Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juuli Hukkaskukka 1

#1080



MUISTOJEN LAMPI

Se oli meidän salaisuutemme
metsälampi syvällä korvessa
ikivanhojen kuusten suojaama.
Ei muut sitä tienneet
se oli meidän lampemme.

Kesällä oli elämä
aurinko loisti
oli räkättävät rastaat
huuhkajakin huhuili.

Lumpeenkukan mekko valkea
keltaisessa ulpukka.
Aarian viritti satakieli
peippo säesti.
Kuuntelivat jänö, orava.

Me rannalla kuuntelimme hiljaa
ettemme häiritse
kaislaparonien vartioimia sorsanpoikia.

Tuli syksy
ensin tuli leikkivät värit
ne vei syksytär mennessään.
Linnut katosivat.

Kaislaparonit vartoivat lampea
ruskeina tupsupäisinä
hiljaa kuiskallen.
Kuului yksinäisen tiiran huuto.

Kuvastui lampeen tähtijoukko
kuunsilta heijastui.

Sinä lähdit pois.
Muistitko meidän lampemme.

Minä en mene lammelle enää.
Öisin näen siitä unta
kun ikävöin Sinua.

Silloin tulee kyyneleet.


juuli2017

aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1




KELLO

Se kulki ajassa ajan
miljoonien tähtien alla
sumuisten pilvien alla
miljoonakaupungissa.

Se ei taakseen katsonut niinkuin ihmiset
jotka sen katsomatta ohittivat.
Ei muistellut mennyttä,  ei surrut tulevaa
niinkuin ihmiset jotka taakseen katselivat
varjojaan peläten.

Se ei ollut väsynyt
niinkuin ihmiset
jotka olivat nähneet sodan, nälän.
Kello vain ajassa ajan kulki.

Kukaan ei tiennyt mitä se ajatteli.

Jos ihminen olisi pysähtynyt, tarkasti katsonut
olisi nähnyt pilvellä toisen ihmisen


ajassa kuuntelevan.



juuli2017
aino hukkanen

karpalo

Hyvä Juuli.

Mielestäni mukavan oloinen kelloteema.


Juuli Hukkaskukka 1

Lainaus käyttäjältä: karpalo - 19.11.17 - klo:13:03
Hyvä Juuli.

Mielestäni mukavan oloinen kelloteema.

Jaa... Kiitos.
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

aino hukkanen


Juuli Hukkaskukka 1

#1085



HIIRULAISNEIDIT

Kaukana, kaukana korvessa
menninkäisten mailla
sinikukkaniityn reunassa
mustikanvarpujen alla
oli hiirulaisten kylä.

Oli mustikkapensaan alla
myös hiiruneitien kamari.
Yön kuunsillan hämyssä nukkui.
Kun aamun säteet kylän valaisi
ne lähti retkelle.

Hiljaa ne hipsutti  reunalle lähteen
sammalmättäälle istahti.
Aurinko paistoi, linnut lauloi
elo kuin hunajaa oli.

Huuhtoi hiukset
saniaiskammalla
takut oikoi, kampasi.
Turkin kaarnanpalalla suori.
Häntätupsun letitti.

Oli niillä lumpeenlehdestä hattu
pikkuisten korvien kohdalla reiät
mekot punottu  kielonlehdistä.
pienet kengät  suutarimestari
taikonut perhosensiivistä.

Sammalikossa tanssi, leikki
niitä koko metsä kuunteli.
Pöllövaarikin vanhuuttaan
innostui hiiruja katselemaan.

Ilta   joutui
usva jo nousi
lähti kotia kohdin
niityn sinikelloille niiali.

Tyynynä  niittyvilla
pään painoi
silmät sulki
hiirulaisneidit
Vilma ja Hilda.
Sinikukista unta näki.

Kuu-ukko taivaalla hymyli.



juuli2017




aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1086



REISSUENKELI

Minä orvokkiniityllä taivaan hipsuttelin
varoen orvokkeja kastelin,
ettei liikaa vetta ne saisi
kun taskussa essun hakulaitteeni kilahti.

