisi olla kysessä sitten jokin hyväntekeväisyys pippalot, koska esiintyjiäkin oli listassa ainakin vaaksan verran. No tuskin sitä vaaraa kuitenkaan virstan mitalla..

Hiirimiehen alati kasvavat estot johtivat hänet kuitenkin luikahtamaan takapihalle. Jos sieltä löytyisi vaikka pieni sisäänkäynti, ettei ihan pääovesta tarvitsisi. Ja löytyihän sieltä. Mies pujahti ovesta käytävään, jonka perällä pilkotti valo ja kuului sekalainen äänimaailma.

Yhtäkkiä sivuovesta lennähti meluisa ihmislauma joista eräs tarttui häntä tiukasti kyynärpäähän.

"Miten sä täällä olet, eihän nyt tätäkautta sun kuulu tulla. Täällä mellastavat vain alan hiiret ja rotat, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ai niin, oletkos sä, anna kun arvaan... Humbleballsseista, mutta eikös ne peruneet? Nämä muutokset ovat niin viimehetken paskaa taas...katsotaampa listaa hmm"

Hiirimies kakisteli. "Ei ei, en minä mitään hiiriä pelkää, voidaan sanoa että olen paremminkin, tuota vaikka hiiriskanneri heh heh".

Samalla ihmisjoukkio töni miehen eteenpäin ja sisään ovesta, jonka takaa oli valo pilkoittanut. Huoneessa kävi vimmattu sekasorto.
Kampaajat, meikkaajat ja stailaajat singahtelivat puolelta toiselle, vaatteita vietiin ja tuotiin, ovella huutelivat organisaattorit ohjeitaan ja aikataulujaan.
Hiirimies istahti tuolille ja totesi samalla joutuneensa yhdeksi niistä, joita käsiteltiin kiivain sormin.
Miestä riisuttiin, puettiin, riisuttiin, kaadettiin suuhun juomaa, ja muokattiin. Sanomattakin selvää, että hiirimies oli täysin lamaantuneessa tilassa, joka
voi olla hetkittäin ominaista vain todelliselle hiirelle.

Kuin sumun seassa talutettiin mies eteenpäin, tilaan joka oli romun ja rekvisiitan täyttämä. Tilan edessä loisti kirkas valo. Ja sitten:

Hyvät naiset ja herrat, hyvä konserttiyleisömme, seuraavana esiintyy meille uutena nousevana tähtenä MouseScanner !!!
Tervetuloa!

Hiirimies töytäistiin lavalle.

Kirkkaat valot sokaisivat, kuuma ilma tunkeutui vastaan, yleisön levoton meteli kuulosti kaukaiselta mereltä, haisi hiki ja hengitys.
Hausbändi pumputti kysyvänä passiivista introa ja katseli toisiaan hämmennyksen vallassa. Hiirimies oli niin kauhuissaan että kirkaisi.
Siihen bändi vastasi jollakin tehosteella ja yleisö huudahti.

Mies lavalla kaikkien edessä koki elämänsä kuristuvan.
Hän alkoi tuottaa esille ääntelyä, joka ei ollut miehen eikä naisen, ei tytön tai pojan, ei lapsen tai aikuisen. Hiirimies huusi elämäntuskaa.
Sanat virtasivat suusta käsittämättömänä ryöppynä. Hiirimies ei kuullut soittajia, ei itseään ei yleisöä. Vauhti kiihtyi, mies ei voinut vaimentua tai jarruttaa. Elämä puristi henkeä irti.

Yleisö huumaantui. Kohiseva meri tuli koskeksi korvaan, salamat välähtelivät kaiken lisäksi, musiikki takoi taustalla, yksittäisiä huutoja.
Hiirimies lauloi omituista kosminaalista säveltään kuin riivattuna. Omituiseen lauluun sekottuivat ihmisten rytmikäs käsien hakkaus, naisten
kirkaisut ja miesten yltyvä yhteinen mölinä. Hiirimies jatkoi purkaustaan, ilman rajaa, ilman aikaa tai paikkaa.

