Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Ennen ja nyt

Aloittaja Outomaa, 07.12.11 - klo:17:52

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

Outomaa


(Oli     Vs: Sillisalaattia (rönsyjä muista ketjuista)

..............................................................................................


Kevytoheistaja aloitti mielenkiintoisen keskustelunaiheen ja kun kaikki ei tykkää sillisalaatista, niin pelastin sen sieltä.




http://www.youtube.com/watch?v=P59U0jFMxxo
"Nothing in the world is ever completely wrong. Even a stopped clock is right twice a day."   — Paulo Coelho (Brida)

karpalo

#1
 Kuvassa metsureita kaadetun puun äärellä. Todennäköisesti ennen moottorisahan käyttöä. Varmaan tullut hiki, kun kaksi äijää vetää ja työntää tota justeeria? Mahtais tämän päivän metsureita kypärineen ja vyötäisiltä roikkuvine heloineen hieman hirvittää.

[/quote]


Lieneekö se punapuu/ Douglas kuusi kyseessä?

Lajin muunnoksista douglaskuusi (var. menziesii) on maailman toiseksi pisimmäksi kasvava puu punapuun (Sequoia sempervirens) jälkeen. Pisin tunnettu yksilö on 100,3 metriä pitkä ja paksuin läpimitaltaan 4,85 metriä. Var. menziesii elää yleisesti yli 500-vuotiaaksi ja parhaimmillaan 1000-vuotiaaksi. Harmaadouglaskuusi (var. glauca) jää tätä pienemmäksi, mutta voi saavuttaa jopa 1200 vuoden iän

Siis vanha on, kuin Metusalem.

Patu

Näkyyhän siinä kuvassa se saha. Ei ollut moottorisaha, ei.
On ollut raakaa hommaa.
Mitähän se täti siinä hommassa on hoitanut?
Tuota kun sitten käy sahaamaan laudoiksi ei tavallinen saha riitä.



Joskus kirjoitti (nykyisessä) Tekniikka&Talous-lehdesä perusinsinööri Veijo Miettinen että jos hänen pitää valita ottaako nykyisen työnsä ja metsurin palkan vai nykyisen palkkansa ja metsurin työn kyllä valinta olisi oma työ.
Ja tämän päätteli oltuaan moottorisahalla metsässä.


karpalo

#3
Olen ollut 1950-1960 lukujen taitteessa alta kaksikymppisenä kesätöissä tuontapaisella sahalla.



Ensin oli kaksi raamisahaa, josta jälkimmäisestä, kun lautoja kantattaiin/särmättiin, lähti rimoja ja kelteitä hakkuriin haketettavaksi. Usein tehtäväni oli olla hakkurin esimies. Hirveä meteli, kun terät paukuttivat rimat hakkeeksi. Eihän siellä mitään korvatulppia käytetty.

Joskus tuli suuaukon syöttöön tungosta puutavarasta, piti mennä rautakanken kanssa selvittelemään tilannetta. Kahdessa vuorossa sahattiin. Erään kerran oli toisen vuoron kaverille käynyt vahinko, rautakanki oli lipsahtanut hakkurin teriin.

Paskaksi meni kallis teräkalusto. No en muista vähennettiinkö kaverin tilipussista, mikä jaettiin aina lauantaipäivän päätteeksi. Epälempä, että pojan ruskea kuori olisi ollut hyvin ohut useampanakin lauantaina.

Patu

Tässä on vähän modernimpaa sahausta, mutta ei mahtuisi tuo punapuu tähänkään.
http://www.hewsaw.com/tuotteet/sahalinjat/fi_FI/versowood-video/

Nykysahaus on modernia tekniikkaa, kameroilla ja kuvankäsittelyllä runko optimoidaan niin että siitä saadaan maksimi saanto lautaa. Ja lautakin voi olla sen pelkän kantti kertaa kantti sijaan muotoonsahattua vaikka ikkunanpokaa.
Ihmissilmin tehty tukin lajittelu oli kovaa hommaa, vuoronvaihto varttitunnin välein.

risto

#5
.
Silli

risto

#6
Lainaus käyttäjältä: Patu - 04.03.12 - klo:19:52
Tässä on vähän modernimpaa sahausta, mutta ei mahtuisi tuo punapuu tähänkään.
http://www.hewsaw.com/tuotteet/sahalinjat/fi_FI/versowood-video/

Aikamoinen vauhti oli päällänsä

Aprilli

Kummallista tämä nykyajan yletön nuoruuden ihannointi.

Nelikymppinenkin saa työmarkkinoilla kuulla jo olevansa raihnaisuuden reunamilla, eikä sitä vanhempia edes noteerata.
Eikä nyt vain työmarkkinoilla vaan kaikkialla muuallakin.

Tänä päivänä tuntuu ettei kertakaikkiaan sovi muottiin mitenkäänpäin, ellei ole nuori ja hehkeä, kaunis ja rohkea.
Penikat päättää mikä on in ja mikä out ja siihen koko piiri mukaan tanssimaan.