Sielta Taivaanisä kuulutti
" Heti paikalla toimistooni. "
Kujeita luulin jo tehneeni
paikalle nolona hiivin.

Huoli ohi, se koskikin matkaani
lausui Taivaanisä vakaasti :

" Sinä ota ja liitele pinnalle Maan
siellä alettu on joulua juhlimaan
Sinut suojaksi lasten tarvitaan.
Ehkä vähän aikuistenkin.
Mutta muista on liikenne ruuhkainen
liitele varoen, väistä oikealta tulijaa.
Muista sääntöjä liikenteen noudattaa.
Eikä hurjastella saa ollenkaan.
Tässä on lentolippusi. "

Niin matkaan lähdin mä iloiten
oli taivas tumman sininen
tähdet kannellaan tuikutteli.
Kuu pilvestä kurkisteli.
Sen kultaista siltaa mä liitelin.

Minä saavuin illalla pinnalle Maan
Taivaanisälle viestiä tekstaamaan
uudella nokialaisella
jotta hyvin perille pääsin.

Eteiseen minä hiljaa hiivin.
Eihän se salassa onnistunut
oli Mirkkukissa eteiseen paennut
lasten jouluriemua.
Pyysin Mirkkua hiljaa olemaan,
se lupasi vaieta minusta
jos kermatilkan se saisi.
Sen komerosta mä noudin.

Astuin varoen tupaan pienoiseen
vähän myöhästyin oli käynyt jo Pukki
lapset innolla lahjojaan availi.
Oli autoja, oli nukkeja.
Silmät kilpaa kera kuusen säteili.

Kamarissa nukkui se pikkuinen
minä istuin viereen kätkyen
silitin pikkuista poskea.
Taisin itkeä tirauttaa onnesta
ihmeen tämän kun nähdä sain.
Ihan aamuun minä pientä vartioin.

Koitti aamu.
Taivaaseen lähdin palaamaan
Tuvan väelle jätin hellät hyvästit.
Varoen minä taivaalla liitelin
Muistin väistää oikealta tulijaa.
Kuu-Ukolle Joulua toivotin.

Isä Taivaisen toimistoon astelin
matkaraportin tarkan annoin.
Pyysin siunausta ihan kaikille
Ihan eritoten mainitsin :

" Isä, suojele pientä kehdossa nukkujaa. "


juuli
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1



Jouluamaryllis kukkii. Tekee  kahdeksan kukkaa. Yhden  halk. n. 20 cm.
En aikaisemmin ole näin suurta saanut onnistumaan. Avaa kukkansa ainä öisin.
Kuvittelee olevansa Yön Kuningatar.

juuli
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1088



AGENTTITONTUT

Kaukana sinisten vuorten sinisillä rinteillä oli talvi.
Kova oli pakkanen pohjoisessa Joulupukinkin pajan ympäristössä Korvatunturilla.
Oli ilta koittanut. Tähdet tuikkivat taivaalla. Kuukin vaelsi, pilveen välistä piiloutui.
Ulkona metsän siimeksessä Korvatunturin rinteellä kannon nokassa istuskeli tonttu Topias Tohveli. Jota kaverit joskus leikillään vohveliksi kutsuivat. Se ei Topiasta haitannut. Oli nyt paljon tärkeämpää tekemistä nyt Topiastontulla. Paitsi agenttina kiltteysmittaukseen joita suoritettiin säännöllisesti vuoden mittaan. Ei olleet vain joulunalustöitä nämä mittaukset.

Odotteli, oli jo mielestään kylliksi odotellut tonttuneiti Siviä Sininuttua saapuvaksi. Oli sovittu jotta lähdettäisiin yhdessä agenttihommiin, tarkkailemaan lapsien kiltteysasteita. Suoritettaisiin kiltteysmittaus. Vaan nyt ei kuulunut Siviää. Mutta Siviäneiti olikin hieno neiti, myöhästyi usein sen akateemisen vartin. Siviä oli perinjuurin hienostelija. Nutussakin piti olla  sinisiä pikkuja mistä oli niminsäkin - Sininuttu - saanut. Oli Topiastonttu joutunut Siviäneidolle uuden kännykänkin hankkimaan. Ihan viimeisimmän mallin, deluxe- merkkisen nokialaisen. Ei kelvannut muu ja sen hankinnan takia oli Siviä nyt suostunut Topiaksen kera agentiksi lähtemään.
Aika kului. Kuu pilven raosta ihmetteli kannon nokassa odottelijaa.