Lavalle lennähteli vaatekappaleita, jotka kangasmäärältään kuuluivat naispuolisten pienimpään rihmastoon. Astuessaan yhteen niistä, hiirimies säikähti
ja yritti ravistella kappaletta irti jalastaan. Jalan sätkiessä tangat kiihdyttivät pyörimisvauhtiaan ja yleisön möly repesi kirjunnaksi. Pari tyttöä yritti
kiivetä lavalle turhaan, turvamiehet toimivat. Mies huomasi, että jokainen liike aiheutti kuulijoissa ennalta-arvaamattoman reaktion.

Hämmentyneenä hiirimies hiljeni. Sali hiljeni.
Ja sali repesi. Niin myös hiirimies.

Energia velloi tilassa kuin paksu usva. Haisi hiki ja kiima. Hiirimies ei ollut enää hiirimies vaan MouseScanner!
Tätäkö se oli? Tältäkö se tuntui?
Suosio, joka laskeutui kuin huuma päälle. naisten huudot, miesten kateus. Tähtisateen keskellä.
Ihailijoiden keskellä, salamavalojen tuikkeessa. Tilanne jota voi puristella miten tahtoo, kuten tahtoo.
MouseScanner tunsi, kuinka voima valui hänen yllensä.
Elämä on tässä!

(Joutsen)
Eikä mikä tahansa elämä, vaan juuri sopiva siis elämää suurempi elämä, jota oli aina tavallaan etsinyt.
Myönsi pikaisesti, että olihan se persoona vetänyt ylös ja alas, suuntaan ja toiseen, mutta kaiken koitoksen tarkoitus oli siis ollut tässä, tulla suureksi.

MouseScanner ei ollut koskaan tiennyt olevansa musikaalinen, lauluäänihän oli kutoseksi koulussa tuomittu.
Niin se peruskoulu lyttää ihmisten lahjat, totesi hän viileästi kohinalla kohonneella itsetunnollaan äimistellen toisella silmällään kuvajaistaan, joka heijastui mustasta kiiltävästä limusiinista, johon hänet tuupattiin. Siis todella, hän myös näytti hyvältä meikeissään ja peruukissaan.

(Joutsen)
Kirkuva naislauma seurasi Mousea, mutta ei se haitannut. Hännellä kun oli kynä vakiovarusteena ja aina kirjoitusvalmiudessa vekseliä varten taskussaan. Nyt sillä samalla musteella voisi tatuoida menestyvän nimensä ihailijoiden käsivarteen. Scanner painui autoonsa ja teki tilaa fanilaumallensa sytyttäen viileästi savukkeen. Ovet sulkeutuivat. Hiljaisuus. Vain savun pöllähdys, jos sitä ääneksi voi kuvailla. Jos ääniä kuuntelee, seuraavaksi voi kuulla poliisin pillin, joka vie hienosti alkaneen mahdollisuuden taas alkuunsa. Enkelit ne kyllästyivät, ei tätä tyyppiä viedä pakolla pois elämästään. Toteutukoon luontonsa, se aito ja hyvä.

(Tiistai)
Hiirimies havahtui hereille konserttisalin takaosassa ison ruukkukasvin takana kauempaa kuuluvaan yleisön pauhaamiseen ja naisten kirkumiseen. Miten tässä näin kävi? Oliko hän niin poikki ja loppuun väsynyt, että nukahti ennen konserttia, vaikka oli jo ehtinyt iloita vaihtelusta viime viikon sairaalakokemusten jälkeen. Oliko hän nähnyt unta olevansa superstar.. "Mouse Scanner"?! Naisten suosikki, jota kuunellessa he olivat alkaneet hysteerisesti kirkumaan? Mies kömpi jaloileen kylmällä käytävällä vähän jäykästi hoiperrellen. Oli jäänyt syöminenkin vähälle tänään, heikotti, jalat tutisivat.

(Esmerkix)
Kävellessään ulos konserttisalista mies tunsi itsensä vaivautuneeksi, sillä muu yleisö loi häneen ärtyneitä, suorastaan halveksivia silmäyksiä. Anteeksi, hän mutisi miehelle, joka istui ainoana hänen lisäkseen rivin päässä. Väliaikaan olisi ollut aikaa enää muutama minuuutti. Hän hoippui miestenhuoneeseen ja antoi ylen välittömästi päästyään lavuaarin ääreen... Hän tuki hetken otsaansa lavuaarin yläpuolella olevaan seinään... Mitä oli tapahtunut aikaisemmin iltapäivällä, juuri ennen kuin hän lähti Tampere-taloon? Hän ei muistanut, oliko hän liikkeellä omalla autolla vai oliko hän saapunut bussilla. Tuskin taksilla kuitenkaan... Oliko hän itse asiassa edes käynyt tänään kotonaan Lempäälässä? Housuntaskusta löytyi auton avain. Samassa hän muisti... hänelle oli tullut puhelu iltapäivällä juuri kun hän oli palaamassa suihkusta. Kuka soittaja oli ollut? Hämärästi hän muisti sopineensa tapaamisen ilmeisesti soittajan kanssa... Finlaysonin alueelle Café Romaan... Mitä sen jälkeen oli tapahtunut? Oliko hän ollut siellä? Oliko hän tavannut tuntemattoman soittajan?

(Tiistai)
Mies pesi kasvonsa, huuhteli ranteitaan pitkään ja alkoi rauhoittua. Peilistä katsoi takaisin kalpea väsyneen oloinen mies, joka näytti siltä kuin ei olisi nukkunut kunnolla koko viikolla. Hän suuntasi askeleensa kohti uloskäyntiä, kun halusi nyt vain kotiin rauhassa pohtimaan päivän tapahtumia. Miksi hän oli lähtenyt kaupungille vaikka aikomus oli ollut levätä kotona, kotikolossaan tämä yö? Täytyi tästä lähtien olla varovaisempi ja keskitttyä olennaisiin asioihin. Huomenna. Nyt on saatava myssyllinen kunnon unta ensin.

(Esmerkix)
Astuttuaan ulos pääportaikosta hänen katseensa etsiintyi vasemmalla puolella sijaitsevalle parkkipaikalle.
Parkkipaikka oli aivan täynnä... Hän antoi katseensa kiertää koko parkkipaikan, sitten hän katsoi myös Tampere-talon etupuolella olevat parkkipaikat, mutta missään ei näkynyt yhtään Mercedes-Benz SLK 350 -tyyppistä upouutta urheilumallista kaksipaikkaista... kyllähän sen pitäisi osua silmään kansanautojen joukosta... Mies työnsi käden uudelleen taskuun... avain oli edelleenkin siellä. Hän veti avaimen esiin taskustaan ja siinä luki keskellä suurin kirjaimin: S-k-o-d-a...

(Patu)
Skoda – koska ihmeessä hän oli sellaisen auton hankkinut? Minkälainen auto se on?
Mies painoi avaimen nappulaa ja tarkkaili, missä autossa valot vilkkuisivat.
Ei missään.
Ei muu auttanut kuin kävellä parkkipaikan toiseen laitaan. Taas avaimen painallus ja nyt löytyi auto. Hämäriä mielikuvia alkoi nousta, auto oli jollain tapaa tuttu. Toivottavasti se toimii.

Mies huomasi takapenkillä makaavan naisen vasta kun oli avannut oven. Nuori, tumma, kalliin näköinen turkis päällään. Käsilaukku vieressä penkillä.
Eikä nainen hengittänyt.
Mies kaivoi nenäliinan taskustaan, puhdisti auton ovenkahvan, lukitsi auton, käänsi selkänsä pääportaikosta purkautuvalle väkijoukolle ja lähti rauhallisesti kävelemään pois.

Kun vastaan tuli poliisiauto, jalat muuttuivat jäykiksi. Mies kaivoi taskuaan, savukkeita ei ollut mutta mies oli laittavinaan savukkeen suuhunsa ja sytytti sen – samalla sai kädet kasvojen eteen juuri kun poliisiauto tuli kohdalle.
Kiusaus kääntyä ja seurata mihin auto menee oli lähes vastustamaton. Mies yritti kävellä rennosti, työnsi kädet taskuunsa ja tunsi avaimen. Hän kaivoi avaimen käteensä, valmistautui heittämään sen vieraan auton alle mutta vilkaisi taakseen. Poliisiauto oli tulossa takaisin, häntä kohti.

(Tiistai)

Mutta poliisiauto laittoikin sireenin päälle ja ajoi kiihdyttäen ohi. Helpotus oli sanoin kuvaamaton, polvet tutisivat,  mutta jotenkin miehestä tuntui silti, että hänellä oli jotain tekemistä sen kanssa. Mistä tämä vieraan auton avain oli tullut hänen taskuunsa ja tuo ventovieras nainen takapenkillä? Se oli näyttänyt elottomaltal Hän lähti kävelemään kotiin päin, vaikka sinne olikin matkaa ja yritti turhaan muistella päivän tapahtumia. Avaimesta piti päästä eroon ja vilkaistuaan ympärilleen hän heitti sen jonkun hoitamattomalta näyttävän tontin piha-aidan taakse. Talo näytti jotenkin asumattomalta, mutta olihan tämä jo laitakaupunkia.

Saavuttuaan kämppäänsä, yksiöön, josta tykkäsi ajatella kotikolonaan hän heitti takin naulakkoon, potkaisi kenkänsä ovella jaloistaan ja heittäytyi sängylle makuulle. Hän yritti miettiä, miten oli tähän soppaan joutunut, mutta väsymys lamaannutti ajatukset. Kattoon katsellessa turvallisessa kolossa univelat vaativat lunastusta ja mies nukahti kesken kaiken.  

(Esmerkix)
Herättyään mies tunti itsensä nälkäiseksi. Hän avasi toiveikkaasti jääkaapin oven..., kaappi oli tyhjä ja sen alapuolella sijaitsevan kaapin takaseinällä roikkui jääkaapin virtajohto. Yhdestäkään kaapista ei löytynyt syötävää. Kuivauskaapissa oli pari juomalasia ja kahvikuppi. Mies antoi veden virrata lavuaariin kunnes se oli tarpeeksi kylmää juotavaksi. Vesi vaikutti virkistävästi, mutta nälkää se ei poistanut. Miehestä tuntui oudolta, että vaatekaapissa ei ollut hänen vaatteitaan ja naulakossakin roikkui vain sateenvarjo ja takki, joka hänellä oli päällään asuntoon saapuessaan. Pesuhuoneen naulakossa oli kylpypyyhe ja lavuaarin reunalla saippuapakkaus. Peilin edessä hyllyllä oli partaveitsi ja vaahdoketta. Pienestä likaisesta ikkunasta avautui näkymä talon sisäpihalle. Pihalla pari pikkupoikaa potki palloa mattotelineeseen. Aikuisia pihalla ei näkynyt... Pitäisi varmaan käydä kaupassa ostamassa jotakin syötävää, mies miettii.

Aamu oli varhainen. Koko talo tuntui olevan kvielä täydessä unessa. Samassa mies kuuli rappukäytävästä reippaat askeleet, lukko rapsahti ja ovi temmattiin auki.
  -- Kalle!
  -- Isä, mitä sinä täällä teet, tähän aikaan? Miksi et ole vastannut puhelimeesi?

(AveLazio)
Isä, miks sulla on toi pyssy!

(kilman takaa)
Isä:
- Ostin jobbarilta, sain halvalla
Poika:
- Mitä maksoi, saanks mäki ampuu ?
Isä:
-Tottakai saat, mennään yhdessä SALE:n kautta, ostan kaljaa ja sulle jätskin ja mennään posautteleen, jooko?
Poika:
- Jo vain, mennään ton naapurin varastoon ja ammutaan reikä sen Villen Crossipyörän satulaan, se kun leveilee sillä.
Isä:
- Joo ja sää saat ampua, näinhää myö tehhäänkii.

Lähtevät SALE:sta yhdessä, pullojen kolistessa ja kilistessä äänekkäästi kaljapussi roikkuen isän kädessä ja pojalla Reikärauta, jolla hän osoittelee kuviteltuja vihollisia sanoen:
-  BUM, BUM.. OUHUUUH, Minuun osui!.

(AveLazio)

Isään osuikin - mitäs antoi aseen lapselle. Nyt täytyy päästä kotiin ja heti, ei tuo ole kuin lihashaava, mutta pikkusen liikaa selittämistä poliisille siinäkin. Ja siitä hemmetin pistoolista! Nyt napattava auto tuosta. Saa SALE jäädä käymättä nyt.