Kuvaavaa jo se, että yhteiskunnan arvostetuimpien joukossa keikkuu palkittuna Angry-birdsin munija, siis viihdepelin kehittäjä.
Toivois että edes jotain merkittävämpää huomioitaisiin samalla innolla. No onhan se tietysti merkittävä, peli jossa vihaiset linnut
lahtaa vihreitä sikoja.(?)

Käytöstavat ovat ihan metsässä. Hyppiminen ja "O my God" kirkuminen jättää allensa tämmöisen vanhan muorin hyssyttelyt.
Julkkikseksi tulemista pidetään ammatinvalintana. Kuten eräskin nuori totesi: "Joo, teidän vanhojen aikana se oli niin että piti tehdä
jotain että tuli julkkikseksi, meillä se on niin että ensin julkisuuteen ja kyllä me jotain sisältöä siihen sitten keksitään".

Herran pieksut.

Vanhoja sopii töniä jonoissa, ryöstellä ja huijata. Penkin tarjoaminen bussissa iäkkäälle lähentelee jo itsensänolausta.
Mikäli joku tarjoutuu avaamaan ulko-ovea tai kantoapua mummolle, lienee kyseessä harkittu ryöstösuunnitelma.

Ja paitsi nuori, niin seksikäs pitää olla. Very very hot hot.
Muuten ei ovet aukene oikeisiin paikkoihin eikä suosio siunaa. Väärät kuteet niin olet out. Kerää lumppusi ja häivy.

Eikä se riitä että on nuori vaan pitää olla sopivan nuori.
Siinä missä mummut ja vaarit kiikutetaan loppuelämänsä päiviksi lähinnä ongelmajätelaitoksia muistuttaviin hoitoloihin,
jäävät lapset myös päättäjien jalkoihin.
Lasten riepottelu on nykyisin ennenkuulumattomalla tasolla. Kuka muistaa pikku-myytä?

Ja viimein kun asiaan päästään, niin tullaankin tekniikkaan.
Tekniset vempaimet pitää sitten olla viimeisen päälle sen lisäksi että on nuori ja hot.
Ostetaan pikavipillä tai velaksi, so what pääasia että on mitä esitellä.

Koko tämä "väärien kuninkaiden päivä" sai alkunsa siitä, kun muna rupesi opettamaan kanaa.

Pennut oppi tietotekniikan nopeammin ja kätevämmin kuin vanhempansa. Iskät ja äiskät saivat käydä ylenaikaa
pyytelemässä apua oikutteleviin vempaimiinsa ja pennut siitä sitten pullistumaan.

Milloin muka aikaisemmin ovat lapset opettaneet vanhempiaan?

Kyllä tiedon ja taidon opetus on aina kulkenut isältä pojalle periaatteella. Siihen vanhempien ihmisten arvostus ja kunnioitus
perustuikin. Tieto oli hankittu pitkän kokemuksen perusteella, jota ei pienet tuulet kaatele.

Nykyisin se arvomaailma joka vanhemmilla on olemassa, ei ole puupennin arvoinen.
Ne ajatukset jotka ovat syntyneet elämän jauhinkivien puristuksissa, elämänpolun kiperissä mutkissa tai myötämäen huumassa
eivät edusta sitä pääomaa, jota nuoret voivat arvostaa kohdallaan. Koska niiden esittäjät ovat VANHOJA, YÖK!

Mitä varten ne lapsetkin muka kulkee ovelta ovelle virpomassa ja varpomassa tuoreeks ja terveeks.
Ei ole perhana minuun tepsinyt vielä minään vuonna, vaikka eihän sitä tiedä...

Tiistai



Aprilli, miten sen sanoisi..  IHANAA! Hali-nappia ei täällä ole, Just niin se on.

Minäkin aloitin nettielämäni esikoisen painostamana, ja kuopuksen käskemänä minusta tuli bloggaaja, kun kerran suutuin aidosti erään blogin agitaatiosta. Valitettavasti olen oppinut asiat väärässä järjestyksessä ja vielä tänä päivänä tarvitsen noiden mukuloiden apua joskus. Vaikka paljon jo osaankin, oppinut ja sitten taas unohtanut  8)

Sini

Yes! Näin on. Ja näillä mennään. Ei auta itku. Tosiasioiden tunnustamisesta kaikki alkaa - näin opetetaan jo AA-kerhossakin. Jos olet
a/nainen
b/vanha
c/ruma
d/köyhä
e/jne muuta vastaavaa
peli on pelattu. Vai onko? Tulee mieleen televisiomainos, jossa vanhat ämmät (juu, juu, juuri oikea sana - eipäs sievistellä!) ovat perustaneet puhelinkerhon. Kerhossa juorutaan televisio-ohjelmista. Ja joskus kokoonnutaan ryystämään kahvia. Prkle! Ja ketään ei enää yritetä miellyttää tai palvella. Jos ei enää miehet ole kiinnostuneet - niin ei sitten! Nenä pystyyn ja menoksi. Täytyy ihan itse keksiä jotain tarkoitusta tähän viheliäiseen elämään. Suosittelen huumoria; se on kivaa.

Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä