Juulin Ikioma

[Outomaa]

Juuli, mulle näkyy vain tämä!
Voi olla, että se on joku asuinmaani estolista. Aika usein musiikkijuutuubit ei näy, kun sen laittaja kai on sen niin asettanut  .. tai jotain: "not available in your country".


Muokkaus:
Tottatosiaan .ly on Libyassa. Outoa.

[Juuli Hukkaskukka]

Tämä on KuvanNielijä Loiru. Se syö Kuvia. Onko näitä siellä Teidänmaassa. Jos on hanki kaatolupa ja tee mitä Sinun täytyy.
Huhuhuhuh, en taida uskaltaa enää tuota vilkuilla, kamala vallan on. Vai ottaisko kokonaan pois.
Hirvitys. HYiHyi.
Inha. Olkoon nyt Yön tunnistusta varten.

Vähän tuossa korjailin Etukirjoitusta nyt kun tiedän ettei täällä syödä. Niinkuin Loiru tekee.

Juuli

[Juuli Hukkaskukka]

Koipirepsu taas koekäyttää minua, joten tässä voi hyvinkin kirjoitella. Toivottavasti tuo edellisen sivun KuvanNielijä  Loiru, joka muuten saa Lähtöpasit aamusella, ei minua syö. Tämmöinen olen.
Jos kiinnnostaa Jotakuta.
Vain Juuli

Minä Suuresti kiittelen kun minua Tervetulleeksi toivotatte. Olen yllättynyt ja oikein mielissäni.
Täytynee esitellä,  on Juuli  pienen torpan tyttö maalta , Pääkaupungissa Metropotlitanissa työnsä tehnyt. Nyt taasen asustaa syntymäpitäjässään , Yksiölokerossaan.  Eläke on. Aina ei Juuli i ole ollut vammainen, sen tekivät lukuisat hoitovirheet murtuneeseen jalkaan. Tästä ollaan nyt Tukkanuottaislla Potilasvakuutkesen kanssa. Olettavasti Juuli häviää jutun,, mutta onhan ainakin yrittänyt.
Niinkuin tässäkin, seuraavassa...
Sitten laitankin runoa tulemaan, jos jaksatte lukea.

Näin pääsi käymään Juulille....



JUULI, - HATTUMANNEKIINI

Oli muuttunut  elämä kertaheitolla.
Eläke koitti piirusteluarpeetista Metropolitanissa.
Metropolista siirtyi juuli Pikkukaupunkiin Asumisharjoittelijaksi, Harjoitteli elämistä ja oleilua pienemmissä ympyröissä. Eipä paljon olemisenlaatua muutto parantanut, Kaupunkivinkeet oli tälläkin .
Ratikat ei sentään jyristelleet ikkunan alla. Ei jyristelleet Metropolitanin Lokerolähiössäkään. Vaan oli JyristelyÖihin nuorena keskustassa asuessaan perusteellisesti tutustunut. Kaikkeen tottui, vaan ikuna ei tottunut aamuyöstä kolisteleviin Ratikkarattaisiin.
Nyt asusti täällä Kirkonkylässä Maalaispitäjässä, samassa missä Poika kera Vaimon sekä JuuliMammon PikkuEnkulin , Jeremias-Pojan. Asusti nyt Lokerassaan, Yksiössään, Synnyinpitäjässään. PikkuEnkuli, 3 v. Mammoksi ristinyt. Hyvä kun ei Kammoksi tai Kalmoksi sentään.
Aika oli varsin pitkää. Oli iskenyt jalkaan vielä Invakin. Kipsauksen, väärien hoitojen seuraamuksena luutui jalka väärin, oli Inva todettu. Ei pystynyt ulkona kuin RollatiMersulla liikkumaan, silläkin melko huterasti. Luki, haaveili viulun soitannasta, telkkaa tuijotti iltakaudet.
Pitkää ja tympäisevää oli  elo.



