Juttujen totuudellisuuden arviointi

[THL tiedottaa]

Me kuulemme toisiltamme päivittäin runsain määrin juttuja, sattumuksia ja tarinoita. Näiden kuulemiemme, usein voimakkaita tunteita herättävien kertomusten todenperäisyyden arviointi ja etenkin totuuden ja fiktion erottaminen toisistaan on toisinaan miltei mahdotonta.

Toisille meistä on elämän varrella muodostunut melko hyvä arviointikyky sen suhteen, että voiko joku kuulemamme kertomus olla totta vai onko se selvästi tekaistu. Jotkut meistä puolestaan antautuvat tarinan lumoihin sen enempiä tutkailematta tarinan totuudellisuutta.

Miten selvittää, onko joku kertomus totta vai ei?
Miten sinä selvität päivittäin kuulemiesi tarinoiden todenperäisyyden?
Uskotko kaikki siltä istumalta periaatteella "mitä haittaa siitä kenellekään on, vaikka uskoisin kaikki".
Entä sinä, joka epäilet kaikkea kaiken aikaa, oletko pysynyt suhtkoht järjissäsi?

[risto]

.
Juuri tulee teeveestä jumalanpalvelus, jossa kerrotaan miten talvisodassa pärjättiin toinen toistaan tukien.  Pappi kertoo eräästä tapauksesta:

Oli jumalattoman kylmä jouluaatonaatto. Oli nälkä ja paleli.
Kaveri tuli pakki ojossa ja tarjosi hernekeitoa toiselle.
No sehän kelpasi ja toinen söi suurella ruokahalulla.
- Hei! Olipa hyvää! Mistäs sait  hernekeittoa?
- Tosta venäläisen mahasta.
Silloin tuli keitto ylös ja kaveri laittoi pakin alle
-Kiitos kun lämmitit!

[Patu]

Miten selvittää, onko joku kertomus totta vai ei?

Noin laajemmin ottaen, todellisuudelle ei ole mallista riippumatonta testiä.
Testaat aina asiasta luomaasi mallia.

Entä sinä, joka epäilet kaikkea kaiken aikaa, oletko pysynyt suhtkoht järjissäsi?

Hassu kysymys. Kuka sitä muka pystyy objektiivisesti itsestään sanomaan.
Tai tarkemmin: kuka muu kuin minä.

[S]

Olisi hyvä punnita tarkkaan kuulemiensa juttujen todellisuuspohja; luottamalla omaan arviointikykyynsä, ihmistuntemukseensa, kokemuksiinsa sekä tietenkin pettämättömään vaistoonsa, joka yleensä paljastaa onko joissain jutuissa mitään perää, vai ovatko ne täyttä potaskaa. Toisinaan totuuden määritteleminen voi olla häilyvää, rajamaastossa liikkuvaa tietoa, jossa eri osatotuudet kohtaavat. Se on kuin veteen piirretty viiva joka muuttaa muotoaan tilanteen mukaan.

- Moni kertomus tai tarina voi olla osittain tai jopa täysin totta, vaikka ne kuullostaisivat kuinka uskomattomilta tahansa. Joskus taas on vaikea erottaa jostain kuulemastaan tai lukemastaan totuuden siementä, ellei niihin perehdy juurta jaksain. Mutta kokemus kyllä yleensä opettaa, missä kohdin on syytä olla epäilevä - tai ainakin koska on viisasta kyseenalaistaa vähänkin epäilyttävät & arveluttavat tiedot. Liallinen skeptisyys ei kuitenkaan ole hyvästä, sillä kaiken kieltäjä, joka ei usko mihinkään on ihmisenä aika ikävä tapaus. Ihminen joka taas uskoo kaiken, on sekin tavallaan ulkona kuvioista.

- Toisaalta on mitään suurta merkitystä sillä, vaikka joku asia ei olisikaan sitä miltä päälle päin näyttää. Totuus kun on hyvinkin monimutkainen käsite, jolle ei aina löydy teoriassa tai edes käytännössä yhtäpitävää määrettä. Riippuu tosin täysin määrittelijästä itsestään, miten hän asiat kulloinkin kokee & näkee. Jokaisella on loppujen lopuksi omat näkemyksensä sekä käsityksensä sitä mikä on totta omassa katsannossa!    

[Patu]

Olisi hyvä punnita tarkkaan kuulemiensa juttujen todellisuuspohja; luottamalla omaan arviointikykyynsä, ihmistuntemukseensa, kokemuksiinsa sekä tietenkin pettämättömään vaistoonsa, joka yleensä paljastaa onko joissain jutuissa mitään perää, vai ovatko ne täyttä potaskaa.

