Musiikin maailma (1)

[Suti]

En ihan ole samaa mieltä analyysistäsi.

Juha, älä sulkeudu koppiisi jazzia kuuntelemaan. Etsi elävää musiikkia.
Porin Jazz on mielestäni lähinnä näyttäytymistilaisuus, IBBF on saippuaa.
Helsingissä on usein hyviä jazz-konsertteja.

[jösses]

En olisi kutsunut Pori Jazzia enää vuosikausiin jazzfestivaaliksi. Sinne on tuotu niin paljon muista musiikkigenreistä maailman loistavimpia tähtiä houkuttelemaan kansaa Poriin. Silti se ei ole mikään näyttäytymistilaisuus.  Näin luulevat lähinnä sellaiset henkilöt, jotka eivät itse ole koskaan olleet tuossa tilaisuudessa paikan päällä. Pori Jazz on mailmalla Suomen tunnetuin musiikkitapahtuma.

On totta, että Helsingissä on hyviä jazzkonsertteja, mutta on niitä Espoossakin ja Tampereella. Pikkukaupungit jäävät valitettavasti ilman merkittäviä Jazz-tapahtumia. Pori on poikkeus. Jos on jämähtänyt bebopiin, kannattaa matkustaa USA:han, eikä bebop ole sielläkään mikään trendi. Yksipuolinen musiikkimaku on kuuntelijalleen rasite. Kromilla on varmasti paljon muutakin musiikkia kuin bebopia, mutta niin on minullakin. Lähinnä muuta. Jos pitäisi bebopista nostaa pari nimeä esille, niin mainitsisin Dizzy Gillespien ja Charlie Parkerin.

[Juha]

En ihan ole samaa mieltä analyysistäsi.

Varmaan.
Aika tavallinen tilanne.

Usein musiikissa voi yrittää nähdä samaa kuin toinen.
Jos on kyvykäs, niin ehkä voi löytää jotain sitä, mitä toinen huomaa.

[THL tiedottaa]

.
Juha kyselee jazzin perään, että mitä se niinku olis tai on.

Sehän on improvisaatiota.

Tyypillisimmillään määrätyn harmonian puitteissa annetaan palaa.

[Suti]

THL on tietysti oikeassa.
Jazzista löytyy kategorioita kuten swing, bebop, pianojazz, ison orkesterin jazz, vokalistijazz, haitarijazz, blues, cool jazz, soul, ...

THL unohti erään jazzille ominaisen piirteen: voimakas rytmi, takapotku eli synkopoitu rytmi. Ei siis aina.
Basie svengaa kuin hirvi.
Rumpusoolot usein kuuluvat asiaan - pienessä orkesterissa kaikilla voi olla soolo-osuus.

[Juha]

.
Juha kyselee jazzin perään, että mitä se niinku olis tai on.

Sehän on improvisaatiota.

Tyypillisimmillään määrätyn harmonian puitteissa annetaan palaa.

Taisit vahvistaa kuvaustani:

Jazz = rämpyttelyä, töräyttelyä, steppailua, vihjailua, pörräystä, pöhinää, kiemurtelua, kasassa hyörimistä, säntäilyä, ...

Jos improvisoidaan, syntyy helposti ehdotuksia ja ehdottelua. Miten pitkälle niitä voidaan seurata, on eri asia. Kyseessä on kuin reaktiivinen sätti. Sätissä huolellisempi rakentaminen uupuu, mikäli ajatuksellisuutta ei ole. Musiikki on välitöntä, eli huolellisuus ja pitemmälle tähtäävä paneutuminen voi uupua.

YO ei tarkoita, etteikö jazzissa voisi olla melkoista potentiaalia osallistujalle, ja jopa kuuntelijalle.

[risto]

.
voi himputti. Just ajattelin että joku ikäneito on ottanut Juhan elätiksi.
.

[Juha]

.
voi himputti. Just ajattelin että joku ikäneito on ottanut Juhan elätiksi.
.

Halusit sitten palata keskustelemaan asian sijaan kirjoittajista.

[risto]

.
voi himputti. Just ajattelin että joku ikäneito on ottanut Juhan elätiksi.
.

Halusit sitten palata keskustelemaan asian sijaan kirjoittajista.

hienosti lohkaistu..

[Juha]

Musiikin jazz vs kirjoittelun "jazz"

Jazz voisi kirjoittelua ajatellen olla tosiaan reaktiivista. Yleensä reaktiivisuus musiikissa on liian hajoittavaa ja kaukaista, mikäli jatkoreaktio ei vastaa edelistä reaktiota läheisyysperiaatteella. Tämä saattaa johtaa  siihen, että musiikin jazz on tosiaan enemmän kuhinaa tietyn asian ympärillä.

Kirjoittelun jazz olisi jotain, missä voidaan ampua kauas reaktioissa. Ehdottaa siis jatkoreagoitavaksi jotain pähkähullua vaikka. Ja silti veto jotenkin toimii. Syynä se, ettei jatkoreaktion tarvitse olla toteutettu seuraavan sekunnin aikana.

Ehkä ton perusteella voi arvella kuitenkin sen, että kun juna lähtee liikkeelle, niin se alkureaktiot alkavat purra jossain vaiheessa, tosin tämä voi olla vaikeaa, sillä lähin menneisyys determinoi eniten.