Vaan loppui Tympyys. Tuttavat alkoivat vihjailla oudosta, Juulille oudosta vempelestä , Tietokoneesta. Vähitellen suli Juulin Umpijää, Tiekkari eräänä päivänä ilmestyi talouteen.
Oli se laite. Kauan sai tehdä Juuli töitä ennenkuin pikkurikkiisen osan vempeleestä tajusi.
Vaan sitten löysi Skypen, kamerapuhelimen. Löysi luonnollisesti myös kameran. .Alkoi hyödyntää melkoista OlkiHattukokoelmaansa, vanhaa. Kuvata.
Pitkät päivät kuluivat nyt huristellen. Ei ollut enää Aika pitkää. Sovitteli, asetteli, mallaili näitä Vanhoja Olkihattuja kameran edessä, hymyili, ja hymyili. Yritti olla Vintsin Mona-Lisa. Heikko oli tulos.
Oikein suupielet kipeytyivät Leonardon Monalisan-hymyä harjoitellessansa. Välillä askaroi nytkin Lokerossaan, nyt suuremmassa vain, päiväaskareensa. Monta kertaa joku Hatuistaan päälaella. Ei raaskinut pois ottaa, oli juuri sen prikulleen oikeaan asentoon, sopivasti kallelleen, saanut. Siispä tiskattiin, imuroitiin ja toimellettiin ylipäätään jonkinnäköinen Hattuviritys päälaella keikkuen. Ketä se nyt haittasi. Ei ketään Päiväkausiin käynyt kahvittelemassa. Eikä muutoinkaan ketään poikkeillut.
Ei käynyt ketään, ei käynyt Juulikaan missään, ei käynyt kun ei päässyt. Tiekkarikamerastaan oli  saanut uuden seurustelukaverin.
Pitkiä aikoja kameraa Skypessä räpsytteli. Ei ollut luotu Seurustelukameraa kuin nammavärkin kuvaamiseen.
No päiviä kului. Juuli kuvasi. Hajamielinen kun oli, käveleksi ympäri Lokeroaan milloin minkin näköinen HattuHirvitys päässään keikkuen.
Sitten soi eräänä päivänä ovikello, Juulin suureksi hämmästykseksi. Mietti josko avaisi. Oli käytäntö jotta soitetaan etukäteen koska tullaan Tietää Juuuli ovensa avata. Nykyään kun liikkui kaikensortin hipsijää . Hyvinkin Juulimammo vielä vaikkapa Orjaksi tai Haareminaiseksi kelpaisi. Viimeksimainittua ajatusta ei Juuli niinkään pahan pitänyt.
Olisi Sheikin huomassa varmaankin leppoisat oleskelut.
Vaan toistamiseen klinkutteli ovikello, nyt melko vaativaan sävyyn. Ei auttanut kuin yrittää ovisilmästä klinkuttelijasta selvää saada, tihrustella, vaan eipä saanut.
Oli siis riski orjaksi joumisesta otettava, Ovi avattava. Avasi Juuli ovensa.
Seisoi ovella Huoltomies, Kiinteistönhoitaja. Se Uusi. Seisoi ja tuijotti.
Ei sanaakan suustaan saanut, tuijotti ja tuijotti.
Juuli ehti jo ajatella muuttuneensa vähintäänkin onkilieroksi, niin kiinteää ja epäuskoista oli tämän Huoltomiehen tuijotus.
Sitten välähti.
Oli Juuli, hajamielinen kun nykyisin tuppasi olemaan, päähänsä yhden Hattuhirvityksen, sen vinon ja tulipunaisen Huopahatun, sulalllisen, rusettisen, vielä riikinkukon sulalla varustetun Kammotuksen unohtanut, mitä ei edes kuvaamaan suostunut. Lisäksi Juulin senhetkinen muu asustus oli kirkkaanpunaisen Hattukammotuksen kanssa osapuilleen samaa luokkaa.
Oli Yöpaita ruusukuvioinen, aamutakki keltainen sekä reinot. Pojan vanhat. Viisi numeroa liian suuret, Naama oli, silmät, kajalisoitu pikimustiksi, luomet vihreiksi, suuvärkki kirkkaanpunaisina loimotti. Ja yläpäässä Hattukammotus. Oli Huoltsikka uusi ja komea, vasta äskeittäin arpeetinsa vastaanottanut.
Hetkeen ei lausuttu sanaakaan, Ei puolin eikä toisin. Sitten sai Huoltsikka suunsa, jo valmiiksi auki olleen, kautta sanojakin muodostettua. Peruuttaneena selkä kiinni vastapäiseen naapurin oveen, piipitti, sai Juuli juuri ja juuri selvää, silmät viiruina tuijottaen:
" Päivää. Minä tulin laittamaan se vuotavan lavuaaritiivisteen. Taisin tulla pahalla hetkellä, tuntuu Rouva olevan jonnekin lähdössä. Minä taidankin lähteä, tulen paremmalla ajalla, Muuten, onko Rouvalla kaikki nyt yleensäkin hyvin. Ei särje päätä ja muutassemmoista pääoiretta ilmene. Ei näy harhoja ja muuta erikoista."
VoiVoivoi ja voivoi.
Ei sentään tiedustellut, näkyykö sarvipäisiä, hännällisiä Pikkuelukoita.
Vaan ei särkenyt rouvan päätä, ei näkynyt harhoja. Ei, ei ollut oireita. Ei minkäänlaisia. Sopi oikein hyvin, passasi mainiosti Huoltsikan tulla.
Ja niin tupaan astui, ympärilleen vilkkuillen, tämä Komistus - Huoltsikka. Vaihtoi lavuaarin tiivisteen ennätysajassa. Työtä haittasi vain jatkuva Juuliin-vilkuilu. Varuillaan, valmiina pakoon pinkaisemaan, mikäli Juuli, vaikkapa leipäpuukon kanssa, keittokomerosta äkisti ilmaantuisi. Ties vaikka silpaisi. Juuli
Ei ilmaantunut Juuli edes kahvikupin kera. Työ tehtiin kireässä, vakavassa äänettömyydessä. Ovella sentään muisti peloltaan Näkemiin-Hyvää Päivänjatkoa Komistus-Huoltsikka toivotella.
Huhuhuhuhuh. Kiikustuliin Juuli istahti, naurattikin jo.
Voi Pojat , mikä Huoltomies. Voi Pojat , mikä Komistus.
Olisipa Juuli parikymmentä vuotta nuorempi. vaan kun ei ollut. Eikä nuorru.
Voi pojat, voi Pojat.
Alkoi Juuli suunnitella huushollinsa remontointia, aluksi vaikkapa kattokruunun lamppujen vaihtoa, energiaystävällisiksi.
Eihän niistä yksinäinen Naispolo mitään käsittänyt. Hioltomiestä ehdottomasti tarvittaisiin.
Vaan ei tarvittaisi minkäänvaltakunnan Pääkappaletta.
Ei.

Asia ei tähän jäänyt. Miten voisikaan. Törmäsi Juuli Siwassa, lähipuodissa, vaivalla sinne könyttyään, tähän HuoltsikkaKomistukseen.
Kauppa oli Väkeä täynnään.
" Hyvää Päivää. Jaahas, Rouva ei sitten sitä Ihanaa Ovenavaushattua nyt laittanutkaan. Vaan mitäpä sitä näin kauppareissulle. Oli muuten erittäin Pukeva se Hattu. Se sulallinen , punainen Ihanuus."
Ei kommentoinut Juuli.
Juuli poistui Siwasta.
Tämä Huoltsikka ei Juulin kattokruunun lamppuja vaihda.
Ei.

[Juuli Hukkaskukka]

.



LUOJANI KÄMMENELLÄ

Perhonen olen pienoinen
Luojani kämmenellä.
En lentäisi taivaisiin jos ei Luojani tahtoisi.
Pilviin en kohoaisi, vihreyttä maan näkisi,
en merta sinistä.

Tahdo ei Luojani, lentämättä ma olisin.
Saan nousta korkeuksiin, pilviin sinisiin.
Nähdä aamu, purppurapilvi merestä kohoava.
Saan nähdä kastehelmi nurmelta nouseva.

Saa nähdä uoma joen, suvannot, virran suu,
nähdä kauniin korennon leikkivän suvannolla.
Näen kukkivat niityt, veden rannoilla lumpeet.
Lupa Luojan, olen onnellinen, kantavat siipeni
kaikkialle. Soi librettot lintusten oksistoissa,
kiuru taivaalla livertelee. Pilvien kuultava
siniharso taivaalla utuilee.

Onnen Luojani minulle, pienelle perholle, soi.
Hämmentynyt, miten kiittää kaikesta voin.
Kauneus sininen seuranain, pilvissä keinuen.
Kaiken tämän Luojani luonut, Onnen tuonut
elämään pienen Perhosen.
Minä lennän kaikkialle, työtä Luojani ihailen.
Kauneus kaikki, iloksi mielen, silmien.

Aikanaan päättyy, kuin päättyy kaikki.
Mikään ole ei ikuinen.
Silloin takaisin palaan, pieni perhonen,
Luojani kämmenelle.
On siinä lepo, rauha jälkeen leikkien.
On onni, on uni syvä
Näin minun on olla hyvä.

Kiitän Luojaani kesästä.

Juuli -12

[Posiella]

Hei, Juuli!

Sydämellisesti tervetuloa tänne ihanien tyttöhörhöjen ja vanhojen miespierujen joukkoon!
Luin hämmästyneenä sitä, että olit epäröinyt, voisiko tänne tulla! Tottakai!

Olen enemmän ja vähemmän ahkerasti asuillut täällä noin 12 vuotta. Voin kertoa, että täällä on ollut mukana tosi ihania naisia, mutta en tiedä, minne ovat kadonneet. Tiistaistakaan ei ole kuulunut vähään aikaan. Toivottavasti Jordaniassa on kaikki hyvin. Tai jospa on täällä Euroopan puolella lomailemassa...Tytöt ovat kai kyllästyneet vaarien jalkahikeen. Jospa he palaavat, kun vaarit saavat hygienia-asiat kuntoon.

Neuvoksi annan, että kaikki tappelu, joka täällä ilmenee, on yleensä tarkoituksellista. Eli ei tapella, koska ollaan vihaisia, vaan koska halutaan pitää pieni tappelunnujakka aikansa kuluksi. Yleensä tappelun toiseksi osapuoleksi valitaan se hörhelö, jolla tiedetään olevan parhaimmasta päästä suuvärkki tai sanoisinko kynä. Saadaan kovin metakka aikaiseksi ja parhaimmat naurut. Joskus joku saattaa ihan oikeastikin suutahtaa tai hermostua, mutta sekin johtuu noitten ukkojen testosteronitason vaihtelusta. Ymmärrettävää tuossa iässä jo.

Eli jos joku haastaa riitaa, niin käy päälle vaan ankarasti. Ja fiksut ajatukset ja mietinnät ovat tänne myös tervetulleita. Niitähän sinulla kyllä on!

Ystävällisin tervetulotoivotuksin Positiivi

[Posiella]

PS. Kuten aiemmin kerroin, tappelupukariksi valitaan yleensä se terävimmän kynän omaava. Siksi kyllä ihmettelen, että Rapekin on osallisena jokaisessa tappelussa. Suokkiksen (lue THL tiedottaa) vielä ymmärrän, mutta Rape on varmaan ihan omasta innostaan vain mukana...

[Juuli Hukkaskukka]

......................
...........

Positiivi.  Kiitos. Juu. Kun olen niin arka ja ujo Oikein en ovestakaan ulos kehtaile mennä. Kyllä se tästä lutviutuu. Vaan osaan minä tapella, kuulemma kiitettvästi. On kysyttävä Sinultakin, Positiivi, josko näkyy kuvia Sinun silmissäsi. Kun ei tuo PääTirehtöörin silmissä näy.  Majaileeko ihan Calumeetin Valtiossa, siellä ei tietoni mukaan näy minkäänvaltakunnan vieraita  kuvia silmissä. Minä olen nyt poistanut ne URL:t alusta ja lopusta kun laitan kuvatuksia tänne, jää vain Imgit. Omalta koneelta tiedostostani samoin kuin kuvastoista ottaessa. Siis olisitko niin kiltti ja vastaisit.

[Posiella]

Kyllä näkyy!

[AveLazio]

Tervetuloa outojen pariin, Juuli.

[Juuli Hukkaskukka]

votokraavi Portofoliostani aa/CC n:o 78981313

Taisinkin tulla Tuttujen Outojen pariin. Siis oikeaan paikkaan. Ei näin avuliaita ole oltukaan .
Kiitos molemmille, Positiivi sekä AveLazio. Kurjaa kun ei PääTitehtöörillä kuvat säteile.
Kyllä, luulen, tulen viihtymään loistavsti. Jos Te vaan minua siedätte.
Olette HUrmaavia.