Mutta ei kauan ihmetellyt. sieltä Siviä jo paikalle tipsutteli.
" No niin, voidaankin sitten lähteä siihen lasten kiltteysmittaukseen. Oikein hyvin toimii minun uusi kännyni. Oikein hyvin. " visersi Siviäneiti.
Niin lähdettiin lumista hankea taivaltamaan. Kuinka ollakkaan, tuli vastaan valtava suo. Tämän kiertäminen olisi vienyt pitkän ajan ja siihen ei nyt oikein olisi ollut varaa. Mikäli tänä iltana vielä mittailla aiottaisiin. Joten päätettiin oikaista suon poikki.
Topias Tohveli edellä , Siviä Sininuttu perässä.
Ei suo tietenkään jäätynyt kovillakaan pakkasilla. Ja niinhän siinä kävi ,,,
hups ,,, hups ,,, hups
humpsahti Siviäneiti hienoine sinisine nuttuineen kainaloitaan myöden suonsilmäkkeeseen. Tonttu Topias kiireellä pelastamaan ja sai kuin saikin kiljuvan, huitovan, kiukkuisen Siviän ylös suosta ongittua. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Siviä väänsi itkua, ei kylmästä koska tontut eivät palele vaan Siviää kiukutti hieno sininen, nyt läpimärkä nuttu. Eikä hienot tonttuagentit, ei ainakaan naispuoliset, koskaan humpsahtele suohon.
Suon laidalle metsän reunassa huomasivat tonttuagentit pelastuksen. Ihmeen. Ihan oikea heinälato siellä kökötti lumisine kattoineen. Siispä sinne. Märkä Siviä heiniin peiteltiin, nuttunsa riisui. Nyt miettimään millä ihmeen konstilla saataisiin nuttu kuivaksi. Ei kynttilää eikä muutakaan tulta voitu ladossa viritellä.
Vaan Siviä konstin keksi, kuinkas muuten :
" Nyt Tohveli alat nuttua puhaltelemaan. Oikein voimien takaa. Ja juoksemaan ympäri ladon sen minkä jaloistasi irti saat. Nuttua heiluttelet. Tällä konstilla nuttu kuivuu yhdessä hujauksessa."
Ei siinä Topias Tohvelin muukaan hyvinyt. Mikäli ei aiottu ladossa kevättä, kevätaurinkoa odotella.

Niin juoksi Topiastonttu, juoksi ja puhalsi siniseen nuttuun. Nauraa räkättivät harakat, mutta asialle ei nyt mitään voinut.
Kuinka ollakkaan, olisiko ollut Jouluntaika apuna , nuttu kuivui hetkessä. Matka kiltteysmittaukseen pääsi jatkumaan.
Saavuttiin vihdoin ihan iltamyöhällä tarkkailutalon nurkalle. Viritettiin erikoisagenttimittarit. Siviän uusi nokialainen kuunteluasemaan. Hyvin kuului lasten touhut. Nukkumaanmenot, iltapesut. Kuului äiti muistuttelevan kuuntelevista, tarkkailevista tontuista. Oikeassa oli äiti. Tarkkaan kuuntelivat tonttuagentit. Ihan kaikki.
Paluumatkalla suo kierrettiin visusti. Ei halunnut Siviäneiti kuulla puhuttavankaan minkäänlaisista soista.
Korvatunturilla laskettiin tarkkaan mittaustulokset. Ihan oikealla agenttitietokoneella.
Ja hyvin kävi. Kiitettäviä olivat kaikki tulokset. Ei edes flunssaa Siviäneiti saanut.

Tonttu Topias Tohvelin ei koskaan nähty puhaltelevan.
Ei edes viheltelevän.


juuli

aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

aino hukkanen