Aivan.
Ei tarvitse perustella kun sanoo että pettämätön vaistoni väittää että juttusi on potaskaa.

[risto]

Riippuu tosin täysin määrittelijästä itsestään, miten hän asiat kulloinkin kokee & näkee.

ai siis totuus ei riipu kertojasta vaan kuulijasta?.....

Vennamolta kysyttiin miten hän ministerinä poistaa työttömyyden Suomesta?
- Kysymys on väärä sano Vennamo. Seuraava kysymys.....

[S]

Tämän voisi arvioida niin, että totuuden määrittelijä voi tietenkin tilanteesta riippuen olla joko kertoja tai kuulija, sillä kummatkin tekevät viime kädessä omat johtopäätöksenä havaittavasta tai esitettävästä totuusarvosta. Erilaiset muuntujat toki voivat tehdä asiasta monisyisen, joskus myös tulkinnanvaraisen totuusarvon, jolla ei ole mitään tiettyä todellisuuskäsitettä takanaan.

- Perustelut voivat siis olla yhteneväisiä toistensa kanssa; tai erota yksilön omien näkemyksien, luulojen tai olettamusten kautta olennaisilta osiltaan toisistaan. Totuudellisuudella ei ole näin ollen mitään absoluuttista määrettä olemassa; vaan se on pikemminkin yksilökohtaisten näkemysten & käsitysten kokonaishahmotelma - joka omaa monia eri ulottuvuuksia, johon sitten kunkin havaitsijan lopulliset päätelmät perustuvat.  

[risto]

.
Sulta puuttuu selostuksesta objektin varianssi ja satunnaispoikkeama.

[Patu]

Onkohan tuo S selvin päin?

Kelleköhän nuo jutut on tarkoitettu?

[risto]

.
Sanoisin että pitkäaikaiset taustatiedot on paras varustus arvioida juttujen todenperäisyyttä.
Olen seurannut esim mehiläisen loispunkin vastaista jalostustyötä.

Harrastelijat mielellään raportoivat  että heillä on punkin kestäviä mehiläisiä.
- Se sitten ihmetyttää, miksei yliopistontutkijat ensimmäisenä käy noutamassa noita valmiiksi jalostettuja  ihmeitä ja tutki niitä.
- Seuraava ihme on että miksei ammattilaisilla ei ole niitä jos harrastelijoilla on.
- myyntimiehet valehtelevat kylmän rauhallisesti ominaisuuksista. Antavat toivoa että voisi olla  etua siinäkin suhteessa.

- tutkimuspojektien johtajat liiottelevat tuloksia ennenaikaisesti, jotta saisivat apurahoja projektiin.

- positiivisesti ajattelevat ihmiset  uskovat mihin vaan, koska haluavat olla positiivisen ja ennakkoluulottoman ihmisen kirjoissa. Jos heillä ei ole asiassa mitään liossa, ei siinä mitään menetäkkään.

- punkin  sukupolvikierto on pari viikkoa ja mehiläisellä se on pari vuotta. Kukaan ei halua sanoa ääneen että punkin muuntautumiskyky uuteen tilanteeseen kuten lääkkeisiin on aivan eri luokkaa kuin mehiläisellä.

- lehdistö muokkaa tieteellisiä tutkimustuloksia "hypekoodiksi". Otsikkojen pitää olla raflaavia ja tulosten ennennäkemättömien hyviä.  Sana  "läpimurto tutkimusrintamalla" on jo vakuuttava.

- uutinen saattaa olla alunperin aika vanha  juttu, jopa 5 vuotta vanha. Se on ollut "läpimurto silloin" mutta miksi asia ei ole siitä sitten edistyyt eikä levinnyt käyttöön. Esim tällainen tieto:"muuraimesta voidaan saada 6 satoa vuodessa kasvihuoneessa". Okei ja siihen se sitten jämähti.

- kun aikaa menee pari vuotta tohina hiljenee ja pöly laskeutuu. Läpimurrosta on jo kaksi vuotta, sitten  5 vuotta ja herra tietää, mitä projektille  onkaan käynyt.. Tiedotteita eikä raportteja löydy.

Nämä kaikki ovat sellaista että vasta ajan kanssa huomaa.

Kavereiden jutuissa on kanssa se että sen ajan kanssa  huomaa kuinka luotettava kaveri on.
.


Kun joku ykskaks imoittaa tehneensä jossain vaikeassa asiassa läpimurron muutaman vuoden työn jälkeen, silloin pitää lukea tarkkaan, onko yksi tapaus, 50% vai 85%.